Perinteinen Karate ja Karaten historia

[Jussi Häkkinen]

- All the arts that have been passed down in Ryûkyû, dance, taiko, sanshin and koto have something in common with karate.

Yes, they all come from Okinawa.

[Lasse J]

Artikkeli Kyanin Passaista, ja huomio siitä kuinka Kyan itse on muuttanut sen tekniikoita mm. korvaamalla siinä alun perin alatorjunnan etsivillä käsillä (saguri-te). Artikkeliin upotettu video tuosta vanhemmasta versiosta.

https://ameblo.jp/motoburyu/entry-12743956191.html

[Lasse J]

Monastihan kuulee ja näkee netissä karateseurojen sivuilla kerrottavan vielä tänäkin päivänä karaten tuhansien vuosien perimästä yhdessä muiden myyttien kanssa. Itsekin kertoilin moisia satuja takavuosina alkeiskurssien alkajaisiksi.

- During the Ryūkyū Kingdom era, all sorts of martial arts existed, but most of them where not handed down to early-modern Okinawa. Instead, the practices of “karate” and “kobudō” appeared.

https://ryukyu-bugei.com/?p=10455&fbcli ... E_cWsQIl0M

[Lasse Candé]

Väliaikainen karatevalvoja: Tämä on yksi keskeisimmistä karateketjuista nykyään.

Pyrin laajentaa ketjun otsikkoa siten, että tähän ketjuun voisi koota kaiken perinteisistä oninawalaisista tyyleistä (ellei niitä laita tyylien omiin ketjuihin), karaten historiasta ja vaikkapa karaten vanhoista mestareista.

En tiedä onko rajaus järkevä ja voisiko nimeä vielä muuttaa.

Mutta pääpointti on keskittää tehokkaasti ja vähentää arvailua mihin ketjuun tulisi kirjoittaa. Tämä ketju on usein oikea valinta.

Tilanne elää, varsinkin ketjun nimi saattaa vielä kaivata päivitystä ja tämä ketju on vaikein rajattava. Kirjoittakaa mielipiteitä tätä siivousoperaatiota käsittelevään ketjuun, niin yritetään ottaa huomioon:

https://potku.net/forum/viewtopic.php?p ... ää#p981683

[Jasse]

Masayuki Kukan Hisatakan kirja ”Essential Shorinjiryu karate do” sisältää mielikuvitukellisimman karate-historian mitä koskaan olen lukenut. Legendojen mukaan Mooses opetti aikonaan Japanin saarilla keppitaistelua ja sekä Buddha että Jeesus saivat monipuolista opetusta joltain karaten esi-isältä. Karate-esi-isät myös rantautuivat Etelä-Amerikkaan.. Capuera ja savate ovat kuulemma myös historiallisesti ja etymologisesti yhteydessä muinaiseen karateen - koska ca ja te..

[Jussi Häkkinen]

Masayuki Kukan Hisatakan kirja ”Essential Shorinjiryu karate do” sisältää mielikuvitukellisimman karate-historian mitä koskaan olen lukenut. Legendojen mukaan Mooses opetti aikonaan Japanin saarilla keppitaistelua ja sekä Buddha että Jeesus saivat monipuolista opetusta joltain karaten esi-isältä.

Treenataankohan Japanissa Jeesuksen haudalla...?

https://www.atlasobscura.com/places/tom ... sus-christ

[Andy]

Onneksi tuota ei julkaistu suomeksi 1970-luvulla. Suomalaisen karateskenen käsitykset asioista voisivat olla melko mielenkiintoisia tänäkin päivänä...

[Lasse J]

Omena on tippunut aika kauas puusta jos vertaa tuota opusta isäpappa Kori Hisatakan Scientific Karatedo -kirjaan.

[Jasse]

Sama omena. Vierinyt vain kauemmaksi. Toi mainitsemasi Scientific karatedo (1976) on nimittäin saman miehen - Masayukin - tuotos. Harmi kun ehdin sen kirjan jo myydä. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla sisältöjä.

