Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
Portsarit
Valvoja: Valvoja
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 1622
- Lauteille: Heinäkuu 2009
- Paikkakunta: Klaukkala.
Portsarit
Mun jaksaa ihmetyttää tuo rangaistus, miten helpolla pääsee, toiselta voi mennä koko elämä uusiksi,terveys,ura jne ja saatat saada muutamia tuhansia korvauksia ja syyllinen pääsee pienellä vankeustuomiolla, melkein voisi sanoa, parempi olla tekijä kuin uhri...
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 2135
- Lauteille: Toukokuu 2006
- Paikkakunta: Espoo
- Etulaji: Judo
Portsarit
Suomessa 1v 4kk on sieltä kovemmasta päästä tuomioita. Aika vaikea päästä vankilaan. Törkeistä pahoinpitelyistä yli 60% menee ehdollisena. Syynä lienee se että kovemmilla tuomioilla ei ole estävää juurikaan vaikutusta. pahoinpitelyyn syyllistyjät harvoin tekevät panos/tuotos laskelmia
-
- munillepotkija
- Viestit: 611
- Lauteille: Helmikuu 2009
Portsarit
Immu lataa aika kovaa ja osin oikeilla nimillä vanhoista portsarikollegoistaan uudessa kirjassaan. joku potkulaisista saattaa löytää itsensä kirjasta.
tässä ilmainen näyte.
https://issuu.com/kirja/docs/9789523766 ... pokevuodet
tässä ilmainen näyte.
https://issuu.com/kirja/docs/9789523766 ... pokevuodet
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16248
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Portsarit
Kiitos vinkistä, pakkohankinta.
Oon miettiny että Immu ois sanavalmiina ja näyttävänä sällinä mies paikallaan myös jossain telkkarin krimiselostus-jutussa.
Kun nää poliisien ja rikostoimittajien jutustelut on niin kovin korrekteja, Immu tois rokkänrollia siihenviihteeseen.
Se lie olis myös hyvä lähtöaskel kommentoinnin realistisempaan otteeseen ja siten asennemuokkaukseen.
Kun nytte ollaan niin kovin korrekteja ja luodaan kuvaa kontrollista.
Joka asenne saattaapi käydä kalliiksi, maksaa henkiä. Kun kuulemma menee tuo katutanssi koko ajan rujommaksi.
Immu ois mahtava asennemuokkaaja.
eller hur?
Oon miettiny että Immu ois sanavalmiina ja näyttävänä sällinä mies paikallaan myös jossain telkkarin krimiselostus-jutussa.
Kun nää poliisien ja rikostoimittajien jutustelut on niin kovin korrekteja, Immu tois rokkänrollia siihenviihteeseen.
Se lie olis myös hyvä lähtöaskel kommentoinnin realistisempaan otteeseen ja siten asennemuokkaukseen.
Kun nytte ollaan niin kovin korrekteja ja luodaan kuvaa kontrollista.
Joka asenne saattaapi käydä kalliiksi, maksaa henkiä. Kun kuulemma menee tuo katutanssi koko ajan rujommaksi.
Immu ois mahtava asennemuokkaaja.
eller hur?
-
- etupotkija
- Viestit: 6547
- Lauteille: Lokakuu 2009
Portsarit
Kyllä, keskiviikkoisin MTV:ltä tulevassa Rikospaikassahan Immulla onkin sellainen parin minuutin osuus, jossa ottaa kantaa johonkin alamaailman ilmiöön.
On tietoisesti toteutettu niin, että se on ikään kuin irrallaan muusta kokonaisuudesta ja Immu juttelee siinä yksinään. Studiossahan niillä on sitten tunnettuja poliiseja ja muita.
On tietoisesti toteutettu niin, että se on ikään kuin irrallaan muusta kokonaisuudesta ja Immu juttelee siinä yksinään. Studiossahan niillä on sitten tunnettuja poliiseja ja muita.
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16248
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Portsarit
Kui?
Pelkäänpä että reagoit tarinaniskijän soundiin ja sanavalintoihin.
Minusta Immu taritsee aikas mukavan sopivasti, juuri siten ettei mitään oikeesti rankkaa tai raskauttavaa tule mutta antaen ymmärtää että sensuroimaton versio ois aikamoista.
Pelkäänpä että reagoit tarinaniskijän soundiin ja sanavalintoihin.
Minusta Immu taritsee aikas mukavan sopivasti, juuri siten ettei mitään oikeesti rankkaa tai raskauttavaa tule mutta antaen ymmärtää että sensuroimaton versio ois aikamoista.
-
- munillepotkija
- Viestit: 611
- Lauteille: Helmikuu 2009
Portsarit
Portsari on asiakaspalvelija ja asiakkaiden turvamies – ja silloin tällöin hengenvaarassa oleva terapeutti. Nykyään portsareita pidetään lähtökohtaisesti ihmisoikeuksia rikkovina hirviöinä, harmittelee kokenut ovimies.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009208901.html
"
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009208901.html
"
-
- munillepotkija
- Viestit: 611
- Lauteille: Helmikuu 2009
Portsarit
"”Vauhti kiihtyy”, laulavat Matti ja Teppo Portion Boysin kanssa.
Ravintola Zetorin tanssilattia on iltayöstä perjantaina täynnä, kun keski-ikäinen pikkujoulukansa elämöi.
Narikassa takkeja kollegoidensa kanssa ottaa vastaan Johnny, yksi Zetorin vahtimestareista.
”Kaksseiskyt”, Johnny sanoo, kuten tulee sanomaan tänä iltana satoja kertoja.
Portsarin työ esimerkiksi poliisin työn tavoin herättää tunteita. Näissä ammateissa joutuu joskus käyttämään voimaa tilanteiden ratkaisemiseksi. Joskus voimankäyttö on mennyt yli.
Vaikka portsari toimisi lain mukaan, hän saattaa silti aiheuttaa närää ja kostonhalua: eihän se ole kivaa, jos joutuu vaikkapa poistetuksi ravintolasta.
Siksi Johnny on tässä jutussa vain Johnny, pelkällä etunimellään. Hän haluaa suojella yksityisyyttään.
Vuonna 2013 Johnnyn kaveri ehdotti, että tämä kävisi järjestyksenvalvojakurssin ja tulisi Espooseen erääseen tapahtumaan töihin.
”Sen piti olla harrastus, jota tekisin ajoittain, mutta tässä sitä edelleen ollaan”, Johnny sanoo.
Hän on olemukseltaan kuin 1990-luvun toimintaelokuvan sankari: raamikas kaveri, jossa on lämpöä, mutta myös työn tuomaa kyynisyyttä.
Ovimiehen työ ei ole enää Johnnyn pääasiallinen työ. Leipätyökseen hän myy it-laitteita ja -palveluita, viikonloput hän on Zetorissa. Takana on kymmeniä erilaisia ravintoloita lähiökuppiloista yökerhoihin.
Mikä työssä kiehtoo, sitä Johnny, 27, ei osaa selittää.
”Eihän se ole ihmisen hommaa valvoa öitä kauheassa metelissä ja stressata siitä, mitä voi tapahtua.”
Johnny oli 18-vuotias aloittaessaan portsarina Espoon Soukassa ostarin lähikuppilassa. Kuten suuri osa 18-vuotiaista, Johnnykin uskoi olevansa kuolematon.
Nyt Johnny nauraa nuorelle itselleen: ”Olin ihan järkyttävän naiivi.”
Soukassa Johnny oli ainoa järjestyksenvalvoja ravintolassa. Hän kuunteli illasta toiseen alkoholisoituneiden asiakkaiden samoja tarinoita.
”Lähtökohtaisestihan se on kivaa jutella ihmisten kanssa. Mutta jos on yksin töissä ja illasta ja yöstä toiseen se on se sama luuppi, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei se ala rasittaa, olla terapeuttina.”
Ihmiset avautuivat rikkoutuneista avioliitoista, talousvaikeuksista, potkuista ja rikkinäisistä väleistä lapsiin.
”Eräs herra tiedusteli aina, mitä hänen pitäisi ostaa 14-vuotiaalle tyttärelleen lahjaksi, kun oli menossa tämän syntymäpäiville – vaikka hän ei ollut tyttärensä syntymäpäivillä viimeiseen viiteen vuoteen käynyt. Tytär ei halunnut tavata.”
Johnny eteni urallaan Vanhalle ylioppilastalolle. Se oli siistiä hommaa, ja Johnnylla oli muutama vanhempi kollega, joilta hän oppi paljon.
Johnnyyn iskostettiin esimerkiksi hierarkia, joka on hänen mielestään hyvä kirjoittamaton sääntö alalla.
”Kokeneempaa ja vanhempaa kunnioitetaan. Jos se haluaa kahvin, niin nuorempi tuo kahvin. Totta kai pitää olla tasaveroinen kohtelu, mutta näkisin asian näin: jos johonkin firmaan tulee nuori työharjoittelija, niin ei se mene kertomaan toimitusjohtajalle, miten firmaa pyöritetään.”
Johnny oppi yksin ovella ollessaan, että potentiaaliset ongelma-asiakkaat täytyy osata jättää ravintolan ulkopuolelle: kaikki, jotka ottaa sisään, täytyy pystyä tarvittaessa saamaan ulos ravintolasta.
Ongelma-asiakkaan tunnistaminen vaatii kokemusta.
”Joku, joka stereotypioiden mukaan näyttää ongelma-asiakkaalta, saattaa olla tosi hyvä tyyppi. Toisaalta pukumies saattaa olla tilanteessa, jossa sillä on avioero, ja lapset vihaa sitä ja se on dokannut kuukauden putkeen.”
Johnny tarkkailee, millaisen kuvan ihminen antaa itsestään. Tervehtiikö hän? Katsooko silmiin ja jos ei katso, miksi ei katso? Onko hänestä aistittavissa auktoriteettiongelmaa? Onko päihtymyksen syynä alkoholi vai jokin muu?
”En itse käytä huumeita, joten en osaa sanoa päälle päin, mitä kukin on vetänyt. Mutta olen oppinut tunnistamaan pääosin, kuka on sekaisin viinasta ja kuka jostain muusta. Esimerkiksi lakkaa vetäneeltä saattaa lähteä yhtäkkiä taju, ja kun niitä herättelee, ne pomppaa ylös ja on hirveän aggressiivisia.”
Nuoriso käyttäytyy pääosin hyvin, mitä nyt oksennusvahinkoja sattuu heille useammin kuin vanhemmille. Vanhemmat ihmisetkin ovat pääosin hyväkäytöksisiä – suurimman osan vuodesta.
”Pikkujouluaikaan on myös niitä, jotka ajattelevat, että heillä on kaikki oikeudet riippumatta siitä, miten huonosti he käyttäytyvät. Firman porukoiden riitoja joutuu joskus selvittelemään.”
Zetorissa keski-ikäinen nainen seisoo narikan edessä ja puhuu puhelimeen. Yhtäkkiä hän avaa narikan oven ja astuu sinne sisään.
Ei narikkaan saisi tietenkään mennä sisälle, joten ovimies ohjastaa naisen ulos. Tämä protestoi: ”Eikö täällä saa hoitaa tärkeitä asioita?” Tovin päästä nainen tulee narikkaan ja protestoi lisää.
”Mä teen sinusta valituksen, sinä työnsit minua!”
Nainen valittaa, ovimies kuuntelee.
Narikassa seinällä on ”Zetorin vahtimestarin käyttöohje” ja muita lappuja, joissa on ohjeita. Esimerkiksi:
”Huomioi asiakas AINA ensin!” ”Välitä asiakkaalle AINA skarppi kuva itsestäsi!”
Johnny laittaa korvanapin korvaansa ja radiopuhelimen taskuunsa. Sitten hän ohjeistaa asiakkaita, jotka jäävät tupeksimaan ovelle: ”Tännepäin, täällä on tilaa! Kaksseiskyt. Kiitos, hyvää iltaa.”
Suurin osa maksaa kortilla. Tippiä ei jätä nykyään melkein kukaan. Moni katsoo silmiin ja kiittää, osa ei. Se turhauttaa Johnnya: käytöstapojen puute ja nuiva asenne: ”Pitääkö tästä narikasta maksaakin jotain, onko se noin kallis.”
Nyt, kun narikassa on hetken hiljaista, Johnny katselee saliin. Musiikki pauhaa, ja Johnnyn tummissa silmissä on hetken aikaa pysähtynyt ”tonnin seteli” -katse.
Sitten Johnny ohjeistaa taas kohteliaasti.
Uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Pitkä pinna on portsarin tärkein työväline, sillä se pelastaa usein siltä, ettei tarvitse käyttää voimaa.
Tukkihumalaisten ihmisten kanssa täytyy olla s-e-l-k-e-ä. Se voi olla raskasta.
Johnny kuvailee tyypillisen hypoteettisen tilanteen:
Baarista kerrotaan, että joku ahdistelee naisia. Johnny menee paikalle:
”Hyvä herra, teistä on tullut valituksia.”
”Mitä sä selität?”
”Mennäänkö tuonne ovelle ja jutellaan vähän asiasta?”
Usein asiakas lähtee juttelemaan ja ymmärtää yskän. Johnnyn täytyy toki varmistaa mahdollisimman luotettavasti, että asiakas on oikeasti hölmöillyt, jotta tämä saa tasapuolista kohtelua.
Jos baarimikko kertoo tapahtumista, se on lähtökohtaisesti luotettavaa. Jos taas asiakas itse kertoo tapahtumista, Johnny yrittää kysellä niistä ulkopuolisilta ihmisiltä: joskus ilmoitus voi johtua vaikkapa pariskunnan riidasta, ja valittava osapuoli valehtelee.
Joskus puhe ei tehoa, ja juupas-eipäs-keskustelua käydään minuutteja. Usein asiakas tajuaa lopulta tilanteen, mutta ei aina:
”Ei pidä paikkaansa! Mä en lähde minnekään!”
”Ok. Mutta tilanne on nyt se, että olet sen verran jurrissa, että nyt sinun täytyy lähteä. Nyt sinun täytyy antaa se narikkalappu.”
”Haista pipari!”
Jossain vaiheessa voi olla, että asiakas joudutaan poistamaan ravintolasta, ja ulkona riehuminen saattaa jatkua, mutta provosoitua ei saa.
”Se asiakas uhkaa tappaa sinut ja perheesi ja polttaa talosi, ja se pitää ottaa vastaan. Täytyy jaksaa kuunnella, selittää ja toivoa, että asiakas antaa narikkalapun, ottaa takkinsa ja lähtee. Siinä tarvitaan auktoriteettia. Joillain ihmisillä sitä on ja joillain ei, ja joihinkin ihmisiin sitä on ja joihinkin ei.”
Musiikki pauhaa, nyt soi Apulanta.
”Hei beibi anna mulle piiskaa!”
Yhtäkkiä yksi vahtimestaritiimin jäsenistä valpastuu. Hän kiirehtii ulos narikasta ja ulko-ovesta ja kipittää ulkona portaat alas kohti Kaivopihaa.
”Joku oli jättänyt laskun maksamatta”, ovella seisova portsari selittää ja katsoo kollegaansa, joka katoaa kulman taakse.
Johnny on huomannut, että portsarin työ on muuttunut 10 vuoden aikana vaarallisemmaksi.
”Painimista on vähemmän, ja alkoholinkäyttö on ehkä vähän viisaampaa. Mutta huumausaineita on yleisesti ottaen enemmän, eikä ikinä tiedä, kenellä on puukko tai pyssy.”
Johnnyn mielestä luotto ja arvostus portsareita kohtaan on kadonnut. Ihmiset ovat muuttuneet myös herkemmiksi. Pienimmästäkin asiasta nostetaan äläkkä: sinulla ei ole oikeutta koskea minuun, sinulla ei ole oikeuttaa tehdä sitä eikä tätä, ja jos teet, nostan syytteet. Kaikki kuvaavat kännykkäkameroilla tilanteita.
”Jotkut nuoret vaikuttavat siltä, että heille ei ole kukaan koskaan sanonut ei, ja kun portsari sanoo ei, se on elämän ja kuoleman juttu, joka järkyttää niitä. Jos joudumme poistamaan jonkun, niin ollaan sitä mieltä, että me rikotaan ihmisoikeuksia.”
Joskus ovimiehet ovat oikeuden mukaan rikkoneet ihmisoikeuksia, mutta lähtökohtaisesti portsari on asiakkaita palveleva turvamies, asiakkaiden puolella, ei heitä vastaan.
”Olen sata prosenttia sitä mieltä, että tämä on asiakaspalveluammatti, ja joka ei sitä tajua, on väärällä alalla. Mutta mitä portsarin pitäisi tehdä, jos joku on lyönyt toista tuopilla päähän ja riehuu? Mennäänkö siihen kädet taskussa ja sanotaan, että anteeksi sir, mutta te käyttäydytte vähän huonosti?”
Väkivaltatilanteisiin pitää reagoida nopeasti, ja samalla portsarilla on epäilys takaraivossa: meneekö kaikki varmasti pilkulleen oikein?
Pandemia, Ukrainan sota ja inflaatio näkyvät Johnnyn mielestä yöelämässä. Ihmisillä vaikuttaa olevan paha olla. Ollaan passiivisia.
Johnny on nähnyt ikäviä juttuja. Kerran nainen kaatui erään ravintolan rappusissa, ja pää aukesi niin pahasti, että kallosta näkyi syvälle sisälle.
Aiemmassa työpaikassa ammuttiin aseella. Tilanteesta ei lopulta syntynyt muuta vaara kuin mustelma erään naisen jalkaan: 0,22 kaliiberin luoti oli kimmonnut baarijakkarasta tynnyriin ja siitä naisen jalkaan.
Se ase olisi voinut ihan hyvin olla oman naaman edessä, Johnny ajatteli. Henkiriepu on löysässä. Se on pelottavaa ja stressaavaa, mutta kuuluu työhön.
”Valehtelisin jos väittäisin, että tämä työ ei tee kyyniseksi.”
Zetorissa yö sujuu mallikkaasti. Asiakkailla on hauskaa, eikä tappeluita synny.
Tämä on kivaa: kun ilta sujuu.
Parasta on, kun joskus pääsee pelastamaan asiakkaan illan – löytää vaikka asiakkaan lompakon ja saa kokea asiakkaan helpotuksen ja halaukset.
Tai kun saa sellaisen postikortin, joka on nyt narikan seinällä. Kortissa lukee näin:
”Kiitokset silmäkulman paikkaamisesta siinä puoli neljän maissa! Meillä oli liput kello 7 aamulaivaan Tallinnaan ja ehdimme siihen hienosti. Silmäkulman paikka kesti koko reissun eikä vaivannut ollenkaan. Hienosti hoidettu! KAIKILLE ISOT KIITOKSET KAIKESTA.”
Johnny kertoo työvuoronsa kulusta:
Klo 21.00-22.00
”Työvuoro alkaa, ja huomaan heti, että talossa on todella hyvin väkeä ottaen huomioon, että kello on vasta yhdeksän perjantai-iltana ja dj alkaa soittaa kymmeneltä. Käyn alkuun hakemassa kahvia ja vettä, kuten aina töihin tullessani. Samalla päivitän liikeideapäälliköltä illan tavallisesta poikkeavat asiat, esimerkiksi erikoisvaraukset, drinkkiliput ja laskutuksella veloitettavat eteispalvelut.”
22.00-23.00
”Väkeä puskee sisään melko rauhallisesti, vaikkakin pikkujoulukauden tapaan keskivertoa enemmän. Tiimi alkaa olla täysilukuinen, kun kaikki vahtimestarit ovat saapuneet töihin.”
23.00-24.00
”Pihalle alkaa muodostua jo melko pitkää jonoa, ja narikassa koukut täyttyvät, mikä hidastaa sisääntuloa: takeille täytyy etsiä tarkemmin paikkoja.”
00.00-1.00
”Ilta alkaa tässä kohdin olla kiireisimmillään. Suurin osa kanta-asiakkaista on saapunut, ja heidän kanssaan olen ehtinyt päivittää nopeat kuulumiset kiireestä huolimatta. Tuntuu, että kaikki ovat hyvällä fiiliksellä.”
1.00-2.00
”Alkaa koittaa se hetki, kun jotkut työviikkonsa jo suorittaneet pikkujoulujuhlijat alkavat väsyä. Osaa joutuu hieman ohjeistamaan, että olisi aika lähteä kotiin ja unten maille tai vaihtoehtoisesti seuraavaan ravintolaan.”
2.00-3.00
”Muutamia tappelun alkuja on ollut, joihin on ehditty onneksi väliin ennen kuin mitään sen suurempaa on kerennyt sattua. Kokonaisuutena edelleen kaikilla tuntuu olevan hyvä ilta, ja ravintolan tunnelma on korkealla.”
3.00-4.00
”On aika alkaa tilittää pohjakassaa, hoitaa alustavasti illan raportoinnit sekä käydä auttamassa baarihenkilökuntaa kaljatynnyreiden kuljetuksessa kellaritiloista ravintolan puolelle.”
04.00-04.30
”Aika ohjata juhlijat kotiin tai seuraavaan juhlapaikkaan. Osa heistä haluaisi aina jäädä jostain syystä tyhjään ravintolaan, jossa valot ovat päällä ja on hiirenhiljaista. Tälläkin kertaa myös innokkaimmat juhlijat saatellaan ulos ravintolasta ja toivotetaan hyvät yöt. Hoidamme tilityksen loppuun, täytämme illan raportit valmiiksi, kirjaamme löytötavarat ja varmistamme, että narikka on käyttökelpoinen heti huomenna, kun koittaa taas uusi ilta.”
Ravintola Zetorin tanssilattia on iltayöstä perjantaina täynnä, kun keski-ikäinen pikkujoulukansa elämöi.
Narikassa takkeja kollegoidensa kanssa ottaa vastaan Johnny, yksi Zetorin vahtimestareista.
”Kaksseiskyt”, Johnny sanoo, kuten tulee sanomaan tänä iltana satoja kertoja.
Portsarin työ esimerkiksi poliisin työn tavoin herättää tunteita. Näissä ammateissa joutuu joskus käyttämään voimaa tilanteiden ratkaisemiseksi. Joskus voimankäyttö on mennyt yli.
Vaikka portsari toimisi lain mukaan, hän saattaa silti aiheuttaa närää ja kostonhalua: eihän se ole kivaa, jos joutuu vaikkapa poistetuksi ravintolasta.
Siksi Johnny on tässä jutussa vain Johnny, pelkällä etunimellään. Hän haluaa suojella yksityisyyttään.
Vuonna 2013 Johnnyn kaveri ehdotti, että tämä kävisi järjestyksenvalvojakurssin ja tulisi Espooseen erääseen tapahtumaan töihin.
”Sen piti olla harrastus, jota tekisin ajoittain, mutta tässä sitä edelleen ollaan”, Johnny sanoo.
Hän on olemukseltaan kuin 1990-luvun toimintaelokuvan sankari: raamikas kaveri, jossa on lämpöä, mutta myös työn tuomaa kyynisyyttä.
Ovimiehen työ ei ole enää Johnnyn pääasiallinen työ. Leipätyökseen hän myy it-laitteita ja -palveluita, viikonloput hän on Zetorissa. Takana on kymmeniä erilaisia ravintoloita lähiökuppiloista yökerhoihin.
Mikä työssä kiehtoo, sitä Johnny, 27, ei osaa selittää.
”Eihän se ole ihmisen hommaa valvoa öitä kauheassa metelissä ja stressata siitä, mitä voi tapahtua.”
Johnny oli 18-vuotias aloittaessaan portsarina Espoon Soukassa ostarin lähikuppilassa. Kuten suuri osa 18-vuotiaista, Johnnykin uskoi olevansa kuolematon.
Nyt Johnny nauraa nuorelle itselleen: ”Olin ihan järkyttävän naiivi.”
Soukassa Johnny oli ainoa järjestyksenvalvoja ravintolassa. Hän kuunteli illasta toiseen alkoholisoituneiden asiakkaiden samoja tarinoita.
”Lähtökohtaisestihan se on kivaa jutella ihmisten kanssa. Mutta jos on yksin töissä ja illasta ja yöstä toiseen se on se sama luuppi, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei se ala rasittaa, olla terapeuttina.”
Ihmiset avautuivat rikkoutuneista avioliitoista, talousvaikeuksista, potkuista ja rikkinäisistä väleistä lapsiin.
”Eräs herra tiedusteli aina, mitä hänen pitäisi ostaa 14-vuotiaalle tyttärelleen lahjaksi, kun oli menossa tämän syntymäpäiville – vaikka hän ei ollut tyttärensä syntymäpäivillä viimeiseen viiteen vuoteen käynyt. Tytär ei halunnut tavata.”
Johnny eteni urallaan Vanhalle ylioppilastalolle. Se oli siistiä hommaa, ja Johnnylla oli muutama vanhempi kollega, joilta hän oppi paljon.
Johnnyyn iskostettiin esimerkiksi hierarkia, joka on hänen mielestään hyvä kirjoittamaton sääntö alalla.
”Kokeneempaa ja vanhempaa kunnioitetaan. Jos se haluaa kahvin, niin nuorempi tuo kahvin. Totta kai pitää olla tasaveroinen kohtelu, mutta näkisin asian näin: jos johonkin firmaan tulee nuori työharjoittelija, niin ei se mene kertomaan toimitusjohtajalle, miten firmaa pyöritetään.”
Johnny oppi yksin ovella ollessaan, että potentiaaliset ongelma-asiakkaat täytyy osata jättää ravintolan ulkopuolelle: kaikki, jotka ottaa sisään, täytyy pystyä tarvittaessa saamaan ulos ravintolasta.
Ongelma-asiakkaan tunnistaminen vaatii kokemusta.
”Joku, joka stereotypioiden mukaan näyttää ongelma-asiakkaalta, saattaa olla tosi hyvä tyyppi. Toisaalta pukumies saattaa olla tilanteessa, jossa sillä on avioero, ja lapset vihaa sitä ja se on dokannut kuukauden putkeen.”
Johnny tarkkailee, millaisen kuvan ihminen antaa itsestään. Tervehtiikö hän? Katsooko silmiin ja jos ei katso, miksi ei katso? Onko hänestä aistittavissa auktoriteettiongelmaa? Onko päihtymyksen syynä alkoholi vai jokin muu?
”En itse käytä huumeita, joten en osaa sanoa päälle päin, mitä kukin on vetänyt. Mutta olen oppinut tunnistamaan pääosin, kuka on sekaisin viinasta ja kuka jostain muusta. Esimerkiksi lakkaa vetäneeltä saattaa lähteä yhtäkkiä taju, ja kun niitä herättelee, ne pomppaa ylös ja on hirveän aggressiivisia.”
Nuoriso käyttäytyy pääosin hyvin, mitä nyt oksennusvahinkoja sattuu heille useammin kuin vanhemmille. Vanhemmat ihmisetkin ovat pääosin hyväkäytöksisiä – suurimman osan vuodesta.
”Pikkujouluaikaan on myös niitä, jotka ajattelevat, että heillä on kaikki oikeudet riippumatta siitä, miten huonosti he käyttäytyvät. Firman porukoiden riitoja joutuu joskus selvittelemään.”
Zetorissa keski-ikäinen nainen seisoo narikan edessä ja puhuu puhelimeen. Yhtäkkiä hän avaa narikan oven ja astuu sinne sisään.
Ei narikkaan saisi tietenkään mennä sisälle, joten ovimies ohjastaa naisen ulos. Tämä protestoi: ”Eikö täällä saa hoitaa tärkeitä asioita?” Tovin päästä nainen tulee narikkaan ja protestoi lisää.
”Mä teen sinusta valituksen, sinä työnsit minua!”
Nainen valittaa, ovimies kuuntelee.
Narikassa seinällä on ”Zetorin vahtimestarin käyttöohje” ja muita lappuja, joissa on ohjeita. Esimerkiksi:
”Huomioi asiakas AINA ensin!” ”Välitä asiakkaalle AINA skarppi kuva itsestäsi!”
Johnny laittaa korvanapin korvaansa ja radiopuhelimen taskuunsa. Sitten hän ohjeistaa asiakkaita, jotka jäävät tupeksimaan ovelle: ”Tännepäin, täällä on tilaa! Kaksseiskyt. Kiitos, hyvää iltaa.”
Suurin osa maksaa kortilla. Tippiä ei jätä nykyään melkein kukaan. Moni katsoo silmiin ja kiittää, osa ei. Se turhauttaa Johnnya: käytöstapojen puute ja nuiva asenne: ”Pitääkö tästä narikasta maksaakin jotain, onko se noin kallis.”
Nyt, kun narikassa on hetken hiljaista, Johnny katselee saliin. Musiikki pauhaa, ja Johnnyn tummissa silmissä on hetken aikaa pysähtynyt ”tonnin seteli” -katse.
Sitten Johnny ohjeistaa taas kohteliaasti.
Uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Pitkä pinna on portsarin tärkein työväline, sillä se pelastaa usein siltä, ettei tarvitse käyttää voimaa.
Tukkihumalaisten ihmisten kanssa täytyy olla s-e-l-k-e-ä. Se voi olla raskasta.
Johnny kuvailee tyypillisen hypoteettisen tilanteen:
Baarista kerrotaan, että joku ahdistelee naisia. Johnny menee paikalle:
”Hyvä herra, teistä on tullut valituksia.”
”Mitä sä selität?”
”Mennäänkö tuonne ovelle ja jutellaan vähän asiasta?”
Usein asiakas lähtee juttelemaan ja ymmärtää yskän. Johnnyn täytyy toki varmistaa mahdollisimman luotettavasti, että asiakas on oikeasti hölmöillyt, jotta tämä saa tasapuolista kohtelua.
Jos baarimikko kertoo tapahtumista, se on lähtökohtaisesti luotettavaa. Jos taas asiakas itse kertoo tapahtumista, Johnny yrittää kysellä niistä ulkopuolisilta ihmisiltä: joskus ilmoitus voi johtua vaikkapa pariskunnan riidasta, ja valittava osapuoli valehtelee.
Joskus puhe ei tehoa, ja juupas-eipäs-keskustelua käydään minuutteja. Usein asiakas tajuaa lopulta tilanteen, mutta ei aina:
”Ei pidä paikkaansa! Mä en lähde minnekään!”
”Ok. Mutta tilanne on nyt se, että olet sen verran jurrissa, että nyt sinun täytyy lähteä. Nyt sinun täytyy antaa se narikkalappu.”
”Haista pipari!”
Jossain vaiheessa voi olla, että asiakas joudutaan poistamaan ravintolasta, ja ulkona riehuminen saattaa jatkua, mutta provosoitua ei saa.
”Se asiakas uhkaa tappaa sinut ja perheesi ja polttaa talosi, ja se pitää ottaa vastaan. Täytyy jaksaa kuunnella, selittää ja toivoa, että asiakas antaa narikkalapun, ottaa takkinsa ja lähtee. Siinä tarvitaan auktoriteettia. Joillain ihmisillä sitä on ja joillain ei, ja joihinkin ihmisiin sitä on ja joihinkin ei.”
Musiikki pauhaa, nyt soi Apulanta.
”Hei beibi anna mulle piiskaa!”
Yhtäkkiä yksi vahtimestaritiimin jäsenistä valpastuu. Hän kiirehtii ulos narikasta ja ulko-ovesta ja kipittää ulkona portaat alas kohti Kaivopihaa.
”Joku oli jättänyt laskun maksamatta”, ovella seisova portsari selittää ja katsoo kollegaansa, joka katoaa kulman taakse.
Johnny on huomannut, että portsarin työ on muuttunut 10 vuoden aikana vaarallisemmaksi.
”Painimista on vähemmän, ja alkoholinkäyttö on ehkä vähän viisaampaa. Mutta huumausaineita on yleisesti ottaen enemmän, eikä ikinä tiedä, kenellä on puukko tai pyssy.”
Johnnyn mielestä luotto ja arvostus portsareita kohtaan on kadonnut. Ihmiset ovat muuttuneet myös herkemmiksi. Pienimmästäkin asiasta nostetaan äläkkä: sinulla ei ole oikeutta koskea minuun, sinulla ei ole oikeuttaa tehdä sitä eikä tätä, ja jos teet, nostan syytteet. Kaikki kuvaavat kännykkäkameroilla tilanteita.
”Jotkut nuoret vaikuttavat siltä, että heille ei ole kukaan koskaan sanonut ei, ja kun portsari sanoo ei, se on elämän ja kuoleman juttu, joka järkyttää niitä. Jos joudumme poistamaan jonkun, niin ollaan sitä mieltä, että me rikotaan ihmisoikeuksia.”
Joskus ovimiehet ovat oikeuden mukaan rikkoneet ihmisoikeuksia, mutta lähtökohtaisesti portsari on asiakkaita palveleva turvamies, asiakkaiden puolella, ei heitä vastaan.
”Olen sata prosenttia sitä mieltä, että tämä on asiakaspalveluammatti, ja joka ei sitä tajua, on väärällä alalla. Mutta mitä portsarin pitäisi tehdä, jos joku on lyönyt toista tuopilla päähän ja riehuu? Mennäänkö siihen kädet taskussa ja sanotaan, että anteeksi sir, mutta te käyttäydytte vähän huonosti?”
Väkivaltatilanteisiin pitää reagoida nopeasti, ja samalla portsarilla on epäilys takaraivossa: meneekö kaikki varmasti pilkulleen oikein?
Pandemia, Ukrainan sota ja inflaatio näkyvät Johnnyn mielestä yöelämässä. Ihmisillä vaikuttaa olevan paha olla. Ollaan passiivisia.
Johnny on nähnyt ikäviä juttuja. Kerran nainen kaatui erään ravintolan rappusissa, ja pää aukesi niin pahasti, että kallosta näkyi syvälle sisälle.
Aiemmassa työpaikassa ammuttiin aseella. Tilanteesta ei lopulta syntynyt muuta vaara kuin mustelma erään naisen jalkaan: 0,22 kaliiberin luoti oli kimmonnut baarijakkarasta tynnyriin ja siitä naisen jalkaan.
Se ase olisi voinut ihan hyvin olla oman naaman edessä, Johnny ajatteli. Henkiriepu on löysässä. Se on pelottavaa ja stressaavaa, mutta kuuluu työhön.
”Valehtelisin jos väittäisin, että tämä työ ei tee kyyniseksi.”
Zetorissa yö sujuu mallikkaasti. Asiakkailla on hauskaa, eikä tappeluita synny.
Tämä on kivaa: kun ilta sujuu.
Parasta on, kun joskus pääsee pelastamaan asiakkaan illan – löytää vaikka asiakkaan lompakon ja saa kokea asiakkaan helpotuksen ja halaukset.
Tai kun saa sellaisen postikortin, joka on nyt narikan seinällä. Kortissa lukee näin:
”Kiitokset silmäkulman paikkaamisesta siinä puoli neljän maissa! Meillä oli liput kello 7 aamulaivaan Tallinnaan ja ehdimme siihen hienosti. Silmäkulman paikka kesti koko reissun eikä vaivannut ollenkaan. Hienosti hoidettu! KAIKILLE ISOT KIITOKSET KAIKESTA.”
Johnny kertoo työvuoronsa kulusta:
Klo 21.00-22.00
”Työvuoro alkaa, ja huomaan heti, että talossa on todella hyvin väkeä ottaen huomioon, että kello on vasta yhdeksän perjantai-iltana ja dj alkaa soittaa kymmeneltä. Käyn alkuun hakemassa kahvia ja vettä, kuten aina töihin tullessani. Samalla päivitän liikeideapäälliköltä illan tavallisesta poikkeavat asiat, esimerkiksi erikoisvaraukset, drinkkiliput ja laskutuksella veloitettavat eteispalvelut.”
22.00-23.00
”Väkeä puskee sisään melko rauhallisesti, vaikkakin pikkujoulukauden tapaan keskivertoa enemmän. Tiimi alkaa olla täysilukuinen, kun kaikki vahtimestarit ovat saapuneet töihin.”
23.00-24.00
”Pihalle alkaa muodostua jo melko pitkää jonoa, ja narikassa koukut täyttyvät, mikä hidastaa sisääntuloa: takeille täytyy etsiä tarkemmin paikkoja.”
00.00-1.00
”Ilta alkaa tässä kohdin olla kiireisimmillään. Suurin osa kanta-asiakkaista on saapunut, ja heidän kanssaan olen ehtinyt päivittää nopeat kuulumiset kiireestä huolimatta. Tuntuu, että kaikki ovat hyvällä fiiliksellä.”
1.00-2.00
”Alkaa koittaa se hetki, kun jotkut työviikkonsa jo suorittaneet pikkujoulujuhlijat alkavat väsyä. Osaa joutuu hieman ohjeistamaan, että olisi aika lähteä kotiin ja unten maille tai vaihtoehtoisesti seuraavaan ravintolaan.”
2.00-3.00
”Muutamia tappelun alkuja on ollut, joihin on ehditty onneksi väliin ennen kuin mitään sen suurempaa on kerennyt sattua. Kokonaisuutena edelleen kaikilla tuntuu olevan hyvä ilta, ja ravintolan tunnelma on korkealla.”
3.00-4.00
”On aika alkaa tilittää pohjakassaa, hoitaa alustavasti illan raportoinnit sekä käydä auttamassa baarihenkilökuntaa kaljatynnyreiden kuljetuksessa kellaritiloista ravintolan puolelle.”
04.00-04.30
”Aika ohjata juhlijat kotiin tai seuraavaan juhlapaikkaan. Osa heistä haluaisi aina jäädä jostain syystä tyhjään ravintolaan, jossa valot ovat päällä ja on hiirenhiljaista. Tälläkin kertaa myös innokkaimmat juhlijat saatellaan ulos ravintolasta ja toivotetaan hyvät yöt. Hoidamme tilityksen loppuun, täytämme illan raportit valmiiksi, kirjaamme löytötavarat ja varmistamme, että narikka on käyttökelpoinen heti huomenna, kun koittaa taas uusi ilta.”
Seuraajat
airakti • ALehtonen • Aleksi T • AlexMachine • antti jokela • Ari Lahdenmäki • Arskanator • Clancy B. • Daddy • Fubarbarian • halmehe • Hukka • Iiro Kampman • jjs • K Manninen • Kamishimo • Kari Aittomäki • KillerBee • KingBuzzo • Lowclass • Mika Luostarinen • MikkeM • Morninglight • mrkekkerinorsu • NAMatööri • NCP • obmijoy • Paanari • peksi • PeterLS • Point • ppauke • Prestamos • pukeonfloor • Rahanpesijä • Räikkönen • Sakuk • Setä • sikajudoka • Sinappi358 • sonni • stemu • Stick • T-T • Teurassika • Thelema • xYm • yloneha • Yrittäjä • Åba