Jooga

[Elina]

Mä olisin taipuvainen ajattelemaan, että kaikki riippuu tavoitteista

Tämäpä onkin ihan uutta...

Tietyt perusperiaatteet eivät muutu, näin se on.

Haluaisin uteliaisuudesta kokeilla kundaliinijoogaa tänä keväänä, mikäli aikatauluni antavat myöden. Millaisia kokemuksia teillä on siitä?

No, kun mä tässä justiin mietin, että olikohan se mystinen joogatunti justiin kundaliinia. Mutta kun ei muista.

[diesel 64]

Joogaa -60 luvulla Suomessa.

Oopperalaulaja Ture Ara oli joogan suomalainen pioneeri. Vuonna 1963 hän kertoi harrastuksestaan radiossa ja esitti kuuntelijoille pyynnöstä joogaliikkeitä

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/l ... edia=10419" onclick="window.open(this.href);return false;

Moderni jooga rantautui Suomeen 1960-luvulla. Esimerkiksi Viittakiven kansainvälisessä opistossa Hauholla saattoi aamunsa aloittaa joogaten.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/j ... edia=48615" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Joogata voi myös verkon kautta. Tässä ajatuksena on se, että opettaja on salilla ja oppilaat ovat kotona, jossa he voivat nähdä opettajan netitse. Opettaja voi nähdä kunkin oppilaan, jos oppilas näin itse haluaa. Tällöin opettaja tietysti voi korjata oppilaan mahdollisia virheitä.

Kertatunnin hinta on vitosen.

Kyseessä on suomalainen palvelu.

[grappling]

Mä olisin taipuvainen ajattelemaan, että kaikki riippuu tavoitteista

Tämäpä onkin ihan uutta...

Tietyt perusperiaatteet eivät muutu, näin se on.

Haluaisin uteliaisuudesta kokeilla kundaliinijoogaa tänä keväänä, mikäli aikatauluni antavat myöden. Millaisia kokemuksia teillä on siitä?

Vastaan myohassa, mutta kuitenkin. Olen muutaman kerran kaynyt Kundaliini-joogassa ja voin sanoa, etta se ei sovi ainakaan minulle. Itse kayn joogaamassa venyttelyn takia ja kundaliini keskittyy enemman henkiseen kasvuun. Vai johtuneeko se siita, etta opettaja on ruotsalainen. Toisaalta tuo hindufilosia ei itseani muutenkaan hirveasti kiinnosta.

[Mika]

Jep, tuo Kundaliini-jooga oli aika...erilaista. Eli kyse oli puhtaasti mielikuvista ja hengittämisestä. Mitään fyysistä ei siinä joogassa tehty. Mutta tulipa koettua sekin.

Vaan tässä on jooga, joka kiinnostaisi.

Helsinkiläinen Oluthuone Lehto tuo Suomeen olutjoogan, joka on villinnyt oluen ja joogan ystäviä etenkin Australiassa.

Alun perin Saksassa keksitty joogasuuntaus luo liiton kahden kauniin asian välille, kun mukaan tulee olut, kuvailee Oluthuone Lehdon ravintolapäällikkö Maija Saarman.

Harjoitteissa esimerkiksi voidaan tasapainotella pulloa pään päällä tai siemailla olutta jooga-asennossa.

Joogatunteja on pidetty aiemmin muun muassa ravintoloissa, festivaaleilla ja panimoilla. Instagramissa #beeryoga tagilla kuvia olutjoogan harrastajista löytyy jo yli 8 500.

HU

[flammee]

Kyllä valvira varmaan kohta hyökkää ja kieltää.

[Mika]

Messuilla oli myös Paulie Zinkin kirja Monkey Kungfu (Tai Shing Pek Kwar). Nyttemmin hän on menestynyt huomattavasti paremmin perustamansa Yin Yogan parissa myös Suomessa.

Lainasin toisesta ketjusta.

Paulie Zink harjoitteli jo 1970-luvulla Taolaista joogaa, jossa on useampia osa-alueita. Näistä yksi on se, joka nykyään tunnetaan yinjoogana.

Joogaopettaja Paul Grilley kävi oppimassa tätä passiivista ja rentoa joogaa Zinkiltä muistaakseni jo 1980-luvun alussa. Se oli vasta silti 1990-alkupuolella kun Grilleyn oppilas Sarah Powers keksi nimen Yin Yoga eli suomeksi yinjooga.

Yinjooga on kuuminta hottia ja taatusti nopeiten suosiotaan kasvattava joogatyyli tällä hetkellä koko maailmassa, Suomessakin. Jooga on aina ollut vähän eliittiharrastus, josta on saanut pulittaa, ja tämä tietysti koskee myös ohjaajakoulutuksia.

