Venyttelyn eri tyypit

[Mika]

Jep, tuossa on vahvasti tuo urheilijan tai ainakin aktiivisesti liikkuvan näkökulma mukana - ja toki tämä alue on kamppailijoiden oheistreenejä varten.

Lyhyesti: se liikuntaa harrastamaton istumatatyöntekijä, jolle on voinut kertyä jo jonkin verran ylipainoa ja jolla voi olla useita liikerajoituksia, saattaa löytää ihan uuden maailman pitkistä ja passiivista venyttelyistä. Viittaan tässä kokemuksiini yinjoogan ohjaajana, vaikka yinjooga on tietysti muutakin. Mutta käy tunneillani aktiivisesti liikkuviakin. Tiedän itsestänikin että olen letkeämmässä kuosissa, kun joudun pitämään treenitaukoa; enemmän treeniä, enemmän lihashuoltoa.

Viimeksi eilen illalla yksi aktiiviliikkuja sanoi, ettei muuten tule oikeasti rentouduttua niin paljon kuin yinjoogassa.

Passiivinen venyttely, on se sitten yinjoogaa tai jotakin muuta, sopii oikein hyvin niille, jotka eivät harrasta muuta liikuntaa (yinjooga ei ole liikuntaa, mutta menköön nyt tässä yhteydessä), sekä niille aktiiviliikkujille, jotka kaipaavat rauhallista ja passiivista kehonhuoltoa.

[terssi]

Niin minähän en siis sanonut, että passiiviinen venyttely on hyödytöntä tai ettei siitä ole kenellekään mitään hyötyä.. Vaan sanoin.. no lukekaa nyt edeltä.

[Mika]

Kenenkään nyt ei minun mielestäni kannattaisi yleisestikään pelkästään passiivisesti venytellä.

Kyllä sinä nimenomaan niin kirjoitit. Sitä ennen olin jo peukuttamassa viestiäsi, sillä kaikesta muusta siinä kirjoittamastasi olen samaa mieltä. Mutta nythän se sitten selvisi, että kyllä sille pelkälle passiivisellekin venyttelylle on oma kohdeyleisönsä.

[terssi]

No ei, en kirjoittanut. Siinä lainaamassasi lauseessa ei lue, että passiivinen venyttely on hyödytöntä tai ettei siitä kukaan hyödy.

Vaan olen tosiaan sitä mieltä, ettei kannattaisi pelkästään passiivisesti venytellä. Pelkästään. Kyllä, minun mielestäni ne, jotka pelkästään passiivisesti venyttelee, kannattaisi tehdä muutakin. Oletko siis eri mieltä tästä?

Se ei vieläkään takoita, etteikö siitä passiivisesta venyttelystä voisi olla hyötyä. Kyllä sille pelkälle passiivisesti venyttelylle varmasti on kohdeyleisönsä ja se varmasti voi parantaa heidän elämänlaatuaan. Siltikin kannattaisi tehdä muutakin kuin vain venytellä, jos vain mahdollista. Mikä tässä on epäselvää ja mistä olet eri mieltä? En jaksa tätä enempää auki kirjoittaa, selventää ja jankata.

[Mika]

Okei, nyt ymmärrän näkökulmasi vähän eri tavalla. Kiitos sen avaamisesta.

Olen ennenkin tällä alueella sanonut, että sinä kurkit liikuntaa urheilijan ja urheiluvalmentajan näkökulmasta, kun taas minun näkökulmani on enemmän siellä kansanterveystasolla. Siksi en oikein mieti näitä siltä kannalta, mitä kenenkin kannattaisi tehdä - pääasia on että tekee edes jotakin, olkoon se sitten vaikka passiivista venyttelyä 90 minuuttia viikossa. Omaa treenaamistani tietysti mietin monelta eri kannalta ja usein.

