Parhaat drinkit ja valmistusohjeita

[Jorge]

Slämmereistä ja krapularyypyistä:

Vodka ja ennen kaikkea tequila ovat ne perinteiset tiukat slämmereissä ja sitten hiilihapot sitruunalimusta tai ginger alesta.


Mutta sitten pro- tarinaa: 30 vuotta sitten, vuonna -93 oltiin kesätöissä saksalaisessa hotellissa; tämä oli sellaista murrosaikaa, että ravintola-alalla maassa oli vielä ihan paikallistakin työvoimaa, vaikka pikkuhiljaa kaikenlaiset vuoro- ja viikonlopputyöt olivat siirtymässä kaltaistemme ulkkareiden ja siirtotyöläisten hommiksi. Silloin remmissä oli vielä sellaisia veteraaneja miestarjoilijoita; ammatissa pystyi tienaamaan ihan kivasti, kun jaksoi painaa ja kierrellä kaikkia Saksan hotspotteja, joissa myytiin paljon juomaa ja juhlatuulella oleva yleisö tippasi runsaasti.

Tämä tarkoitti mm. kesällä Pohjanmeren rantakohteita, keväällä karnevaaliajan katujuhlia jne.. Eräs kyyppariveteraani, Hansi nimeltään, selitti joskus meille, että Kölnin karnevaaleilla tehdään ensin tuplapitkää päivää, jonka jälkeen vedetään naamat. Tämä toistuu joka päivä karnevaalien keston ajan, joten sesonkityöläiselläkin on vähintään viikon putki tätä; jotta aamulla pääsee liikkeelle, tarvitsee starttiapua. Vodka-kouhuviinislämmeri kuulemma toimi hyvänä sellaisena; vaikka olisi niin paha olo, että hissi kulkee kurkussa, tätä ei joudu juuri nieleskelemään, kun se kuohahtaa kitusiin ja myös nousee niin nopeasti hattuun, että kohta jaksaa taas juosta ympäri asiakkaiden pöytää.

Jostain luin myöhemmin, että drinkkiä kutsuttaisiin myös nimellä Bitch Slammer, mutta aika huono nimi se tuollaiselle upealle keksinnölle on.

[Mika]

Hyvää keskustelua

Kumpikin Bond-video nauratti ääneen

Kina Lillet on tosiaan poistunut markkinoilta jo aikoja sitten. Difford's Guidessa sen uudemman version sanotaan maistuvan erilaiselta, kuten Jussi tuossa mainitsi. Kiniinin puuttuminen varmasti muuttaa makua. En ole maistanut kumpaakaan versiota, joten en itse tiedä.

https://www.diffordsguide.com/beer-wine ... ina-lillet

Seuraavan päivän olojen suhteen olen jotenkin siunattu, totta. Kanuuna-ketjussa yksi potkulainen kertoi itsestään samaa, ja jalkapalloilun kautta tunnen täältä Tampereelta yhden sattumoisin porilaisen, joka kertoi itsensä lisäksi myös isänsä lukeutuvan tähän joukkoon.

@MarkkuT tosiaan takavuosina kirjoitti viskien juomisen olevan miehekästä, koska länkkärit juovat viskiä (linkki)
Sama mies kirjoitti joskus myös, ettei miehillä ole harrastuksia, vaan miehillä on tehtäviä
Tähän samaistun ainakin miksologian suhteen. Haen uusia makukokemuksia ja opettelen uusia tapoja suunnitella, nähdä ja kokea drinkkejä. Hankin uusia tarvikkeita kehittyäkseni (viimeisin on kirkasjäälaite). Imen jatkuvasti tietoa netistä ja muilta harrastajilta, kuten tästä ketjusta. Olen niin utelias ja innokas, että olen tämän kesän aikana jopa neljä kertaa aloittanut uusien juomien sekoittelun jo aamupäivällä, vaikka muutoin en koskaan nauti alkoholia kuin vasta illalla ja usein juoden ensimmäisen juomani myöhemmin kuin monet muut.

Mutta koska kotibaarimestarina harrastan miksologiaa lähinnä itseäni varten (Nuorikko juo yleensä aika vähän alkoholia), nuo sosiaaliset kertoimet eivät ole minulle tuttuja, joten en valitettavasti osaa mainita niistä juuri mitään näiden ohjeiden yhteydessä. Myöskään ihan hedonistiksi en itseäni tunnista, koska suhtaudun tähän harrastukseen niin, että haluan kehittyä ja oppia, ja teen töitä sen eteen. Toki miksologia hivelee myös näkö-, tuoksu- ja makuaistia. Jussi joskus kirjoitti olevansa hedonisti, joten ehkä hän kokee drinkit ja niiden juomisen eri tavalla.

