Laihduttaminen

[flammee]

Kaikki kropat keräävät nestettä. Keratiinia käyttämällä vielä enemmän. Neste ei ole haitaksi ellei sitä kerry huomattavasti liikaa. Laiharien alussa tapahtuva nesteen väheneminen ei ole hyvä eikä huono asia - se vain on ja huomioidaan siksi, että laihdutuksen aloittava on usein innoissaan alun nopeasta painonpudotuksesta josta valtaosa on merkityksetöntä nestettä halutun rasvan sijaan.

Tässä nimenomaisessa tapauksessahan sitä nestettä kertyi liikaa, tiedetään että karppaamisella on vaikutusta nesteisiin, ilmeisesti muuhunkin nesteeseen kuin lihasglykogeenin sitomaan. Joten se voisi toimi.

Ihniskeho pärjää rasvalla, kyllä. Se on kuitenkin huonompaa polttoainetta kuin hiilihydraatti. Mikäli olisi toisin, pätee sama juttu kuin vegaanisessakin ruokavaliossa - urheilun huipulla pitäisi olla suhteessa enemmän vegaaneja ja/tai VHH-ihmisiä kuin väestön keskivertojakaumassa. Näin ei ole. Sama pätee laihduttamiseen - onnistuneissa dieeteissä ei ole yliedustusta millään yksittäisellä ruokavaliolla.

Tämähän ei mitenkään todista sitä etteikö henkilökohtaisella tasoilla joillakin toimisi VHH paremmin omiin tarkoituksiinsa. Moninaisiin elämäntilanteisiin kannattaa soveltaa laajalla valikoimalla keinoja, eikä hakata päätään seinään sillä yhdellä ja ainoalla tavalla. Asioiden kokeilussa laajalla otannalla on potentiaali saada napattua sellainen matalalla roikkuva hedelmä.

Ohessa sekaravintoa syövän (minun) päivän makrojakauma. Tänään proteiinia on hieman tavallista enemmän, mutta muutoin tuo edustaa aika tyypillistä päivää kiristyskaudella. Kalorit osaa kukin laskea tuosta (HH 4kcal/g, R 9kcal/g, P 4kcal/g). Vaje n. 1100kcal eli viikossa palaa noin kilo rasvan ollessa 7700kcal/kilo.

Tuon lisänä kuituja 39g.

Treeni: 10km juoksu, n. 600kcal, 12k kävelyaskelta, n. 500kcal, 1,5h salitreeni, 100-150kcal. Juoksuja 2 kertaa/viikko, se siis poikkeuksena, kävelyä hieman vähemmän kuin normaalisti. Jaksaminen hyvä, hiilihydraatti kohdistettu treeneihin ja nyt illalla helpompaan nukahtamiseen. Näläntunnetta ei ole kohtalaisesta kalorivajeesta huolimatta, yhtenä syynä usein eri tavoin syömieni kikherneiden korkeahko kuitupitoisuus.

Eikös tämä nyt ole sellainen anekdootti?

Mitä olen näitä ultrajuoksijoiden podcasteja kuunnellut, niin hakevat carnivore-painotteisella ruokavaliolla parempaa palautumista, joka perustuu reiluun proteiinimäärään, sekä kropan tulehdustilan vähäisyyteen. Esim. Michael McKnight kertoo jotta ennen VHH-ruokavalioon siirtymistä ultran jälkeen kroppa keräsi valtavasti nestettä ja oli helvetin kipeä pitkään, VHH-ruokavalioon siirryttyään ultrasta palautui melko pikaseen ilman kummempaa nesteen kertymistä. Zach Bitter on tämän tyyppisellä ruokavaliolla saavuttanut sadan mailin maailmanennätyksen, eli ei se kyllä se joillekin voi olla ihan toimiva juttu.



Mikä sitten lienee riittävä määrä porukkaa tutkimuksissa että sillä on jotain arvoa? Väestötutkimukset tuhansien tai jopa satojen tuhansien ihmisten määrillähän eivät oikein sovellu mihinkään muuhun kuin mitä väestötasolla voi tutkia ja silloinkaan niistä ei saa kuin pelkkää assosiaatiodataa, jonka luotettavuus on monesti melkolailla kyseenalaista, kun tutkmiusmenetelminä on jokin "muistatko mitä söit viime kesänä" -tyyppinen kysely. Jos halutaan kontrolloida ja mitata tutkittava asia tarkkaan riittävän pitkällä aikavälillä, on melkolailla mahdoton edes tehdä mitään spesifistä tutkimusta, ilman että saa jostain pienehkön lottovoiton suuruista rahoitusta. Pieniä tutkimuksia voi ihan hyvin käyttää semmosina suuntaa antavina asioina henkilökohtaisiin testailuihin, ilman että odottelee jotain konsensuksessa tapahtuvaa muutosta.

