Koulukiusaaminen

[Kari Aittomäki]

Rauhaa.

Uutisessa ei tietenkään kerrottu sällin vammoista mitään, kunhan käytetään dramaattista ilmaisua sairaalahoito.
Jos poika on saanut leukansa tai leegoja poikki niin tytön isä veti pahoin yli.
Jos taasen poika on vaikka ottanut avarin, rypäissyt ja ottanut sekundaarista osumaa, fifty-sixty. Josta sivujuonteena mainittakoon, että en ole nähnyt tai kuullut kenenkään muun kuin itteni opettavan kaatumista pää pyörryksissä. Aika tärkeä osa itsesuojeluja kuitenkin, minusta.

Jos sälliä on käytetty ensiavussa tarkistuksella, draamailu on turhaa. Ehkä hän oppii jotain, ainakin sen että röyhkeä saa rahaa.
Mä olen itte nähnyt että kiusaajien toppuuttelussa reipas väkivalta on taatun varma keino.
Wanhoina aikoina asian hoisivat ne reilut isot pojat, opettajat katsoivat puuttumatta.
Se toimi.
Olen oikeasti sitä mieltä että lastaan suojeleva isä on tarinan hyvä jätkä ja toivon ettei saa liian rankalla lapiolla.

[tapsaattori]

Ei välttämättä kuvaa tapahtunutta yhtään, mutta sanonpa vaan että nuo kiusaamisasiat ei ole usein niinkään mustavalkoisia, ei olis mitenkään ainutkertaista että tilanteissa taidokkaasti uhriudutaan ja että inhottsvaa toimintaa on molemmin puolin. Ja varsinkin ulkopuolisena hyvis pahis asetelmien tulkinta menee pääasiassa pieleen. Joo turpiin vetelyllä yksittäinen tilanne väliaikaisesti voi näyttää ns ratkenneelta mutta onko todella ja onko kylillä nyt yleisesti ottaen kivempaa ja millainen ratkaisumalli lapsille on tarjottu? Mä oon enempi mr Miyagi linjoilla miten taistelutaitoja tulee käyttää

[Aihki]

Mä oon enempi mr Miyagi linjoilla miten taistelutaitoja tulee käyttää

Mut eiks se just pistäny pahiksille turpaan, aika tyylikkäästi vielä.

[Atticora]

Rauhaa.
Olen oikeasti sitä mieltä että lastaan suojeleva isä on tarinan hyvä jätkä

Noin 14-16 vuotias lapsi (tyttö, jos sillä on merkitystä tarinalle) ja 6-13 vuotias lapsi (poika) riiteli nuorisotilan pihalla jostain poliisin mielestä ei-tärkeästä. Tytön isä tuli ja löi poikaa. Siinä on tukevat raamit, ympärille voi tosiaan rakentaa ihan minkälaisen tarinan haluaa.

Mutta tosiaan hyvää peace-perjantaita ja kaikille muille myös.

ps. Eipä se meininki vanhoina hyvinä aikoina (ainakaan 70-80l hyvinä aikoina) ollu ollenkaan terveempää, aivan sairasta kiusaamista oli. Ite en kyllä muista mitään reiluja isoja poikia olleen. Pienempien tappeluihin ja kiusaamisiin meni kaikki väliin, mutta ei mihinkään vakavampaan ja järjestelmälliseen kukaan iso reilu poika puuttunut.

[tapsaattori]

Jep. Toisekseen en näe mitään miehekästä tai munaisaa siinä että isi menee ja lähtee ratkomaan asiaa vetelemällä turpaan lasta. Ja ottaa vielä tuomion.. enemmänkin huonoa ongelmanratkaisutaitoa. 90-luvulla kävin yläasteen silloin isot kiusas heikompiaan mm. huuhtelemalla päätä pöntössä ja koiranpacka lumipesuilla, mäkään en törmännyt isoihin reiluihin poikiin.. opetkin katseli läpi sormien. Nykyäänhän niihin pyritään jopa puuttumaan, joskus saattaa jopa onnistua

[Mika]

Tuossa isällisten avokkaiden jakamisessa on sellaista jopa vähän nuotiotarinoidenomaista ja sarjakuvista tuttua maalaisromantiikkaa ja nostalgiaa ajalta, jolloin isoisä hehkulampun osti. On sillä tietty historiallinen, tarinan muodossa säilytettävä arvo.

Yksityiskohtien puuttuminen estää kommentoimasta tapausta sen enempää, mutta koska ilmeisesti kyse ei ole ollut mistään hätävarjelusta, tytön isän reaktio on melko varmasti ollut ylimitoitettu ja tuleva tuomio ihan itse ansaittu.

[Jaawa]

Tyhmä äijä ku ite löi jotain pientä skidiä, miksei pidelly poikaa kiinni ja antanu tyttönsä läimästä? Itte piti päästä tekemään, höh. Tavanomainen isä, opetus kaukana, nyt kukaan ei oppinu mitää

[Kari Aittomäki]

Niin tai ois vetäny persiiseen.
Polvenkärki häntäluuhun tekee eetua kukkoilijalle. menee vaan tuo rikki aika herkästi, peijakas.
Tai tosiaan pitäny kiinne ja antanu tyttönsä jakaa karkkia.

