Klassinen musiikki

[kojiro]

Nassikkana ennen kaupallisen radion tuloa heräsin usein kelloradioon, josta tuli klassista musiikkia. Se antoi ajoittain hienoja elämyksiä heti aamusta. Amadeus-leffa lisäsi kiinnostusta ja myöhemmin hevirockin kautta kiinnostuin vielä enemmän, kun Peer Günt avasi keikkansa Griegin Hall of the mountain kingillä ja monet muut bändit veti kanssa hienoja klassisia juttuja. Niin sitten aloin kuuntelemaan niitä kunnon orkestereitten vetoja ja kyllähän ne klassiset hitit kolahti hyvin. Ja leffoista saanu kanssa hyviä tärppejä, esim. Kellopeliappelsiini sai Beethovenin pistämään kunnolla kampoihin Mozartille.

Radio Classicia tulee usein kuunneltua autoillessa, harvoin kuulee samaa biisiä uudelleen ja niillä on hyviä sloganeita: Hittejä neljältä vuosisadalta tai Barokkia, ei rokkia.

Siitä oopperan ystäville Händelia, yksi vaikuttavimmista laulukohtauksissa leffoissa:

[nipsuli]

Klassista musiikkia tulee kyllä kuunneltua, aikaisemmin paljon enemmänkin. Suosikkeja on niin monta, että ei pysty päättämään yhtä, mikä olisi ylitse muiden

Vähän vanhempaa:
J.S. Bach Harpsichord Concerto in D minor BWV 1052 Teki se Bach muutakin kuin urku- ja pianomusiikkia
J. H. Fiocco: Adagio in G Major Vähän tuntemattomampi säveltäjä, mutta hieno kappale cembalolle.

Vähän uudempaa:
Jean Sibelius : King Christian II, Suite from the incidental music Op. 27 (1898) Ehkä mun lemppari Sibeliukselta.
Jean Sibelius - Kuusi (puusarjasta), Op. 75 No. 5

Thaïs: Méditation Tästä vain Yo-Yo Ma:n versio kelpaa, kukaan muu ei soita sitä yhtä hyvin
Edvard Grieg - Piano Concerto in A minor Op. 16 Ehdoton ykkönen kaikista pianokonsertoista.
Debussy - Arabesque No.1 and No.2 Debussyn Clair de Lune on varmasti tunnetuin, mutta arabeskit ovat vähintää yhtä hyviä.
Heino Kaski - Pankakoski, Op. 48 No. 1
Reinhold Glière - Harp Concerto Op. 74 (1938) Mukavaa vaihtelua iänikuisille piano- ja viulukonsertoille

Edit.
Nää saattaa olla yleiseen makuun liian Wanhaa, mutta laitanpa kuitenkin:
Marin MARAIS: Grand Ballet (Suite en la mineur IIIè Livre)
Arcangelo Corelli: Concerto in D Major Op. 6 No. 4

[Antti]

Mä tykkään tästä [Mozartin Requiemistä] vallankin, kun on nähnyt leffan Amadeus, missä äijä kuolinvuoteellaan raapustaa tätä kappaletta. Toki sitä dramatisoitu, mutta piru, että on komea kappale. Muutenkin tykkään herran kappaleista kovasti. Tässä on sellaista paatoksellisuutta, mistä tykkään aina välillä.

Voi kiinnostaa myös Michael Haydnin Requiem, joka oli Mozartin innoittaja:



Tematiikkaan liiittyen lempikohtaukseni Amadeuksessa on se, jossa Mozart soittaa korvakuulolta Salierin tervetuliaismarssin ja sitten sen pohjalta impromptu Non più andrainsa. (Ja sotilasmusiikin ystävänä on mainittava, että sehän on myös Coldstream Guardsin hidas marssi.)

Siitä oopperan ystäville Händelia, yksi vaikuttavimmista laulukohtauksissa leffoissa:

Tässä vielä sama kappale oikeasti miehen (Radu Marian) laulamana:

[kojiro]

Aikamoinen, puhuessa on kuitenkin ihan normi miehen ääni:

[Antti]

Tuo taitaa olla nuorempi moldovalainen kansanedustaja.

[AlexMachine]

Olen kuunnellut klassista koko ikäni. Sain "tartunnan" kun pienenä mummoni luona soi aina joku klassinen levy kun olin siellä. Nyt tuo puolen metrin pino lp-levyjä tuli minulle perintönä. Pitäisi vain levysoitin hommata.
Suosikkia on vaikea sanoa koska todella monella säveltäjällä on upeista kappaleita. Oikeastaan ainoa tyylilaji joka ei uppoa on raskaampi Barokki.