Lisäksi on lukemattomia asioita joista ei todellakaan edes kannata tehdä mitään jättitutkimuksia suurella porukalla, mutta pienemmällä tutkimuksella voi silti kartoittaa mitä tapahtuu kun vaikkapa upottaa käden kylmään veteen. Jos saman suuntainen vaikutus on havaittavissa vaikkapa kymmenellä ihmisellä, niin kuulostas tyhmältä että siitä ei saisi tehdä johtopäätöksiä johonkin suuntaan ja soveltaa tietoa vaikkapa työelämään, jossa vähän samankaltainen tilanne tulee vastaan usein ja sillä on omat vaikutuksensa...

[Jussi Häkkinen]

No siellä tuli nyt heti rahoitussalaliittoteoria. Ravitsemustieteessä on hyvin vähän salaisuuksia ja hyvin vähän ihmedieettejä. VHH on ihmedieetti siihen uskovien mielestä, mutta meta-analyysit puhuvat yksittäisiä hälyääniä vastaan huomattavasti.

Mitä intressejä ruokateollisuudella mahtaa olla ketodieetin spesifisiin vaikutuksiin?

Mitä intressejä tutkijoilla olisi laajamittaisesti ympäri maailman pitää yllä jotain kuviteltua sovittua konsensusta?

Toistaiseksi kertodieetin etuja muihin tukevat tutkimukset ovat lähinnä hälyääniä kokonaisuudessa. Niillä ei ole juurikaan merkitystä ja etuja tukevien otanta on kapea ja spesifinrn ja tutkinusmrnetelmissä ongelmia l. on selkeästi haluttu saada jokin tulos.

Kyllä, ketodieetilläkin voi elää, ihmiskeho on erittäin sopeutuvainen. Ei, se ei ole parempi kuin muut dieetit, ei laihduttamiseen eikä ylläpidettävyyden kannalta. Se ei myöskään ole arkielämässä helpoiten ylläpidettävä.

Ei ole edelleenkään mitään magiaa, jolla ihminen voisi syödä saman tai enemmän kuin ylläpitokalorinsa ja edelleen laihtua. Vähähiilihydraattinen dieetti on tässä suhteessa ylläpidettävyydeltään ongelmallinen - rasva ja proteiini tulevat yleisesti muodoissa, jotka ovat volyymiltaan pieniä. Rasva myös grammaa kohti erittäin energiatiheänä (9 kcal) on helppoa ylensyötävää vaikka rasva ei lihotakaan kalorejaan enemmän, kaloreita on silti enemmän kuin esim. sokerissa (4 kcal/g).

Ketodieetit ovat yleisesti myös ruoansulatukselle rankkoja helposti matalan kuitupitoisuuden takia. Kuituja ei toki tarvitse saada viljasta, mutta käytännössä kaikki kuitupitoinen tulee sokerien kanssa samassa paketissa. Miesten päiväsuosituksen - 35 grammaa - saadakseen on aika hankala syödä pysyen ketoosi rajoissa

Lisänä - ketoosi on aika veemäinen tila. Henki haisee, uupumismontut korkeatehoisessa, räjähtävässä harjoittelussa ovat pahoja (uskonpa, että juuri näiden takia onnistuneissa testeissä testataankin erityisesti hyvin tasatahtista kestävyysurheilua harjoittavia) ja erilaiset hivenainepuutokset ovat yleisiä, ellei lisäravinteita käytetä sangen laajoissa määrin.

Kun vilkaisee tuota eilisen makrojakaumaani, sitä ei voi sanoa erityisen hiilihydraattiraskaaksi mutta kuitenkin hiilarikohdistetuksi. Nopeaa energiaa kohdistetaan treeniaikaan ja hitaammin hajoavia, pidempiketjuisia hiilihydraatteja käytetään pitkäaikaisen energiatason ylläpitoon. Rasvaa on sopivasti, koska keho tarvitsee sitä - energiaksikin, mutta enemmänkin muihin toimintoihin. Proteiinia oli eilen hieman tavallista enemmän, mutta ylimääräinen ei ole haitaksikaan - 1,6g/painokilo silti riittää aivan hyvin. Käytännössä tuo on siis erittäin suoraan urheilijan lautasmallin mukaan syömistä.

