flammee

[flammee]

Pistin juoksun vähäksi aikaa tauolle, tuntu että nyt on siihen sopiva ajankohta, kantapäät on haitannut vähän enempi ja muutenkin talven viimeisinä kuukausina se motivaatio monesti vähän lässähtää kesää odottaessa. Vähintään odotan että nämä kovimmat pakkaset menee, ehkä jopa maltan shortsikeleihin asti.

Kamppailupuolella kävin vaihteeksi taas taekwon-dossa, tällä kertaa tkd-akatemian treeneissä, tosin talviloman takia oli vapaat treenit. Liikesarjoja(dan-guniin piti pari liikettä katsoa kirjasta, muuten muistin kaikki kuus, mitä sinivöisenä osaan), vähän potkiskelua ja venyttelyä. Se on samassa salissa kuin aikidokin, joten kun treenataan tatamilla niin onhan se niille kipeille kantapäille tosiaan helpompi kuin kovalla lattialla wado tai se toisen seuran tkd..

Kyllähän mä sen aikidon jo maksoinkin, ja vaikka se onkin mielenkiintoista (ja vaikeata), niin tuntus että tkd taitas kuitenkin olla mulle enemmän sellanen oma juttu. Kamppailulajeissa on monenlaisia konsepteja jotka periaatteessa koen mielenkiintoisia ja silleen älyllisesti pohdittuna lajeja kuin laittaa järjestykseen, niin se järjestys näyttäisi olevan hieman eri kuin se että mitä se on silleen millä fiiliksillä niitä treenaa ja mistä inspiroituu... Arvostan toki kun laji on silleen koherentti eli sisäisesti looginen, eli sillä mitä harjoitellaan haetaan tiettyjä juttuja ja asioille joita tehdään löytyy perusteet.. Wado ryussa, aikidossa ja taidossakin oli vahvasti sellanen fiilis että harjoittelun osa-alueet liittyvät yhteen ja on sellanen jutussa on sellanen punainen lanka, tkd:ssa ehkä vähemmän näin. Mutta tkd:ssa monessa osa-alueessa se tekeminen itsessään on kyllä tosi jees.

Että kun pohdiskelee että mitä treenaisi, niin se on vähän väärä prosessi se liiallinen teoreettinen pohdiskelu, pitää käydä paikan päälle ja kokeilla että voisko jäädä koukkuun. Eli tarvis olla hieman samalla tapaa motivoivaa kuin juokseminen, että sinne treeneihin aina menee ja järjestää aikaa koska haluaa mennä sinne, eikä niinkään että ei nyt jaksa kun oli rankka päivä tai ei tunnu siltä tai jotain. Onhan nuo tkd:n liikesarjat ainakin moneen kertaan tullut haettua youtubesta tänä 17 vuoden aikana kun ei ole käynyt ohjatuissa treeneissä, muuten kuin joissakin harvoissa ottelutreeneissä, että kai se nyt on jonkinlainen merkki motivaatiosta. Ja kyllä mä sanosin että matsaaminen on aina ollut enemmän mun juttu kuin liikesarjat, mutta on nekin ihan jees kun niitä tarpeeksi tekee, siihen saa semmosta intensiteettiä ja tekemisen meininkiä. Ehkä siinäkin oli aiemmin semmonen liiallisen teoreettisen pohdiskelun ongelma, kun ajatteli sen olevan tyhjänpäiväistä ilmaan huitomista, niin ei tajunnut että on se kuitenkin ihan ok treeniä.

Vai treenaako sitten molempia, jää nähtäväksi... En mä nyt silleen ala miettiin sitä mitä oon maksanut, vaan pyrin saamaan aikaiseksi sen että alkaisin käymään treeneissä aktiivisesti.

[flammee]

No juu, tällä viikolla kolmet tkd-treenit, eli viimein näyttäs että alkas saamaan säännöllisyyttä ja jatkuvuutta kamppailutreeniin. Toki töissä on nyt kevyttä ja juoksu tauolla niin sinällään onkin virtaa enempi. Kipeät kantapäätkään ei juuri ole haitanneet, pystyy pomppiin päkiöiden varassa ja läpsymaaleihin pystyy potkaseen takakiertopotkua, kunhan kääntää nilkkaa niin että jalkapohja osuu maaliin. Yhesti osu maanantaina niin että tuntu pirun kipeää, mutta on kait siihen kipuun vissiin vähän tottunutkin. Vapaissa treeneissäkin pystyy liikesarjojen lisäksi tekeen omia potkujuttuja, ei juurikaan lopu tekeminen kesken. Ehkäpä tuo omien juttujen tekeminen onkin semmonen melko keskeinen tekijä että motivoi. Wadossa se kamppailutapa on vähän niinkuin määritelty. Ja toisaalta itse ei ole sitä niin paljoa tehnyt, että olisi lajinomaisia omia juttuja mitä treenata, eikä silleen ole oikein pointtia treenata niitä omia tkd-tyyppisiä juttujakaan, jos ei tkd:tä harrasta... Vähän niinkuin venyttely, jos lajissa ei tarvi potkia korkealle, niin venyttely ei samalla tapaa kiinnosta kuin jos sitä liikkuvuutta pääsee käyttään. Ja aikidoa puolestaan on paha treenata itekseen.

