Suio-ryu iai kenpo

[Ikkyu]

Tuo on kyllä sähäkkä näytös. Matsumura-sensei, joka menehtyi tässä muutama vuosi sitten, oli menkyo kaiden Shintō Musō-ryū jōjutsussa, mutta mielenkiintoisesti hänellä oli myös menkyo Suiō-ryūn jōssa ja naginatassa - mutta vain niissä - edelliseltä sōkelta Katsuse Mitsuyasulta. Hänet näki männävuosina mm. koden taikain näytöksissä. Oppilaistaan en tiedä ovatko enää missään yhteydessä Suiō-ryūhun.

Lisäksi Matsumura oli oppinut Gōha-ryū (強波流) bōjutsua, jonka päämies Mitsuyasu-sensei myös oli sen lisäksi, että oli ainakin Tenshin Shin'yō-ryū jūjūtsun menkyo kaiden ja harjoitteli myös muita perinteitä elämänsä aikana. Myös nykyinen sōke on näitä harjoitellut, mutta päätti jo vuosikymmeniä sitten keskittyä koryū-puolella Suiō-ryūn ja sen liitännäisen Masaki-ryūn välityksen varmistamiseen.

Toinen hiukan saman tyylinen tapaus on Matsui Kenji, myös jōdō-opettaja, joka oppi Mitsuyasu-senseiltä Suiō-ryūn kogusokua ja wakizashia.

[Ikkyu]

Aiemmissa viesteissä on ollut puhe Suiō-ryūn jäsenyydestä ja arvoista. Molemmista muutama sana. Systeemit eroavat jonkin verran tunnetummista moderneista budolajeista, sillä kyseessä on kuitenkin vanha perinne, jonka välityksen tavasta halutaan pitää huolta.

Aloittaminen ei vaadi mitään ennakkotietoa tai -taitoa, joten mukaan voi hyvin tulla vain kokeilemaan olisiko treenaaminen oma juttu vai ei. Jos kuitenkin haluaa päästä perusteita syvemmälle, pitää liittyä Suiō-ryūn jäseneksi. Tällöin sitoudutaan olemaan osa porukkaa, harjoittelemaan tosissaan ja noudattamaan tiettyjä ehtoja. Jäsenen ohjenuorat liittyvät eritoten perinteen välitykseen (tärkeimpänä: ei saa esiintyä edustajana tai opettaa edelleen ilman valtuutusta) ja millä mielellä harjoittelua pitäisi lähestyä. Jäseneksi liitytään kun opettajan mielestä on tutustuttu riittävästi ja tällöin pääsee kirjoittamaan nimensä perinteen Suomen haaran rekisterikirjaan.

Jos koko yhteisöön liitytään jäsenyyden kautta, Suiō-ryūssa oppiminen ja kehittyminen taas on hyvin henkilökohtaista, opettajan ja oppilaan välistä hommaa. Siksi arvojakaan (menjō, todistukset) ei ole pohjimmiltaan tarkoitettu ränkkäämään harjoittelijoita organisaation sisällä eri tasoille määrättyjen kriteerien mukaan ja suhteessa toisiinsa, kuten moderneja vyöarvoja, eikä niitä suoriteta tasokokeilla. Ne ovat tunnustuksia kunkin edistymisestä omalla polullaan, Katsuse-sōken opetusten edustajana. Itse menjōt ovat suoraan sōken myöntämiä ja käsin kirjoitettuja ns. kirigami-tyyppisiä paperitodistuksia, jotka sisältävät tärkeänä elementtinä opetuslinjan listauksen, koska ne ovat nimen omaan välityksen dokumentteja.

Todistusten tasot eri koryū-perinteissä noudattelevat usein samoja linjoja, mutta ovat silti melkein kaikissa erilaiset. Meillä tasot ovat Shoden, Chūden, Shōmokuroku, Chūmokuroku, Daimokuroku ja Menkyo Kaiden.

Shoden (alkutason välitys) tarkoittaa suurin piirtein, että perusteet on välitetty ja tekemistä voi kutsua Suiō-ryuksi, ja tästä edetään taitojen karttuessa Chūdeniin (keskitason välitys). Mokurokun ("luettelo", pieni, keskisuuri ja suuri) haltijalla taas on kykyä ottaa vastuuta muiden ohjaamisesta. Menkyo Kaiden on todistus oppien täydestä välityksestä, kuten monessa muussakin perinteessä. Seuraavan vastuullisen perijän nimitys tapahtuu kuitenkin vielä erikseen Inka-todistuksella. Korkeimmilla tasoilla vastaanotetaan myös opetuksia kirjallisesti kääröinä.

Tärkeä pointti koko hommassa on se, että vain tietyn näköisten tekniikoiden kopioiminen ja suorittaminen ei ole Suiō-ryuta. Vain perinteen kokonaisuudessaan ja vahvistetusti perinyt "oikeudenhaltija", sōke, voi viime kädessä arvioida ja todistaa jonkun edustavan sen oppeja niin kuin ne on välitetty hänen kauttaan. Jos jäsen eroaa tai erotetaan (mitä ei tehdä kevein perustein) yhteys perinteeseen katkeaa ja esimerkiksi saadut arvot, jotka siis todistavat opetussuhteesta ja luottamuksesta, eivät tietenkään enää päde.

[Ikkyu]

Suomen shibuun kuuluvat nykyisin ryhmät Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Savonlinnassa, Tampereella ja Turussa.

