Sotilaalliset kävelemisen muodot

[Mika Väyrynen]

Korona siirsi mun erään retken, jolle näyttäisin pääsevän tulevan toukokuun alussa. Pitäisi lähteä vaeltamaan Everestin perusleiriin ja siitä vielä 300 horisontaalimetriä ylöspäin, lopussa 5644 metriä on korkeus. Hapen määrä vaikuttaa tietenkin siellä ylhäällä suorituskykyyn, kun sitä on vain se 50% merenpinnan tasosta.

Reissu on kokonaisuudessaan 130 km. Meikäläisen sököt polvet hiukan hirvittää ja treenin pitää vahvistaa niitä, sekä funtsia tekniikkaa niin ylä- kuin alamäessä. Korkeusero on kuitenkin 3km ja pari viikkoa pitää mennä jalan. Aklimatisoinnin vuoksi on kolme päivää etenemättä, mutta niinä päivinä mennään ylös-alas. Go up, sleep low. Ödeema on ihan todellinen uhka jos ei aklimatisoituminen suju.

Sain hyviä vinkkejä siitä miten sherpat liikkuvat ja niitä yritän hiukan omaksua. Avainkohtia ovat lantion, polven ja nilkan päällekkäin olo. Aika jäykällä nilkalla kivikoissa. Polvet eivät missään kohtaa ojennu liian suoriksi ja painopiste hyvin alhaalla, mikä on kuulemma tärkeää erityisesti alaspäin tullessa. Treenatessa olen huomannut että tietynlainen akuankka tyyli toimii. Sekä se että jalat vahvistuu mukavasti kun tietty jännitys on päällä, eli ei tule retkahduksia polviin tai muualle. Toisaalta tyyli joustaa hiukan koko ajan. Treenaan tuolla mäessä (täällä missä asun on Horhan harju, jossa on sopivasti jyrkkyyttä mäissä.) 10-12 kg reppu selässä homma tehostuu.

Kaipa tuon viim siellä Himalajalla sisäistää. Parempi olisi hiukan ennen. Kunhan tuo korona ei taas sotke asioita. Lentoliput on ostettu ja kaikki ok muutenkin. 5 kuukautta tässä on vielä aikaa oppia liikkumaan taloudellisesti, kehittää kestävyyttä ja voimaa. Myös siellä coressa joka on kanssa tärkeä hommeli. Odotan muuten todella sen korkean kukkulan näkemistä. Yksi unelmani voi toteutua.

[MikaM]

Lykkyä tykö!
Tauti ei valkkaa, se iskee sellasiinkin, jotka on saman vuoren kesyttänyt, outo homma.
Itsellä ottaa just tuo alaspäin tuleminen polviin, ylös menee helposti. Ehkä tultu alaspäin liian nopeasti?
Toivottavasti pääset reissuun!

[Mika Väyrynen]

Joo. Nimenomaan alaspäin meno hiukan hirvittää - treenatessa siinä alkaa välillä polvi huutaa hallelujaa. Lihaksia pitää saada tukemaan. Ennen koronaa kun treenasin tätä reissua varten muutaman kuukauden (joka sitten peruuntui/siirtyi kahteen kertaan sattuneista syistä koronan tultua) oli jalat hirmukunnossa. Pohkeet kuin Hulkilla ja mikään ei tuntunut enää miltään. Siihen taas pyritään. Alaspäintulo on meilläkin nopeaa: kolme päivää about 20-22 km per päivä. Polvet on kovilla.

Tauti on arvaamaton ja vaarallinen. Mun reissun järkkää mies joka on huiputtanut Everestin ja on ammattikiipeilijä sekä -vaeltaja. On nimenomaan tuon aklimatisoitumisen kanssa todella jämpti: iso osa epäonnistuu reissuissa koska se tehdään huolimattomasti. Meillä on siihen varattu itse asiassa 5 päivää eri korkeuksissa ja onnistumisprosentti on tuon kaverin porukoilla hyvin lähellä sataa. Jos se tehdään huolimattomasti - helikopteri hakee niitä ihmisiä joka päivä alas - ja tauti on hengenvaarallinen. Pirullista on se, että sieltä 5km korkeudesta ei voi ottaa taksia hakemaan. Helikoptereita ei ihan heti ole hakemassa. Global Rescue on firma jolta voi ostaa jäsenyyden ja sillä saa helikopterin hakemaan jos lähistöllä sattuu sellainen vapaana olemaan. Pitää myös tarkkailla omaa vointia ja kyllä se matkanjohtajasherpa tarkkaillee koko ajan porukan kondista. Lähettää alas heti jos näyttää taudilta. Päänsäryt on vielä ihan normaaleja oireita. Diamoxia pitää kanssa syödä, se jeesaa hiukan jottei tauti iskisi. Siitä ei tosiaan tiedä miten korkeus iskee omaan kroppaan, mutta valmistautuminen täytyy tehdä huolella jotta jaksaa edes fyysisesti takoa menemään. Aklimatisoituminen mahd hitaasti ja huolellisesti. Jos sitten korkeustauti iskee, on tultava alas pikapikaa ja todettava että meikäläinen on tehty merenpinnan tasolle. Sitten vaan kännätään loppuaika Namche Bazaarissa, Luklassa ja Katmandussa paluulentoa odotellessa