Perjantaina sekoittelin Negronin Martini Fieroon, joten kutsuin sitä sitten Negroni Fieroksi, vaikka kai se nyt ihan vain Negroni on. Martini Fierossa on selvästi oma makunsa. Tykkäsin

[Lasse Candé]

Taisin saada Kotkassa juuri Fierolla tehdyn. Ei ole mielestäni yhtä hyvä. Tosin se, mitä saan Loviisan hienossa rantamestassa Saltbodanissa, on mitä luultavimmin niin hyvää hyvän ginivalinnan takia. En viitsi julkisesti kertoa baarimikon salaisuuksia, mutta oli opettavainen drinkki eilen ja kun mesta alkoi rauhoittua sunnuntaijazzien jäljiltä, oli baarimikolla aikaa kertoilla juttuja.

Koska ginillä pelaaminen vaikuttaa kokonaisuuteen, en siispä uskalla todeta suoraan tuon fieron olevan rossoa huonompi. Laatuero kun voi yhtä hyvin johtua ginin valinnasta.

[Mika]

Näissä muutaman raaka-aineen juomissa ja varsinkin sellaisissa, joissa on pääasiassa tai jopa pelkästään alkoholia, kuten Negronissa, raaka-aineiden laadun merkitys on todella suuri.

Keväällä kun olin pari viikkoa harjoittelemassa yhdessä drinkkibaarissa, sekoittelin siellä Negronin. Jumankauta, se maistui ihan hirveälle. Yhtenä osasena siinä oli yksi vermutti, jota en ollut aiemmin maistanut, joten maistoin sitä raakana. Sehän oli oikein hyvää. Sitten hokasin että tässähän oli gininä Beefeater... Nämä ovat makuasioita, mutta esimerkiksi @Kristian Hyvärinen ja minä koemme Beefeater-ginin juomakelvottomaksi. Merkki noin muuten taitaa edelleen olla Englannin myydyin ginimerkki, mutta minun suuhuni se ei Negronissa sovi.

Minulla on tällä hetkellä 6-7 eri giniä hyllyssäni. Ne kaikki erovat toisistaan, osa aika paljonkin. On ollut ihan mielenkiintoinen haaste sovitella niitä eri juomiin GT:stä alkaen. Ja GT:ssä tietysti myös se tonic vaikuttaa. @AlexMachine on särmänä sällinä laatinut Excelin siitä, miten eri ginit ja tonicit sopivat yhteen

[Jussi Häkkinen]

Tuli muuten mieleeni että onko, ei kai tuo pohjankopauttaminen ole mitään sukua tequila rapido-tyyppisillle kuohuille?

Ei ole. Nähtävästi pahvikorkkiaikaan tuolla sai hieman korkin höltymään ja tapa on periytynyt kierreajalle. Kyllä sillä edelleen saa hauskan äänen ja pienen nirahduksen lukkorenkaasta. Voihan se teoriassa edelleen helpottaa korkin avaamista, sokerilitkuahan kossu on.

[Mika]

Tällä videolla konkari Leandro DiMonriva esittelee teko-ohjeineen 50 yleistä drinkkiä, jotka todennäköisesti saa tilattua mistä tahansa cocktailbaarista, vaikka niitä ei lukisi listalla. Uskon. Minäkin harrastajana pystyisin sekoittelemaan noista melkein kaikki − taisi viisi olla sellaista, joita en pystyisi mutta sekin laskee ylihuomenna kolmeen, kun veljeni saapuu Suomeen tuliaisineen. Ja suurimman osan olenkin noista sekoitellut. Ja minä olen vasta ihan alussa.



Kommenteissa joku sanoi hyvin todetessaan että hän ei ollut aiemmin tiennyt tätä vaan on joskus väkisin yrittänyt selata baarin drinkkilistaa.

Vaikka video kestää liki puoli tuntia, se vierähtää ohi todella nopeasti.

[Kari Aittomäki]

Jotenki assosioituu juttu siihen telkkarisarjaan jossa sillä brittisällillä on melko unelmaduuni, matkaa ympäri maailmaa eksoottisten tärpättien perässa.
Ainaki hänen turvonaamansa on kovin onnellisen näkönen juu.

Rikas maailma.

Tuli muuten mieleeni että onko, ei kai tuo pohjankopauttaminen ole mitään sukua tequila rapido-tyyppisillle kuohuille?

Ei ole. Nähtävästi pahvikorkkiaikaan tuolla sai hieman korkin höltymään ja tapa on periytynyt kierreajalle. Kyllä sillä edelleen saa hauskan äänen ja pienen nirahduksen lukkorenkaasta. Voihan se teoriassa edelleen helpottaa korkin avaamista, sokerilitkuahan kossu on.