Itsepuolustustreenikin näytti tkd:ssä olevan ihan jees, tainnut vähän muuttua siitä mitä parikymmentä vuotta sitten oli..

Ens viikolla ehkä vois jatkaa juoksentelua jos sattuu hyviä kelejä loppuviikosta, ehkä vois koittaa jos malttas tehdä niin että alkuviikon kun on tkd-treenejä niin kulkee pyörällä ja sitten loppuviikon juoksentelee..

[flammee]

Ja tällä viikolla enemmän kamppailua kuin viime vuonna yhteensä (vähän reilu 20h), eli kyllähän se näyttäs että nyt on viimein päästy takaisin kamppailulajeja harrasteleen. Ehkä siihen sen juoksutauon tarvi, mutta kyllä se lajivalintakin nytten varmaan on paremmin kohdillaan. Sinänsä japanilaisissa lajit on fiilipohjalta jotenkin siistimpiä, mutta kyllä se vaan tkd:ta mielekkämpää treenata. Ja onhan siinä sekin että se on aikuisryhmä ja treeneissä on paljon ja monentasoista porukkaa, jos suunnilleen kaikki muut kaikissa treeneissä on huomattavasti korkeammalla vyöarvoilla niin siinä ei ole samalla tapaa sellaista yhdessä treenaamisen fiilistä. Melkeen niinkuin sanoisin ettei siinä myöskään opi yhtä hyvin kun sellasta omaa vapaata kokeilua ja oivaltamista ei samassa määrin pääse harjoittamaan kun aina on joku joka kertoo miten asiat on. Eli siis tietoa kyllä saa välittömästi, mutta harjoitteluprosessista vähän puuttuu se elementti jossa samantasoisen kanssa treenaa ja ite joutuu miettiin eikä koko ajan ole tukeutumassa. No en tiedä, mutta fiilispohjalta se samantasoisten kanssa treenaaminen on vaan mielekkäämpää.

Ja vaikka nyt tykkään matsatakin, niin on ne muutkin osa-alueet tkd:ssa mielekkämpää treenattavaa kuin vaikka wadossa. Potkitaan paljon potkumaaleihin, jonkin verran vähemmän semmosta pariharjoittelua jossa varsinaisesti olisi kontaktia pariin, wadossa oli niitä kihon kumiteja ja vastaavia pariharjoitteita tosi paljon, tkd:ssa ei ole kuin askelottelut ja niitä ei tehdä liian usein. Ja pystyy siis treenaan vapaavuoroilla itekseen tosi hyvin. Yleensä teen liikesarjaa ja potkin säkkiä/ilmaan, ei siihen vaan kyllästy ja on joitakin omia potkujuttuja joita yleensä aina treenaa ja ne on nimenomaisesti tkd:lle ominaisia. Pitkältä etäisyydeltä liukumista, kombinointia, korkeutta, nopeutta, tarkkuutta, perääntyviä ja eteneviä tekniikoita, hyppypotkuja jne...

Vähän vapaa vuorolla kyselin palautetta omasta tekemisestäni liikesarjoissa ja kyllähän siellä virheitä on suoritustavoissa. Oma tekeminen tuntuu kyllä helpolta ja sujuvalta, mutta kun on 10+ vuotta (eli sen ajan mitä ei ole kamppailulajeja harrastanut) tehnyt liikesarjoja höntsäasenteella kämpillä pienessä tilanteessa semmosella asenteella että ei se nyt niin tarkkaa ole sen suoritustavan kanssa, niin kyllä niitä virheellisiä suoritustapoja varmasti kehittyykin.

[flammee]

Ja tällä viikolla enemmän kamppailua kuin viime vuonna yhteensä (vähän reilu 20h).

Eiku tuolla viikolla tuli täyteen tälle vuodelle se määrä mitä viime vuonna yhteensä...

Joskus huhtikuun alkupuolella rupesin kikkailemaan kylmäharjoittelulla.. Sillä on muutamia epämääräisiä terveysvaikutuksia, mutta sinänsä kiinnostaisi noin yleensä ottaen ihan vaan palella vähemmän.. En mää nyt mihinkään avantoon viitsi mennä, eikä kylmät suihkutkaan nappaa, ihan vaan olen juossut töihin aamulla paljon normaalia vähemmissä vaatteissa, eli shortseissa menty - alotin joskus ennen huhtikuun puoliväliä, alimmillaan tais olla -5°C. Alkuun se tuntu jaloissa kylmältä, nytten ei enää. Myös yläkropan vaatemäärää olen kans vähentänyt, alkuun tuntui ajatustasolla hieman äärimmäiseltä pakkasella mennä hihattomassa, ohuen kesätakin ja irtohihojen kanssa, sitten luovuin takista ja tänä aamuna kokeilinkin jo juosta -3°C:ssä ilman paitaa (4,5km). Toki irtohihat ja hanskat pitää olla, koska käsien pintaverisuonet supistuu melko pikaseen ja käsissä se kylmä tuntuu kipuna. Yläkropassa kylmyys sen sijaan ei tunnu kovin kummoiselta, ei tule vilun tunnetta, vaan sinänsä tuntee että iho on kylmä, mutta kokonaisfiilis on ihan ok. Olenhan mää joskus aiemminkin juossut melko viileässä melko vähällä vaatteella, mutta nyt erona on se että lähen melkolailla kylmiltään liikkeelle vähissä vaatteissa, enkä vähennä vaatetta sitä mukaa kun lämpenee. Ilma ei tokikaan viilennä lähimainkaan yhtä nopeasti kuin vesi, eli ehkei sillä ihan samaa vaikutusta saa aikaiseksi, mutta toisaalta se lenkki kestää pitempään joten kyllä siinä kerkiää jäähtyä. Tosin tänään oonkin sitten koko päivän hieman palellut, kai se on sitä harjoitusvaikutusta vaan... Kai se pitää kikkailla tällä niin kauan kuin kylmää riittää aamusten, ellei sitten jokin tauti iske.