Aloitan kevyesti, eli Maurice Ravel - Bolero.


Klassinen musiikki toimii minulle sekä suurten orkesterien esittämänä, mutta upeasti myös vain pianolla.

[Mänzy]

Turkkilainen marssi on kyllä parhauksien parhautta. Itsekin tykkään nimenomaan "pianobiiseistä".

[Lasse Candé]

Hautajaisissa vissiin käytetään jonkin verran tätä biisiä:




Kun yksi läheinen menehtyi liian aikaisin, hautajaisissaan käytettiin biisiä ja sanoisin että se toimi. Itkuihin purskahdeltiin ja minullekin konkretisoitui tapahtuman ikävyys hyvin vahvasti. Tuli vahva suru ja kova ikävä.

Tuollaisena kuin videolla, tulee ehkä muut hienoudet paremmin esiin. Kun taas tuon vetää kirkon uruilla, on meininki huomattavasti dramaattisempi.

[Antti]

Tänään on Sibeliuksen syntymäpäivä. Mietin, mikä voisi olla jotenkin Potku-keskusteluille relevantti kappale kommentteineen, ja päädyin Ateenalaisten lauluun, tässä Polyteknikkojen kuoron ja Kaartin soittokunnan esittämänä (kuva ei liity):



Ajankohtaan eli pari päivää itsenäisyyspäivän jälkeen laulu sopii siinä mielessä, että Sibelius sävelsi sen helmikuun manifestin jälkeen. Ateenalaisten laulu on myös kadettikoulun kunniamarssi. Tekstin daktyylinen taatiti-runomitta välittyy tässä oikein hyvin.

Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti on Viktor Rydbergin käsialaa, ja se perustuu 600-luvulla eaa. eläneen ramman Tyrtaioksen spartalaisille sepittämään lauluun. Kyseessä oli taisteluhenkeä nostattava laulu, jota spartalaiset kuuntelivat ennen taistelua ollakseen alttiimpia uhraamaan henkensä. Tyrtaiokselta on säilynyt myös ihan käytännön taistelutekniikkaa kuvaavaa runoutta ("tukevassa asennossa, suojataan kilvellä kehoa, edetään käsikähmään heitteiden etäisyydeltä").

Mainitsin toisessa ketjussa, miten merkittäviä musiikkiviittaukset elokuvissa voivat olla. Sama pätee tietysti kirjallisuuteen. Ohessa ote Tuntemattomasta sotilaasta (1.1):

"Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä urhona kaadut, taistellen puolesta maas." Kansakoulussa oli sillä yritetty jalostaa tuota sankarimieltä, joka ilmeni tuvan tyhjentämisessä. Kauniimmin oli tuon yltiöpäisyyden tultava näkyviin. Mutta ei näiden miesten mieli ottanut syttyäkseen sanoista, joita joku ontuva mies oli sepitellyt. "Siellä Hellaassa, silloin oikein vanhaan aikaan, meinaan, kun ei Suomea vielä ollutkaan."

Edelleen toisessa luvussa, tulikasteen aikana (2.4):

Kun Kariluoto tajusi kapteenin vaipuvan kasaan, tyrmistyi hän kokonaan. Kurkkuun nousi pala ja silmiin kohosivat kyyneleet. Lopullisen tappion tunne kuristi häntä. - Eteenpäin, eteenpäin, komensi hän itseään, mutta ruumis ei totellu. Hätääntyneessä tajunnassa alkoi jyskyttää:
- Joukon maine...joukon maine...vimmassa taiston...vanhuksen kuolevan näät...

Yllä olevissa otteissa siteeratut kohdat laulusta ovat aika suoraan myös Tyrtaioksen alkuperäisessä runossa, τεθνάμεναι γὰρ καλὸν ἐνὶ προμάχοισι πεσόντα eli "sillä kaunista on kärkitaistelijoiden joukossa kaatuen kuolla" ja αἰσχρὸν γὰρ δὴ τοῦτο, μετὰ προμάχοισι πεσόντα κεῖσθαι πρόσθε νέων ἄνδρα παλαιότερον eli "sillä häpeällistä on se, kärkitaistelijoiden joukossa vanhemman miehen kaatuneena maata nuorten edessä".