Koska kasvismassaa oli kokonaisuudessaan 757 grammaa, ei vatsassa myöskään tyhjyys kurninut. Samalla pystyi pitämään tiukentelulle sopivan kalorivajeen. Koska treenaan salilla 5-6 kertaa viikoittain ja aerobisen salijaksamiaen takia juoksen kaksi lenkkiä & kävelen suhteellisen runsaasti, tuollainen jakauma on vakiintunut koska sillä on helpointa säätää kaloreita - kuitua, rasvoja ja proteiinia on riittävästi, hiilihydraattivalinnoilla säädetään kokonaiskalorit. Jos säätämisen tekisi esimerkiksi rasvoista, jaksaminen laskisi (testattu).

Flammee, miten oman ruokavaliosi makrojakauma menee? Entä kokonaiskalorimäärä ja kuitumäärä? Millaista harjoittelua teet ja kuinka paljon? Anekdotaalista, mutta koska itse noudatan hyvinkin ns. suositusten mukaista ruokavaliota ja pystyn tässä iässä treenaamaan korkeatehoisesti myös cut-vaiheessa ollessani, olisi kiva kuulla esim. vastaavasti harjoittelevan ketohenkilön ravintojakaumasta.

Ja edelleen - miksi ihmeessä lähes joka aiheessa haet reunatiedettä ja yleisestä voimakkaasti poikkeavia, tutkimustavoiltaan kyseenalaisia, otannoiltaan pieniä ja selkeästi tarkoitushakuisia tutkimuksia? Ymmärrän jotenkin vastarannankiiskiluonnetta, mutta siitä huolimatta ehkä kannattaisi tutustua siihen "valtavirran" puoleenkin, etenkin tutkimusten validiuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tällöin näkee myös, onko salaliittoteorioissa mm. isojen firmojen vaikutuksesta mitään perää. Tähän ei sinällään tarvitse vastata, mutta omia vaikutteita kannattaa vilkaista.

Ja mikä on validi tutkimus? Okei, urheiluravitsemuksesta voi aloittaa, jos haluaa sillä pohjalla pysyä. Näissäkin, etenkin kun mennään metojen tasolle, alkaa ryhmää olla aika tarpeeksi. Mikään ei toistaiseksi puolusta VHH:n ylivertaisuutta - parhaimmillaankin päästään samaan tulokseen kuin sekaruokavaliolla. Kalorit ovat edelleen näissä se lihomista ja laihtumista kontrolloiva taso (ketjun aiheeseen viitaten).

Mikäli nestettä kertyy todella huomattavasti liikaa, suuntana kannattaa olla lääkäri "voisi kokeilla" -juttujen sijaan.

[Mänzy]

Pienikin tutkimus kertoo sen verran että mikä on mahdollista ja millä periaatteella homma toimii.

Kommentoisin ylläolevaa virkettä: noista tuloksista ei pienellä tulosmäärällä voida päätellä mitään. Jos jokin onkin toiminut pienellä koe-erällä yhden kerran, ei se takaa toimimista uudelleen edes samalla erällä, saatika yleistetymmin.

Jos väitetään että joku asia ei ole mahdollista, esim. että rasvaa ei voi polttaa yli grammaa minuutissa ja sitten toisaalta mitataan kaksinkertaisia lukemia, niin kyllä se vaan osoittaa sen että se on mahdollista. Varsinkin jos useamman kerran saadaan samanlaisia tuloksia.

Pointti oli siinä, että pieni tutkimusasetelma pätee juuri ja vain siihen tutkittuun ryhmään, juuri sillä hetkellä.

Jos Mänzylle syötetään pitkään jotain lisäravinnetta/makroravinnemäärää tms. ja mitataan jotain parametria, tämän tutkimuksen tulos ei päde Flammeehen, ts. siitä ei voida yleistää mitä Flammeelle tai kenellekään tahansa muulle samalla syönnillä tapahtuu.

Keksityt ihmisesimerkit eivät kuvaa todellisuutta ja kaikki yhteydet mahdollisiin oikeisiin henkilöihin ovat sattumaa.

