Kovaa lyömisen ABC

[Aihki]

Eli pallon nopeushan tuolla tosiaan saadaan.

Josta pienellä laskutoimituksella saadaan impulssi. Hmmm ... melkein lineaarinen voima, mutta rotaatio liike, eiköhän se tuosta kuitenkin tule.

[Ile]

Noin se varmaan menee.

Itse olen fysiikan suhteen maallikko, mutta ajattelen, että laitteen pointti ”lyöntivoiman” mittarina tulee juuri siitä, että mitataan pallon nopeutta, mutta pallo on kuitenkin sen verran raskas (tai sitten siinä akselissa on jokin vastuselementti) niin että pallon pintaan osuvien rystysten nopeus ei yksistään ratkaise vaan myös lyönnin ”painavuudella” on merkitystä.

Jos lyötäisiin narussa roikkuvaa pingispalloa, niin parhaan nopeuden pallolle tuottava lyöntitekniikka olisi varmaan erilainen.

Melko kaukainen yhteys tuolla toki kamppailuun on.

[Aihki]

Jos lllyöntipallo tosiaan mittaa asioita noin - ja se on yksinkertainen tapa toteuttaa mittaus - niin optimi on lyödä sellainen pitkä "työntävä" lyönti, joka säilyttää kontaktin palloon mahdollisimman pitkään. Nopeudesta ei kuitenkaan voi tinkiä koska loppunopeus on se jota mitataan. Tai ehkä tarkemmin nopeus jossain liikkeen vaiheessa, jos se on aika lähellä lähtäpistettä niin silloin lyönti, jonka nopeus on suurempi antaa paremman tuloksen.

Siis mittari, sopivan heterogeeninen porukka ja kori kaljaa niin eiköhän se siitä; ehkä tarvitsemme selvänä olevan kirjaus- ja johtohenkilön mukaan.

[HannuL]

Testasin konetta joskus junnuna. Pallo on hiukan korkealla. Sain parhaimmat tulokset yrittämällä lyödä jopa hiukan alaspäin. Ehkä siinä tuli jotain pomppua ketjusta tms.

[Jussi Häkkinen]

Voitko perustella mikä Consterdinen teoriassa mättää? Siis voimantuoton teoriassa. Ei kai kukaan kamppailutilanteessa lyö noin. Senhän näkisi jo kilometrin päästä eikä suojaustakaan ole.

Kyse olnee teoriassa siitä, että vartalon kiertoakseli ei ole keskellä vaan tukijalan puolella, jolloin vartalon massa on kokonaan lyönnin takana.

Constardine on oletettavasti nähnyt jonkin okinawalaistyylin tai sitten parin Shotokan-opettajan voimakkaan lantionkäytön ja ottanut siitä vaikutteita ymmärtämättä, mitä oikeastaan on nähnyt.

Jos halutaan tuoda lyöntiin sekä voimaa että nopeutta, painonsiirto kannattaa tehdä selkeästi kohdetta kohti ponnistaen ja kehonkierrolla sekä kädenojennuksella (ketjun kannalta oleellisen lihasten aktivoituessa) lyönnin perille välittäen. Ei muuta. Mekaaniseen ketjuun kannattaa tietysti kiinnittää huomiota.

Constardinen hanuri heiluu ketjusta erillisenä. Lantionkäytöstä puhutaan paljon, mutta siinä kyseessä on kuitenkin lähinnä merkki siitä, että jalat toimivat (kunkin tekniikan kannalta) oikein, paino siirtyy ja keho kiertyy.

Kuitenkin, tuossa on vasta kehon alaosa. Constardinen tekniikassa alaosa liikkuu yläkehoon - eli siihen osaan, joka oikeasti välittää lyönnit perille harialinjan käännön ja olkapään eteentyöntymisen myötä - nähden eri tahdissa ja vastakkaiseen suuntaankin, kun voiman ja nopeuden kannalta lantionkierron ja hartiakierron sekä olapään etenemisen tulisi olla samansuuntaista ja samanaikaista, hartiakierron jopa hitusen nopeampaa (rakennetuen pysyen). Olkapään eteentyöntymisen ja käden, tottakai, tulee myös liikkua samalla, mieluiten nopeimmin (rakennetuen pysyen). Tämän kaiken tulee tapahtua painopisteen siirtyessä kohdetta kohti.

