Artikkeli: Urheilija ja hiilihydraatit

[Mika]

En osaa suoraan vastata kysymykseen, mutta kyllä minunkin tietojeni mukaan aminohappoja ruvetaan aika nopsaan käyttämään energiaksi glykogeenin loppuessa.

[Elina]

Riippunee siitä, ollaanko ketoosissa, näin arvelisin. Ketoositilan idea kun on siinä, että lihaskudospurku minimoidaan ja varastorasvoja käytettäisiin hyödyksi. Nälkiintymistilassa, jossa ei olla ketoosissa, kudospurku on ihan selviö.

[jannek]

Kovasti on erilaisia teorioita ravitsemukseen liittyen ollut maailman sivu. Luin Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Siinä suositeltiin max 72g hiilihydraatteja/vrk pysyvästi. Teoriassa keskeinen ajatus on säilyttää matala insuliinitaso (ja sokeri) jatkuvasti ja tätä kautta minimoida kudosten glykolisoituminen ja ennenaikainen rappeutuminen. Eli muuten saa syödä sangen vapaasti mutta vain hyvin kohtuudella hiilihydr ja mahd vähän transrasvoja (lisäävät insuliiniresistenssiä, kuten myös monet lääkkeet kuten statiinit). Mm kananmunat ja eläinrasvat ovat hyvää ravintoa. Hyvin loogisesti perusteli teoriansa ja viitteitä on valtavasti. Suuri osa DMII potilaista kuulemma pystyy irtautumaan insuliinista ja lipidiprofiili ja glykolisoitunut Hb-arvot paranivat kuulemma nopeasti ja dramaattisesti. Siinä mielessä voi kyseenalaistaakin nykyistä "monipuolista" hyvää ruokavaliota/ravintoaineympyrään viittaavaa, että diabetesta on kauhean monella ja dyslipidemioita ja metabolista syndroomaa ja ylipainoa. Lukekaa jos kiinnostaa...

[Mika]

Kovasti on erilaisia teorioita ravitsemukseen liittyen ollut maailman sivu. Luin Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Siinä suositeltiin max 72g hiilihydraatteja/vrk pysyvästi.

Eli alle 300 kaloria päivässä hiilihydraateista. Mistä saadaan sitten energiaa mm. kamppailulajeihin? Huomaa kuitenkin ketjun nimi.

Kuten muutama päivä sitten erääseen toiseen ketjuun kirjoitin tällä alueella, ortopedi Heikkilä ei nauti ravitsemusasiantuntijoiden luottamusta.

[Elina]

Siinä mielessä voi kyseenalaistaakin nykyistä "monipuolista" hyvää ruokavaliota/ravintoaineympyrään viittaavaa, että diabetesta on kauhean monella ja dyslipidemioita ja metabolista syndroomaa ja ylipainoa.

Mutta kun ongelmahan yleensä on juuri siinä, etteivät ihmiset syö suositusten mukaisesti!

[Griy]

Heikkilän oppeja seuraava Kamppailija ottaa energiansa eläinrasvasta ja syö ravinteikasta lähiruokaa.

Arvelisin tosin että hänen ohjeitaan ei ole suunnattu ensisijaisesti tämän palstan lukijoille, vaan heille, joilla on jo jonkinlaista pulmaa sokereiden kanssa. Urheilijalla hiilareita kuluu vähän eri tahtiin kuin vähän liikkuvalla toimistotyöläisellä.

[jannek]

Lainaus Mikalta:

Kuten muutama päivä sitten erääseen toiseen ketjuun kirjoitin tällä alueella, ortopedi Heikkilä ei nauti ravitsemusasiantuntijoiden luottamusta.

"Ravitsemusasiantuntijoilla" on hyvin monenlaisia käsityksiä ravitsemukseen liittyen. Keitä sitten tähän kategoriaan halutaan rankataankin. Ihan päinvastaisiakin mielepiteitä aivan perustavaa laatua olevissa asioissa: olipa kyse sairauksien ennaltaehkäisystä tai hoidosta tai urheilijan ravitsemuksesta. Sama ilmiö ei muuten esim lääketieteessä ole mikään harvinainen ilmiö, varsinkaan kun tulee uutta, vanhasta (tiedosta/) luulosta poikkeavaa evidenssiä (vrt vaikka nykyään käytävä D3-vitamiinikeskustelu). Itse ajattelen ainakin siinä asiassa Heikkilän kanssa samansuuntaisesti, että auktoriteettiin vetoamalla ei kannata jättää tutustumatta uusiin asioihin. Mielestäni Heikkilän teoriat ovat sangen loogisia ja tosiaan hänellä on esittää referenssit teorioidensa tueksi. Parasta evidenssiä on kuitenkin hoitotulokset joita on kliinisen uransa aikana saanut. Itse kutsuisin Heikkilää ilman muuta asiantuntijaksi. Harva ainakaan tällä palstalla kirjoittelevista lienee hoitanut metabolisista häiriöistä, kuten DM, kärsiviä ihmisiä yhtä menestyksekkäästi. Tai ollenkaan. Perspektiivi pitää säilyttää.