[Jussi Häkkinen]

Yksi muistettava tekijä on myös se, että jos voi huonosti ja epäilee ravinnolla olevan vaikutusta siihen, kannattaa ensimmäiseksi korjata ravitsemus suositusten mukaiseksi - ne ovat todennäköisimmin se vahvimmin perusteltu pohja. Valtaosa ei syö suositusten mukaisesti ja edelleen valtaosan - ihan ylipainoisuustrendistä todeten - syö yksinkertaisesti liikaa. Helpoimpana pidetty "intuitiivinen syöminen" ei onnistu, jos intuitiota ei ole rakennettu kokemuksella hyvästä ruokavaliosta ja sen tuomasta olosta. Jos sitten suositusten mukaan pitkän aikavälin seurannankin mukaan syömällä oo on halju, seuraava osoite on lääkärin kautta ravintoterapeutti. Julkisuudessa ja yksilöillä on valtava määrä virheellisiä terveyskäsityksiä ja nämä ulottuvat myös ravintoon ja liikuntaan ("jälkipoltto", aamiaisen asema tärkeimpänä ateriana, pinaattilettujen terveellisyys vs. tavalliset, proteiinin munuaisvaikutus, juotavien vesilasillisten määrä jne. esimerkkinä).

Eli ensin normaali haltuun, sitten viritellään.

[tapsaattori]

Mä oon kokenu periaatteeltaan hyvin yksinkertaiseksi sen että miten pitää laihduttaa. Eihän se ole monimutkaista lopulta, syö vähemmän, koittaa siirtyä terveellisempään ja säännölliseen ruokailurytmiin mitä pystyy noudattamaan.

Vaikeeta on käytännön muutosten, päätösten tekeminen eli miten ihan konkreettisesti tuo muutos toteutetaan. Mulla se vaati mm. seuraavia juttuja
-teen välipalaleipiä valmiiksi jääkaappiin
-ostan maanantaina viikon porkkanat ja omenat töihin valmiiksi (välipalaksi)
-suunnittelen ostoslistan niin että siellä on joku pieni herkku vaikka joka päivälle, mutta se pitää olla pieni
-kävelen kauppaan, ja portaat kun niitä on

Jokainen tietysti ponnistaa omista lähtökohdistaan mutta mulle ei sovi nälässä olo eikä liian "puhdas" ruokavalio. Tällä on menty, painonousu ensin pysähtyi ja nyt se on laskenut 92 -> 85 mikä alkaa jo tuntua jaksamisessa. Tsemiä kaikille.

[Jussi Häkkinen]

Minulle lautasmallin käyttöönotto johtui simppelistä syystä: Kun sitä noudattaen oppii syömään oikeita määriä ja itselleen sopivasti, syöminen on äärimmäisen helppoa. Rutiinin kerryttyä ulkona syöminen ja esim. lounaiden noutopöydät ovat helppoja arvioitavia, etenkin kun arvioi sen raskaimman option mukaan (sokeria ja rasvaa käytetty). Myös välipalat ovat helppoja. Intuitio siis toimii, mistään ei tarvitse kieltäytyä ja liipsumista on vähemmän kuin aineryhmiä pois rajaavilla ruokavaliolla.

On myös OK että on omia lähtökohtia ja että syö epäoptimaalisesti - valistunut valinta sekin, kunhan sen tiedostaa. Lautasmalli on erittäin sopeutuva, seurannan kera.

[flammee]

Voin toki omista motiiveistani kertoa kun kysytään. Laihdutus ei ole tavoitteena, moderaattori jakoi VHH ketjusta niin täällä ollaan. Olen myös ottanut kantaa Punin nesteongelmaan.

Itselleni painonhallinta on melko helppoa, joutuu tietoisesti tekeen asioita jos painoa haluaa nostaa, tämän hetkinen ~68,5kg on ihan ok, pituus 182 cm. Juoksuhommissa se voisi periaatteessa olla pikkuisen alempikin, mutta ei suurempikaan paino mikään katastrofi olisi. Haen erilaisilla ruokavaliokokeiluilla muutamia asioita;
1. vatsan/suoliston toimivuus
2. jaksaminen, energiatasot
3. kantapäävammojen parantuminen/kipu..