Tiistaina tuntini jälkeen keräilin kamojani kun yhden toisen ohjaajan pilatesryhmän harrastajat alkoivat saapua saliin. Kuulin kun kaksi heistä keskusteli keskenään ja yksi sanoi: "Minä inhoan hikiliikuntaa.". Niin, siinä voi sitten kertoa, mitä kannattaisi tehdä tai vain jatkaa matkaansa pukkariin.

Mitä tulee noin niin kuin aiheeseen vähän laajemmin - ja tämä alkaa hieman karata pelkästä joogasta - totta kai minä ja kaikki muutkin ovat sitä mieltä, että passiivinen venyttely ei ihan hyvin mahdu aktiiviliikkujan repertuaariin ennen kuin kaikki muut osaset ovat kohdillaan. Fyysinen kunto voidaan jakaa useampaan osaan, mutta jos nyt yksi pitäisi nostaa tikunnokkaan liikuntaa aloittelevan suhteen, sanoisin että se olisi aerobinen kunto, jonka perässä tulisi lihaskunto, niin epämääräinen sana kuin se onkin.

Jos taasen ajatellaan ihmisen terveyden eri osa-alueita, joista fyysinen kunto ja sen eri osa-alueet on yksi kokonaisuus, henkisen kunnon kannalta varsinkin näiden seinähullujen vuosien jälkeen pysähtyminen arjessa voi olla mitä parasta sielunhoitoa. Ja sitä esimerkiksi yinjooga niin monelle oikeasti on. Urheilemisesta tulee myös hyvä olo ihan biologisesti*, mutta joillekuille sellainen ihan oikea mielen ja kehon rauhoittaminen voi olla jopa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.

Tämä palautui nyt vähän enemmän joogaan menemättä kuitenkaan sinne astraalikehille. Joka tapauksessa näkökulmia on monia, ja siksi on hyvä keskustella niistä kaikista. ⌖☢⌖

[Jussi Häkkinen]

Terssi mainitsi hyvän asian. Olen hojolajeissa venytellyt aika paljon ja olen kuitenkin ollut aina mielestäni vähän liian vähän joustava - tossu nousi hallitusti päähän ja liikealue oli hallittu aina, mutta silti.

Lihasharjoittelu, näin yli 40-vuotiaana, muutti sen. Mm. mavevariantit ja muut takareisiharjoitteet (Nordic curl lisäpainolla on suosikki) lisäsivät eteen taivutusta paljon, varsinkin istuma-asentocurlkoneen vastus tuntuu olevan mainio. Sivupotkujen suoritus sitten parani reidenloitonnusten (hanuriliikkeiden kuningas) ja lähennysten myötä.

Samat efektit ympäri kehoa. Samalla kun tässä veivaa itsestään jonkinlaista luomubroileria, tulee sivutuotteina voimaa ja joustavuutta.

[Jasse]

Venyttelystä. Minulla on aina ollut keskivertoa huonompi liikkuvuus. Jo seitsemän vuotiaanan karatetreeneissä huomasin että esim perhosvenytys - jossa istutaan maassa kantapäät kohti nivusia polvia maahan painaen - oli munulle hankalampi kuin ryhmän muille lapsille. Vaikka olen koko ikäni treenannut kammppailulajeja jossa venytellään enemmän tai vähemmän staattisesti ja joissa hyvästä liikkuvuudesta on etua, niin en ole juurikaan saanut liikkuvuuttani parannettua. Breikdänssissäkin myllit ja flaret eivät onnistuneet kun jalat eivät kuuri yli ysikympin kulpaan auenneet. Tajusin miten rajoittava tekijä huono liikkuvuuteni oli vasta nelisen vuotta sitten kun otin yksityisvalmennusta juokutekniikan oarantamiseen. Valmentaja tostesi että eihän noin jäylikkä lonkankoukistajilla ja etureisillä edes pysty juoksemaan teknisesti ja mekaanisesti oikein. Videokuva juoksustani ja valokuvat venyttelystäni hvainnollistivat asian hyvin ja avasivat silmäni. Etureisi ja lonkankoukistajat liian kireällä, gluteus ja syvät vatsat ei aktivoidu.