[tapsaattori]

Talvi on neljäs ja viimeinen osa Vivaldin viulukonsertosta Neljä vuodenaikaa. Klassissa musiikissa käytetään crescendoa eli voimistuen ja tämän Vivaldi vahvasti tuo esiin mm. 1:00 ja 1:47 paikkeilta. diminuendo päinvastaisesti hiljentyen. Pidän kovin Vivaldin musiikista.

[tapsaattori]

LIszt oli unkarilainen romantiikan aikakauden säveltäjä ja pianisti. Luin että hän on saanut lapsuudessaan vaikutteita unkarilaisten mustalaisten musiikista kiertäen romani bändien mukana. Lisztin unkarilaiset rapsodiat perustuvatkin Csárdás kansanmusiikkin, Mä kuulen niitä vaikutteita muissakin kappaleissa miten mm. melodiaa juoksutetaan ja kappaleita rytmitetään.

Tässä Lisztin poloneesi.

[tapsaattori]

Soitonopettaja antoi joskus Chopinin nuotteja ja niissä luki Fryderyk Chopin, ihmettelin silloin, että mikä ihmeen Fryderyk, sehänon Frédéric. Wikipedia viisastutti minua monia vuosia myöhemmin että Frédéric on vaihtamansa ranskalais-nimi. Ehkä hän olisi ollut suomessa Frederik.

Chopinin balladi f-mollissa.

[tapsaattori]

... kun on nähnyt leffan Amadeus, missä äijä kuolinvuoteellaan raapustaa tätä kappaletta. Toki sitä dramatisoitu, mutta piru, että on komea kappale. Muutenkin tykkään herran kappaleista kovasti. Tässä on sellaista paatoksellisuutta, mistä tykkään aina välillä.

Mozartin pianokonsertto no. 20:ssa on myös dramaattisia tunnelmia. Mielestäni orkesteri ja piano yhdistyy tässä kauniisti, se alun kohta, jossa muu orkesteri hiljenee ja piano aloittaa on jotenkin maaginen..



Pidän kans tuosta Requiemista, sitä pääsisi aina toisinaan kuuntelemaan livenä koska sitä esitetään melko paljon, olen käynyt kahdesti, kumpikin oli kirkossa. Toinen ihan lähivuosina keravalla, joka oli kirkkourku sovitus ja aiemmin kenties 16 v sitten joku puhallinorkesteri Meilahden kirkossa.

[tapsaattori]

Mozartin jousikvintetto g-mollissa. Jousiryhmissä yhtyettä johtaa ykkösviulisti, joka istuu vasemmassa reunassa.Tässä Benjamin Bowman eleillään ohjaa musiikin kulkua, jota muut seuraavat; sen voi nähdä varsinkin esim. 17:15 paikkeilla. OIkeassa reunassa toista viulua soittaa muuten suomalainen huippuviulisti Sini-Maaria Simonen. Mielestäni vanhemmat herrasmiehet keskellä soittavat alttoviuluja ja sello vielä yhtenä soittimena. Sellosta varsinkin pidän kovasti, esim. Bachin cello suitet on upeita pelkällä sellolla

Muttä tässä siis tämä Mozart

[tapsaattori]

John Williamsin Dual of Fatesissa, joka on siis Star Wars Phantom Menacen taistelumusiikki kohdassa Darth Maul vs. jedit. Mun on tehny ennenkin mieli kertoa ajatuksiani tästä kappaleesta mutta nyt jaksoin vasta kaivaa vähän lihaa luitten ympärille.. Siis Dual of Fates



Minä kuulen tässä kappaleessa kaksi rinnakkain kulkevaa melodiakulkua, eli tässä tapauksessa kuorolaulun ja instrumenttien melodian yhteensovitus joka kuulostaa mielestäni hyvin kauniilta. Musiikinteoriassa puhutaan termillä kontrapunkti, jota käyttivät varsinkin Bach mm. fuugissa ja Mozart mm. Requiemin osassa Kyrie tässä:




"Kor-ah, Mah-tah, Kor-ah, Rah-tah-mah"
Nuo sanoitukset perustuvat johonkin Walesilaiseen kansantaruun (?) taistelevista puista "ad Goddeu, or Battle of the Trees". Mutta mitäpä siitä.

Taisin olla 15v kun tämä tuli elokuvateatteriin jossa sen kävin katsomassa, en oikeastaan pitänyt silloin(kaan) elokuvasta lainkaan, mutta tämä taistelumusiikki kuulosti jo silloin vaikuttavalta. Ja Maul oli siisti hahmo, piikit ja kaikki.