Kiinalaiset miekat

[Paappa]

Katsoin haulla että jotain näistä on keskusteltu kauan sitten. Tai Chin myötä heräsi kiinnostus kiinalaisiin aseisiin, erityisesti suora kaksiteräinen miekka Jian on kiinnostava, toki muutkin. Tällä hetkellä valmistajista kiinassa on pinnalla LK Chen, joka valmistaa tarkkoja ennallistuksia myös Han-kauden 206 eaa. – 220 jaa miekoista. Myös myöhempiä miekkoja aina Qing - kaudelle eli aikaan ennen tasavallan syntyä on häneltä saatavissa.
https://lkchensword.com/home

Kiinan ja japanin historiallisten kauppa- ja diplomaattisuhteiden myötä Japaniin tuotiin jonkin verran kiinalaisia teräaseita. Dao eli yksiteräinen miekka on saattanut vaikuttaa myös myöhempien japanilaisten miekkojen, tachin ja katanan syntyyn. Aina 900-luvulle saakka japanissakin käytettiin kiinalaisen suoran miekan mallisia miekkoja (tsurugi-ken). Jian - miekassa saattoi myös olla kiekkomainen kädensuoja, näitä esiintyi erityisesti Ming-kaudella, vaikka tämä esimerkki onkin paljon myöhemmältä ajalta.
https://www.mandarinmansion.com/item/la ... aber-guard

Askartelin itse aseen, joka ei todellakaan ole historiallisen mallin mukainen, mutta vähän sinne päin. Hankin Hanwei Tinker - bastardimiekan terän, messinkisen tsuban ja muita osia. Terä on liian pitkä, 83,5 cm mutta sitä voisi lyhentää kärjestä ja muotoilla kärjen muutenkin hieman toisenlaiseksi. Saa nauraa tai ainakin hymyillä lopputulokselle. Eli tein kahvan ja tupen itse ja kokosin miekan. Miekka on jian-miekaksi turhan kookas, mutta toisaalta myös kahden käden miekkoja tehtiin kiinassakin. Scott Rodell, tai chi:n ja asetaitojen opettaja esitteli eräällä videollaan kookkaan jian-miekan joka oli ilmeisesti ollut eräänlainen brändi, näitä kutsuttiin "demonintappajiksi". Aikaisemmilla kausilla Jian oli myös taistelukentän ase, mutta myöhemmin oppineiden ja ylimystön statussymboli ja itsepuolustusväline, vähän samaan tapaan kuin euroopassa rapiiri, kun taas dao eli yksiteräinen miekka oli sotilaiden ase. Vanha kiinalainen miekkamalli on päässyt myös Kurosawan elokuvaan Rashomon - paholaisen temppeli.

[Paappa]

Wuxia- ja kung-fu - elokuvissa Jian on suorastaan ikonisessa asemassa. Alla pari linkkiä genren mielestäni huippusuorituksiin.




Erityisesti tämän klipin lopulla esiintyvä iso jian on vaikuttava.

[KungFuMiäs]

En ole itse kovinkaan miekkaan tutustunut, hieman sapelia harjoitellut aikanaan. Tällä hetkellä maailmalla taitaa olla Scott Rodell, joka on Kiinalaisten miekkojen ykkösnimi. Laadukkaita online kursseja hänellä myös
https://www.grtc.org/about/?r_done=1
Three islandsilla myös hänen miao dao kurssi https://www.threeislandsmedia.com/home

[KungFuMiäs]

Baji ry:ssä Lü opettaa jiania Taijin ohella. Muoto taitaa olla "Taiji jian" muoto, mutta se sisältää paljon ideoita joita hän sai ensimmäiseltä opettajaltaan, mestari Zhangilta, miekan käyttöön. Zhang opiskeli yhden aikansa kuuluisimpien miekkailijoiden kanssa (nimi ei tule nyt mieleen), jolta nämä ideat tulevat.

[Mänzy]

Ming-kauden loppupuolella Japani koetti laajentua Korean niemimaalle, joten tuli tuosta Paapan miekasta heti mieleen, että sen kaltaiset astalot olisivat hyvin voineet päätyä japanilaisia sotamiekkoja vastaan. Tokihan keihäs taisi olla siihen aikaan sotakentän primääriase, mutta vara-aseita oli kuitenkin mukana. Pelkkää maallikkospekulaatiota tämä, mutta kiinnostavaa ainakin itselleni.