Puolitoista vuotta sitten otin tavoitteeksi suorittaa potkunyrkkeilyssä ruskean ja mustan vyön kokeet. Lonkaan pitää saada rutkasti lisää liikkuvuutta että pystyn hallitusti suorittamaan kaikki potkut pään korkeuteen. Olen tehnyt erään treenivideon mukana staattisia venytyksiä joiden tavoitteena on kehittää liikkuvuutta etu ja sivuspagaattiin asti. En ole kauheasti saanut lisää liikelaajuutta, mutta "ruosteet ovat lähteneet" lonkista.

Oma oma ajatukseni staattisesta venyttelystä on, että niillä saa lisää liikelaajuutta sitä kautta että ne löysyttävärt tiukkoja nivelsitetitä ja lihaskalvoja. Sitten vielä pitää saada liikelaajuudet aktiiviseen käyttöön harjoittamalla asianmukaiset lihakset uuden uuden liiikelaajuuden alueella. Eli teen pitkiä staattisia venyttelyjä, nostelen jalkoja hallitusti mahdollisimman korkealle ja teen potkuja ilmaan sille niin korkealle kun pystyn ilman että tekniikka hajoaa. Tällä hetkellä se korkeus on vatsan/kyljen tienoilla. Vielä riittää töitä.

Joogasta. Luin puolisen vuotta sitten Matti Rautaniemen kirjan "joogan historia". Oli niin hyvä kirja että laitoin tekijälle maililla kehut. Siinä tulee hyvin esiin miten jooga on parin vuosituhansien aikana muuttanut muotoaan ja sisältöään ajan ja paikan mukaan. Samoinhan käy myös esim kaikille kamppailulajeille. Vahva lukusuositus!

Linkki tekijän sivuille ja kirjaan: https://mattirautaniemi.com/erakkomajoi ... osaleille/

[terssi]

Oma oma ajatukseni staattisesta venyttelystä on, että niillä saa lisää liikelaajuutta sitä kautta että ne löysyttävärt tiukkoja nivelsitetitä ja lihaskalvoja. Sitten vielä pitää saada liikelaajuudet aktiiviseen käyttöön harjoittamalla asianmukaiset lihakset uuden uuden liiikelaajuuden alueella. Eli teen pitkiä staattisia venyttelyjä, nostelen jalkoja hallitusti mahdollisimman korkealle ja teen potkuja ilmaan sille niin korkealle kun pystyn ilman että tekniikka hajoaa. Tällä hetkellä se korkeus on vatsan/kyljen tienoilla. Vielä riittää töitä.

Jos nyt ohitetaan tuo spekulaatio, että tuleeko se lisääntynyt liikelaajuus löystyneiden nivelsiteiden ja lihaskalvojen kautta, vai jonkin muun mekanismin myötä, niin tuo kuvailemasi tapa lienee varsin perinteinen tapa ajatella. Eli pohjalle passiivista liikkuvuutta, jonka päälle ikään kuin rakennetaan se dynaaminen liikkuvuus helpommin, kun jäykät lihakset eivät laita niin paljoa sitten vastaan liikkeessä.

Pistä sitten päivitystä jossain vaiheessa, että onko oikeasti toiminut.


Muuten itsellä vähän samanlaisia kokemuksia kuin sinulla, mutta etenkin takareisien ja olkapäiden suhteen. Ne ovat aina olleet tosi jäykät. Jo lapsuudesta on muistoja, kun piti jossain tilanteessa polvet suorina kurotella lattiaan, mutta ei onnistu ja tuntuu vaan pahalta. Toki mikään sivuspagaattikaan ei ole ikinä ollut lähelläkään, ei ne jalat sivusuunnassakaan ole niin ihan niin hyvin ikinä auenneet.