Lisätään listaan uusi kaupunki! Suiō-ryūta nyt myös Rovaniemellä. Myös muiden ryhmien yhteystiedot löytyvät sivujemme kautta: www.suioryu.fi

[Ikkyu]

Tämä näytös on ikivanha (eli siis varmaan 30 vuotta; olisikohan ollut kuuluisan Shindō Musō-ryūn dōjōn Renbukanin 30-vuotisjuhlatapahtuma 1995) ja kuvan laatu on sen mukainen, mutta muuten aika kiva setti. Katsuse-sōke ja honbun harjoittelijoita näyttää kogusokua, jōhōta, kusarigamaa, kumi-iaita ja iaijutsua.

[Ikkyu]

Todistusten tasot eri koryū-perinteissä noudattelevat usein samoja linjoja, mutta ovat silti melkein kaikissa erilaiset. Meillä tasot ovat Shoden, Chūden, Shōmokuroku, Chūmokuroku, Daimokuroku ja Menkyo Kaiden.

Hienoja uutisia Japanista. Katsuse-sōke on myöntänyt Jukka Helmiselle Suiō-ryūn Daimokuroku-arvon pääsalilla vierailun yhteydessä. Kyseessä on ensimmäinen Japanin ulkopuolelle myönnetty Daimokuroku, ja ansaittu tunnustus paitsi pitkästä harjoittelusta, myös työstä Suiō-ryūn eteen Euroopassa.

Samalla reissulla tuli myös ensimmäinen Chūmokuroku Suomeen (Kai-Mikael Karvonen, Savonlinna) sekä yksi uusi Shōmokuroku ja Chūden. Onnittelut kaikille. Suomen haaraa voi kuvailla jo todelliseksi Suiō-ryūn powerhouseksi, ja selvästi luottamus toimintaan on kova myös Japanin päässä.

[Ikkyu]

Lisää uutisia. Katsuse-sōke myönsi pari päivää sitten myös Jyväskylän dōjōn Taneli Takalalle chūmokurokun honbulla vieraillessa.

Itse olen myös samalla reissulla, Japanissa taas viiden vuoden tauon jälkeen. Takana on viisi helteistä ja sateista päivää treeniä sōken opastuksessa. Hyvä fiilis.

Ensi viikolla to-su taas on Espanjassa Euroopan Suiō-ryūn kesäleiri. Opettajaksi saapuu Japanista Gotō-sensei, menkyo kaiden, ja osallistujia on Espanjasta, Portugalista, Puolasta, Ranskasta ja Suomesta.

[Ikkyu]

Euroopan kesäleiri Madridin liepeillä on tosiaan nyt leireilty. Itse en ollut tällä kertaa mukana Japanin reissun takia, mutta Suomesta oli toki porukkaa paikalla. Neljän päivän aikana treenattiin iaita, kumi-iaita ja jōta Gotō-sensein johdolla.

Leirin yhteydessä järjestettiin myös 2. Euroopan Suiō-ryū -taikai, eli katakilpailu (myös tauon jälkeen, sillä ensimmäinen pidettiin Helsingin kesäleirillä 2018). Taikain voitti Arttu Nieminen Tampereen Seigikaista

Lisäksi Gotō-sensei toimitti Japanista kolmannen chūmokuroku-arvon Suomeen, Jyväskylän Jussi Jussilalle.

[sinappi]

Runsas vuosikymmen sitten Japanin yleisradioyhtiö NHK tuotti dokumenttisarjan Samurai Spirit, jossa karate- ja K-1-hemmo Nicholas Pettas vieraili tutustumassa eri budolajeihin. Yksi jaksoista keskittyi klassiseen budoon (kobudō), ja siitä kului iso osa Suiō-ryūn pääsalilla Hekiunkanilla Shizuokassa. Jakso löytyy varmaan jossain muodossa vielä internetistä kokonaisuudessaankin, mutta siitä löytyy myös pari irrotettua pätkää joissa on kivasti näytetty eri tekniikoita.

Palasin lukemaan Ikkyun mainioita lajiesittelyjä. Yksi asia jäi askarruttamaan. Videon selostuksessa sanotaan: "Demostrations in the Suio-ryu tradition take on the real edge. They use actual swords." Tehdäänko parikatat näytöksissä siis terävällä shinkenille? Ennen vanhaan ei tietenkään ollut mitään alumiinisia leikkimiekkoja, eikä samurain arsenaaliin kaiketi tylsää teräsmiekkaakaan kuulunut. Lienee hiomakivelle töitä, jos tekee ahkerasti tuollaista kataa, jossa lyödään terää vasten terää.

[Ikkyu]

Tehdäänko parikatat näytöksissä siis terävällä shinkenille?

Yleensä tylsytetyillä (habiki) shinkeneillä, joten selostaja ehkä hiukan paisuttelee. Muita teräsmiekkojahan Japanissa ei oikein saa hankittua, ja esim. ns. kendokatamiekat, jotka ovat hiukan paksumpia versioita alumiiniseoksisista iai-miekoista, eivät kestä tarpeeksi kontaktia.

Katsuse-soke on itse ainakin käyttänyt antiikkimiekkaa, koska sanoo voivansa luottaa siihen että se ei katkea. Ne tosiaan silti menevät täysin sahalaitaisiksi ennen pitkää.

EDIT: tästä terästä oli kuvakin yhdessä lehtiartikkelissa:

[Ikkyu]

Tuore video tämän vuoden Meiji Jingun näytöksestä. Viimeisenä muutama tekniikka shinken shirahadori -setistä, jota en ole tainnut julkisissa näytöksissä nähdä aiemmin. Kyseessähän on pieni setti tekniikoita aseettomana miekkaa vastaan, ei mitenkään harjoittelun keskiössä, mutta hyvin opettavaisia.