Laji hakusessa

[Phaks]

Terve kaikille!

Tarvitsisin apua lajivalintaan. Koska eri lajien kuvauksia selaamalla ei saa kovin hyvää kuvaa niiden konkreettisista treenisisällöistä, niin joukkoälyn hyödyntäminen voisi olla tarpeen.

Eli hakusessa olisi laji, joka olisi mahdollisimman monipuolinen, sisältäisi mahdollisimman paljon elävää harjoittelua sekä sisältäisi myös jonkin verran aseellista harjoittelua mieluiten heti alusta alkaen. Varsinkin tuo aseellisen harjoittelun kriteeri tuntuu vaikealta sovittaa yhteen, koska pikaisella tutustumisella lajikenttään suurin osa aseettomaan kamppailuun painottuvista lajeista tuntuu sisältävän maksimissaan vain minimaalisen määrän aseellista harjoittelua, tai sitten toisessa ääripäässä aseisiin painottuvat lajit taas vaikuttavat sisältävän vain minimaalisen määrän aseetonta harjoittelua.

[Andy]

Missä asut? On vähän turha suositella lajia, jos henkilö asuu Turussa ja lähin harrastuspaikka on Kuopiossa.

[Phaks]

Erittäin hyvä huomio. Laji hakusessa siis Helsingin seudulta.

[Andy]

Defendo ja krav maga ovat varmaan sieltä sopivimmasta päästä. Erilaiset itsepuolustukseen tähtäävät länsimaiset jujutsut ja hapkidot voisivat myös sopia.

[Kari Aittomäki]

No ei sinne päinkään.
Aseitten kautta hahmottaminen on hyvinhyvin realistinen asenne ja metodi, niin realistinen ettei sellaiseen Suomessamme oikeen löydy treenaajia.

Esccrima/kali-veivaajia kyllä on mutta se tekninen lähestymistapa.. siitä puuttuu tosipaikan räyhähtävyys.
Nämligen puukolla otat jätkän ulos/putoat muutamassa sekunnissa. Jos päättäväisyyttä ja osaamista löytyy. Kepillä tai ketjulla myös.

Mutta jos olet epäfyysinen, aseellakin puolustautuminen käy hankalasti.
Koska vähäpojilla se epävarmuuskitka on joka paikassa tilannejarruna, esim en ole koskaan nähnyt suomalaisten käyttävän "olen vaaraton"-maskirovkaa.
Se vaatisi minäkuvan muuttamista joka onnistuu kyllä mutta vaatii ankaraa treeniä.

Eli mitä yritän kertoa on se että vähävoimaisen täytyy pystyä juonimaan itsensä tilannehallintaan. Tämä ei onnistu ilman itsevarmuutta ja häikäilemätöntä toiminta-mallintamista.

Umpiturvallisessa suomessamme on vaan vaikea löytää porukkaa joka treenaisi oikeesti, nyrkit savessa.

Korostan.
Mainitut realitybased-metodit ovat vallan mainioita hänelle joka kokee päästä käsiksi väkivallan kohtaamiseen ja itseensä siinä.
Antamillasi spekseillä..
Se on ikäänkuin advanced-porrasta, keittiönkautta-portaita ei oikeen ole.

edit
On täysin mahdollista että olen väärässä ja tietotaitoa löytyy.
Olen ollu kartalta poissa kovin kauan ja saatan muistella eilisiä.

[MikaM]

@Paanari tiättävästi järjestää tollasta.

[Paanari]

Höh, ikä ja mukavuuden halu jo painaa.
Annan tekniikkaa enään vain iltanuotiolla eli mut piää viedä eräjormailee jonkin sortin ryteikköön.
Jos on kunnon notskiappeet ja voimalimunaatia niin, saatampa tempun tai pari ohjeistaa.
Jaska

[Kari Aittomäki]

Nojuu, Paanarihan se mullekin tuli ekana mieleen mutta kun en miehen tilanteesta tiedä niin ei voinu pudottaa nimeä kaukaloon.

Tollanen pimeä tieto.. se ei ole löydettävissä bisnes-saleilta, luulisin.
Niinku sellasia joissa oikeesti funtsitaan onko kuristenarussa se solmu hyödyllinen vai nou.
Mutta en ihmettelisi-epäilisi jostain löytyvän muutaman ukon porukkaa jotka haldaa aseet, niin kylmät kuin projektiilipelitkin ja funtsailevat potentiaalisia tilannemalleja.
Ainahan niitä ollut on, mäki olen löytänyt useita.

Onko kukaan löytäny vanhainkotien ulkopuolelta sällejä jotka neuvois nyrkkiraudan moniaita hyötykäyttöjä?
Mä tein pelkästään tuon jutun pohjalta vuoden töitä Kustaankartanon poliklinikalla.
Kyselemällä löysi, oli oma konstikkuutensa houkuttaa vanhoja karjuja juttelemaan.
Mulla tosin oli kahvaa asiaan, Iso-enoni Toivo oli kaukopartiomies ja he todentotta käyttivät joskus nyrkkirautoja.
Ei niitä hienoja messinkisiä vaan paljon karkeampia otevahvistimia.

Nojoo, ei kuulu aiheeseen muutaku siten että kaupallisten salien tarjonta ei ole kattavaa vaan melkoisen hattaraa.

[Paanari]

Kari tietää miten sitä tietoo etitään.
Kalle oli mangeetti, veti puoleensa erikoisia tyyppejä. Siellä Hankasalmella aikonaan kävi "ammattimiehiä", ne ukot osas muutakin kuin pitsin nypläystä.
Harmi vaan että, suurin osa on jo hiekan purenta hommis.
Jaska

[Hemmukka]

Alkuperäinen kysymys oli aika haastava, koska varsin samoilla linjoilla kun Kari ja Paanari.
Mutta tarkemmin mietittyä aluksi pitäisi saada vahva perusta jostain lajista.
Ehkä joku hokuto jujutsu voisi toimia.
Sen jälkeen jos mielenkiintoa vielä niin hakea edellämainittuja syvällisempiä juttuja, joita ei ihan heti opeteta.
Leirit yksi hyvä keino näihin, nykyään niitä järjestetään paljon ja hyviä.

[AlexMachine]

Olen vähän eri mieltä Karin kanssa Filipino-lajeista. Riippuu hyvin paljon tyylisuunnasta ja vielä enemmän valmentajasta, onko lajissa sitä oikeaa agressiivisuutta ja käytännonläheisyyttä.

[Phaks]

Kiitoksia hyvistä vastauksista. Koska ilmeisesti kaikkea ei voi saada samassa lajissa, niin karsin mieluiten ehkä tuosta Karin hyvin kuvailemasta käytäntöön sovittuneisuudesta, sillä se on ilmeisesti muutenkin se vaikein kriteeri. En koe akuutisti elämässäni uhkaa, niin alkuun riittäisi vallan hyvin myös teknisempi lähestymistapa, kuitenkin elävää harjoittelua sisältäen (tarkoittaen jonkin sortin sparria, ei välttämättä skenaarioharjoittelua tai muita harjoittelun muotoja jotka kokeilevat sillata taidon elävään elämään).

Onko täällä harrastajia esim. noista ehdotetuista krav magasta, defendosta, eri moderneista jujutsuista, hapkidoista ja filippiiniläisistä lajeista jotka osaisivat antaa joitakin yleistyksiä aseellisen ja aseettoman treenin prosentuaalisista suhtesta?