Parhaat drinkit ja valmistusohjeita

[Mika]

Sitten sekoittelin klassikkojuoman nimeltään Vieux Carré, joka on New Orleansista ja tarkoittaa sitä vanhaa keskustaa, The French Quarter:ia. Siellä olen viettänyt kaksi uuttavuotta ja muistaakseni kaksi Mardi Grasia. Se on ihan oma kaupunkinsa, jossa on aivan oma tunnelmansa. Tykkään tosi paljon. Ehkä vielä tapaamme.





Sain alkuviikosta kirkasjäälaitteen. Lasissa on ensimmäinen kirkasjääpalani, vaikkei sitä tuosta kuvasta niin huomaa. Clear Ice on se, josta tämän nyt päässäni suomensin. Kaunis jääpala

[Kari Aittomäki]

Mites on Mika ja muut hienot hedonistit, onko drinkkeihin ladattu sosiaalisia viestikertoimia?
Väitän että on mutta en tiedä.
Jos on, olisiko se syytä ilmoittaa joka reseptin yhteydessä?

Ajatus sytty päähäni kun muistin tämän (ja ne muut) Bondjamesbond-kohtauksen:



Aika pieteetillä viestitään.. jotain.
Ja aika hervottoman hauskasti sanoudutaan viestistä irtikin:



Olisi kai syytä kertoa mitä väreäjä aina kulloinkin heilutetaan?
Kun kaikki kai haluais olla cool and deadly, niin ois se hiukan noloo jos tuleekin kertoneeksi olevansa homppelipomppeli porkkana poskessa.

eikö?

[Lasse Candé]

@Jussi Häkkinen , olisiko jotakin hyvää pointtia Karin kyssäriin?

Minä näkisin ainakin värien ja lasien sekä populaarikulttuurissa näkymisen potentiaalisina asioina jotka vaikuttavat viestintään. Ensimmäinen ja toinen varmaan sellaisenaan itsestään selviä, mutta populaarikulttuurissa sellaiset kuin juuri Bondit ja vaikkapa Sinkkuelämää luonevat standardeja ja ihanteita.

Minua ei haittaa, että Bloody Mary on Halvikin ja Hammarin juoma hienossa maisemassa sekä että Andy McCoy tilaa sellaisen ”spaissi, vieri vieri spaissi”.

Oikeasti nuo eivät liity sen juomiseeni kuitenkaan juurikaan. Sain idean ja tykästyin. Tykkään kyllä myös siitä, miltä se näyttää.

[Jussi Häkkinen]

No on. Ihan viljalti, lasien muodoista niihin sisältöihin asti. Juomilla on paitsi trendinsä, myös viestinsä ja referenssinsä. Noista on kirjoitettu paljon tekstiä.

"Cowboyt juo viskiä, miehekästä" on jollain täällä sigussakin. Ruskeiden ja kirkkaiden juomien suosiminen on yksi klassinen viesti, samoin esim. Dry Martinin juominen suorasta OTR lasista.

On myös kyse pelisilmästä. Jos kantapaikan baarimikko on ylityöllistetty niin sitten tilataan simppeli juoma ja ei nipotrta tisleistå ellei mikko kysy - sillä pitää sosiaalisen kantisstatuksensa ja myös vaikuttaa vähemmän mulkulta kuin vieressä gineiatä russuttava ja poltetun kävyn kultakalamaljageeteehensä haluava Mr. Kovasti Trendikäs. Tilaustavoissa on myös eroja. Bond viesti sofistikoitunutta ja valikoivaa luonnetta, joka syntyaikanaan oli kovastikin jalostuneen maun osoitus mutta nykyisin on lähinnä koomista (joskus voi leikkiä, mutta pelisilmä pitää olla).

Myös sillä, mitä kotona seurassa sotkee itselleen ja vierailleen, on viestinsä ja kerhosymboliikkansa.

Tuossa vasta ohutta raapaisua, koko viestijorpakko on hemmetin syvä ja laaja ja merkkikielet vaihtelevat alueittain ja ryhmittäin. Osin tuostakin syystä tilaan yöelämässä paria-kolmea simppeliä ja suorasta lasista juotavaa juomaa, kotona ja muina aikoina sitten joskus jaksan hifistelläkin.

[Jussi Häkkinen]

Tuo Bondin Vesper-speksaus on sinänsä hilpeä, että kirjan kirjoitushetkellä tuolla sai oivan ja napakan hörpyn, nykytuotteilla saa harrastaa aikamoisia ninjaliikkeitä juoman ennallistamiseen - ja näin oli Craigin Casino Royalen aikaankin. Tilaustapa oli myös anakronistinen, mutta ehkä toimi universumissa jossa Bond on oikea, ei populaarikulttuurin hahmo. Meinaan, tuo tilataan nykyisin vain simppelisti sanomalla "Vesper" (jo ennen Craig-leffaa).

