Suurperheen kanssa sovittelu on melkein arkipäivää. Melko hyvin oon oppinut kaivamaan syitä erilaisille tapahtumisille ja käyttäytymisille. Toisaalta lapsetkin oppii samalla ja se helpottaa monesti asioiden selvittelyä. Kahden lapsen keskinäisen riitelyn taustalta voi löytyä syitä mitkä ei välttämättä liity sen hetkiseen sanailuun tai ärsyttämiseen.Lasse Candé kirjoitti: ↑kesä 5, 2022, 15.28 Tuollainen sovittelu ei ole ihan helppoa. En ole koskaan ollut mukana, mutta sen tiedän, että ylipäätään kahden oppilaan samanaikainen kohtaaminen on vaikeaa. Liian monta muuttujaa ja homma saattaa jäädä lähtöruutuun. Lisäksi oppilaalta ei voi edellyttää että avaa kaikkia oleellisia seikkoja jollekulle toiselle oppilaalle. Konsepti on siis mielestäni melko erilainen.
Omat kasvatuskeskusteluni ovat ennen kaikkea ”esitutkintamaisia” ja tärkeä tavoite on että niissä saadaan yhteinen tilannekuva. Yleensä sitten se seuraava askel on sen jälkeen helppo. Kun ei nuoret halua olla törttöileviä vaan tehdä oikein.
Mielenkiintoista myös huomata, että ns. kiusaaja ei välttämättä edes tajua kiusanneensa, kun toinen sattuu olemaan herkillä jonkin tapahtumaan kuulumattoman syyn takia. Joskus on pakko pakottaa lapset selvittämään omia ongelmia myös keskenään, mikä ehkä johti siihen, että yksi lapsistani toimi käsittääkseni jonkinlaisena keskusteluapuna koulunsa kiva koulu-ohjelmassa.
Toivottavasti kamppailulajeista ja kamppailijoista on alkanut löytyä hyvää ja mukavaa laatua elämään. 