[flammee]

Sain jostain syystä ihan törkeän ihottuman... Mitä olen googlannut oireita niin vaikuttas olevan keratosis pilaris / sarveistapit, sinänsä vaaraton eikä tartu, mutta tosi laaja-alainen ja kutisee... Alkoi kun olin viikon ollut lomalla.. Tällä hetkellä arvelisin että voisi johtua kahvin juonnin lopettamisesta - kun töissä tulee juotua kahvia paljon, niin ei sitä kotona juuri tarvi, joten olen tyytynyt pikakahviin. Parilla viime kerralla se on kuitenkin maistui niin hirveältä, että on jäänyt juomatta, joten en nyt sitten ole lomalla juonut kahvia ollenkaan.. Kahvilla on kait vaikutuksia ihoon - ilmeisesti se mahdollisesti häiritsee ihon kollageenin muodostumista parin erilaisen mekanismin kautta ja toisaalta tuo keratosis pilaris on wikipedian mukaan liiallista kollageenin muodostumista, joten oisko prosessi vähän räjähtänyt kun kahvi poistui haittaamasta. Tutkimuspuoli aiheesta tosin oli vähän epävarmaa, joten voi olla ettei se kahvi juuri vaikuta kollageenin muodostumiseen, mutta ainakin tuo ihon kutina on jossain lähteissä listattu kahvin vieroitusoireisiin. Pääkipua tms. ei muuten tullut..

Olen pari kertaa käynyt taas vaihteeksi paljasjalkajuoksentelemassa. Tällä kertaa pääosin poluilla ja yllättävän hyvin on toiminut, polut ovat hankalahkoja kun on niin tiheässä maan pinnalla puun juuria ja kaikenlaista mitä pitää vähän varoa astuessa. Ilmeisesti skinnerseillä juokseminen on kuitenkin ollut hyvää harjoittelua, kun kyllä niilläkin pitää aika paljon varoa. Eli ihan hyvää tahtia on kulkenut, ei juuri eroa kengät jalassa juoksuun keskinopeuden puolesta. Askellus paljain jaloin on sinänsä toimivampaa, kulkee silleen kevyellä effortilla selkeästi lujempaa. Vaikeissa paikoissa joutuu sitten hidastaan enempi ja esim. sepelipätkillä on vähän vaikeata, hienommalla sorallakin vähän käy kipeätä, mutta sinänsä pystyy juokseen kohtuullista vauhtia. Keli on tosin vielä vähän viileä, joten jalkapohja ei muotoudu alustaan ihan yhtä hyvin kuin lämpimällä (jolloin siis vaikeammilla alustoilla juoksee ilman että se tuntuu niin paljoa), joten kyllä siihen jalkapohjaan vähän runtuakin tulee, ei juurikaan näkyvää vauriota, mutta silleen että aika herkältä tuntuu lenkin loppupuolella. Kantapäät toisaalta tuntui kipuilevan vähemmän. Ja aina se paljasjalkajuoksu ainakin jossain kohtaa lenkkiä tuntuu tosi hyvältä.

Niinno, saattashan tuo keratosis pilaris olla sitäkin että kun jalkapohjan iho on ottanut runtua, niin kroppa on boostannut ihonkorjausprosesseja. Jos se nyt silleen toimii... Emmä nyt sinänsä väitä että mikään näistä hypoteeseista osuisi, mutta saahan sitä koittaa teoretisoida...

[flammee]

Oho, selkeä muutosvaikutus ihan vaan syömällä pottua. Se nyt on ollut pitempään potentiaalisena vatsavaivojen aiheuttajana, joten en ole juuri koskenut, mutta nyt jotenkin teki mieli. Pystyy nukkuun selkeästi pitempään ja näkee unia. Lisäksi juostessa pystyy hengittään nenän kautta, mikä olikin pitkään vakiona, mutta joskus viime vuoden aikana taisin alkaa hengittään suun kautta eikä nenän kautta hengittäminen riittänyt. Pottu on hyvä kaliumin lähde, että oisko siitä... Oishan sillä potentiaalia auttaa jalkavaivojakin pitemmällä aikavälillä - kun pohkeet on jumissa niin kantapäät on erityisen kipeänä ja ilmeisesti kaliumin puutos jumittaa lihaksia ja haittaa palautumista, eli enemmän ois parempi.