Ykkösen sain toimiin kun lisäsin ruuassa olevan suolan määrää. Bonuksena myös käsien puutumiset loppuivat siihen. Aiemmin olen kokeillut kuitujen lisäystä ja gluteenittomuuksia yms.. Kuidut ovat olleet tässä suhteessa lähinnä haitallisia. Tällä hetkellä rajoitan tässä suhteessa ongelmallisiksi koettuja kuituja, eli hiilarit tulee riisistä ja hedelmistä, kuituja en silleen erikseen pyri syömään. Jos ruokaa on tarjolla niin en rajoita syömisiä mitenkään.

Suhtaudun skeptisesti kuituihin liittyviin terveysväittämiin, tai ehkä enemmänkin välinpitämättömästi, olen kokenut haitallisiksi, joten minulla ei ole intressejä tehdä niillä mitään.

Kakkosta koitan saada (hehheh, koska iltapäiväsimahtaminen on melko voimakas ja toisaalta olen havainnut että siihen voi vaikuttaa syömisillä mutta vielä on se optimaalisin tapa löytämättä.
Myös vapaapäivinä tiettyjen ruokien jälkeen saattaa väsähtää ihan totaalisesti sellaseen aikaan että ei normisti pitäisi väsyttää. Tällä hetkellä kokeilussa on hiilarien rajoittaminen työaikaan ja toisaalta ateriavälien pidentäminen. Töissä kun on kaksi taukoa niin syön vaan sillä ekalla, eli aamuysistä kolmeen-neljään on taukoa. Siinä oli ainakin sellanen havainto että jos sillä toisella tauolla söi hiilaripainotteisesti niin heti kotiinpäästyä simahti aivan totaalisesti, siten että vaikka on istuallaan ja kahvia juo, niin nukahtamista ei pysty estään. Toinen puoli jaksamisesta liittyy työmatkajuoksenteluun, eipä ole ollut sellaista fiilistä pitkään aiklaan että jaksaisi juosta työpäivän päätteeksi kummoisia matkoja. Duuni sinänsä on fyysistä ja juoksentelut kahteen kertaan päivässä että periaatteessa kyllä se jossain pitääkin tuntua, mutta onhan tätä tehty, pitäisi olla sopeutunut ja jaksaa.

Kolmosen suhteen lienee kyseenalaista että voiko siihen edes vaikuttaa, se miten ne ultrailijat podcasteissaan asiaa kuvaavat motivoi kokeilemaan.. Toisaalta myös ketoneilla on väitetysti jotain vaikutusta, niin käytän jonkin verran MCT-öljyä - muuttuu ketoneiksi myös hiilaripitoisella ruokavaliolla. Tulehdustilat kuulostaa vähän höpöltä, mutta kokeilusta ei ole isommin haittaa. Runsaampia hiilareita on kokeiltu, kuten rehujen suurempia määriä. Oman kokemukseni mukaan vähäisemmät hiilarit eivät näy jaksamisessa kovinkaan selkeästi. Siksipä kokeilut on varsin vaivattomia. Pariin kertaan olen karppaamalla saavuttanut asioita, joten se on silleen lähellä sydäntä. Töissä jaksaa melko helposti vaikka olisi fyysisempääkin, käytti hiilareita tai ei. Kyllä siellä monesti ainakin hölkkää raskaampaa on.

Testissä myös parempi nesteytys - olin pikkuisen aikaa varsin matalilla hiilareilla ja tuli alaselkä silleen kummallisella ja ikävällä tavalla kipeäksi. Vähän googlasin ja epäilyksi tuli että munuaiset kipuilee heikon nesteytyksen takia. Kyllä mä sen heikoksi oikeastaan tiesinkin, siitä ei vaan ole ollut ihan noin konkreettista haittaa, eipähän tarvi rampata vessassa joka välissä joka on duunissa monesti vähän hankalaa, ihan joka pisteeltä ei vaan pääse. Ja on mulla ollut vähän rankempiakin oireita asiaan liittyen pari kertaa viimeisen vuoden aikana, jotka näin jälkikäteen yhdistää. Niin nyt sitten ne ihan matalimmat hiilarit tauolla ja reilumpaa nesteytystä. Puutteellinen nesteytys sinänsä saattaa väsyttää ja saattaahan se kiputiloihinkin vaikuttaa. Mutta olen aiemmin kokeillut tehostaa nesteytystä eikä sillä varsinaisesti kuuhun lennä.

