Tornihuhut

[Lasse Candé]

Tuo tornihuhu kadetista joka ehkä harmistui Itku2000:n harjoituksessa kun meinasi joutua kymppikymppiin otille tullessaan ei ihan helposti lähde täältä minnekään kiertelemään.

[Kari Aittomäki]

Notta menmenpippi, mikä mahtaapi olla kymppikymppi?
Ja mitä nää kaksi edellistä viestiä tarkottaa niinku vanhasuomeksi?

[Puni]

Kari, sehän on jo nostettu esille aiemmissa viesteissä. 10+10 eli 10 senttimetrin syvyydessä 10 minuuttia.

Jäljempää kysymystä en ymmärrä.

[Antti]

"Taisteluharjoituksessa kouluttaja huomasi, että erään alokkaan takapuoli oli liian ylhäällä. Kouluttaja polkaisi sitä alaspäin, jolloin terävä kanto puhkaisi alokkaan vatsan ja alokas kuoli. Tämä jokaisessa varuskunnassa kerrottu tarina löytyy jo Pentti Haanpään novellista Kenttä ja kasarmi (1928)."

No niin, tulin viikonloppuna lukeneeksi kyseisen novellin (kootuista teoksista), joten liitetäänpä tänne alkuperäinen lähde. Kyseessä siis sadistinen kapteeni Lelu eli ”Kalamantteli”:

Vaikka hänen täytyi nykyään jo olla varovainen, hillitä luontoaan. Sillä jokunen vuosi sitten oli hän tullut miehen tappajaksi, joutunut rähjäyksiin ja oikeuksiin ja saanut maksaa vähistä varoistaan eläkettä sen hengiltä lähteneen miehen äidille. Oli oltu harjoituksissa ja koko komppania oli komennettu maahan. Ja silloin hän oli hoksannut, että muutaman miehen selkä oli koholla, ikäänkuin olisi hän ilkeämielisesti pyllistänyt kohti takana seisovia esimiehiään. Mitä? Oliko tämmöistä suvaittava? Eikö selkä ruvennut sujumaan suoraksi, pitkin maanpintaa? Kapteeni Lelu hyppäsi hänen selkäänsä ja silloin se kyllä oikeni, mutta samalla oli miehen alla ollut kanto tullut läpi ruumiin. Sen perästä sai kapteeni Lelu olla vähän katsovampi, varovaisempi, mutta ei ollut epäilemistäkään, etteikö tämä tapaus lisännyt pitkän pykälän miesten pelkoa ja kunnioitusta.

► Näytä

Kapteeni Lelu itse kuolee, kun hänelle suuttunut varusmies räjäyttää itsensä ja hänet ison kiven hävittämiseksi asetetulla räjähdyspanoksella.

Rikkinäisestä puhelimesta toimii esimerkkinä sekin, miten yksityiskohdat kärsivät saarikon lainaamassa referaatissa. Siitähän voisi saada kuvan, että mainitut yksityiskohdat esiintyvät itse novellissa. Sama pätee myös aiempaan selostukseeni isävainaani versiosta. Ei hän oikeastaan suoraan sanonut, että tapaus olisi sattunut hänen aikanaan vaan ainoastaan hänen palveluspaikassaan, mikä ei nyt jälkeenpäin välttämättä tarkoita muuta kuin että hän (hyvässä uskossa, toki) kertoi minulle kuulemansa tornarin jostain aiemmin tapahtuneesta.

Toinen juttu on sitten se, mikä on Haanpään juttujen todellisuuspohja. Mukana on paljon sellaista, minkä todellisuuspohja on selvitettävissä, sekä sellaista, mistä varusmiehellä (tai reserviläisellä) ei ole oikein voinut olla mitään tietoa, mutta mikä sopii kirjalliseen tuotteeseen hahmojen toimintaa selittävänä kuvauksena. Todellisuuspohjan osalta minun ei onneksi tarvitse itse käydä läpi entisen sota-arkiston aineistoja, koska joku muu on jo tehnyt sen. Anssi Sinnemäki kertoo kirjassaan Sota Kentästä ja kasarmista (2014) löytäneensä vuodelta 1925 seuraavan esimerkin kuolemaan johtaneesta tapaturmasta: "Kaatunut suksimäessä kantoon, johon satuttanut vatsansa, sen johdosta suolirepeämä." Tuota voitaneen pitää joulukuussa 1925 palvelukseen astuneen Haanpään välittämän version alkulähteenä. (Ja mistäs sen tietää, vaikka se olisikin lähempänä totuutta.)