Loma oli ja meni, laiskanpuoleisesti vietin. Paljasjalkailin paljolti, mutta loman loppuvaiheessa alkoi tulla jalkapohjiin sen verra runtua että jäi pois ja kelitkin viileni niin ettei kengät kovin paljoa ahdista. TKD:ssa tullut nyt kesällä käytyä harvakseltaan, kun on suunnistuskausikin niin tiistain vapaatreenit jää välistä aika vakiona ja loman jälkeen maanantaityöpäivät on olleet niin raskaita ettei ole vihtinytjaksanut... Iltarastit on mennyt melko hyvin, melko paljon top 5 -sijoituksia ja yksi ykkössijakin. Toki suunnistan sitä helpohkoa ja lyhyttä C-rataa niin ne sijoitukset tulee enemmänkin juoksuvauhdista kuin tarkasta rastien löytämisestä, mutta vähän pakko se on mennä C:llä ettei kantapäät tule ihan niin kipeiksi seuraavana päivänä. Ja onhan se mukava kilpailla kärkisijoituksista, B:llä sijoittuisi keskikastiin ja A:lla häntäpäähän...

[flammee]

No nyt ei ole taas yli kuukauteen tullut käytyä treeneissä, ollut aika suunnistuspainotteinen loppukesä, ja viimeiset pari viikkoa räkätautia.. Elokuun alussa oli taas se tunturisuunnistus Saariselän kiilopäällä. Tällä kertaa ehkä jäin vähän vaisummaksi kokemukseksi, kun oli helpompi rata.

Ja näyttäisi että nyt pystyy taas juokseen hieman paremmin.. Huomasin että pohkeet tuntui hieman samallla tapaa jumisilta kuin silloin kun piti käyttää fluorokinoliantibiootteja, joiden vaikutuksena magnesium lähtee lihaksista, joten aloin sitten käyttään magnesiumia lisäravintaana jotain 400-500 mg päivässä. Mielestäni se auttoi asiaa. Lisäsin myös proteiinin saannin 2-2,5 g/painokilo, koska lueskelin että juurikin vammoista paranemiseen tarvitaan vähän suurempaa proteiinin saantia. Ainakin pystyy taas punnertamaan silleen kotijumppana, aiemmin siitä on tullut kroppa "väärällä tapaa kipeäksi", niin en ole harrastanut pitkään aikaan.

N. kuukausi sitten huomasin että silmälaseilla näkee tosi huonosti lähelle ja toisaalta ilman laseja aivan riittävän hyvin siihen lähelle. Töissä piti aina pientä tekstiä lukeassa siirtää laseja syrjään ja suunnistaessakin kartan lukeminen oli hankalaa. Kokeilin sitten olla ilman laseja ja vaikka näkö on ollut viimeisimmässä tarkistuksessa sen -5 niin pystyy kyllä helposti oleen ilman laseja. Kauas ei näe, mutta kun ei ole autoa, niin ei ole välttämätöntä tarvetta nähdäkkään sinne kauas. Suunnistuskin onnistuu ihan hyvin, kartanluvun osalta paremmin, joskin just siellä tunturissa olisi muutamat rastnt nähnyt vähän kauempaa lasit päässä, mutta se oli parisuunnistus, niin ei sinänsä suoritusta haitannut.

On siis sellasia harjoitteita, joilla väitetysti voi näköä parantaa ja koska näiden harjoitteiden settiä tulee oikeastaan suoritettua ihan vaan sillä että on ilman laseja eikä koko aikaa katsele jotain näyttöä, niin olen sitten kokeillut ihan vaan olla ilman laseja. Ja onhan se näkö parantunutkin jonkin verran. Esimerkiksi nyt kun naputtelen tätä viestiä läppärillä, niin näen lukea tekstin selvästi, n. metrin päästä, silloin kuukausi sitten näkyi vaan suttua. Näköä pystyy hieman tarkentamaan kun jännittää silmän ympärillä olevia lihaksia eri tavoin..

Heikossa kaukonäössähän on kyse siitä että silmämuna on pidentynyt ja se kuva siis heijastuu silmässä verkkokalvon etupuolelle. Silmä pitenee tietyillä ärsykkeillä ja lyhenee toisenlaisilla ärsykkeillä, tämä on ilmeisesti tutkittu juttu. Mutta ihan hetkessä se ei tapahdu. Jos asiaa kysyy silmälasiliikkeestä, niin he ovat kuulemma vahvasti eri mieltä ja että näköä ei voi mitenkään parantaa, joten juttu on kyllä vähän semmonen uskoo ken tahtoo. Silloin kun näköni lähti heikkenemään, niin katselin aika paljon enemmän tietokoneen ruutua ja oli muutakin lähellekatselujuttuja paljolti ja liikuin ulkona aika paljon vähemmän.

Teknisesti ottaenhan asiaa on tosi vaikea tutkia, koska prosessi on hidas, harjoitteet tylsiä ja jossei niitä tee, niin pitäisi tehdä arjessa jotain eri tavalla kuin aiemmin ja tosiaan olla ilman laseja enimmäkseen, melko vaikea kuvio siis. Joten kyllä mä nyt pidän mahdollisena että näkö voi parantua ja jossei parane (tai siis onhan se jo parantunut vähän) niin ei kokeilemalla mitään menetä.

[flammee]

Tämähän saattaa jopa toimia kantapäävaivoihini..


