Kerron oman kokemuksen tästä aiheesta.
Eräänä päivänä kung-fu-opettajani kertoi minulle, että olin viimein siinä pisteessä, että hän voi harkita ottavansa minut virallisesti sisään hänen kung-fu-perheeseensä. Hän sanoi sen tarkoittavan, että hän voisi antaa minulle kiinalaisen nimen, jonka jälkeen minusta tulisi hänen virallinen kung-fu-poikansa.
– Mitä se käytännössä tarkoittaa? kysyin.
– Meistä tulee samaa kung-fu-perhettä, Shifu kertoi.
– Taisin selittää itseni huonosti. Mitä tarkoittaa kung-fu-perheeseen kuuluminen?
– Pääset sisälle talooni, hän täsmensi.
– Enkö minä ole jo kung-fu-perheessäsi? kysyin hämmentyneenä.
Shifuni alkoi nauraa vedet silmissä.
Loukkaannuin hänen käytöksestään. Olin jo vuosia luullut, että olimme samaa kung-fu-perhettä.
– Luulitko todella niin? hän kysyi naurunsa lomasta.
– Todellakin luulin. Olen käynyt luonasi lukuisia kertoja. Olemme treenanneet yhdessä vuosikausia. Kävimme vuonna 2011 läpi jopa sen buddhalaisen seremonian, jossa minut vihittiin Shaolin kung-fu-linjasi uusimmaksi sukupolveksi. Olet myös kutsunut minua tudiksi eli perimyslinjaoppilaaksi, viittasin Soturimunkin oppipoika -kirjassa kuvaamiini tapahtumiin.
– Niin, niin. Tiedän kyllä, mitä olemme kokeneet yhdessä. Silloin vuosia sitten pääsit sisälle meidän kung-fu-linjaamme. Myöhemmin sinusta tuli tudi, mutta et ole vieläkään osa perhettä, Shifu kertoi vakavana.
En ollut koskaan nähnyt häntä yhtä totisena. Tiesin viimein, että nyt olimme lähellä jotain arvokasta.
– Hyvä, että asia viimein selvisi, vastasin edelleen hieman loukkaantuneena.
Minusta tuntui pahalta, koska olin vuosia elänyt väärässä uskossa oppilas-opettajasuhteestamme.
– Älä käsitä kertomaani väärin. Olet ollut jo vuosia lähimpiä oppilaitani. Nyt kun puhun tästä sinulle, voit päästä seuraavalle tasolle. Ajatellaan kung-fu-perhettä vertauskuvan kautta. Olemme nyt taloni olohuoneessa. Tänne olohuoneeseen mahtuu vain sisäpiirini, kaikista lähimmät oppilaani. Voin tuoda tähän huoneeseeni vain muutaman ihmisen, koska tila on hyvin pieni. Loput ihmiset ovat taloni eteisessä, keittiössä ja yläkerrassa. Näiden lisäkseni minulla on kymmeniä oppilaita talon ulkopuolella. Näille muille oppilaille en tule koskaan opettamaan kaikista tehokkaimpia tekniikoita, koska he eivät ansaitse niitä. Sinä olet päässyt vuosi vuodelta lähemmäs taloni olohuonetta, Shifu kertoi.
– Miksi kerrot minulle tästä vasta nyt?
– Luulin eiliseen asti, ettet oikeasti pidä Shaolin kung-fusta.
En voinut käsittää, mistä opettajani oli saanut sellaisen käsityksen. Olin käynyt hänen luonaan vuosittain vuosikymmenen ajan ja treenannut hänen opettamaan lajiaan elämäni jokaisena päivänä. Mitä muutakaan se voisi olla kuin syvää rakkautta lajia kohtaan?
– Mikä muutti mielesi minun suhteeni? kysyin kung-fu-mestariltani.
– Eilinen päivä oli käännekohta meidän molempien elämässä. Silloin ymmärsin, että pidät sittenkin Shaolin kung-fusta ihan oikeasti. Olen aina tiennyt, että pidät Shaolin kung-fusta vähän. Nyt tiedän, että pidät siitä vähintään yhtä paljon kuin minä itsekin, Shifu kertoi. – Tarkkailin sinua kymmenen vuotta ja nyt viimein luulen ymmärtäneeni, kuinka mielesi toimii. Nyt olet todella lähellä, että voit päästä sisälle kung-fu-perheeseeni.
– Miten se muuttaa elämääni? kysyin.
– Treeniohjelmasi muuttuu.
– Miten?
– En voi kertoa sitä etukäteen. Se jää nähtäväksi, opettajani vastasi.
– Tuleeko muita muutoksia?
– Kyllä. Paljon asioita muuttuu välillämme. Nimesi vaihtuu toiseksi ja käytännön järjestelyt myös muuttuvat. Jos olemme yhteistä kung-fu-perhettä, pääset opettamaan myös omia oppilaitani. Saat myös enemmän velvollisuuksia talon sisällä. Nämä asiat tapahtuvat ainoastaan, jos sinä haluat niitä itse, hän kertoi.
– Minä haluan, vastasin miettimättä asiaa yhtään sen enempää. En tiennyt vielä tuolloin, mihin olin lupautunut.
– Siinä tapauksessa harkitsen asiaa. Tarkkailen sinua vielä jonkin aikaa. Viimeisellä viikollasi saatat päästä kung-fu-perheeseemme sisään, hän kertoi ja jätti asian hautumaan välillämme.
Olin keskustelustamme hämilläni useita päiviä. Minulla ei ollut mitään hajuakaan kung-fu-linjamme eri tasoista, vaikka olinkin harjoitellut lajia yli kymmenen vuotta. Tiesin, että Shifu oli antanut eräille oppilailleen kiinalaisia nimiä, mutta en koskaan saanut selville, mitä se oikein merkitsi käytännössä. Idea kung-fu-perheeseen pääsemisestä tuntui samaan aikaan sekä mielenkiintoiselta että jännittävältä. Harjoittelustani tuli tuon keskustelun jälkeen jälleen tavoitteellista. Aiemmin sammunut intohimoni Shaolin kung-fua kohtaan roihahti liekkeihin. Minun oli saatava itselleni se titteli. Sen lupasin nuorelle itselleni, joka uhrasi suurimman osan nuoruutensa kesistä Kiinassa treenaten kung-futa. Se lupaus oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
__________
Yllä oleva teksti on lyhennelmä pian julkaistavasta äänikirjasta. En itse asiassa päässyt tuona vuonna kung-fu-perheeseen sisään.
Minulle suurin yllätys perhetyylistämme oli se, että perheeseen päästyäni lojaalius nousi uudelle tasolle. Jouduin antamaan sanani, etten harjoittele enää muiden Shaolin-linjojen alaisuudessa (!) Kiinalaisissa perhetyyleissä käsittääkseni tuo lojaalius omaa perhettään kohtaan on tärkeässä osassa. Voin toki olla väärässäkin, kuten lukuisissa muissakin lajiini liittyvissä asioissa.
Olen myynyt tuon tarinan oikeudet eräälle äänikirjatuotantoyhtiölle, niin en voi paljastaa tulevia tapahtumia vielä liian yksityiskohtaisesti. Kirjan julkaisun jälkeen voin avata tuota asiaa tarkemmin.
siinå ei ollut yhtään sellasta yltiösivistyksellistä pönötystä 