Näin tuumailinkin.
Pisti vaan funtsailuttaan koska yhteiset elementit slammereitten kanssa.
Itse kopautus tietenki ja sitte se kuvailemani pikkutilkan heitto kitalakeen, ilmeisesti pikavaikutusta hakien. Niinku rapidossa.

Onko sillä pikavaikutuksella oikeesti jotain fysiologista todenpohjaa vai onko kyse vain "ensipuraisusta", sen hörpyn onnentäyteisestä lopultakin-pususta?

Shottihan on periaatteessa samankaltainen tälli sinänsä.

[Mika]

Rommeista on hyvä tietää se, että lainsäädännöllisesti se maailmanlaajuisesti melkoinen villi länsi. Esimerkiksi monien rommeista tietämättömien ylistämä ja joidenkin rommiasiantuntijoiden kaihtama Bumbu on Yhdysvalloissa 35-prosenttista ja Euroopassa 40-prosenttista. Alunperin Bumbu oli EU:ssakin miedompaa, mutta silloin sitä ei saanut markkinoida rommina, joten sitten kävi noin.

Rumporterin sivuilla oli vielä joulukuussa hyvä artikkeli aiheesta, josta selviää kuinka sekavia säännökset eri puolilla maailmaa ovat. Jostakin syystä artikkeli on kadonnut heidän sivuiltaan, mutta Googlen välimuisti auttaa.

https://webcache.googleusercontent.com/ ... on-of-rum/


Rum Consumer Alliancen sivuilla toivotaan enemmän läpinäkyvyyttä rommivalmistajilta.

https://rumconsumersalliance.com/posts/ ... cy-in-rum/

Rum Revelationin sivuille on kerätty Alkon ja Systembolagetin mittauksia rommien sokeripitoisuuksista.

https://www.rumrevelations.com/sugar-list


Mitä merkitystä tuolla kaikella on? Aika paljonkin. Jos yhdessä maassa rommin ikä tarkoittaa nuorimman tisleen ikää, se on rehellistä. Jos taasen rommin ikä voidaan ilmoittaa tisleiden keskiarvona, voi se tuottaa makupettymyksen. Jos sokeria voi lisätä vapaasti, kuten EU:ssa, se tarjoaa valmistajille keinon peittää huonompaa makua. Sokeri on hyvää ja antaa paljon anteeksi makunystyröissä.

[Valvojaninja]

Juomien imeytymistä käsittelevät viestit on siirretty tänne.

[Mika]

Jos perinteiset drinkit ja niiden muunnelmat kiinnostavat, tässä oli kyllä oikein mukava sellainen

[Mika]

Jos @Lasse Candén suosikin eli Bloody Maryn historia kiinnostaa, tässä on aika mielenkiintoinen katsaus siihen. Tuo yksi mainittu päivämäärä ei voi olla sattumaa. Se on kohtaloa

https://www.diffordsguide.com/encyclope ... nd-history


Odotukseni tästä juomasta eivät olleet kovin korkealla, mutta tämä yllätti positiivisesti. Nautiskelin sitä yli puoli tuntia, ja maku syveni ja parani minuuttien kuluessa

[Lasse Candé]

Loistava teksti ja kirjoittaja taitaa olla jonkinasteinen fanaatikko.

Tuolta ei pysty kopioimaan lainaukseksi, mutta alussa siis lukee että Bloody Marylla on USA:ssa ”National Day”, ”The Bloody Mary Day” ja sen päivämäärä on, mikäs muukaan kuin 1.1. joka sattumoisin on myös syntymäpäiväni.

Tätä pitää varmaan juhlistaa tekemällä taas tänään Bloody Mary. Eilen väsäsin yhden itselleni ja vanhemman puoleiselle kaverilleni, jolle olen jo ajat sitten lupaillut Bloody Marya. Piti parhaana koskaan juomanaan. Uskon että suhteessa muihin, jotka tekevät melko lähelle standardireseptin mukaan, voitan siinä, että minulla on jauhettua selleriä. IBA:n reseptissä on sellerisuola, mutta monilla ei valitettavasti ole sitä. Me ollaan kasvatettu selleriä pihalla ja loppukesästä aina kuivattu sen lehtiä ja jauhettu purkkiin.



Noin muuten olen leikkinyt Negronilla. Ei oikein ehkä Arctic Gin tms sovi. Se saattaisi paremmin sopia Gin Toniciin. Opin myös kantakesäbaarissani, että jos ei satu olemaan giniä, sen voi korvata vodkalla. Tällaisesta variantista tuli oikein hyvä, vaikka ei olekaan sama asia. Korvikkeena toimii silti.

