Lievästi järkytyin kun fiksu luonnontieteitä opiskeleva kaverini paljastui historiantuntemuksessaan todelliseksi aasiksi. Talvisodasta: "kai se joskus 1900-luvun puolivälissä käytiin". Ei myöskään tiennyt, että jatkosota käytiin vasta talvisodan jälkeen. Oireen syy on kuulemma se, että historia ei ole koskaan voinut vähempää kiinnostaa eikä siksi jaksa tuhlata vähimmässäkään määrin aikaa asioihin, jotka joskus ovat tapahtuneet.
Taas pakko laittaa Scriptasta hyvä juttu
Valtiomies Vanhanen, terroristi Schauman ja laulaja Abreu
http://www.halla-aho.com/scripta/valtio ... abreu.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Tästä ei logiikka parane:
Kaverillani, joka siis nyppii vitosia joka ainoasta tentistä, on täysin sama asenne. Maatilan poikana hänen mielipiteensä EU:sta on myös äärimmäisen kielteinen, mutta luulen, että hän ei edes muista liittymisvuotta, saati sitten osaa luetella yhtäkään syytä liittymiselle, eikä yhdenainutta koko ruljanssin pääarkkitehtiä.Hesarin Nyt-liitteessä kysyttiin 25.1.2008 erinäisiltä julkisilta henkilöiltä, mitä nimitystä heidän mielestään pitäisi käyttää vuoden 1918 tapahtumista. Muiden erinomaisten vastausten joukossa palkintopöydän puhdistaa Idols-tähti ja laulaja Anna Abreu:
"Turhaa luettavaa. En tykkää historiasta. Miksi jäädä menneeseen, kun voi ajatella tulevaa? Historiaan juuttumisen takia ei ole vielä keksitty, miten Afrikan lapsille saataisiin ruokaa."
Ehkä kyse on vain mielenrakenteesta. Kaverini on älykäs ja totaalinen työnarkomaani ja tällaiset tapaukset usein elävät hetkessä suorittaen, eivät sen kummemmin pohdi ja mietiskele tai ole kiinnostuneempia laajemmista asiayhteyksistä.
Jos historiaa ei tunneta, ei siitä myöskään oteta opiksi ja samoja virheitä toistetaan, mutta onko tämä vain luonnonlaki? Jokaisen väkivaltaisen konflkitin/puhdistuksen jälkeen: "ei koskaan enää", eikä tarvi kun yksi tai kaksi sukupolvea mennä, niin lähes kaikki on unohdettu ja taas alkaa sapelinkalistelu, kunnes raatokasan ääressä taas nyykytetään ja näin ympyrä sulkeutuu.
Ei yleissivistys toki kaikki historiaa ole, eikä kaikki historia ole sotahistoriaa. Maantietoa pidän toisena hyvänä mittarina ja senkin suhteen aikuisilla ja nuorilla on valtavasti parantamisen varaa. Kerran punttisalilla kaksi nuortamiestä treenin ohella jauhoi sitä sun tätä.
Huomioni heräsi kun toinen kysyi yhtäkkiä minulta: "Tiedäkkö sä missä on Islanti"
Hetken oli sulateltava kuulemaa ja muistella milloin on viimeksi tullut korvat pestyä. Mietin myös, voisiko kyseessä olla joku baari, mutta sitten vastasin vaan että siinä pohjoisella Atlantilla, Britanniasta luoteeseen muutama sata kilometriä.
Ei ollut pojilla maantieto oikein hyvin hallussa ja samaa on kertonut myös yksi historiaa opettava sukulaiseni, joka usein kokeisiin liittää karttoja; vielä yläasteikäiset saattavat sijoittaa Turkin Ruotsin paikalle ja luulla Yhdysvaltoja eurooppalaiseksi maaksi.
Kommentteja? Mikä on oma sivistystasonne? Onko jossakin pahoja aukkoja?
Omalla kohdalla pahin puute on luullakseni populaarikulttuurin suhteen, koska teeveetä tulee niin vähän katsottua. Mm. Kola-Ollin "liian hapokasta" selvisi minulle vasta noin puolivuotta tapahtuneen jälkeen, kun kaverini jossain yhteydessä sen möläytti ja olin aivan pihalla.