Eli ihan hyvän nyrkkeilylyönnin periaatteilla mennään, toisen käden liikkeiden, suojauksen jne. ollen tilannesidonnaisia lisäasioita.

Karatessa (joissakin tyyleissäkin ja koulukunnissa) käytetään myös toki kaksois- ja kolmoiskehonkiertoa. Nämäkään eivät ole ihmeellisiä asioita tai erikoistekniikoita, vaan aivan normaaleja periaatteita muuallakin - noiden eriyttävä käsittely on vain lajinomainen (tyylin-, koulukunnan-...) tapa opettaa, tutkia ja harjoitella niitä. Lyönnissä kaksoisravistusta ei käytetä, koska toinen kääntö on lyömisen mekaniikan kannalta turha ja vastakkainen (tuota toki näkee, etenkin kun haetaan tutinaa ja pauketta katakisaamiseen). Persaus Constardinellakin siis heiluu, mutta korsetti vetkuaa omiaan lomillaan.

Olen lyönyt tuon tivolilaitteen 999 -maksimiin aika usein. Pidän itseäni kohtalaisena lyöjänä, mutten erityisen kovana tällääjänä, etenkään osaaviin nyrkkeilijöihin verraten. Laitteissa on taatusti eroja eikä mistään standardista ole kyse. Jos käsissä on vähänkin omaa massaa, rento, lähinnä nopeuteen satsaava veto tuo nähdäkseni parhaan tuloksen.

[HannuL]

Jotenkin olen Jussin kanssa samoilla linjoilla tässä.
Ponnistus kohti maalia.

Minuakin vähän häiritsi, että lantio liikkuu, mutta hartiat ei. Ainoa kuvitteellinen hyöty voisi olla jonkinlainen kuminauha efekti korsetissa?

[Aihki]

Seibukaniisahan on kaksi aika erilaista liikettä, on tuo lantion kierto ja sitten shiko datchi > zenkutsu datchi käännös. Niillä haetaan aika tavalla eri asioita. "Kaksoisravistus" on niissä liikkeissä, joissa tyypillisesti seuraava liike tarvitse eri asentoa.

Jos haluatte nähdä varsinoisen ravistelushown niin katsokaa Jessen pätkä Seibukan hombudojolla, tuolla Naifanchilla saisi vatkattua kermavaahtoa melkoisen määrän.

[Jussi Häkkinen]

Jotenkin olen Jussin kanssa samoilla linjoilla tässä.
Ponnistus kohti maalia.

Minuakin vähän häiritsi, että lantio liikkuu, mutta hartiat ei. Ainoa kuvitteellinen hyöty voisi olla jonkinlainen kuminauha efekti korsetissa?

Ei se ihan niinkään toimi, vaikka tuntuukin siltä. Ihmiskroppa kun ei ole kuminauha. Jossain määrin voi toki kimmoisuuttakin olla, mutta tuossa yhteydessä se ei toimi.

Toinen vastaava oire on se, mihin tuli itsekin nuorna miesnä syyllistyttyä. Kun alakroppa ja yläkroppa ovat epäsynkassa, tulee fiilis voimakkaammasta ja "joustavammasta" tekniikasta juuri tuon kuminauhamaisemman olon takia. Todellisuudessa siinä kuitenkin tapellaan itseä vastaan.

Sama periaate menee kaksois- ja kolmoisravistuksiinkin. Jokaiselle liikkeelle on niissäkin syynsä ja se korsetialueen käyttö on kriittinen asia - pitää siis tietää, mikä tekee mitäkin ja miksi.