Asioihin voi toki olla parempiakin ratkaisuja, mutta tässä suhteessa mennään oman motivaation ehdoilla, se mikä jostain syystä kiinnostaa, niin sitä viitsii tehdä. Lisäksi koska duunin jälkeen en vihtijaksa kummemmin reippailla, niin on paljon ylimääräistä aikaa katella kaikenlaista kiinnostavaa netistä. Ei mua ne moneen kertaan luetut perussetit silleen innosta, niitäkin on kokeiltu silleen ihan tarpeeksi. Lisäksi semmonen kaikenlaisen laatikon ulkopuolisen ja vähemmän potentiaalisen kokeilu on muissakin asioissa semmonen sivuharraste. Joskus sieltä löytyy jotain toimivaa. Yksi sadasta on ihan ok, jos kokeilee 10 000 eri asiaa.

Minun kokemukseni mukaan lääkäreitä ei voisi vähempää kiinnostaa minun ongelmani, eikä sieltä kautta oikein mitään ratkaisuja irtoa kuin selkeisiin tilanteisiin jossa jokin haava pitää tikata tai luu on murtunut. Jollain muulla voi olla toisenlainen kokemus, mutta ei se minua auta..

[Eppu]

Tuosta viimeisestä minulla on aika vastaavanlainen kokemus. Olen valittanut vatsaongelmistani useille eri lääkäreille. Labrojen perusteella ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta kun reilu vuosi sitten tuli pyttyyn sen verran verta, päätin mennä omaan piikkiin yksityiselle gastrolle, joka sitten pisti vielä laajempiin tutkimuksiin ja kamerointeihin. Loppulauselma oli kuitenkin, että sulla nyt vaan on semmoinen perse (Kummeli-vitsi).

[Jussi Häkkinen]

Myös se, onko kuidut lisätty esim. leipää syömällä (suomalaisille rakas ruisleipä on aika raju vatsalle) vai muista lähteistä, merkitsee. Jaksamiseen taas auttaa se, että ottaa hiiluhydraateissa myös pitkäketjuisia variantteja - tuo menee yksiin myös kuitujen kanssa. Lyhyesti: Normalisoi ensin siihen lautasmalliin, seuraa makroja ja kokonaiskaloreita jonkin aikaa (vaikkapa 3-6kk) ja alkaa sitten hivenen säätää makrojakamaa. On erittäin epätodennäköistä, että ruokavalio, jolla jaksaa parhaiten ja joka aiheuttaa vähiten ongelmia olisi ketoosipohjainen.

Ravintoterapeutteja ja lääkäreitä on erilaisia. Kunnallisella tai yleislääkärillä saa usein aika ohittavaa kohtelua jo akuutimman työkuormankin takia, valitettavasti.

Selkäkivut voivat tietenkin olla merkki munuaiskivusta, mutta todennäköisemmin liiasta istumisesta ja staattisesta elämästä. Lonkankoukistajat kun kiinnittyvät sinne. Yksi mahdollinen syy on myös heikkous.

Puhtaan anekdotaalisena: Olin ennen 2019 usein vatsakipuinen, väsynyt, selkäkipuinen ja luulin, että oli aika monessa jutussa vikaa. Radikaalisti nostettu kunto-ja voimataso, suositusten mukaiseksi korjattu ruokavalio ja ruoan seuranta vaikuttivat aika tavalla kaikkeen. Fysiikka kestää paremmin kun fysiikka kestää. Minullakin oli käsitys, että olen joskus kokeillut tai jopa elänyt suositusten mukaan, mutta pidempiaikainen paneutuva muutos puuttui.

Nykyisellään yleisesti pidetään 10-7v ikäistäni nuorempana ja yllätytään iästä. Otti viiden vuoden resetin, mutta viimein on hyvä käsitys ruoasta, treenistä ja noiden seurannan intuitiivisuudesta.

Jos omat makrot eivät ole selvillä, kannattaa seuraamista ainakin kokeilla muutaman kuukauden ajan, vaikkei mitään muuttaisikaan. Silloin on ainakin dataa muutosten ja korjausten pohjaksi. Moni luulee tietävänsä, mitä syö, mutta ei ole todellisuudessa koskaan seurannut sitä. Mistään biohakkeroinnista ei ole kysymys, pelkästään käsityksen saavuttamisesta.

On myös tyystin OK elää parempaa tietoaan vastaan - kunhan valinta on tietoinen. Sitä ennen ei kannata etsiä jeesusta ihmedieeteistä, joihin VHH kuuluu myös (dieetti tässä ruokavaliota yleisesti tarkoittaen).

