Hitti vai huti?

[Kari Aittomäki]

Vähä jäi väkinäiseksi. Kertakuulema riitti. Hitihkö silti, asenne oli bueno.

Driveinnistelystä tuli mieleen tää hauska:



Jos oisin innostunut poppipuolelle niin jotain tollasta varmaan päästellä koettanut.
Tosin omat kokemani Marysta rajoittuu yhteen yskimiseen.

[Jorge]

Bloodhound Gang kuuluu sarjaan "niin totaalisen mauton ja surkea, että se on jo hyvä". Massiivinen hitti siis. Muistaakseni joskus kauan sitten kiersi sellainen haaste, että jonkin turkulaisen pintaliitoklubin ( ) tanssilattia vallattaisiin Bloodhound Gang- tyylisellä doggy style- tanssilla.

Muuten, tuohon huonoudessaan briljanttiin kategoriaan kuuluu myös mitä suurimmassa määrin filmi, joka tunnetaan Suomessa nimellä Sekaisin Marista:

[Kari Aittomäki]

Äppäp..
Bloodhound gang osaa sen kummallisen amerikkajutun eli intensiteetin kiristämisen ja he tekevät sen hyvin luontevasti.
Minusta se "i'm stupid and i'm proud"-asenne on hervoton. "Hurraa Tisseille" on kaatamaton levynnimi.

Joonatan on hitti, tuo biisi ei ole eikä se leffakaan oikeen.
Jonathan Richman oli sellasta naivistista esipunkkia, heillä oli useita hittejäkin silloin 40vee sitte..
Olin vähällä laittaa suosikkini Roadrunnerin mutta laitanpa tämän onnenpyörän:



Tossakin kuuluu ja näkyy se intensiteetin kasvattaminen. Ja niinku ropadrunner, tämäkin ois niinku autobiisi.
Eikös tää ollu tunnarina jossain?

[Doug]

Hit.

Jotenkin tuli mieleen tämä:

[Jorge]

Klassikko ja ikihitti!
Ja jokainen, joka on kuunnellut seinän takaa aloittelevan puhallinsoittajan treeniä tietää, miten paljon duunia tuollaiseen harmoniaan vaaditaan.

Tijuanassa jatketaan:

[Kari Aittomäki]

Jättihitti.
Tuota meininkiä ei voi ku ihmetellä, biisi lähtee täysiä ja kiihdyttää suvantojenn kautta todelliseen Joie de vivre'n.
Kulttuurit sekoittuu, kielet myös, jokaiselle on paikkansa ja tuo yleisöä kohti kurottelu on valtavan upiaa.

Onhan tuo ollut jo usein mutta ei tarpeeks usein, tykker jaag.

Mennääs täkäläisellä tequilalla jätkälaumarevellyksen ja monisoitinvallin mukana samantyyppiseen liukumäkeen.



On tuo hiukan karkeampaa mutta sydän on paikoillaan Korpeillakin.
Ois niin kiva tykätä vodkasta. Tai tequilasta.

[Doug]

Kansanhusahevanderi ei oikeen putoo, vaikkakin kyseinen orkka on varsin kovatasoinen ja aika hyvin menestyykin.

Jatketaan skaahauksella, melko murhaavaa lavatyöskentelyä ja tiukkaa soittoa. Tpn keikan kohdalla järkkäreillä on ajoittain enemmän duunia pitää bändi lavalla, kuin yleisö poissa sieltä ;-)

[Mika]

Se oli reipasta livemusaa eli hititän.

Fishbonea kuulin ensimmäistä kertaa samoihin aikoihin kuin Living Coloria. Ne kaksi olivat siihen aikaan poikkeuksia särökitaramusiikissa, vaikka Fishbone toki oli aika funkkia. @Dougin suosikin King's X:n voisi laskea kolmanneksi siihen joukkoon. Ja tämä biisi sopii tähän hetkeen, koska Nuorikko kävi eilen serkkunsa katsomassa elokuvan Elvis ja kehui sitä. Huomatkaa muuten miten yleisö reagoi biisin nimeen tietämättä yhtään biisin sanoituksista...
Sain joskus yhdelle DC++-hubille automaattisen päivän porttarin, kun keskusteluissa mainitsin Clawfingerin biisin Nigger, joka ei todellakaan ole rasistinen biisi, päinvastoin.

On muuten kova äijä solistivieraana tällä videolla.

[Doug]

Hitti, toudellakin hitti. Ja kovat solistivieraat ;-)

Living Colour, Fishbone ja Suicidal Tendencies / Infectious Grooves taisi hengailla aika paljon tuohon aikaan keskenään, jolloin syntyi tuollaista funkin ja metallin yhdistelyä. Ja olihan sielä Faith No More ja Peppersitkin lusikoimassa...

Jatketaan samatyylisissä meiningeissä vähän tuntemattomampi pumppu Screaming Headless Torsos, olkaa hyvä:

[tohtorismies]

Hitti.

[Jorge]

Onhan tuo mestarillista, joskaan ei kaikkein tarttuvinta jazkaa. Hitti, mutta vaati istumista alas ja keskittymistä.

[Kari Aittomäki]

Hittihän se on juu.
Tossa on se jokin jota kai kutsutaan grooveksi, sellasta itseäänruokkivaa varmuutta ja oikea-aikaisuutta.

Josta tulee mieleen tää Coenin veljesten leffassa käytetty vaivattomuus:



He osaavat soittaa, jo vain.

[Jorge]

Laulaakin osaavat. Vaivattomuus on osuva termin kuvaamaan tuota musisointia; eipä siinä juuri irvistellä ja ähkitä soittaessa ja laulaessa.
Todellista muusikkoutta ja massiivinen hitti.

Coen- ääniraidalla jatketaan:

[Doug]

Kuvituksen kanssa hitti, ilman jäisi varmaan puoliväliin. Johtunee parista seikasta: En kauheasti diggaa singer-songwriter-sceneä ja toiseksi muut esittää Dylanin biisejä paremmin, kuin hemmo ite.

Pysytään soundtrackien maailmassa:

[Kari Aittomäki]

Mä vierastan sekä soundia että kokonaisuutta, eipä koske oikeen mistään kohtaa.
Mutta ehdoton hittihän tuo on. Tarttuva ja syntinen.

Jatketaan lennolla.
Hiukan erilaisesti.



Piano on hieno soitin ja hyvän tekemisen teema on.. no, koskettava.