Nyt olen jonkun vuoden verran tosissaan keskittynyt liikkuvuuden lisäämiseen vähän joka suuntaan painimisen ohessa ja nyt tosiaan ekaa kertaa elämässäni saan kämmenet lattiaan polvien ollessa lukkosuorassa ja jalat yhdessä. Aika pitkäjänteistä työtä vaati tähänkin pisteeseen pääseminen, mutta kehitys on kehitystä. Tosin en siis elämäntapaani muuttanut miksikään köyhän miehen Ido Portaliksi, vaan nämä gainssit tuli kaiken muun kivan tekemisen ohessa.

Olkapäät ovat myös liikkuvammat kuin ikinä muistan, vaikkei näillä kummempia temppuja vielä tehdä.

[terssi]

Okei, nyt ymmärrän näkökulmasi vähän eri tavalla. Kiitos sen avaamisesta.

Olen ennenkin tällä alueella sanonut, että sinä kurkit liikuntaa urheilijan ja urheiluvalmentajan näkökulmasta, kun taas minun näkökulmani on enemmän siellä kansanterveystasolla. Siksi en oikein mieti näitä siltä kannalta, mitä kenenkin kannattaisi tehdä - pääasia on että tekee edes jotakin, olkoon se sitten vaikka passiivista venyttelyä 90 minuuttia viikossa. Omaa treenaamistani tietysti mietin monelta eri kannalta ja usein.

Jos nyt asiasta halutaan keskustella kansanterveystasolla - niin joo - jos ihminen ei tee mitään, niin kaikki lisäys lienee hyvästä. Tästäkin ihan kaikki on samaa mieltä, sitä voisi sanoa jopa itsestään selvyydeksi. Mutta varmaan kansanterveystason keskustelussakin voidaan mennä edes hieman pidemmälle siinä keskustelussa, että mikä on suositeltavaa? Vai jämähtääkö se kansaterveydellinen näkökulma siihen, että on joitakin ihmisiä, jotka nyt vaan haluaa venytellä, eikä muuta?

Kun minä väitän, että ihan kansanterveystasollakin noita ihmisiä pitäisi saada tekemään muutakin kuin passiivisesti venyttelemään 90 minuuttia viikossa. Tämä ei liene mitenkään kovin kohtuuton tai epärealistinen näkökulma, niin jotenkin tuo sinun kritiikkisi minun näkökulmasta vaikuttaa kyllä hieman kohtuuttomalta.

Itse asiassa olisi suotavaa kansanterveystasolla, että jos aikaa on oikeasti vain 90 minuuttia viikossa tehdä jotain, niin se käytettäisiin johonkin ihan muuhun pikku hiljaa kuin venyttelyyn. Jos venyttelyope tietää tilanteen, niin kansanterveystasolla hänen kannattaisi kannustaa oppilaita pikku hiljaa muuhunkin aktiviteettiin, vaikka sitten sen venyttelyn kustannuksella.

Mitä tulee noin niin kuin aiheeseen vähän laajemmin - ja tämä alkaa hieman karata pelkästä joogasta - totta kai minä ja kaikki muutkin ovat sitä mieltä, että passiivinen venyttely ei ihan hyvin mahdu aktiiviliikkujan repertuaariin ennen kuin kaikki muut osaset ovat kohdillaan. Fyysinen kunto voidaan jakaa useampaan osaan, mutta jos nyt yksi pitäisi nostaa tikunnokkaan liikuntaa aloittelevan suhteen, sanoisin että se olisi aerobinen kunto, jonka perässä tulisi lihaskunto, niin epämääräinen sana kuin se onkin.

Tämä pätee myös kansanterveystasolla, vai eikö?

Jos taasen ajatellaan ihmisen terveyden eri osa-alueita, joista fyysinen kunto ja sen eri osa-alueet on yksi kokonaisuus, henkisen kunnon kannalta varsinkin näiden seinähullujen vuosien jälkeen pysähtyminen arjessa voi olla mitä parasta sielunhoitoa. Ja sitä esimerkiksi yinjooga niin monelle oikeasti on. Urheilemisesta tulee myös hyvä olo ihan biologisesti*, mutta joillekuille sellainen ihan oikea mielen ja kehon rauhoittaminen voi olla jopa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.