Ja jotta ketjun otsikon toinen puolikas täyttyy, niin Negronissa on kolmasosa giniä, kolmasosa Camparia ja kolmasosa makeaa vermuttia, esimerkiksi Martini Rossoa. Ja esimerkiksi viipale appelsiinia tai vähän sen kuorta. Ainakin itse olen juonut jäillä ja minä sekoitan sen suoraan lasissa. Onko kellään parannusehdotuksia?

[Mika]

Jep, Lassen syntymäpäivä ja National Bloody Mary Day samana päivänä ei voi olla sattumaa vaan kohtaloa.

Overhiserin pariskunta on yksi suosikkejani, mitä tulee miksologiaan. Tuolta kai löytäisi vaikka mitä ruokaohjeitakin, mutta minä olen keskittynyt olennaiseen. Ja taitaa olla Sonja, joka enemmän tetsaa drinkkien kanssa. Tässä on muutama muokkaus Negroniin, joka on tiettävästi maailman tilatuin drinkki (voin etsiä lähteet myöhemmin jos joku haluaa).

https://www.acouplecooks.com/negroni-variations/

[Lasse Candé]

Pubiruusu-Mary

Lassen Bloody Mary, mutta hieman Karhua sekaan. (Mitä aktuaalista wittua. )

Lasi on 3,5 dl, paksulasinen ja säilytetään pakastimessa. Aineet lisätään listatussa järjestyksessä.

- Kolmasosa-teelusikallinen kuivattua jauhettua selleriä (tai saman verran selleriä sellerisuolan muodossa)
- Noin teelusikallinen suolaa
- Erittäin vähän mustapippuria
- Hieman enemmän valkopippuria kuin mustapippuria
- Tabascoa kolmen heilautuksen verran
- Worcesteria varovasti, ehkä vähemmän kuin Tabascoa (sitä valuu pullosta reilummin, joten en tiedä)
- 4 cl Stolia
- Limemehua melko reilusti
- Pieni tilkka Karhua (ehkä 2-3 cl)
- Loput Lidlin tai ehkä mieluummin Marlin tomaattimehua

Sekoitetaan lusikalla samalla kun tomaattimehua kaadetaan hitaasti.

- Selleri kyytiin



Kalja toi oikeasti ihan mielenkiintoisen lisän drinkkiin. Kaadoin sitten lopuksi vähän lisää. Se sitten jo muutti drinkin luonnetta aika paljon, eikä enää tehnyt pelkkää pientä nyanssieroa. Teen joskus toistekin tuolla pienemmällä määrällä. Ison määrän ongelmaksi koen että tomaattimehun suhteellinen osuus pienenee liiaksi. (Bloody Maryni on muuten lähellä standardi-tyyppisiä, mutta pienet viilaukset ja isompi lasi, jolloin ikäänkuin jatkan drinkkiä isommalla määrällä tomaattimehua.)




Idea tähän tuli Hesarin diilillä saatavan Gloria-lehden uusimmasta numerosta, missä käsittelevät meksikolaista Micheladaa. Alkaa tuollaisena ykköskaljaa laimeampana janojuomana olla ketjun rajamailla, mutta selittää herätteen.



Numeron mukaan kahden hengen annokseen tulee:

3 limettiä
1-2 rkl chilikastiketta
3 dl tomaattimehua
Tölkki lagerolutta (0,33 l)
LASIN REUNALLE
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl cayennenpippuria
1 tl suolaa
LISÄKSI
Jääpaloja, kirjsikkatomaatteja ja maustettuja perunarenkaita


Juttu kuvailee myös tätä meksikolaista Michelada-perinnettä ja kertoo myös tarkemman tekotavan.



Luin tuota järkyttyneenä, että siis puolet kaljaa, puolet tomaattimehua ja vähän mausteita.

Kysyin itseltäni, miten ihmeessä joku voi laittaa kaljaa ja tomaattimehua sekaisin?



Nyt kun laitoin myös vähän enemmän Bloody Maryyn, ei sekoitus ole niin huono kuin mitä pelkäsin. Ja pienemmällä määrällä saa kunnon Bloody Maryn maun, pienellä lisäjutulla.



Onko Michelada kellekään tuttu tai mitä ajatuksia se tai Pubiruusu-Mary (jee, kekkasin ihan ite ) herättää?

[Mika]

Sekoittelen tänään juomia, mutta katsotaanpa kuinka innovatiiviseksi innostun. Sitä ennen jaan Jarkon hyvän videon



Edellisviikonloppuna sekoittelin ne kaksi drinkkiä tästä listauksesta, joita en vielä ollut testannut. Tämä olisi sellainen hyvä listaus jokaisen miksologiasta kiinnostuneen käydä läpi.

https://www.liquor.com/classic-cocktails-5217936