[Antti]

Mitä enemmän asiaa miettii, sitä enemmän tulee arvostaneeksi sitä, miten keho osaa sopeuttaa kahdella jalalla liikkumisen vaivattomasti mitä erilaisimpiin olosuhteisiin, oli kyse sitten tasaisesta maasta, portaista, ylä- tai alamäestä, jäästä jne.

[Antti]

Sulkeisjärjestyksestä tuli vielä mieleen lähtoaskel. Uudemmissa ohjesäännöissä se kuvaillaan näin:

SulkO 1960: "Marssi aloitetaan aina vasemmalla jalalla, ja ensimmäinen askel astutaan nilkka ja polvi ojennettuina."
SulkO 1980: "Suoritus alkaa lähtöaskeleella. Vasemmalla jalalla otetaan noin jalkaterän mittainen askel polvi ja nilkka suoraksi ojentaen."
SULKOPAS 2016: "Suoritus alkaa lähtöaskeleella. Lähtöaskel: vasemmalla jalalla otetaan noin jalkaterän mittainen askel polvi ja nilkka suoraksi ojentaen."

Tuosta polven ja nilkan ojentamisesta tulee mieleen vanha harjoitusmarssi, mutta sellaisesta liikkeestähän ei käytännössä ole kyse. Mielekästä kyllä olisi, että komennon suoritusosan jälkeen vasen jalka heilautettaisiin (oikaistaisiin) eteen "ykkösellä" ja laskettaisiin maahan "kakkosella". Tämä siis vaihtoehtona sille, että vasen jalka astuu ykkösellä puoliaskeleen ja oikea kakkosella kokonaisen askeleen. Suunnilleen ensimmäistä tapaa noudattaa havaintojeni mukaan ainakin Kaartin soittokunta, minkä seurauksena näyttää vähän hassulta, kun soittokunta tekee selvästi eri tavalla kuin perässä taapertava kunniakomppania, joka ottaa sitten lähdössä tahdin jotenkin soittokunnasta.

Tähän hätään löysin oheisen videon, jossa ei näy soittokuntaa vaan ainoastaan erilaisia varovaisia sovelluksia lähtöaskeleesta (2:43 alkaen).

[mr_yellow]

Tännehän on mielenkiintoinen lanka ilmestynyt.

Ite voisin kommentoida että kävelen niin ettei tule kipua.. vasemman lonkan labrum revennyt ja oikean polven eturistiside rakennettu uusiks.. niin aika sellasta klonkkaamista se mun marssi on. Mut ei se haittaa, oikea marssilaulu kun raikaa päässä niin pääsen 5,5 km/h vauhtia ja jaksaa vaikka sen mitä isäni joskus joutunut tekemään.. (ehkä) Olen siis sotaveteraanin poika ja muistan aina kun faija kertoi että pääsi siviiliin niin joutu marssia 40km kotiin.. kun noi kuljetukset oli mitä oli sillon loppusyksyllä -44

[Antti]

Kamppailuleikkiketjussa siteeraamassani Jahnin ja Eiselen sotilaallisesti suuntautuneessa urheilukirjassa vuodelta 1816 käsitellään myös kävelyä: "Hyvän kävelijän on yhdistettävä arvokkaasti nopeus ja kestävyys paikasta (vuori tai laakso, hiekka tai muta) välittämättä."

Kestävyyttä harjoitellaan pidentämällä kuljettua matkaa ja kantamalla reppua selässä, nopeutta taas voi harjoitella kulkemalla samaa reittiä uudestaan lyhyemmässä ajassa. Epätasaisella alustalla kävely on tehokkaampaa kuin tasaisella.

Varsinaiseen tekniikkaan eli "arvokkuuteen" kävelyssä kuuluu (käännös minun):

Koko kehon, erityisesti pään, suora ja luonnollinen asento, ilman mitään temppuilua tai sievistelyä; kevyt mutta vakaa askel koko jalkapohjalla, ei yhdellä sivulla ennen kuin toisella; polven oikaisu asetettaessa jalka alas. Jalkojen on osoitettava hieman ulospäin, muttei kääntyiltävä tässä asennossa eestaas.