[Ile]

Jos käsissä on vähänkin omaa massaa, rento, lähinnä nopeuteen satsaava veto tuo nähdäkseni parhaan tuloksen.

Kyllä.

Vähän yleisemmin tästä detaljista, koska aihe on kiinnostava… varsinkin laajakaarisempien koukkulyöntien osalta käden massalla on isokin rooli.

Puhtaasti voimantuoton näkökulmasta onkin perusteltua hakea ”snäppiä” eli avata lyöntiä niin että nyrkin nopeus ehtii kasvaa kunnolla ennen osumaa. Siksi kovassa koukkulyönnissä voimantuoton ”aallon” eteneminen kehossa näyttäytyy hieman ruoskamaisena.

”Salaisuus” on siinä, että vauhti haetaan rentoudella mutta osumahetkellä rakenne nyrkin takana on tiukka (ns. loppukiristys).

Lyöntien voimantuotto tosiaan on aika universaali asia ja eroja on kai lähinnä pedagogisissa ”kikoissa” sen suhteen, miten harjoittelija saadaan asia omaksumaan.

Sinänsä näiden reunaehtojen sisällä näkyy kyllä yksilöllisiä eroja kovissakin lyönneissä. Moni esim. lyö todella kovaa koukkuja siten, että lantion kierto selvästi pysähtyy jo ennen osumaa. Kuitenkin käsi iskeytyy sekunnin murto-osaa myöhemmin todella kovalla nopeudella kohteeseen ja kun rakenne on silloin jännittynyt tiukaksi nyrkin takana niin jälki on tuhoisaa.

Ja joo, nyrkkeilyn pitempiaikainen harrastaminen tosiaan tekee yleensä hyvää lyöntivoimalle ihan sen erikoistumisen logiikan kautta, kun käytännössä joka treeneissä tahkotaan valtava toistomäärä niitä ihan muutamaa peruslyöntiä - vaikka päätavoite ei olekaan, että opittaisiin lyömään mahdollisimman kovaa yksittäinen ”vapaalyönti”.

[HannuL]

Ei se ihan niinkään toimi, vaikka tuntuukin siltä. Ihmiskroppa kun ei ole kuminauha. Jossain määrin voi toki kimmoisuuttakin olla, mutta tuossa yhteydessä se ei toimi.

Golfissa ainakin käytetään tätä ajatusta. ”Stack and tilt” ajatus oli joskus oikein kovasti esillä.

[Jussi Häkkinen]

Golfissa lyötävä kohde on melko tavalla erilainen - kevyempi ja vähemmän vastusteleva - eikä oman massan tarvitse olla vastaavasti lyönnin takana. Lisäksi sitä lyödään aseella.

[Mika]

Pienenä se on virtsa väännettävä kovaa lyömisessäkin.

[Jasse]

Olen viimeiset kolme vuotta keskittynyt (katori shinto ryun lisäksi) potkunyrkkeilyyn. Parikymppisenä en osaanut arvostaa teknisiä hienouksia, vaan luotin kuntooni ja agressioon. Nyt nelikymppisenä opitimaalinen tekniikka ja voimantuotto mitä tutkin, harjoittelen ja yritän opettaa. Aloitan aina treenien vedon n 5min pyörittelyllä, 5min lajinomaisella raajojen ratauttelulla ja 30min perusiskujen ratauttelulla. Idea on keskittyä voimantuottoon (suojausta ja muuta liikettä unohtamatta). Painotan varsinkin akselin ympäri rotaatiota/kiertoa, mutta myös saman aikaista askeltamista ja edelliestä liikkeesta kimmo-voiman ammentamista.

Olen katsonut tältä rauhalliselta nyrkkeilijältä muutaman videon ja mielestäni tämä video on yksi parhaista nyrkkeilyn perustetita esittelevistä pätkistä. Todella hyvin tulee esille tuo lantion kierron merkitys niin voimantuotossa kuin väistelyssä.