Paulie Zink on alkanut kutsua omaa joogaansa yinjoogaksi. Vaikka yleisesti Paul Grilleytä pidetään yinjoogan perustajana, nykyään myös Zink sanoo olevansa lajin perustaja. Ihan yleisesti toki tiedetään, että yinjoogan harjoitukset itsessään ovat erittäin vanhaa perua, ja vähän hassusti nämä virallisesti yinjoogaa vanhemmat dynaamiset joogatyylit ovat paljon uudempia, vasta sata vuotta tai vähemmänkin vanhoja, ja niiden luomisessa on länsimaalaisten ensin toivomuksilla ja sittemmin ihan omalla sorvaamisella ollut iso osansa.

En tiedä oikein lainkaan, missä väleissä Paulie ja Paul nykyään ovat. Yinjoogamaailmassa Grilley on se, josta puhutaan, koska hän on tietysti kouluttanut niin suuren määrän yinjoogaohjaajia.

Paulie Zinkin muistan hyvin kamppailulehdistä jo 1990-luvulta. Varsinaisista itsepuolustustaidoistaan hän ei ehkä ollut niin tunnettu, mutta ylivertaisesta liikkuvuudestaan hän todellakin oli. Syytkin ovat varsinkin nykyään selvät. Kyllä se Taolainen jooga mainittiin jo silloin aikoinaan, mutta en minä nuorena miehenä silloin kiinnostunut siitä sen enempää. Nyt on vähän toisin.

[terssi]

Tämän ketjun kiintoisin osuus minulle on tuolla alkupäässä esitetyt ajatukset nivelvenytyksistä ja siitä, että niillä saadaan yliliikkuvuutta aikaiseksi.

En tiedä, pitäisikö näistä erottaa oma ketjunsa, mutta:

Miten venytetään niveltä (eli nivelkapselia/nivelsiteitä?) lihasten sijaan? Onko se juuri tätä kuvailtua, että väännetään lotusasento väkisin käsillä, kun lonkat eivät kierrä tarpeeksi? Vai jotain sellaista, että yritetään yliojentaa polvea tai kyynärpäätä väkisin eri venytysasennoissa?

Sitten tuo itse hankittu yliliikkuvuus. Tälläistä juttua on paljon kuullut vuosien mittaan, mutta miten se siis onnistuu. Tapahtuuko se oikeasti venyttelemällä vai pitääkö nivelkapselia vahingoittaa vaikkapa ylempänä kuvatuilla tavoilla? Tunnetteko esim. ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen jonkinlaisen yliliikkuvuuden, eivätkä olleet sellaisia luonnostaan? Onko tästä jotain oikeaa tietoa saatavilla?

Onko ajatuksia tai arvauksia aiheeseen liittyen?

[Mika]

Luin koko ketjun uudelleen, koska nuo @terssin kysymykset herättivät mielenkiintoni. Kyse lienee tästä Jussi Häkkisen viestistä:

En harjoittele, pidän k.o. harjoitusmuotoa liian staattisena ja osaa mm. nivelvenytyksistä jopa haitallisena (nivelen yliliikkuvuuden tuottaminen). Kamppailulajien notkeusharjoitteluun löytyy parempia tapoja dynaamisen venyttelyn puolelta.

Kamppailulajien kannalta jooga on yhdentekevää, ei etuja mutta mahdollisen yliliikkuvuuden kannalta haittoja. Oheisharjoitteluna tehdyn joogan sijaan olisi parempi keskittyä lajin itsensä harjoitteluun.

"Henkisen" joogan, meditaatiot sun muut luen samaan sarjaan minkä tahansa uskonnonharjoittamisen kanssa. Tarpeettomia, koska saman mielellisen "harjoittelun" saa arkielämästä ja sen tehtävistä sekä tapahtumista.

@Nabil Mokhtari vastasi Jussin tuohon ja pariin vastaavaan viestiin, ja @steelduck kommentoi osaltaan ja mielestäni hyvin tässä viestissään.

Jussi vastannee omasta puolestaan. Huomattakoon että tuo yllä lainattu viesti on vuodelta 2005, joten näkökannat ovat saattaneet muuttua.

[tapsaattori]

Nostaisin esiin myös sellaisen pohdinnan tässä, että kun joogaa on väitetty mm. liian staattiseksi kamppailulajeja varten..

Niin tullaan kysymykseen mikä on oheisharjoittelun tarkoitus? Jäljitellä lajisuoritusta? Korjata lihasepätasapainoa? Vaiko kenties haastaa kroppaa hyvin toisella tavalla mitä päälaji?

Mä sanoisin, että "se riippuu", mutta se että jokin toiminta ei ole kamppailulajinomaista voi kuitenkin olla hyödyllistä. Mulla oli lukiossa kaveri joka heitti moukaria, niin valmentajansa määräs sille oheen sauvakävelylenkkejä. Vaikka siinä tuskin on mitään moukarinheittomaista.