Kädet saavat liikkua hieman, mutteivät sinkoilla: liikkeen on tapahduttava ennemmin kyynär- kuin olkavarrella. - Kävely ei saa olla hiipimistä, muttei myöskään hyppimistä, kävely ei saa huojua eikä keinua, on käveltävä suoraan ja varmasti: nilkat ja polvet eivät saa hangata toisiaan vasten. - Askeleen pituuden on oltava oikeassa suhteessa kehon ja erityisesti alaraajojen pituuden kanssa, jotta keho ei askeleen aikana joudu pois tasapainosta.

[MikaM]

Sahara Anderssonhan oli kova poika kävelemään, onkohan jäänyt kameralle tekniikkansa?

[Antti]

Tällä videolla näkyy ihan reipasta kävelemistä, taitaa olla viime vuoden itsenäisyyspäivän paraatista:



Askel ei ole hirveän karikatyrisoitu, mutta kädet pysyvät tiukasti paikallaan eivätkä heilu luonnollisesti tai muuten.

Videolla soiva kappale on Uuden armeijan marssi (Марш нової армії), hieman uudelleen sanoitettu versio Ukrainalaisten nationalistien marssista (Марш українських націоналістів).

[Antti]

Silmiin osui oheinen kuvaus saksalaisesta harjoitusmarssista teoksesta Jean Denis G. G. Lepage, 2014, An Illustrated Dictionary of the Third Reich, s. 172:

Stechschritt or Stechmarsch or Exerziermarsch. Goose stepping, a ceremonial marching form used in military parade consisting of stepping forward without bending the knees, and bringing the foot down with a loud simultaneous stepping noise and continuing the cycle in unison. Originating in Prussian military drill in the mid-18th century, it was introduced into German military tradition by Leopold I, Prince of Anhalt-Dessau (1676–1747).

"Taivuttamatta polvea" kuulostaa vähän hassulta, sillä kyllä harjoitusmarssissa jalan astuessa eteenpäin polvi ensin taipuu, sitten oikenee. Sitä voi kyllä pitää harjoitusmarssiaskeleen ominaispiirteenä, että polvi oikenee heilahdusvaiheen lopussa kokonaan. (Ohjesäännössä virheeksi mainitaan polven nostaminen askelpituuden edellyttämää ylemmäs ja jalan iskeminen kovaa maahan, mutta ilmeisesti poikkeuksen tästä on muodostanut paraatit ja vahdinvaihdot, joissa jalan nostoa on karikatyrisoitu jo 1800-luvulla.) Historian osalta en ihan ymmärrä, mitä tuossa yritetään sanoa. Mainittu Leopold innovoi Preussin armeijassa 1700-luvun taitteessa, eikä kyse tietääkseni ollut tästä myöhempien aikojen paraatimarssiaskeleesta.

[Eppu]

Varsin pitkällä aasinsillalla ketjun varsinaiseen aiheeseen, mutta kuitenkin kävelemisestä. Uusin Mestaritehtaan podcast-jakso: #4 Mistä puhun kun puhun kävelemisestä.



Luvassa toki myös muutama sotilaallisen viittaus, allekirjoittanut kun kerran äänessä.

[Antti]

Pystytkö viittaamaan tarkemmin niihin kohtiin?

Viitaten kohtaan 9:32-, minun kävelyharjoituksiini ovat kyllä sivulliset kiinnittäneet huomiota...

[Eppu]

Totta, kenties asiasisällöllisesti en anna jalkamarssimiselle ja senkaltaiselle kävelylle kuin havainnon, että on tullut tehtyä Kohdasta 11:30 alkaen juttua Erkki Mielosen kirjasta Pelko ja pakokauhu, mutta Mielosen kikat liittyvätkin juoksemiseen, eivätkä edes juokautekniikkaan.

[Antti]

Kuuntelin läpi sivukorvalla. Joo, kyllä peripateetikoiden nimi siitä kävelypaikasta varmaan tulee, vaikka kävelyselityskin on antiikin peruja. Muistaakseni Diogenes Laertios kertoo deadpan-tyylillä jostakusta filosofista, joka käveli ympäriinsä, joten ihmiset ajattelivat hänen alkavan opettaa filosofiaa ja alkoivat seurata häntä. Ja sana "lukio" tulee kyllä "lukea"-sanasta, kuten toisessa ketjussa oli joskus puhetta!

[Eppu]

Näin sitä oppii, on joskus aikanaan opetettu toisin, mutta tarkemmat avaukset sanoista avartavat myös mieltä. Kiitos! Menee aiheen vierestä, mutta mitä enempi olen lukenut asiakirjallisuutta, sitä oleellisemmaksi olen huomannut oikeasti tietävisten kääntäjien tarpeen. Esimerkiksi peripateetikoista menee filosofian perusteoksissa aika 50-50 kävelevä/pylväskäytävä -selitykset.