Jos sitten joku haluaa tehdä Vesperin "oikein", raapikoot käsiinsä pullon Cocchi Americanoa ja korvatkoon Kina Lilletin sillä. Lillet Blanc ei liian pliisuna toimi.

[Lasse Candé]

Huipputavaraa, molemmissa viesteissä.

Tietty, tuossa pitää huomioida tietyt leffauniversumin oletukset. Bond ei esim olisi voinut hyödyntää faktaa, että Vesper oli olemassa jo Casino Royale -kirjan ansiosta.

Siinä mielessä se ei ole anakronistinen tapa. Jos Kina Lilletiä ei ollut enää, niin siinä mielessä sitten toki kyllä.

Mielenkiintoista drinkkisettiä tuo, että mitäs tehdään kun ainesta ei enää saa. (Kina Lillet.) Siinä pitää kuunnella old-timer -verkostoja, että minkälaista se edes on ollut ja millä sen sitten korvaisi. Karin poiminnasta tulikin melko syvällinen pohdinta.

Tuossa leffassa tuo toimii, että Bond alkaa pröystäilemään reseptillä. Paketti menee vihulaiselta sekaisin, mikä näkyy tuossa. Ja muut haluavat samanlaisen.

Jussin huomiot tilaamispelisilmästä ovat kohdillaan.

Sellaiset cocktail-baarit ovat erikseen, missä hommaan kuuluu, että kestää ja joutuu odottamaan kun muilla kestää. Mutta esim Navy Jerry’s (joka näköjään on lopullisesti suljettu ) lopetti Bloody Maryn tekemisen, koska siinä kestää niin kauan ja heillä oli kunnon ruuhkatunteja. Ei siispä ehkä olisi kannattanut lopettaa.

Joka tapauksessa, tärkeä vinklaus, siirtää huomiota juomasta itsestään sen tilaamistilanteeseen. Uskoakseni ja mielestäni osuu Karin viestintäpointtiin täysin.

Kun joku huusi parikymmentä vuotta sitten ”Cosmopolitan”, oli varmaan juomaa itseään tärkeämpää sen huutamistilanne.

[Jussi Häkkinen]

Tuli mieleen eräs kokkutairu-muisto muotiviikolta toisessa elämässä. Olin pilestänyt yöllä porukassamne aika eloisissa bakkanaaleissa jo silloin vakioturmiotani negronia loputtomasta tarjoilusta juoden ja vuokraamaamme lukaaliin palattuani päättänyt, että siinä sohvan vieressä matolla on jotenkin parempi ottaa unet kuin sohvalla tai sängyssäni.

Siinä aamulla se porukan pirtein tapaus oli nyhtänyt toiseksi pirteimmän ylös ja sitten alkoi herätellä sakkia. Nämä sankarit yrittivät tehdä drinkkejä että saataisiin meininki uuteen nousuun. Minun suhtauduttuani vähän kuivakasti martinin särpimiseen aamulla toinen tajusi: "He's fashion people!"

Eteen tuli sitten espressomartini. Koska fäsönpiipl tarvitsevat "something to wake me up and f*ck me up", kuten Sammal-Kati aikoinaan uskoakseni vastaavan yön jälkeen baarimikolta oli tilannut.

Siitä se lähti taas.

[Lasse Candé]

Vähän offtopiccia, mutta ei hemmetti, mitään uusia nousuja eikä varsinkaan tasoittavia. Ihmisen pitää levätä ja seuraavana aamuna/päivällä toipua. Se on sitten toinen asia, että kun on riittävästi toivuttu ja hyvin syöty ja juotu alkoholittomia, niin sitten uuteen seuraavan päivän nousuun!

[Jorge]

Olin itse vuosikymmeniä sitä mieltä, että vanhaan liekkiin kaataminen on huono asia, mutta kyllä hallittu alasajo loiventavilla on parempi kuin äkkipysäys - siis jos on mennyt niin överiksi, että että seuraavana aamuna on vaikeuksia; ei silloin lepääminenkään onnistu. Tietenkin parempi on välttää kokonaan loiventavan tarvetta.

Muuten, se suosikkisi Bloody Mary on tunnettu juurikin korjaussarjana.

https://www.chetsbloodymary.com/hair-of-the-dog/

[Lasse Candé]

Juu, tämä ei liene uutinen kellekään. Jos aloitan itse aiemmin kuin pitäisi, ei ole Bloody Maryn voittanutta.

Käytän sitä myös ennen safkaa ja alkuillasta. Joskus myös loppuillasta.

Yleisellä tasolla olen ehkäpä enemmän tuon välttämispointtisi perässä.