[Paappa]

Jian-miekkoja oli monenlaisia. Jian oli usein kevyehkö, saattoi joskus olla jopa rapiirimaisen hoikka, kuten tämä Jin-kauden miekan ennallistus. Oppinut tai virkamies harvemmin tarvitsi hyvin rotevaa taistelukentän asetta. Kuitenkin esim. aloitukseeni laittamani myöhäinen Jian edusti enemmän upseerin sivuasetta, jolla oli painoakin yli kilon. Euroopassa vastaava oli keskiajan arming sword eli yhden käden miekka tai myöhemmin bolognalainen sidesword. Varsin mahdollista, jopa todennäköistä että ming-kaudella jian ja katana joutuivat vastakkain paitsi Koreassa myös Kiinan rannikoilla, joita japanilaiset merirosvot ryöstelivät.

[Mänzy]

Joo, ajattelin erityisesti jian vs. daito/odachi -tapauksia. Katana lienee myöhemmän rauhanajan ase. Tämä on tietyssä mielessä toki ainoastaan määrittelykysymys, mutta toisaalta ei. Mutta tämä sotkee kiinalaisten miekkojen ketjua, Dojolta löytyy mm. Jussi Ekholmin hyviä viestejä aiheesta.

Onko yleistettävissä, että jian = suora miekka, dao = sapeli tm. käyrä miekka?

[Paappa]

Onko yleistettävissä, että jian = suora miekka, dao = sapeli tm. käyrä miekka?

Periaatteessa, mutta enemmän dao tarkoittaa yksiteräistä miekkaa. Suoria dao-miekkoja oli myös olemassa, varsinkin varhaiset daot olivat usein suoria. Oli myös dao-miekkoja, jotka olivat muuten kuin jian, mutta yksiteräisiä.

Tang dao


Miao dao


Niu wei dao

[Ikkyu]

Joo, ajattelin erityisesti jian vs. daito/odachi -tapauksia. Katana lienee myöhemmän rauhanajan ase.

Kyllä uchigatana oli 1500-luvun lopulla varmaan yleisempi (sivu)ase kuin mikään järeämpi miekka tai edes tachi.

Onko yleistettävissä, että jian = suora miekka, dao = sapeli tm. käyrä miekka?

Periaatteessa, mutta enemmän dao tarkoittaa yksiteräistä miekkaa. Suoria dao-miekkoja oli myös olemassa, varsinkin varhaiset daot olivat usein suoria. Oli myös dao-miekkoja, jotka olivat muuten kuin jian, mutta yksiteräisiä.

Terminologia on luonnollisesti sama kuin japaniksikin, jian = 劍/剣 = ken/tsurugi, dao = 刀 = tō/katana.

[Paappa]

Törmäsin termeihin wu jian (soturin miekka/sotamiekka) vs. wen jian (oppineen miekka). Tämän käsityksen mukaan wu jian olisi tietysti pitempi ja raskaampi, kun wen jian on kevyempi ja tarkoitettu oppineiden ja virkamiesten arvonmerkiksi ja itsepuolustusvälineeksi. Mietin onko tämä jollain tavalla historiallinen jako vai ovatko nämä moderneja termejä samaan tapaan kuin sivumiekka (side sword) ja rapiiri? Italialaiset ainakin käyttivät vain termia spada (miekka) sen kummemmin erittelemättä.

[Joeli T.]

Törmäsin termeihin wu jian (soturin miekka/sotamiekka) vs. wen jian (oppineen miekka). Tämän käsityksen mukaan wu jian olisi tietysti pitempi ja raskaampi, kun wen jian on kevyempi ja tarkoitettu oppineiden ja virkamiesten arvonmerkiksi ja itsepuolustusvälineeksi. Mietin onko tämä jollain tavalla historiallinen jako vai ovatko nämä moderneja termejä samaan tapaan kuin sivumiekka (side sword) ja rapiiri? Italialaiset ainakin käyttivät vain termia spada (miekka) sen kummemmin erittelemättä.

