Alkuperäisbiisit ja niiden hyvät coverit

[Jorge]

Toi rekeeversio oli aikas muheva - biisiähän ei ole tarvinnut muokata kovinkaan paljon tuohon biittiin sovittaessa ja esitys on vahva.

Zeppothan ovat tehneet itsekin rekeetä:



Ja tässä tällainen versio:

[AlexMachine]

Froikkarit eivät ole omaan makuun mutta hitto, vetävät kyllä kovan Paranoid coverin.

[YJT]

Kaikkihan tuntevat Repe Helismaan Meksikon pikajunan. Sen alkuperäinen versio on Gerhard Mohrin instrumentaali Orient express



Helismaan alkuperäinen versio on vähän tunnettu; se oli niin pitkä että se vei sinkusta sekä A- että B-puolen (jonneille tiedoksi että ennen vanhaan levyissä oli musiikkia molemmilla puolilla). B-osassa vanhapiika saa paljon isomman roolin kuin A-osassa, ja onhan siinä kamppailullistakin sisältöä...



Biisistä on tehty myös uudempi versio, eri sanoilla. Biisin nimi Kuulaa sille joka kenkkuilee mainitaan muuten Helismaan tekstissä myös.

[Ile]

Joulun kunniaksi ja edesmenneen laulaja Shane MacGowanin muistoksi tämä Briteissä huikean suosittu joululaulu.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Fairytale_of_New_York

It is frequently cited as the best Christmas song of all time in various television, radio, and magazine-related polls in the UK and Ireland

Ja yksi covereista:



Edit. Tässä vielä tunnelmallinen versio MacGowanin hautajaisista.



@Kari Aittomäki

[Lasse Candé]

Tuosta jäi puuttumaan No Use for a Name.

Biisi ei merkittävästi anna originaaliin nähden lisäarvoa. Kivasti punk-rullaa tosin ja on hyvä punk-ääni Cinder Blockilla. Kyllä tuota mielellään kuuntelee ja siitä hyvä cover, että saa vibesit, että on kunnioittava tribuutti. Jos ei lähdetä suoraan tekemään parempaa, on aina hieno kumartelujen hetki, kun joku tekee coverin.


Tässä No Use for a Name ja Fairytale of New York. Levyltä More Betterness! 1999, eli loistovuosi sille, mitä musaa oli, mutta jo aikaa kun rock oli tehnyt muutaman vuoden jo kuolemaa herkullisten about 1993-1996:n jälkeen. Siis plus Nirvanat ja pari muuta muutama vuosi aiemmin.

paljastus:

Tulin silti tänne, koska Pate Mustajärvi teki jotain hienoa. On just niin juntti veto kuin mitä on, mutta kun biisin kuuntelee, niin laatuahan tuo. Äänenpainot Patella helvetin kohdillaan ja kertoo suurta tarinaa. Alkuperäinen biisi, Highwayman, oli jo sanoituksellisesti tässä nerokas ajanjaksoja läpileikkaava tekele. Jostain syystä tuo sanoituksellinen rakenne vetoaa. Kun on laadukasta, on laadukasta.

Pate silti vei tämän uusiin sfääreihin yhdessä kenties parhaista sanoitusten suomennoksista. Nuorempana nauroin tämän biisin junttiudelle. Nyt alkaa vanhempana ukkelina taas arvostamaan tiettyä runollisuutta. Ehkä alan kohta arvostamaan saksalaisia autoja ja huomaan, että Prisma on hyvä kauppa.

Tässä coveri selättää alkuperäisen 8-3.


Jimmy Webb - Highwayman:

paljastus:

Parempi biisi Patelta. Pate Mustajärvi - Mä elän vieläkin

paljastus:

Pate painottaa sanoja (hyviä sanoja) taidokkaasti ja orkesteri ajoittaa kaiken kohdilleen. Kun on palikat paikoillaan, on palikat paikoillaan.

[TimoS]

Tullut pari mielenkiintoista versiota Motörheadin Ace of Spadesista vastaan

Jazz-versio

paljastus:

Rockabilly versio

paljastus:

Ja luonnollisesti alkuperäinen

paljastus:

[TimoS]

Sitten tuli vastaan pari versiota Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Roadista

Alkuperäinen

paljastus:

Katusoittajan versio

paljastus:

Sara Bareillesin versio

paljastus:

[tapsaattori]

Ace of Spadesista on tehty myös humppa-cover

[Jorge]

Alkuperäinen: Bruce Springsteen, Spirit in the Night



Cover: Manfred Mann's Earth Band, Spirits in the Night

[Lasse Candé]

Tässä onkin sellainen veto vuodelta 1973, että pakko toteuttaa tämä poikkeuksellisesti pyytäen hieman kärsivällisyyttä. Sitä tarvitaan kahteen asiaan:

1. Biisin kuunteluun, että mikäs tässä on olevinaan pointtina (se selviää melko myöhäisessä vaiheessa biisiä lopullisesti) ja
2. Siihen, että laitan jatkoa myöhemmin, jos tarve vaatii.

Älkää siis spoilatko heti ensimmäisenä päivänä muille. Oli nimittäin itselleni melko mind-blowing -juttu.

Osa saattaa jo tunnistella soittimien saundeista ja joistain melodianpätkistä, ennen kuin pankki varsinaisesti räjähtää.

Tästä tulee monille uutta triviaa sitten, ellei ollut jo asia tiedossa. (Netistä löytyy nopealla googlauksella yllättävän vähän tietoa, mutta Google ei muutenkaan enää ole niin hyvä kuin ennen, vaan puskee liikaa hyödyttömiä kaupallisia linkkejä.)

Tästä, olkaas hyvät, ja blowantukoon mielenne:

[Lasse Candé]

Te ootte ihan tylsiä, paitsi Kerkko.

Tuon edellisen lopussa soi siis tuttuakin tutumpi melodia Rockysta. Se mikä soi kun matsi päättyy:





Voisi tietenkin pohtia, oliko Bill Contin idea löytää juuri italialaista musiikkia leffaan, joka käsittelee ”The Italian Stallion”:ia (äännettynä ”aitäliän”).

Tässä on myös sellainen detalji, että törmäsin tuohon alkuperäiseen biisiin Rocco Siffrediä käsittelevässä Supersex-sarjassa. Muistaakseni Rocco sai saman tittelin ”The Italian Stallion” kuin mikä Rockylla leffoissa oli. Varmaan tämä vaikutti originaalin käyttöön tässä sarjassa.

[Kerkko]

Te ootte ihan tylsiä, paitsi Kerkko.

Varmasti eka kerta, kun kuulen moisen kommentin.

Tuon edellisen lopussa soi siis tuttuakin tutumpi melodia Rockysta.

Heti alussa, muutaman sekunnin kohdalla tuntui tutulta, mutta en saanut päähäni. Kiinnostava alkuperä kyllä.

[Ile]

Te ootte ihan tylsiä, paitsi Kerkko.

Tylsiä vai tyhmiä…

Yritin kyllä ratkaista tehtävää mutta mieleen tuli vain yksi ruotsalainen (suomeksikin käännetty) hitti, jota tuo kaukaisesti muistutti. En kerro mikä.

[Lasse Candé]

Huh, tämä vähän yllättää. Ajattelin, että kuka tahansa potkulainen reagoi välittömästi kun melodiat pärähtävät.

[Ile]

Okei @Lasse Candé tunnustan. Mulle tuli tämä mieleen tuosta italialaisbiisistä.

Kuuntele ihan perussäkeistön laulumelodiaa muutaman tahdin ajan alusta.

Alkuperäinen (tai Vanoni-plagiaatti!):



Cover: