Tiedon jakaminen sekä pimittäminen

[Kaptah]

Tuli sellainenkin asia mieleen aiheeseen liittyen, että olen joskus saattanut jättää jotakin kertomatta sen tähden, että harjoittelijalla säilyisi mielenkiinto/uteliaisuus ko. asiaa kohtaan.
Eli siis olen pyrkinyt opettamaan jonkun tietyn tekniikan mahdollisimman hyvin ja näyttämään sen tarvittaessa uudestaan. Joskus vaan tekniikat näyttävät hölmöiltä ja turhan monimutkaisilta. Joskus sitä tuleekin vastaan kysymyksiä, kuten toimiiko tää ihan oikeesti tai miksi juuri näin jne. Tyhjentävä vastaus kestäisi tosi kauan ja saattaisi olla, että oppilaalle tulisi sellainen fiilis että jahas, done that, been there eli tämä oppilas voisi kokea osaavansa jo tekniikat täydellisesti ja kyllästyä jankkaamaan niitä samoja iänikuisia liikkeitä...

Niihin kysymyksiin joskus tulee vastattua virnuillen, että parin vyöarvon jälkeen sitten näät.

[Ronin]

Harrastajana pidän eniten opettajista, jotka vastaavat kysymykseen parhaansa mukaan ja jättävät mun huoleksi ymmärränkö vastauksesta hölkäsen pöläystä vai en. Tietysti joskus voin kysyä tarkennusta vielä "ai tarkoitit näin?" johon riittää sitten "joo, just noin" tai "ei ku näin" tjsp. Jos taas kysymys vaatii todella laajaa vastausta eikä siihen ole aikaa niin sitten tyydyttävä vastaus on ollut, että tuo asia käsitellään myöhemmässä vaiheessa ja sitten tulen treenien jälkeen kysymään samaa asiaa Potkusta.

En näe mitään syytä olla jakamatta tietoa mahdollisimman laajalti mistään muusta syystä kuin ajan puutteesta. Jos oppilaalta puuttuu motivaatiota tai selkärankaa niin kyllä se salilta kaikkoaa omin voiminkin ennemmin tai myöhemmin. Kysymyksiin vastaamatta jättäminen ja/tai niille naureskelu varmaan enemmän aiheuttaa kilpailevaan seuraan vaihtamista.

[Jussi Häkkinen]

Tyhjentävä vastaus kestäisi tosi kauan ja saattaisi olla, että oppilaalle tulisi sellainen fiilis että jahas, done that, been there eli tämä oppilas voisi kokea osaavansa jo tekniikat täydellisesti ja kyllästyä jankkaamaan niitä samoja iänikuisia liikkeitä...

No, niitä samoja iänikuisia liikkeitähän jankataan ihan pirusti kuitenkin. Ei se mikään harhakuva ole - niihin kyllästyy ja ne turhauttavat. Sen suora kertominen harjoittelijalle on ihan eduksikin.

Eri asia onkin se, miksi niitä liikkeitä tehdään.

Tekniikat ovat helppoja. Jos lajin oppiminen on jollekulle vain tekniikoiden oppimista, ollaan aika ohuella pohjalla.

[Lasse Candé]

En näe mitään syytä olla jakamatta tietoa mahdollisimman laajalti mistään muusta syystä kuin ajan puutteesta.

Samaa mieltä, mutta luultavasti eri tavalla. Kolme vuotta ei mahdu 1,5h:in eikä varsinkaan viiteentoista sekuntiin, mikä on jo todella pitkän vastauksen mitta. Tai no... riippuu tilanteesta. Karkeasti voisi sanoa että mitä enemmän porukkaa, sitä lyhyemmät stoorit.

Tietenkin saattaa riippua myös paljon lajista.

Itse olen oppilaana pitänyt enemmän opetustyylistä missä tehdään ja opettaja kerää pari pointtia jotka sanoo ja taas tehdään. Sen lisäksi opettaja kiertelee ja sanoo tärkeimmän pointin heille, keille katsoo parhaaksi sanoa.
Niin siis enemmän kuin esimerkiksi siitä että joku esittää kysymyksiä ja opettaja vastailee ja jengi on kylmänä ja levottomana. Välillä opetustilanteet lipsahtavat tällaiseksi. Ja jotta tulisi tarpeeksi ympäripyöreää, on sekin joskus paikallaan.

[Ronin]

Itse olen oppilaana pitänyt enemmän opetustyylistä missä tehdään ja opettaja kerää pari pointtia jotka sanoo ja taas tehdään. Sen lisäksi opettaja kiertelee ja sanoo tärkeimmän pointin heille, keille katsoo parhaaksi sanoa.
Niin siis enemmän kuin esimerkiksi siitä että joku esittää kysymyksiä ja opettaja vastailee ja jengi on kylmänä ja levottomana. Välillä opetustilanteet lipsahtavat tällaiseksi. Ja jotta tulisi tarpeeksi ympäripyöreää, on sekin joskus paikallaan.

Meillä tehdään juuri noin, että porukka vääntää määrättyä juttua ja ohjaajat kiertää neuvomassa ja vastailemassa kysymyksiin jos jollakin on kysyttävää (tosi harvoin kyllä kukaan kysyy mitään, yleensä ohjaajat suoraan korjaavat virheitä). Mun mielestä toimiva systeemi: ei tule kellekään tylsää ja kaikki hyötyy. Jos joku on kysynyt jotain suoritettavalle tekniikalle tosi olennaista niin ohjaajat keskeyttää kaikkien treenin, ilmoittaa korjauksen/lisäyksen/täsmennyksen ja treeni jatkuu.

[Kaptah]

Niin, ehkä se on vähän tuulimyllyjä vastaan huitomista, jos yrittää tipoittain jaella tietoa. Mutta ajattelin, että olisi mielenkiintoisempaa jos hepun opettaa tekemään tekniikan ensin ilman mitään kikkoja, ja sen jälkeen opettaa sovelluksia kuten hermopistetekniikoita jne. Eli tavallaan opetetaan monta tapaa tehdä sama juttu.
Se vaan, jos kaikki näytetään kerralla niin omaksumiskyky ei välttämättä riitä ja heppu oppii vaan sen yhden tavan. Ja kenties jotain oleellista perustekniikasta jää oppimatta.
Tai jotain.

[Andy]

Olen omaksunut muutamia fraaseja, joilla vältyn käsittelemästä asioita oppilaan taitotasoon nähden turhan syvällisesti.

Tärkeintä on ennaltaehkäisy:

"Voin perustella tämän myöhemmin, mutta tehkää nyt näin."

Jos on vaihtoehtoinen tapa toimia:

"Tällainenkin mahdollisuus on, mutta se on vähän advanced-tekniikka."

Jos oppilas esittää kysymyksen, johon vastaaminen veisi liikaa aikaa koko ryhmän tehokkaan opettamisen kannalta:

"Kyllä, näinkin voi tehdä, mutta se ei ole tämän päivän aihe."

Viimeksimainitussa on mahdollista käydä kertomassa oppilaalle kahden kesken tarkennusta, jolloin hän kokee saaneensa erityishuomiota.