Tuntuu hämmästyttävän erilaiselta verrattuna että tekee ulkoisesti täysin saman näköisen liikkeen nostamalla jalkapöytää ylöspäin. Tuossa videon liikkeessä on siis tarkoitus ensisijaisesti työntää kantapäätä poispäin ja sitten nostaa sitä jalkapöytää ylöspäin, nilkan dorsiflexioon. Nilkan dorsiflexio on melkolailla kantapäävaivojeni keskiössä, silloin kun kantapään takaosa on kipeänä (jokaisen kovan lenkin jälkeen), niin nilkan dorsiflexio tekee kipeää, joskus on ollut jopa vaikeata saada painopistettä siirrettyä kropan etupuolelle (eli siis kun nilkka ei taivu, niin polvea ei pysty viemään eteenpäin nostamatta kantapäätä), mikä tekee juoksemisesta vähän vaikeata. Kyllähän se siitä ekan kilsan jälkeen alkaa taipua, mutta se eika kilsa ei ole miellyttävän tuntuinen. Venyttely ei ole tähän vaivaan juuri vaikuttanut.

En nyt ole vielä kunnolla päässyt kokeileen aktiivisen työmatkajuoksentelun kanssa, kun on vähän muuta ollut, mutta oli tossa torstaina yksi kovatehoinen korttelisuunnistus eikä siitä tullut kipeäksi kun tota liikkeetä illalla ja aamulla teki. Liikkeen tekeminenkin tuntuu kantapäässä miellyttävän avaaavalta. En mää tollasta tib baria ole käyttänyt vaan ihan vaan keskittynyt työntämään sitä kantapäätä JA siihen kun lisää vielä ventytyksen vaikkapa vetämällä käsillä päkiästä, niin tuntus tehostavan kantapään venytystä silleen että se tuntuu hyvältä.

Työterveystarkastuksessa sattui semmonen lääkäri joka vähän kiinnostui jalkavaivoistani (aiemmat lääkärit eivät ole oikein innostuneet tutkimaan asiaa) ja sain mä siitä nyt sentään röntgenit. Kuvissa ei näkynyt merkkiä siitä että luihin olisi tullut mitään vauriota, ei luupiikkejä tms. Sovittiin soittoaika seuraavalle viikolle, puhe oli että siitä sitten jatkettaisiin magneettikuvalähetteellä ja ajalla jalkaspesialistille, mutta ilmeisesti kiinnostus sitten kuitenkin lopahti kun se lääkäri ei sitten ikinä soittanut. Tästä taitaa olla kuukausi, niin se nyt sitten jäi siihen ja mulla nyt on näitä omia kokeilujakin, niin en ole viittinyt kysellä että mikä juttu...

[flammee]

Jaajaa, taas on tkd-treenailut päässeet hiipumaan, kun yllättävän monesti keksii jonkin hyvän syyn miksi juuri sillä kertaa ei vihtijaksapystykannatamennä.. Kyllä mää varmaan tämän vuoden puolella kuiteskin vielä.

Juoksuhommatkin on vähänlaista, kantapäät on vaivanneet. Ja silloin kun juoksee kulkee niin helevetin hyvin että on pakko juosta lujaa, ja sitten on taas kipeänä. Siksipä aloitinkin taas vaihteeksi karppaamaan, koska kun juoksentelut ei kule, niin hyvä vaan jos energiatasot vähän notkahtaa niin ei tarvi juosta niin lujaa ja toisaalta siinä on se sellanen teoreettinen hyöty että hiilarien kanssa kehon tulehdustila on mukamas korkeampi ja näin ollen ilman hiilareita treenistä palautus paremmin. Pikkusen kyseenalainen teoria joo, paikallinen tulehdus ja kokonaistulehdus eivät välttämättä kumuloidu, eikä ne hiilaritkaan välttämättä tulehdusta lisää. Mutta toisaalta olen havainnut aiemminkin että karppaamisella on konkreettisia vaikutuksia joihinkin asioihin. Ehkä konkreettisin oli se kun oli ollut saat*nallinen hermokipu jalkaterässä pitkään, ei pystynyt juokseen ja kävellessäkin teki kipeää ja mitkään hierojat/fyssarit/lääkärit eivät auttaneet yhtään ja karppaamalla vaiva parani parissa päivässä kokonaan eikä ikinä tullut takaisin. Tällä kertaa tarkoituksena on kuitenkin pitää hiilareita mukana jonkin verran, koska nollalinja tekee niin syömisestä kuin juomisestakin jokseenkin hankalaa. Eli kun normisti riisiä olisi yli puolet annoksessa, niin nyt riittää viidesosa.. Viikon olen ollut vähillä hiilareilla, parina päivänä oli vähän raskasta, nyt kulkee ok. Ihmisen kehityshistorian kannalta suhtaudun jokseenkin skeptisesti korkeahiilariseen ruokavalioon muutenkin.

No jos taekwon-dot ja juoksut on jääneet vähemmälle, niin tällä kaudella olen sentään suunnistanut enemmän kuin koskaan aiemmin. Huomenna ois varsinaisen rastikauden viimeiset rastit, joskin marraskuussa ois vielä kolme valostoresprinttiä korttelikartalla. Kokonaismäärän kannalta toki suunnistusta on suhtessa vähän, mutta siinä mennäänkin koko ajan täysillä.