[Jussi Häkkinen]

Sama omena. Vierinyt vain kauemmaksi. Toi mainitsemasi Scientific karatedo (1976) on nimittäin saman miehen - Masayukin - tuotos. Harmi kun ehdin sen kirjan jo myydä. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla sisältöjä.

Painosten sisällöt ovat kauttaaltaan - myös teknisen puolen osalta - aika villiä luettavaa. Kori/Masayuki Hisataka (eli Seiki Kudaka / Kori Kudaka) oli kyllä eksoottinen tapaus kaikkine uskomuksineen.

[Jasse]

Vaikuttaa tosiaan hyvin eksoottiselta kaverilta. Karten ja muiden kampailulajien todellisten historioiden kanssa noilla tarinoilla ei taida olla mitään tekemistä. Mutta hauska kuriositeetti.

Laitoin tämän”Essential Shorinjiryu karatedo”kirjan myyntiin tuonne basaariin. Samaan ketjuun kun muutkin kamppailu kirjani. Vielä olisi muitakin karatekirjoja tarjolla. https://potku.net/forum/viewtopic.php?p ... ja#p982384

[Kari Aittomäki]

Niin, tämän tämmösen historiahahmotuksen oikea paino-arvo on siinä että.. liekö tuolla historialla käytännön kannalta suurtakaan merkitystä.

Onneksi tuota ei julkaistu suomeksi 1970-luvulla. Suomalaisen karateskenen käsitykset asioista voisivat olla melko mielenkiintoisia tänäkin päivänä...

Jos seitkytluvun Suomessa joku ois alkanu messuamaan karaten jeesus-kertoimia, näinköhän se olisi Assalla näkynyt?
Pitkätukkien potkiminen (ja matsaaminen) oli se juttu ja siinä ei jeesustelu suuria paina. Pun intendöö.
On yhä.

Kuten olen kiukutellut, historiapainotteet ovat epätoivonsävyinen pyrkimys erottautua. Gimmick.
... ja tämä tulee pönkeröltä joka aikanansa tuskastutti tietäjinä esittäytyvät kyssäreillään okinawasta ja alkukaratesta.
Ja matsaaja/myllyttäjä-statuksestaan huolimatta hakeutui Stadiin päästyään viipymättä Genbukaihin eli Yuji Matsuoille.
kiai

ja sitäpaitsi, kaikkihan jotka jotain oikeesti tietää tietää sen että kaikki karatet ja muut juksut on varjoja vain.
Kaspin on aurinko.

[Jussi Häkkinen]

Niin no. Koska karate, monen muun kamppailuperinteen (se, onko karate aito kamppailuperinne, versio muusta kamppailuperinteestä vaiko kamppailuperinteestä luotu vaikutelma joka on sittemmin muuttunut urheilukampåailuperinteeksi, on myöskin mielenkiintoinen kysymys) tapaan koostuu legendojen ja varsinaisen perimätiedon sekamelskasta (kiitos, kirjoitusasuton kieli...), on tuo Hisatakan kulma siihen sinänsä kertomaperinteisesti kiinnostava sivujuonne, etenkin muihin opettajansa oppilaisiin nähden.

Ja historiasta...nnniin. Karatessa opiskellaan sen opetustapaa/välitystapaa, opetuskulttuuria, kulttuuriperinnettä, kulttuuria ja näiden pohjalta fyysistä harjoittelua. Mikäli nämä jätetään pois, jäljelle jää nykyiseen länsimaiseen (ja japanilaiseen) kulttuuriin nähden sangen vanhentunut tapa opettaa pedagogisesti heikohkolla tavalla sisällöltään rikkinäisen puhelimen kautta levinnyttä kamppailua, jonka kamppailullinen alkuperäkin voidaan kyseenalaistaa pitkälle.

Rinnalla kulkee sitten aikansa elänyt kilpailulajijärjestelmä, jossa on oma perinteensä ja joka voitaisiin hyvin vaihtaa sääntö-, ei perinneorientoiruneeseen lajiin.