Vai ei reiluja isojapoikia näkynyt puputossulassa.
Yhyy.

Mä olen itte toiminut isonareiluna jahka sain mittaa riittävästi.
Eräs Pasi tosta mäeltä joutu muutaman uuvatin hampaisiin ja kuulin sitä uhkailua, jäin katteleen ja tosiaan neljä talihammasta odotteli pikku-Pasia tossa kotikadulla.
Saatoin poijjan kotia annettuani ensin muutaman isoveljellisen tukkapölliäisen.

Vuosia myöhemmin Pasi tuli treenaan karatea ja ottikin nuortenSM hopeaa.
Ja oli kuulemma jatkanut hyvän kierrättämistä, jeesannut joitakuita.

Kyllä se oli ihan todellinen ilmiö.

[Mika]

On se heikompien ja pienempien kiusattujen auttaminen taatusti todellista, mutta ilmiötä tohdin epäillä. Eihän koulukiusaamisesta puhuttaisi ja uutisoisi lainkaan nykyiseen tahtiin ja sävyyn, jos tuo auttaminen olisi yleistä ja kiusaaminen pienimuotoista.

Auttamisen soisi olevan yleisempää, mutta teinit ovat vain isokokoisia lapsia, joten heillä ei riitä ottimet puuttua kiusaamiseen. Kyse ei ole oikeastaan yhtään fyysisyydestä vaan sosiaalisista kertoimista. Lisäksi vaikka parinkin vuoden ikäero on itsessään usein riittävä pelote, harvemmin teinit hengailevat kahta tai varsinkaan useampaa vuotta nuorempien kanssa. Sitten jos vaikka tuntee jonkun pari vuotta nuoremman naapurin, siitä kiusaamisesta ei välttämättä tiedä, koska ne ryhmät eivät vain kohtaa. Perheenjäsenet ovat tietysti eri asia — lopetin minäkin kahta vuotta nuoremman pikkuveljeni kiusaamisen nostamalla kiusaajan seinälle — mutta suomalaiset perheet ovat pieniä, joten senkään varaan ei oikein voi laskea.

Romanttinen ajatus tuo auttaminen on, ja siinä maailmassa minäkin haluaisin elää. Mutta nyt on näin.

[Lasse Candé]

Laajempana pohdintana tässä voisi olla perheiden kokema epätoivo kiusaamisen edessä, mistä tuon voisi varovasti olettaa johtuvan. Harmi että kaikilla perheillä ei ole oikeanlaisia välineitä mennä virallisia teitä pitkin ja valitettavasti ne viralliset tiet ovat vähän sumeat muutenkin, koska ne koostuvat ihmisistä. Ja koulukiusaamisen suurin ongelma on se, että siitä on vain pieni osa tiedossa. Tästä syystä ennaltaehkäisevä työ on sitä kaikkein tärkeintä.

[Jaawa]

Sosiaalinen kehitys nuorilla sisältää pakosti pientä rajojen hakemista ja nokittelua, se ei lähde meidän perimästä (nykytilanneratkaisujen kontekstissa) mihinkään. Impulssi koetella heikompia ja haastaa kysymysmerkkejä on meissä vielä. Ratkaisu ei löydy nollatoleranssista, eikä mistään muustakaan vastaavasta, jossa pääfokuksena on tunne-elämää ymmärtämätön yltiösivistykseltä haiseva pönötys.

Ratkaisut täytyy perustua kiusaamisen juureen pureutuvaan kommunikaatioon ja avoimuuteen, kaikkien osapuolien toimesta. Tarvitaan järjestelmä, joka nostaa kissan pöydälle lempeästi, kommunikoi selkeästi mitä halutaan muuttuvan ja mitä hyvää siitä voisi seurata kaikille. Vasta sitten tarvitaan sanktioita, kun väki joka on vastuussa toistaa huonoa tulosta, eikä suostu yhteistyöhön.

Toistuva vakava kiusaaminen on luonteeltaan lähempänä panttivankitilannetta, just Lassen mainitseman epätoivon vuoksi. Miten panttivankitilanteet hoidetaan? Neuvotellaan tilanteen suhteen mahdollisimman avoimesti ja ymmärtäväisesti, ja samalla ujutetaan tarvittavat erikoisosaajat hoitamaan homman, jossa myös keskitytään minimoimaan vahingot.

Ehkä se vaikeus on siinä, että vahingot on yhteiskunnan laajusia pahoinvointeja, jotka on aiheutettu jo, eikä erikoisosaajia riitä. Nojoo, helppohan mun on huudella. Ehkä nämä kiusaamisvapaat alueet jne. toimii pitkällä tähtäimellä, ehkä ne lisää kommunikointia ja väliinmenoja, nuoriso kehittää arvoja joihin ei kuulu sivusta seuraaminen. Ohan nykynuoret aktiivimpia, ne puolustaa oikeuksia ja vapauksia ihan toiseen malliin. Kyllä mä uskon meidän nuoriin enemmän ku kehenkään aikuiseen.