[flammee]

Suurimman osan marraskuuta oli ihan p*skat polkujuoksukelit, joten olen keskittynyt sellaseen epäolennaiseen kikkailuun. Karppaamisessa etenin ketotasolle ja vähän jopa kokeilin carnivoretyyppistä, mutta lopetin reilu viikko sitten, kun juoksemisesta katosi semmonen yleinen nautittavuus. Nyt sitten vähän enemmän rehuja koska folaatti ja nitraatti. Kikkailupuolella olen siis juossut pakkasellakin vähissä vaatteissa - joko yks kerros pitkiä ohuita kesävaatteita pitemmillä lenkeillä ja lyhemmän matkan voi sitten mennä shortseilla ja ilman paitaa, -10°C:ssakin näköjään selviää tällä varustuksella, ainakin sen pari kilsaa työmatkajuoksua(vain töihin mennessä varhaisaamun pimeydessä, päivällä sitten takki päällä). Pipoakaan ei näköjään tarvi, kunhan otsapannalla vaan suojaa korvat. Olen yllättynyt kuinka helppoa tämä on ja kuinka vähän sitä palelee. Ylävartaloa ei palele oikeastaan ollenkaan, ihon pinnassa tuntee kylmyyden, muttei mitenkään häiritsevällä tavalla. Veikkaisin että tässä on joku sellanen että kun ylävartalo on paljaana niin kropan lämmönsäätely toimii paremmin, eikä tule samalla tapaa kylmä kuin vaatteet päällä.

No nyt on jo reilun viikon ollut ihan kelvolliset polkujuoksukelit, joten hiljalleen sitäkin sorttia.

[flammee]

Lisäksi puolitin viikottaisen alkoholinkulutuksen ja kofeiinin saannin.. Pe ja la on tullut tyypillisesti vähän harrastettua kalsaritissutelua, silleen lenkin päälle, maksimissaan sixpackin verran, nyt rajataan perjantaille ja pyritään pitämään vähempänä. Ja yks kuppi kahvia aamulla, muuten teetä, kun aiemmin on tullut juotua arkisin 4-5 kuppia kahvia. Ja kyllä se tämäkin kahvin rajoitus taas vähän vähensi iltapäiväväsymystä. Lueskelin että sekä kahvi että alkoholi haittaa vaivojen paranemista.

[flammee]

Sehän ois taas vuosi pulkassa ja paketoituna..

340 x Juoksu 1611,12 km 5.58 min/km 160 h 22 min 17 s
26 x Taekwon-Do 38h
3 x Aikido 4h30min
38 x Suunnistus 219,08 km 9.04 min/km 33 h 7 min 38 s
9 x Kävely 74,88 km 10.45 min/km 13 h 32 min 31 s
1 x Uinti 3 km 4 min 0 s / 100 m 2 h 1

YHTEENSÄ 418 kertaa 1908,08 km 6.34 min/km 253 h 2 min 26 s

Edellisvuoteen verrattuna juoksua tuli melkeen puolet vähemmän. 2022 piti vähän puristaa että pääsi yli kolmen tuhannen kilsan ja sen jälkeen homma vähän nuupahti. Aikido loppui heti kun siirryin Taekwon-Doon, joka puolestaan käytännössä loppui siihen kun sähköpyörän akku simahti kesällä ja kun sai uuden tilalle niin eipä vaan tullut jatkettua. No tulihan sitä kamppailua silti yli tuplasti vuoteen 2022 verrattuna eli kai sitä voisi pitää nousujohteisena... Suunnistusta sen sijaan tuli merkittävästi enemmän kuin ikinä aiemmin, n. 10 suorituskertaa ja viitisenkymmentä kilsaa. Kävelyäkin tuli yllättävän paljon.

Loppuvuodesta juoksenteluun tuli taas sellasta hyvää fiilistä ja sellasta säännöllistä tekemistä ilman ylimääräisiä taukoja, vaikka matkat onkin pysyneet aika lyhyinä, työmatkajuoksut alle viittä kilsaa per lenkki ja viikonloppuna 1-2 yleensä kympin lenkkiä. Pitempiä lenkkejä ei ole juurikaan tullut harrastettua. Kai tässä on vähän se että useamman lajin treenaaminen on hankalaa, kun juoksee paljon, niin ei vaan tekisi mieli jättää yhtäkään lenkkiä väliin ja kun työmatkajuoksut on juossut, niin on se vaan aika nihkeätä sen päivän kolmannen treenin suhteen.

Oon mä nyt toki kevätkaudelle taas ainakin ilmoittautunut sinne tkd-treeneihin, mutta saapa nähdä millon tulee mentyä. Ja juoksussa on sekin hyvä puoli ettei joku sairastelu paljoa vaikuta - torstaina iski lievä kuume ja perjantaina olin sairaana ja pois töistä, mutta lauantaina näkyi pystyvän juokseen ihan hyvin. Lajitreeneissä se räkä vähän haittaa, juostessa voi ilmaniistää maastoon ilman että tarvii juuri hidastaa ja ehkä vähän pyyhkästä hihaan jos ei kokonaan irtoa.. Ja taitaa se linjaus olla että pitää olla täysin terve ennen kuin saa treenata, mulla nää nuhat kestää tyypillisesti toista viikkoa sen jälkeen kun ei tauti muuten vaivaa..