[flammee]

No kun ne selkäkivut oli sen pari päivää ja meni ohi aikalailla pian kun joi enemmän. Aikaisemminkin on ollut alaselkäkipuja juurikin lonkankoukistajatyyppisesti, siinä kivun tuntumassa oli mielestäni jonkin verran eroa. Ja se on aika pikasesti hoidettu ns. couch stretchillä. Aivan kaikkea "mikä perustuu mihinkin" -asiaa ei voi kirjoittaa, koska siitä tulee aika pitkä juttu, joka pitää sekä näpytellä että tarkistaa, joten jos kirjoitan perusteluksi asian X, se ei monestikkaan tarkoita että se perustuisi vain ja ainostaan asiaan X... Ei se dr. google ollut ihan ensimmäinen vaihtoehto. Ja nesteytystä puoltavia vaikutuksia oli muitakin, mm. se että kun alkoi juomaan enemmän, niin myös ne aivan kauheat takareisi, takapuoli, etureisi jumit helpottivat. Toki on edelleen mahdollista (ja ehkäpä myös todennäköistä) että se ei ollut juuri munuaiset jotka kipuilivat, voi myös olla että puutteellinen nesteytys aiheutti lihasjumia joka vaikutti alaselkään, juurikin sillä lonknkoukistajamekanismilla. Olen kuitenkin tyytyväinen että kipu loppui suhteellisin lyhyessä ajassa vaikutusmekanismiin katsomatta. Taaskin kannatti kokeilla kaikenlaista ihan ite.

Noin sivuhuomiona mainittakoon että en kyllä muista että olisin missään yhteydessä sanonut keto/VHH:ta paremmaksi kuin normaalia lautasmallia. Pointtini on että henkilökohtaisella tasolla se voi joillekin ihmisille olla parempi vaihtoehto, vaikkapa vain siksi että se antaa selkeät rajat joissa on helpompi pysytellä koska hiilarit ovat enemmän on/off -luontoinen juttu kuin munkki vai peruna -dilemma, semminkin kun munkkikin on normmaalisti syödessä ihan ok kunhan pysyy marginaalissa. Siinä on joitakin tekijöitä jotka koen itse varsin mainioksi jotta se olisi tavoittelemisen arvoinen. Sinänsä olen koittanut karpata ja ketoilla monen monta kertaa eikä se ikinä ole toiminut. Pitää vielä koittaa kunhan tää nesteytys on katottu.

Viimeksi kun koitin lääkäriltä hakea jotain apua oli kun olin jostain iltalehdestä lukenut semmosen jutun että kuulee hyvin muttei oikein saa muitten puheesta selvää jos on vähänkään hälinää ja esim. jää porukkakeskustelun ulkopuolelle kun muut kuulevat keskustelun mutta yks ei saa selvää, tunnistin siitä jutusta erittäin hyvin itseni. Siinä mainittiin että asiaa voi myös testata. Otin asiaa esille kun sattui työterveystarkastus kohdille ja ei kiinnostanut yhtään - no ei sitten.. Kymmenisen vuotta aikaisemmin jouduin käyttään laajakirjoisia antibiootteja erään virhediagnoosin takia. Niiden käytön seuraukset olivat kamalat. Lääkärin piti kirjata tietokantaan että nämä antibiootit aiheuttavat kamalia sivuvaikutuksia ja niin hän väitti myös tehneensä. Kävi ilmi seuraavalla käynnillä ettei siellä mitään lukenut, joten tämän toisen lääkärin piti kirjata. Kävi ilmi sitä seuraavalla käynnillä, ettei siellä mitään lukenut edelleenkään. Niitä antibioottien hieman vähäisempiä jälkivaikutuksia potiessani, lääkäri ei uskonut että minua mikään vaivaa. No sen viimeisimmän työterveystarkastuksen yhteydessä lääkäri aikoi jopa vähän tutkia niitä kantapäitä, otettiin röntgenit ja sovittiin soittoaika - ei se soittanut. Kokemukseni terveydenhuollon ammattilaisista on suurelta osin negatiivinen. Lienenkö sitten päätynyt jollekin mustalle listalle. Sinänsä jos tunne on molemminpuolinen niin ei kait se haittaa, melkolailla yhdentekevää. Aika vharvoin siellä onneksi tarvii käydä.

[Jussi Häkkinen]

Tri. Mike summaa kevytlimumyyttejä hyvin.

Myös hauskasti.