Klassinen musiikki

[Kari Aittomäki]

Piti taas kuullella Vivaldin neljää vuodenaikaa kun tuli paras kaveri mieleen.
Jerikoirani oli sekarotuinen pystykorva ja.. niin, paras kaveri.
Hyvä oli kanssaan kulkea ja kotona olla. Leffaa katsella ja kahvimukista hörppyjä kaverille tarjota.

Jeri oli siitä vänkä että tykkäs klassisesta musiikista, erityisesti Vivaldista. Hän istui keskellä huonetta miettiväisen näköisenä ja liikutteli päätään, selvästi kuunnellen. Hyrinät oli positiivisia.

Eläinten musiikkivastineita lie tutkittu?
Ainaki siten että ostoskeskuksista on tiemmä karkotettu iljettävää nuorisoa klassista musiikkia pelaamalla.

[tapsaattori]

Ei voi moittia Jerin musiikkimakua

Leopold Godowskyn Passacaglia. Esittäjä Antti Siirala on kansainvälinen huippupianisti.

[tapsaattori]

Vielä edelleen Godowskyn kappaleeseen se, että tuo on naurettavan vaikea soittajalle ja alussa esitetyn suht simppelin teeman variaatiot saavat kappaleen edetessä melko absurdeja mittasuhteita. Mutta vaikuttavia kohtia mieleästni.

Tämä valssi on kenties maltillisempi ja helpommin lähestyttävä samalta säveltäjältä. Minulle sellainen kepeä hyvän mielen kappale.

[tapsaattori]

William Bolcolmin kolmen kappaleen Ghost rags -sarjasta ensimmäinen osa Graceful Ghost.

[tapsaattori]

Tässä lisää William Bolcolmia. Tämä ei ole klassista musiikkia, mutta koska minä en osaa oikein luokitella musiikkityylejä sopiviin otsikoihin, niin laitan silti tänne. Eniten Bolcolmin pianokappaleet muistuttava minua Scott Joplinin Entertainerista, joten ehkä tämä on siis ragtimea lähinnä.

Tässä nelikätisesti The Garden of Eden. Kohdassa 10:40 alkava osa The Serpent's Kiss sisältää kohdan, joissa taputetaan ja koputetaan pianon kantta sekä naksutellaan kielellä.

[tapsaattori]

Suomalainen Philip Ljung soittaa tässä Schubertia ja Rachmaninovia.
Minä kävin tänään kirkossa kuuntelemassa hänen konserttiaan. Siellä hän soitti Chopinia. Hän on siis kansainvälinen huippupianisti.

[tapsaattori]

Mitsuko Uchida tässä toimii orkesterin johtajana ja samalla pianistina. Uchidasta etuvasemmalla istuva viulistinainen on viulujen äänenjohtaja, jonka kanssa orkesterin johtaja on vuoropuheessa. Häntä Uchida käy alussa tervehtimässä. Toisen osan Romance alussa kohdasta 15:40 eteenpäin hänen roolinsa näkyy

[tapsaattori]

Anton Arenskyn Trio viululle, sellolle ja pianolle. Kuten romantiikan ajan henkeen kuuluu soitossa esiintyy suurta tunteen paloa, dramatiikkaa ja myös kepeitä kohtia. Minä pidän kuitenkin siitä että tässä, toisin kuin esim Lisztillä välillä, ei mennä liian rönsyileviin ja virtuoosimaisiin kuvioihin.

[tapsaattori]

Erlkönig on alkujaan von Goethen runo, jonka Schubert sävelsi liedin muotoon. Erlkönig (keijukuningas) kertoo kuolemansairaasta pojasta joka on ratsastamassa isänsä luokse ja näkee harhoja keijusta.

Tämä runo on ilmeisen hyvin tunnettu ainakin Saksassa ja voisin hyvin kuvitella runoa harjoiteltavan tyyliin kouluissa ja onhan tämä kappalekin ikoninen.

Tahtilaji on yleinen 4/4 mutta pianolla rytmitetään trioleita nopeasti; kolme iskua neljäsosanuotin pituudelle ja tästä tulee jotenkin kivan rullaava meininki.

Erlkönig siis:

[tapsaattori]

Ei, nyt minä sanoin puuta heinää, poika ei ratsasta yksin mihinkään

Isä ratsastaa poika sylissään kovaa vauhtia kohti turvaa. Matkalla poika alkaa kuvittelemaan että keijukuningas houkuttelee häntä mukaansa. Keijukuningas tässä runossa kuvastaa kuolemaa.

[tapsaattori]

Klassisen musiikin kolme suurta B:tä olivat Bach, Beethoven ja Brahms. Tässä Beethovenin pianosonaatti "Pathetique" C-mollissa. Pathetique on ranskaa ja sillä meinataan musiikissa pateettista, eli mun mielestä kääntyy kutakuinkin mahtipontisen tunteikkaaksi tai jotain sinne päin. Mutta ei siis pathetic mikä kääntyisi sellaisenaan surkeaksi/säälittäväksi

Minun suosikkini tästä sonaatista on II osa adagio cantabile. Adagio soitetaan rauhallisesti ja pianomusiikissa cantabile eli laulavasti toteutetaan niin että melodia tuodaan selvästi esiin ja melodia sidotaan legato.

Toi eka osa on kaikessa paatoksellisuudessaan vähän liikaa mulle

[Kerkko]

Ei, nyt minä sanoin puuta heinää, poika ei ratsasta yksin mihinkään

Isä ratsastaa poika sylissään kovaa vauhtia kohti turvaa. Matkalla poika alkaa kuvittelemaan että keijukuningas houkuttelee häntä mukaansa. Keijukuningas tässä runossa kuvastaa kuolemaa.

Boardwalk Empire -sarjassa oli tähän liittyvä aika hieno kohtaus. En ollut kuullut tästä runosta aiemmin, mutta sen jälkeen tutustuin.

[tapsaattori]

Chopinin pianokonsertti e-mollissa. Tässä Seong-Jin Cho soittaa 40 minuuttia pianolla ja tyystin ilman nuotteja... Tämä on kuvattu kansainvälisessä Fryderyk Chopin kilpailussa v 2015, jonka tämä Seon-Jin Cho juurikin voitti.

[tapsaattori]

Bachin Brandenburgilaiset konsertot 6 kpl. Näissä on hyvinkin ajalle tyypilliseen kaavamaisuuden mukaan aina kolme osiota, nopea-hidas-nopea, joista viimeinen nopea on vähän nopeampi kuin ensimmäinen nopea. Minun suosikkini on no.3 G-duurissa. Sen adagio on vain muutaman sävelen mittainen ikäänkuin hengähdystauko nopeiden välissä. Ehkäpä jos joku tilasi säveltäjältä siihen aikaan konserton siinä piti ainakin näennäisesti olla kolme osaa

[tapsaattori]

Musiikkia pelistä Heroes of Might and Magic III sinfoniaorkesterin esittämänä. Tässä oma suosikkini näistä "Tower".