[flammee]

Ainakin nyt talvilomalla eli kuluneella viikolla on juoksu kulkenut vaihteen vuoksi harvinaisen kantapääkivuttomasti. Muutin vähän juoksutekniikkaa, sitä mä nyt pääasiassa epäilisin vaikuttavaksi tekijäksi.. Paljasjalkajuoksutekniikan gurut yleensä korostaa että jalkaterää ei pitäisi painaa alaspäin eli nilkkaa ojentaa (plantaarifleksio), niin että askelkontakti tulisi päkiälle. Joten en sitä ole sitten aiemmin kokeillut. Lisäksi kuuntelin aika monta art of move podcastia joissa juteltiin jalan toiminnasta ja sieltä tuli semmosta viestiä että supinaatio (jonka olen itellä kokenut ongelmalliseksi) on ihan ok, akillejännekin pysyy paremmin linjassa ja että varpaiden aktiovointi painamalla niitä alustaan tekee muutakin - tekee nilkasta ja jalkaterästä sellasen tukevamman rakenteen joka näin ollen toimii paremmin askelkontaktissa. Varpaissa ei sinänsä ole niin paljon voimaa että ne hirveästi tuottaisivat askellukseen sellasta eteenpäin menevää voimaa, mutta ilmeisesti sen verran puhtia löytyy että isovarvas voi estää polvea kaatumasta sisäänpäin.. Näitä kaikkia olen vähän sekoitellut juoksutekniikkaan.. Parilla ekalla lenkillä otti vähän pohkeisiin, muttei sitten sen jälkeen. Nivustaipeisiin ja etureisiin on ottanut sitten vähän enemmänkin, muttei enää tänään pahemmin..

Lisäksi olen kokeillut syödä vähän enemmän jos sattuisi olemaan se suhteellinen energiavaje ja olen siinä sivussa pienimuotoisella rautakuurilla - toteustapana verilätyt. Eihän raudanpuute mitenkään yleistä miehillä ole, mutta toisaalta kestävyysliikuntaa harrastavilla sitten tosi yleistä. Ja sitten kans se että päivittäinen saantisuositus on 15 milligrammaa päivässä ja semmosista ruuista mitä yleensä syö niin naudanlihassa sitä on eniten mutta tosi vähän - 2 mg/100 grammaa, plus kahvi ja kalsium toisaalta vähentävät imeytymistä. En mä nyt kyllä syö 800 grammaa jauhelihaa päivässä ja puolella aterioista juon sitä kahvia heti perään. Verilätyissä on se 15mg/100g, niin helppo saada, joitakin viikkoja kun testaa että vaikuttaako mitenkään raudanpuutokselle tyypilliseen oireisiin joita mulla on, mm. hajuaistin puute, puutuvat kädet ja hikoilun vähäisyys, väsymys iltapäivisin.

[flammee]

Tjaah, alkuvuosi on mennyt kohtuullisesti, on pystynyt juoksenteleen ihan ok, määrällisesti näyttäisi että pääsee taas 2500 kilsaa tänä vuonna, jossei nyt mitään ihmeempiä tule. TKD:ssa en ole käynyt..

Viime viikkojen aikana on tullut melko hyvin suunnisteltua ja siinä touhussa onkin havaittavissa semmosta tavallista korkeampaa motivaatiota. Toki nyt olen lomalla ja on ollut hyvät kelit niin silleen on ollut virtaa paremmin käydä. Osaa kohentuneesta suunnistusinnosta lienee kiittäminen myös suunnistustubettajia - niillä videoilla siis suoritetaan jotain suunnistustapahtumaa kamera otsalla ja karttanäkymä gps-pallukan kanssa on ruudulla näkyvissä ja suunnistaja itse selostaa samalla reitinvalintaa ja sitä mitä maastokohteita tarkkaili jne.. Hyvin opettavaista settiä, kun noin muutoin suunnistus on aikuisharrastuksena paljolti semmosta ad hoc -hommaa jossa varsinaista käytännön opetusta ei ole saatavilla ollenkaan. Ja viihteellistä kateltavaa.

Vaikkapa tää...


Meinasin tuossa myös hankkia auton että pystys kulkeen, mutta hankinkin sitten vaan paremman sähköpyörän, niin ei tule lisämaksua ja muuta semmosta ylimääräistä vaivannäköä.. Ja melkolailla heti sitten testasin että pystyykö sillä kulkeen pitempää väliä, eli polkasin oulusta kalajoelle, 150 kilsaa. Kyllä sen matkan pääsi, joskin takapuolihan ja polvi siinä tuli kipeäksi, matkaan meni 8 tuntia.. Oli ehkä vähän heikot eväät enkä pysähtynyt mihinkään huoltoasemallekkaan. Paluumatkalle oli hieman reilummin juomaa ja evästä ja matkan selvisi hieman alle 6½ tunnissa eikä polvikaan tullut kipeäksi, mutta takapuoli tuli kyllä taasen melko kipeäksi. Polvikipu johtui ilmeisesti kengistä, jostain syystä fivefingersit pyöräillessä aiheuttaa polvikipua, vaikka muutoin ovat ihan hyvän tuntoiset. Käytin niitä hetken jalassa loppumatkasta ja melko pian polvissa alkoi tuntuun ja lakkas tuntumasta kun vaihtoi toiset kengät, että kai se melko selvä on. Ohjaustanko mulla on melko pystyssä joka tekee ajoasennostakin melko pystyn ja sitä kauttahan se painoo menee peffalle aika vahvasti. Ongelmana on että kädet ovat puutuvaa sorttia, niin ei viitsisi säätää ajoasentoa matalammaksikaan. Tokihan siinä saattaisi käydä niin että paino menisi vain jaloille enempi ja pääsisi hieman lujempaa... Pyörän akku riitti melko helposti molemmat suunnat, menomatkalla menin kympin pitempää reittiä jossa oli myös vastatuulta enempi, joten joutui säästelemään alkumatkan. Paluumatkalla säästelin hiukan varmuuden vuoksi jos sattuisi tulemaan vastatuulta loppumatkasta, mutta eipä sitä tieten ois tarvinnut, jotain 35% akusta oli jälellä kun pääsi perille..

No juu, mielenkiintoinen kokeilu, mutta voi olla että ei tule toista kertaa kokeiltua ihan noin pitkää matkaa. Suunnistuksia nyt kuitenkin voi käydä helpommin parin-kolmenkymmenen kilsan säteellä kuin aiemmalla sähköpyörällä - etuveto ja pienempi akku vaati vähän säästelyä ja toisaalta nyt on myös leveämmät renkaat ja etujouset niin ei ole ihan niin hidas ja tympeä ajaa pahasemmalla tiellä.

Läpällä aloin paastoaan palattuani kalajoelta perjantaina. Tai siinä paluumatkalla ja sen päätteeksi tankkasin aika paljon sokerista ja suolasta ja aamulla oli aika pöhö olo, niin siitä se ajatus lähti ja jotenkin tekee mieli kokeilla hieman pitempään, josko sillä jotain saavuttaisi, vaikkapa se autofagia, mistä puhutaan.. Silleen pätkissä, eli iltaan asti syömättä ja sitten sopivan kokoinen annos jotain lihaa voin kanssa että pysyy suunnilleen ketoosissa ja pystyy nukkuun, sitten taas seuraavaan iltaan syömättä.. Painonpudotus nyt sinällään on vähän liiankin helppoa tällä.

[flammee]

Heinäkuussa oli niin kuuma aamustenkin joten välttääkseni ylimääräisen hikoilun työmatkaa juostessa aloin aamusten kulkeen sen matkan kovatehoisilla lyhyillä (100-200m) intervalleilla kävelypalautuksin. Nyt kun on ollut viileämpiä aamuja on jo pystynyt pidentään juoksupätkiä, mutta olen kuitenkin pitänyt aamut intervallityyppisinä. Yllättäen siinä oli sekin etu että juoksutekniikka parani ja kantapäissä ei tunnu alkumatkasta samalla tapaa ikävältä.. Ja juoksunopeus on noin muutenkin parantunut. Juoksutekniikkaa olen myös tietoisesti muuttanut siten että varaan painoa enemmän isovarpaan puoleiselle päkiälle, joka tuntus toimivan. Paljasjalkailukin tuntuu paremmalta ja pystyy paremmin juokseen kuntoradan hienolla soralla kivuttomammin.

Kyllä mä sen tkd:n taisin nyt sitten lopettaa, enpä ole käynyt treeneissä pitkiin aikoihin. Juoksussa ja suunnistuksessa on tarpeeksi tekemistä.

Alotin tiiminvetäjänä tossa viime maanantaina, on ollut aika intensiivistä ja jossain määrin stressaavaakin. Siirryttiin samassa yhteydessä myös kahteen vuoroon, eli porukkakin on suurimmaksi osaksi melko uutta, kun kahteen vuoroon tarvii tuplamäärän väkeä, pari viikkoa töissä olleita, ja tuotantomäärät ei saisi juurikaan laskea. Muistettavaa on silleen paljolti, eikä siinä ole aikaa miettiä rauhassa vaan homma pitää toteuttaa nopeasti. Virheistä tulee heti sanomista, eikä nyt kovin positiivisella tavalla. Ja kun sitä vakiporukkaa on vähänlaisesti, niin ei voi keskittyä pelkästään tiiminvetäjän hommiin vaan pitää koko ajan tehdä muutakin hommaa. Ja perehdyttää niitä uusia. Olin ollut tätä ennen tiiminvetäjänä silleen yksittäisiä päiviä ja joitakin ylityöpätkiä muutamia kertoja vuodessa, yhteensä jotain viitisen kertaa, ne ovat olleet silleen helpompia päiviä tuotantomäärien ja työntekijöiden osaamisen osalta. Mutta sinänsä hieno homma että tällanen alkujaan ujo, hiljainen sekä jossain määrin sosiaalisesti rajoittunut pääsee päällikön rooliin kun tekee kovasti töitä ja osoittaa osaamisensa. Semmonen small talk ei oikein lähde ja luonnistu, mutta töissä kun on jokin tietty asia joka pitää selvittää niin sen selvittämisessä ei kyllä ole mitään henkisiä rajoitteita.