Joo voi olla. Sitten toki rauhoittua voi myös kävelyllä metsässä luonnon ääniä kuunnellen tai puutarha-askareita tekemällä. Tai jollain muulla tavalla, esim sillä että lenkin jälkeen käy lämpimässä suihkussa ja katsoo netflixiä sohvalla. Kansanterveys kiittää.

Valvomo: Viestejä on tuotu ketjusta Jooga.

[Mika]

Jos venyttelyope tietää tilanteen, niin kansanterveystasolla hänen kannattaisi kannustaa oppilaita pikku hiljaa muuhunkin aktiviteettiin, vaikka sitten sen venyttelyn kustannuksella.

Hmm, käytät taas tätä sanaa "kannattaa" minulle kommentoidessasi, vaikka jo aiemmin kävi aika selväksi, että ymmärrämme sen melko eri tavoin - ensimmäistä kertaa elämässäni tuo sana aiheuttaa moista. Mitä siis tarkemmin ottaen tarkoitat tällä kannattamisella, ja miten minun nyt tulisi muuttaa työtapojani, jotta jokin (mikä?) olisi sinun mielestäsi kannattavaa? Haluaisin kuulla ihan yksityiskohtaisen esimerkin siitä, miten tässä nyt siis kannattaisi toimia. Esimerkiksi tarkemman dialogin kautta tämä kannattavuus hahmottuisi hyvin.

[terssi]

Vaikuttaa nyt sen verta hedelmälliseltä keskustelun jatkolta, että luulen ettei minun kannata (lisää kursiivi mielessäsi edelliseen sanaan) tuollaiseen lähteä mukaan.

Keskustelu jatkukoon yleisesti venyttelyn vaikutuksissa ja eri venyttelytyypeissä ja liikkuvuuden parantamisessa. Sitä tässä on vähän niinkuin haettu.

Jos Mika tai joku muu haluaa jatkaa tätä huikeaa passiivisen venyttelyn kansanterveysnäkökulmaa, niin puhu siitä äläkä vie keskustelua henkilökohtaiselle tasolle.

[Mika]

Tero, en minä tuota täysin tosissani kirjoittanut — mutta mehän emme oikeasti tunne toisiamme, kunhan olemme muutaman kerran tavanneet Potku-tapaamisissa.

Tiedät aiemman keskustelun perusteella minun olevan "venyttelyope".

Kuvitellaas nyt tuo, mihin kannustit.

- Moi! Ja tervetuloa taas x-illan yinjoogaan. Se on kuulkaas sellainen juttu, että teidän ei kannata käydä täällä lainkaan.
- Mitä...?
- Juu, teidän pitää nyt tehdä kaikenlaista muuta, koska se on kannattavampaa.
- Me tulimme kyllä nyt ihan yinjoogailemaan...
- Se on semmoinen juttu, että me lähdemme tästä nyt juoksulenkille ja sen päälle punttisalille. Mars, mars!

Eli tarkoitit varmaan hyvää kun sanoit:
"Jos venyttelyope tietää tilanteen, niin kansanterveystasolla hänen kannattaisi kannustaa oppilaita pikku hiljaa muuhunkin aktiviteettiin, vaikka sitten sen venyttelyn kustannuksella."

Jos kyseessä on valmennussuhde, kuten sinulla lienee TJJK:lla, kaikki on ihan toisin. Niiden valmennettaviesi kanssa voitkin jutella niitä näitä. He myöskin varmasti haluavat sinulta tuollaisia vinkkejä ja ehkä jopa treeniohjelmia.

[terssi]

Sulla on kyllä taito tarttua sanavalintoihin ja viedä keskustelua henkilökohtaiselle tasolle, vaikka juuri pyysin toisin.