[Ile]

Noin 14-16 vuotias lapsi (tyttö, jos sillä on merkitystä tarinalle) ja 6-13 vuotias lapsi (poika) riiteli nuorisotilan pihalla jostain poliisin mielestä ei-tärkeästä. Tytön isä tuli ja löi poikaa. Siinä on tukevat raamit, ympärille voi tosiaan rakentaa ihan minkälaisen tarinan haluaa.

Tässä on muuten eräs kiusaamiskeskustelun näkökulmasta oleellinen käsitteellinen juttu: riitely ja kiusaaminen ovat eri asioita.

Mä en ole tutustunut tapaukseen paitsi nopeasti vilkaissut edelle linkitettyä uutista.

Mutta yleisesti, ollaampa tarkkana ettei sanota kiusaamista riitelyksi.

Joskus toinen voi johtaa toiseen, eli kokonaisuutena osaan tapauksista voi sisältyä molempia.

Käytännössä vakavissa kiusaamistapauksissa on hyvin vähän riitelyä mukana tai se on epäolennaista. Kiusattu on kiusattu juuri siksi että hän on sillä tavalla alisteisessa asemassa, että hänellä ei ole kykyä riidellä kyseisessä suhteessa.

[Kari Aittomäki]

Minä näkisin että jossain kohtaa matkaa on otettu väärä mutka ja alettu vängätä maailmaa jonkinlaiseksi toiviomaaksi.
Ikäänkuin oletuksella että kusipäät kiikaroivat samalla lailla kuin sovinnaisuuteen ahtautuneet.
Ja että kun toivoo ja ymmärtää tarpeeksi niin ne kuspäät jotenki näkee valon ja alkaa kilteiksi.

Kyseinen faija oli paikalla, näki mitä tapahtui ja teki ratkaisun.
KUKAAN ei voi kertoa että tekonsa on lähtökohtaisesti väärin.
Sanktioitu, juu. Mutta ei välttämättä väärin.

► Näytä

Juu, tuota ei ole tarkoitettu ratkaisumalliksi, viihteestä harvoin on.
Mutta kun tuo toimintamalli on ainoa joka varmasti toimii.

[MikaM]

Ja tuohon kuuluu sanoa, että tuo vain syventää väkivaltakierrettä.

[Jaawa]

Jos keskittyy niihin pahimpiin tapauksiin jotka voi olla menetetty, niin näyttäähän se maailma toivottomalta.

Isossa kuvassa sukupolvien myötä arvomaailmaa, ryhmäajattelua ja kulttuuria muokkaamalla, voidaan vaikuttaa valtaosan impulssien kanavointiin ja ymmärtämiseen, heistä ei ikinä tuu kiusaajia, vaikka muuten kuspäisyyttä vieläkin esiintyis. Tarinan isä ei sikäli liity tähän ison kuvan laajempaan kiusaamiskeskusteluun, koska omia lapsia puolustaessa intohimo voitti järjen ja arvomaailmaansa mahtuu toisten lasten kurittaminen tossa kontekstissa, mitään ei oo tehtävissä, monet meistä tekis tunteiden vallassa samoin. Ei kaikki, ei ehkä puoletkaan, mutta ehkä olisin ite tehny samoin, ehkä pahemminkin. Kuka tietää, kuka on tuijottanu varjoaan ja tutustunu siihen. Kivien nakkelu on aika turhaa, on itsestäänselvää että on parempia ratkasuja lasten suhteen kuin fyysinen kurittaminen. Move along.

Keskustelu ratkaisuista tuon uutisen jutun suhteen on myöhäistä. Ison kuvan ennaltaehkäiseminen vaikka 20 vuoden aikajanalla on se tärkeä keskustelu. Tää on aihe, jossa yhteiskunta, eli me vaaditaan radikaalia muutosta käytökseen ja radikaaleja sanktioita, koska käytös koetaan radikaaliksi. Tämä on se potentiaalisesti väärin juttu tässä, jos se tapahtuu nykyhetkeen rajaamalla ja lyhyen ajan kontekstissa. Se on toiviomaailmallista haihattelua ja lyhytnäkösyyttä, koska tunteet pinnassa ja ohjaimissa.

Pitää olla myös nähny niitä kiusaajien pelastustarinoita, mä oon, mun kiusaajat oli brutaaleja ja sitä lystiä kesti monta vuotta. Hengenlähtökin lähellä, ja kaikesta käyn psykoterapiassa vieläkin. Mutta ne on ihan ok ihmisiä nyt aikuisina, pääpahis pyyteli hattu kädessä anteeksi aikuisena, yks oli treenikaverinakin hetken. Kiusaaminen ei oo pahuutta, mutta jos kiusaajan ymmärtämisessä luovuttaa heti käytöksen syntyvaiheissa kaikki hänen kans tekemisissä olevat ihmiset, niin pahaa kyllä seuraa. Mut ei se valokaan täysin katoa, sinne pitää vaan nähdä se reitti, ja sitten vielä kulkea se, aivan kauhea ja mahdoton rasti nuoren yksin mennä.