Eli jos karatea haluaa opiskella ja harjoitella, se historia ja perinne on se kaikki - muussa ei juurikaan ole yhteyttä muutoin kuin vaatetuksen verran. Jos taas kamppailua nykyajassa, kannattaa mennä nykyaikaiseen kamppailulajiin jonka fokus osuu oman kanssa yksiin. Pedagogiikka on kehittynyt paljon.

[Lasse Candé]

Aika samoilla linjoilla. Itse pitäisin karatessa keskeisinä houkuttimina jonkinlaista estetiikkaa, kamppailukulttuuria ja perustekniikkaharjoittelun soolomenetelmää, joka on erinomaisen tehokas logistisessa mielessä. Oli sitten kyseessä yksilö, joka voi pitää treenit makuuhuoneessaan tai rivistö joka tarvitsee vain lattian alleen.

Aivot voi heittää kulttuurillisessa mielessä narikkaan ja vain takoa menemään niitä harjoitteita. Mutta jos sitä ei pidä mukana, minkälaisesta ajattelusta ne harjoitteet tulevat, niin ne muuttavat muotoaan. Ehkä sekään ei ole vaarallista, mutta se on tie siihen että perinteestä (eli mitä tekniikoita tehdään) tulee pelkkä painolasti tai sitten joutuu miettimään sen osien poistoa. Sitten luodaankin omaa historiaa ja tiedostaen tai tietämättä toiminnassa on täysin vastaava historiallinen komponentti. Toivoa sopii tällöin että setti on ehjempi eikä rikkinäisempi tai että on saavutettu muita etuja kuten että ehditään treeneissä tehdä enemmän ja parempia asioita, paremmalla ymmärryksellä.

Ei tuota historiaa tai vastaavaa kontekstia oikein voi kovin helposti paeta, jos laji on kamppailuperinne.

[Kari Aittomäki]

Vai niin. perhana ku on vaikea pysyä asiallisena.

Karatessa opiskellaan sen opetustapaa/välitystapaa, opetuskulttuuria, kulttuuriperinnettä, kulttuuria ja näiden pohjalta fyysistä harjoittelua. Mikäli nämä jätetään pois, jäljelle jää nykyiseen länsimaiseen (ja japanilaiseen) kulttuuriin nähden sangen vanhentunut tapa opettaa pedagogisesti heikohkolla tavalla sisällöltään rikkinäisen puhelimen kautta levinnyttä kamppailua, jonka kamppailullinen alkuperäkin voidaan kyseenalaistaa pitkälle.

Ei, karatessa ei ole kysymys larppaamisesta, mielikuvaleikeistä ja historiasta.
Ne ovat toki mukava mauste harjoitteluun, antavat kaikupohjaa ja hahmotusta.
Mutta ydin.. ei ei.

Ydin on se sen taudinkaltaisen valkoisen raivon kanavointi, kohdentaminen ja kontrollointi, haltuunotto.
Jos lause ei kohtaa tajuntaa niin tavoitehakuinen harjoittelu on jäänyt kokematta ja treenin ydinsisältö on ollut pääosin puhumisessa.

...kannattaa mennä nykyaikaiseen kamppailulajiin jonka fokus osuu oman kanssa yksiin.

Kuriositeettina ja viittauksena toiseen ketjuun, en ole salilla koskaanikinämillonkaan täräyttänyt elävää kohdetta sadalla prosentilla.
En sivujutuissa, en karatessa.
Twisterissä niitä olen väistellyt ja jaellut ja en mielelläni muistele tulemia.
Nykylajeissa on puolensa, eihän huonoja lajeja olekaan.

Mutta ainoastaan karatessa voin jaella sadalla prosentilla, sooloharjoitteissa.
Tätä karstanpoisto-elementtiä lukisin mielelläni myös näistä... tällasista.
Kun ei se viileän hillitty älyveikkosasenne ole tosipaikassa kuin tiellä.