Joissain asioissa kannattaa vain luovuttaa ja etsiä toiselta suunnalta. Ja sinulla on jo varmaan maku harjaantunut arvioimaan esimerkiksi minua paremmin, onko mitään potentiaalia ylipäätään.
Ensimmäinen Bloody Maryni oli erittäin huono. Sen jälkeen kyselin muilta neuvoja, tiedustelin miten baarimikot tekevät ja kun tarjosin muille omaani, kysyin että mitä pitävät. Pyysin myös naistani laittamaan Bloody Marya minulle. Hän ei itse pidä siitä, mutta osaa laittaa ruokaa, joten ymmärtää makutasapainosta.
Nyt kun laitan Bloody Marya, niin se on joskus paljon parempi kuin joskus toiste. Varmasti on sitä, että määrät vaihtelevat ja varmaan myös pienet detaljit tarkassa valmistamistavassa. Ilmeisesti myös varsinkin tomaattimehu on maultaan vähän satunnainen.
Ehkäpä Mika siis jonain päivänä löytää itsensä uudestaan kokeilemassa jotain hylkäämäänsä ja huomaakin, että siitähän tuleekin hemmetin hyvä?
Täytyy muuten tässä kohtaa kysyä…
Helsingissä näkee Bloody Maryn laitossa sitä, että tomaattimehua kaadetaan noin puolen metrin ilmapudotuksen verran shakerin metallikupista toiseen. Toistavat tätä varmaan yli kymmenen kertaa. Kaikissa paikoissa, joissa ovat tehneet näin, on erinomainen Bloody Mary.
Osaako joku kertoa mikä ja miten suuri vaikutus tuolla on juoman makuun tai muihin ominaisuuksiin? Tai miten tämä kaataminen pitää suorittaa? Ei hemmetti, en varmaan kotona kyllä uskalla.
) jokainen lisäisi siihen sokeria. Sitruuna- ja limettimehu tuskin kovin monelle maistuisivat paljaltaan sokerinkaan kera. Kuitenkin drinkeissä niillä on tärkeä ja hieno osansa. Sama koskee tietysti myös muita aineksia. Osa on sellaisia, että raakana ne eivät joko maistu lainkaan tai eivät maistu riittävän hyviltä, jotta niitä ehdoin tahdoin nauttisi, mutta drinkeissä ne istuvat rooliinsa täydellisesti. 