Minä kerroin siis alunperin jooga-ketjussa mielipiteeni, että pelkän passiivisen venyttelyn lisäksi olisi kyllä hyvä olla muitakin liikuntamuotoja tai rasittaa kroppaa muillakin tavoilla. Se liittyi siihen ketjussa aikaisemmin käytyyn keskusteluun. Tästä kovin kohtuullisesta mielipiteen esittämisestä kaikki tuo vänkäys ja holhoavat viestit, kuinka on muka pelkkää urheilijoiden/aktiiviliikkujien näkökulmaa - taas kerran kuulemma - ja sinä katsot tätä laajemmalla kansanterveydellisellä näkökulmalla. Joka on siis se, että mikä vaan on plussaa? Siihenkö se loppuu?

Perustele ja laajenna nyt vaikka vähän vielä tätä kansanterveydellistä näkökulmaasi, jos haluat siitä jatkaa. Ohitat ne kohdat nyt täysin minun viesteistäni. Ihan yleisellä tasolla. Minä kyllä niin mieluusti keskutelisin noista venyttelyn vaikutuksista ja hyödyistä yleisellä tasolla.

Sinä saat tietenkin tehdä ja ohjata mitä tykkäät tunneillasi ja kiva jos asiakkaat tykkää. Tuo sinun skenaariosi nyt lähinnä on hassu mielikuvituksesi tuote. Pitääkö tässä nyt taas sanoa ääneen se itsestäänselvyys, että on hyvä että ihmisille tarjotaan kaikenlaisia aktiviteetteja venyttelytunneista piirrustustunteihin ja improvisaatioteatteritunteihin. Niillä kaikilla on varmasti paikkansa ja voi olla vaikka minkälaisia henkisiä ja vaikka fyysisiäkin hyötyjä.

[Mika]

Tero, olen puhunut henkilötasolla sinulle lähinnä positiivisesti tai neutraalisti. Potku on kuitenkin yhteisö eikä mikään paneeli. Tuota valmentajanäkökulmaa olen tuonut esille selityksenä, en mitenkään holhoavana kommenttina. Se on harmi jos olet kokenut sen niin. Mutta olet nyt kautta aikain kai toinen potkulainen, jonka viestejä en vain kunnolla ymmärrä. Jos jo sana "kannattaa" ymmärretään eri tavoin (en vieläkään ole varma miten sitä käytät), on peli aika lailla pelattu.

Esitit kysymyksen kansanterveydestä, johon viittasin sitä ennen. Vastaus on: yes but no. Ideaali- ja optimitilanteissa olisi sitä, tätä ja tuota, mutta tosielämässä on lähinnä vain sitä ja sittenkin soveltaen. Urheilijoiden kanssa on aivan toisin.

Minä kun ammatikseni teen töitä siellä ruohonjuuritasolla, niin en vain innostu pohtimaan, mitä teoriassa voisi olla. Pelaan reaaliteeteilla. Ja niissä se 90 minuutin yinjooga on hyvä vaihtoehto — tuhannesti parempi kuin ei mitään.

Urheiluvalmennuksesta saisikin ihan erilaisen keskustelun aikaiseksi.

Sinä et sitä voinut tietää, mutta vierastan sanaa asiakas, enkä ikinä käytä sitä. Käytän sanaa treenaajaa tai joogaaja. Heistä kaikki tietävät Potkun. Jos joku heistä olisi täältä lukenut, että passiivinen venyttely ei kannata tai että kannattaisi tehdä jotakin muuta, eikä kukaan olisi kommentoinut sitä toisesta näkökulmasta, minä olisin epäonnistunut Potkun perustajana, liikunta-alan ammattilaisena ja omien treenaajien ohjaajana.

Näkökulmia on aina monia. Meillä ne lienevät niin erilaiset, että osaltani kiitän.

[Valvoja]

Keskustelu keskustelijoista ja keskustelusta loppuu, keskustelu asiasta jatkuu.