Tietenkin on hyvin henkilökohtaista, mikä kellekin pelittää. Minulle ei tarpeeseen otettavat tasoittavat juurikaan toimi, koska tarvetta ei ole ja jos maistan kovan kännin jälkeen liian aikaisin herkkuja, niin siitä heiluu helposti enemmän huonoa kuin hyvää. En juurikaan kärsi kanuunasta, mutta tässä asiassa kyllä Mika on ihan omaa luokkaansa.

[Kari Aittomäki]

Mahtavaa tarinaa ja infoa, tusentack!

Tuohon viunan vetämiseen tuntuu kuuluvan riittiä ja tapaa monenlaista, ei siis pelkästään sosiaalisia vaan myös lähes uskonnollisia kurotteluja.

Eräs treenikaverini Vesku oli kerran yötä luonani ja tinttaamiseksihän se meni.
Dagen efter oli kamala, etenkin Veskulle. Minä en niin ole vähäveristä sorttia en, gruh.
No sälli rypistäytyi istumaan kuolonkankeana ja -kalpeana, haroi käsiinsä reppunsa ja kaivo sieltä kossupullon, iskemättömän.
Mä aukaisin ikkunan talvi-ilmaan kun se tuntu oikealta liikulta, Vesku veti muutamn syvän hengäyksen ja jupisi jotain loitsuja kai..
Sitte se kopautti pullonpohjaa kyynärpäähänsä (?), keskitty ja rasautti lekan auki, vapisevin käsin.

Ilmeisesti hän suoritti siinä jonku mokusotyyppisen funtsailuhetken koska kätensä vakautuivat, kaatoi hän varmalla otteella korkkiin tilkan pullostansa, haistoi ja jupisi lisää loitsuja ja heitti, siis heitti sen tilkkansa kurkkuun, pää taka-asennossa.
Jäykistyi, rentoutui ja jumalauta mutta pystyi näkemään kuinka Elämä palasi takaisin olemaansa.
Väri palasi poskille, silmiin tuli tajuava ilme ja asento ilmaisi helpottuneisuutta.

Vesku kaatoi itselleen vielä oikean lasiilisen korrektiin drinkkilasiin ja nieli pienin kulauksin, ajoi riiivaaja-kankkusta ulos.
Onnistuneesti.

Minä join kahvia vaan.
En ole kossumiehiä ensinkään.
Bloody maristakin on tasan yksi kokemus.

Hyi helevetti.

[Jussi Häkkinen]

Sitte se kopautti pullonpohjaa kyynärpäähänsä (?)

Tämän nimi vaihtelee, mutta tunnetaan ainakin jossain sinetin murtamisena. Avaamaton kossupullo päästää ihan kunnon "mossahduksen" kun pohjaa päättäväisesti kyynärällä napsauttaa. Myös tekona osoitus rutinoituneisuudesta - tuttua juomaa tervehditään pohjaa taputellen. Seurassa ollen voi ympäristön samanhenkisiltä tulla hyväksyviä ähkäisyjä ja "noni", "no nyt!" -toteamuksia.

[Jorge]

Rituaaliin kuuluu myös korkin tallaaminen.

[Lasse Candé]

13-vuotiaana kun hankittiin ensimmäiset kossupullot, niin minä demonstroin kuinka ”näin pitää tehdä”. Kyynärpäällä pullon pohjaan, pullo tipahtaa kirjaston pihan sementtilaatalle ja rikki.

”Onneksi” oli toinen pullo vielä jäljellä, mistä sain kokonaisen kolmasosan. Vastaa siis reilua neljää kaljaa holimäärältään. Ellei kohtalo olisi puuttunut peliin, olisin varmaan hankkinut tuona iltana alkoholimyrkytyksen tai muita vakavia ongelmia, sillä porukkamme oli harhaluulossa että nopeasti juominen on erittäin hyvä idea. Tällä tavoin laattasin vain kolme tai neljä kertaa ja selviydyin kuntoon ja diskoon.

Jotta tästä saadaan reseptiä kehiin, se oli kolmasosapullo kossua ja kaksi kolmasosapulloa kokista. Nauti lämpöisenä urheilukentän pukkarin katveessa suoraan pullosta ja juo kerralla kaikki. Hyi helevetti.

[Kari Aittomäki]

Tuli muuten mieleeni että onko, ei kai tuo pohjankopauttaminen ole mitään sukua tequila rapido-tyyppisillle kuohuille?

Siis niissä semmosissa joissa tiukanviinan drinkkilasiin jätetään pikku tila hiilihappolimpparille, jota lasia kopautetaan tiskiin ja hörps.
Toimii varsin hyvin, olen naattinut ainaki puolenkymmenestä eriversiosta.

Mutta eihän se kossunlitku mihinkään koputteluun oikeesti reagoi kai?
Pelkkää juoppovoodoota taitaa olla..

Niin, mulla kun on vaivanani tämä lentojännittäminen niin nää slämmerit pelittää hienosti solmunaukaisijana.