Ja vielä semmonen että loppuviimeksi sun paras treeni on se, minkä teet.

[Jussi Häkkinen]

Juu, tuo on vanha kanta, onhan siitä, öö, 17 vuotta?

En nykyisinkään kauheasti venyttele, mutta jonkin verran, mikäli liikkuvuus ei riitä tekemiseeni (yleensä riittää). Dynaamisilla pääosin mennään liikeratojen availuna lämmitellessä, mutta ajoittain myös staattisilla. Suurin etu liikkuvuudelle on ollut ihan voima/hypertrofiatreeni ja putkirulla (putkirulla vain empiriaa, mutta tuntuu toimivan).

Joogaa en tee, enkä pidä sitä kovin mielekkäänä, mikäli sitä ei tee ihan sen itsensä takia ja koe sitä mielekkääksi. Saman saa ihan ilman näennäishenkistä äpälällääkin, mutta myyväthän enkelihoidotkin joten you do you.

Yliliikkuvuudesta tuli vastaan sellaista, että jutustelin taannoin pitkään erään KV-tasolla pidemmän aikaa toimineen kilpavoimisteluvalmentajan kanssa ja hänen mukaansa liian nuorena tehty pitkäkestoinen venyttely altistaa polvien ja kyynärpäiden hyperekstensiotaipumukselle (mainitsi voimistelussa jonkinlaiseksi trendiksi) ja tätä kautta nostaa loukkaantumisherkkyyttä, vieläkin pahemmin uran lopun jälkeen. Hänen mukaansa aikuisilla tämä kehitys on harvinaisempaa, mutta ei olematonta.

[Mika]

Mainittakoon selvyyden vuoksi, että kuten Nabil ketjun alkupuolella mainitsi, jooga on erittäin laaja kattotermi. Hän vertasi sitä kungfuun, mutta minä otan vähän isomman askeleen ja vertaan joogaa laajuutensa vuoksi kamppailulajeihin. Samaan hengenvetoon lisään, että mitkään astraalikehät tai muut joogalennot eivät suinkaan ole mitään itsestään selviä osasia joogamaailmassa.

Koska joogamaailmassa ei vallitse ihan samanlainen lojaalisuus ja kuri kuin kamppailulajimaailmassa, on tärkeää selvittää opettajan taustat. Silti noin lähtökohtaisesti esimerkiksi yinjooga on suorasukaisen fyysistä ilman mitään esoteerisiä lisämausteita - mutta koska tyyli on suhteellisesti puhuen uusi, joku vanhempi joogaopettaja voi aiemmasta taustastaan tuoda siihenkin mitä tahansa. Kyllähän noin isommassa mittakaavassa yinjoogassakin jotkut opettajat puhuvat chakroista ja miten mikäkin asento eli asana vaikuttaa mihinkin meridiaaniin. Mikään vakio tämä ei kuitenkaan ole.

[Antti]

Nykyjoogan historiasta on ilmestynyt vähän aiemmin myös Mark Singletonin Yoga Body: The Origins of Modern Posture Practice (2010), onko tuttu?

https://global.oup.com/academic/product ... 0195395358

"Revisionist account that properly locates the origins of postural yoga in the nineteenth century, instead of in ancient times."

Takakannesta:

Singleton shows that, contrary to popular belief, there is no evidence in the Indian tradition for the kind of health and fitness-oriented āsana practice that dominates the global yoga scene of the twenty-first century. Singleton's surprising—and surely controversial—thesis is that yoga as it is popularly practiced today owes a greater debt to modern Indian nationalism and, even more surprisingly, to the spiritual aspirations of European bodybuilding and early 20th-century women's gymnastic movements of Europe and America, than it does to any ancient Indian yoga tradition.

[Jussi Häkkinen]

No mutta. Sehän on kovasti kamppailulajien omaista.

[Mika]

Paulie Zink on alkanut kutsua omaa joogaansa yinjoogaksi. Vaikka yleisesti Paul Grilleytä pidetään yinjoogan perustajana, nykyään myös Zink sanoo olevansa lajin perustaja. Ihan yleisesti toki tiedetään, että yinjoogan harjoitukset itsessään ovat erittäin vanhaa perua, ja vähän hassusti nämä virallisesti yinjoogaa vanhemmat dynaamiset joogatyylit ovat paljon uudempia, vasta sata vuotta tai vähemmänkin vanhoja, ja niiden luomisessa on länsimaalaisten ensin toivomuksilla ja sittemmin ihan omalla sorvaamisella ollut iso osansa.

Jep, eli ne jotka ovat jonkin verran tutkineet joogan historiaa tietävät näiden dynaamisten joogatyylien olevan uusia. Ei tuo järkevälle ihmiselle radikaali ajatus ole. Mutta tietysti niille astraalikehiä kiertäville siinä on nieltävää.