En pitäisi mahdottomana että kyseessä on historiallinen termistö. Vastaavana esimerkkinä Euroopasta mulle tulee mieleen tuo 1500-1700-lukujen espanjalainen espada ropera. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti pukumiekkaa, ja väännettiin kaiketi rapiiri-muotoon pitkin Eurooppaa. Álvaro de Zúñiga y Guzmán listasi kaiketi näitä siviilimiekkoja aseluettelossaan niinkin varhain kuin vuonna 1468. Tämä siviiliasemalli johti lopulta espanjassa aikamoiseen oppineiden miekkailun tyyliin (Nimeltään "aseiden filosofia ja taito kritillisessa hyökkäyksessä ja puolustuksessa"), jossa nimenomaan käytettiin kevyempää ja lyhyempää miekkaa kuin mitä toiset saattoivat käyttää. Etenkin käytön kannalta tällaisen miekkailijan tuli varoa toimimasta tavoilla joita pidettäisiin vulgaarina ja tyylin mukaista miekkailijaa ei nimetty soturiksi, mestariksi tai miekkamieheksi, vaan spesifimmin taituriksi. Kyllä se mun korvaan kuulostaa juuri sellaiselta sotamiekka/oppineen miekka -jaottelusta. (Mutta ruotsalaisten vastaava ase värja oli taasen spesifisti sotilaan ase 30-vuotisessa sodassa, kun niitä hankittiin nimenomaan armeijan varusteiksi. Samoin saksassa rappireita käytti ratsuväkikin. Ja unkarilaisten pitkä pistomiekka hegyestőr oli ikäänkuin samasta ideasta tehty mitä-jos-rapiiri-olisi-peitsi tyyppinen ratkaisu, ja ehdottomasti sotakenttäase). Tämä tarkoittaa vähän kiusallisesti sitä että katsomalla nopeasti asetta ei voi sanoa heti, onko se spesifisti siviiliase vai sotakenttäase. Vaikuttavat olleen Euroopassa kulttuurin, lainsäädännön ja muodin sanelemia asioita.

On totta että 1800-luvun (kai englantilaisessa) nomenklatuurissa noita spesifejä aseen nimiä keksittiin jälkikäteen, mutta Suomessa ei näin taidettu tehdä. Tälläkin hetkellä 1800-1900-lukujen arkeologian kaivausraporteista on vaikeaa löytää esim. väkipuukkoja tai sotakirveitä, sillä termejä ei oltu eroteltu esim. puukoista (tai miekoista) tai nikkarinkirveistä mitenkään konsistentisti. Ja jos tälleen voidaan todeta että Englannissa on keksitty jälkikäteen kuvaavia ja jaottelevia miekannimiä ja Suomessa ei oltu tehty näin, niin on vähän paha mennä yleistämään että käytetäänkö espanjan- tai kiinankielisessä tutkimuksessa moderneja termejä vai oikeaa historiallista jaottelua miekoista.

[Paappa]

Keskustelua han jian - miekan ja rapiirin eroista ja samankaltaisuudesta. Han - dynastia oli siis n. 200 ekr-200 jkr.

[Paappa]

Tuo on lähestulkoon liian sievä, mutta näköjään se ei estä leikkaamista. Itse pidän enemmän varhaisemmista, tyyliltään koruttomammista jian-miekoista. Eipä silti, hienoja nämä ovat.

[Paappa]

Kiinan ja japanin kulttuurit kävivät monenlaista vuoropuhelua paitsi filosofiassa ja taiteessa myös aseiden ja kamppailutaitojen aloilla. Tang-kaudella kiinalaisia miekkoja vietiin japaniin, näiden yksiteräisten dao-miekkojen on arveltu vaikuttaneen myöhemmän katanan syntymiseen. Myöhemmin erityisesti Ming-kaudella japanilaiset miekkojen terät olivat hyvin suosittuja kiinassa. Aseita ja teriä tuotiin diplomaattisina lahjoina, mutta niillä käytin myös kauppaa. Kiinaan tuotiin yli 100 000 miekkaa ja terää, tämä oli japanilaisille sepille erittäin hyvä tulonlähde. Terien hyvä laatu aiheutti sen, että kiinalaiset sepät kokivat tarpeelliseksi nostaa myös omien aseidensa laatua ja katanan tyylisiä teriä valmistettiin paljon. Woyao Dao, "japanin tyylinen sapeli" tuli hyvin suosituksi armeijan keskuudessa. Terä oli hyvin paljon katanaa muistuttava, mutta kahva oli enemmän yhden käden aseen ja kahvaosat muutenkin kiinalaistyyliset.

Artikkeli japanin tyylin sapeleista ja LK CHen:n valmistamasta woyao dao:sta.

https://chinesemartialstudies.com/2021/ ... l-studies/