Sillä tietopohjalla mikä minulla on ravitsemuksesta sanoisin, että Heikkilän teoria (ja esitetty käytännön toteutus) on varsin looginen, kiinnostava ja ainakin tutustumisen arvoinen. En itsekään ole ravitsemustieteilijä, mutta kuitenkin lääketieteen ammattilainen ja 20v kiinnostus urheilufysiologiaan (ml ravitsemus, lisäravinteet ym kemiallinen valmentautuminen) liittyen.

Pari kessi-keissiä:

Minulla on kaksi keski-ikäistä ystävää jotka ovat siirtyneet Heikkilän esittämään diettiin/elämäntapaan ja saavuttaneet erittäin hyviä tuloksia: Toisen paino putosi yli 50kg alle sataan ja toisen 25kg 70:een. Molemmat alle vuodessa! Molemmat olivat olleet lihavia lapsuudesta saakka. Samalla lipidiprofiili muuttui voimakkaasti parempaan suuntaan (vars LDL ja trigly), kuten myös paastosokeri, sokerirasituskoe ja verenpaine. Muut labra-arvot pysyivät normaaleina. Testosteronitasot (sekä kokonais- että vapaa-) nousivat myös noin 20-30% toistuvasti mitattuina mikä tietty sopii kuvaan (metabolista syndroomaa sairastavilla on usein matalahkot testot). Molemmat tuntevat itsensä uudestaansyntyneiksi. Fyysinen ja psyykinen hyvinvointi on aivan eri tasolla. Mikä tärkeintä, dieetti on ollut melko vaivaton toteuttaa eikä lainkaan epämukava, eli jatkavat varmaan lopun ikänsä, ja tulos on pysyvä. Eli ei tyypillistä jojoilmiötä mikä yleensä laihduttamisesta seuraa. Molemmat suhtautuivat dieettiin epäilevästi ennen kuin koettivat. Eli ainakin heidän kohdallaan ennakkoluulottomuus oli pelastus (molemmat ovat myös lääkäreitä, joten ennakkoasenteita oli näinkin erikoista metodia kohtaan). Molemmat ovat myös aktiivisia kuntoilijoita (mm toinen hiihti 2 tonnia tänä talvena) eikä matalahiilihydraattisuus kuulemma haittaa liikuntaharrastusta ollenkaan. Pikemminkin päinvastoin.


Ylipotkija: Lainaukset korjattu.

[Mika]

jannek, tottakai se on hienoa, että kollegasi on perehtynyt asiaan, mutta se on ihan varma asia, että urheilijat, joihin tämä ketju liittyy, eivät mitenkään pysty harjoittelemaan täysipainoisesti millään 300 kalorilla päivässä. Se ei vain ole mahdollista, vaikka kuinka joku lääkäri olisi tätä mieltä - ja onko Heikkilä näin edes sanonut? Kun tämän ketjun otsikko on tosiaan Urheilija ja hiilihydraatit, ei Diabetes ja hiilihydraatit. Olet siis väärässä ketjussa, jos et nyt tosiaan aio esittää että urheilijalle tuo 300 kaloria päivässä olisi mahdollista.

Lääkärinä sinun lienee melko helppo tutustua liikuntafysiologian teoksiin mm. energiametabolismista. Ilmeisesti oletkin näin tehnyt, koska pidät Heikkilän teorioita loogisina, kuten sanot. Ihmetyttää vain mitenkä perusteellisesti olet tätä taustatyötä tehnyt. Patrik Borgin sanoin hiilihydraattien puuttumisesta tai niiden olemattomasta osasta urheilijan ruokavaliossa: "Vaihtoehtoista metaboliareittiä ei ole."

Ja aika turha sinun on puhua ravitsemusasiantuntijoista "ravitsemusasiantuntijoina", koska siinä samassa sitten halvennat koko ammattikunnan ja sitä kautta vallitsevat tieteelliset teoriat, vaikka itse tietysti omassa työssäsi toiminet vallitsevien teorioiden pohjalta. Tuskinpa sinä homeopatiaa tuet.

[Anssi Ainali]

Pitäisiköhän tosiaan vaihtaa ketjua... mutta kuitenkin mitähän mieltä JanneK lienee aikanaan ja vieläkin käsittääkseni myös paljon urheilijoiden ruokavalioitakin suunnitelleen ja siis käytännössä tehneenkin paljon kiistellyn Aki Loikkasen opeista. Mennee monin osin Heikkilän kanssa samoja linjoja, mutta ottaa urheilijoille mukaan heidän erityisvaatimuksensa.
Loikkasen odotushuoneessa olevat kaverit oli usein siellä käydessäni varsin kattava otos eri lajien Suomalaisista huippu-urheilijoista. Mukana oli maailmanmestareita ja olympiamitalisteja, eikä sinne niin vain edes päässyt.
Loikkanenhan menetti väliin jopa lääkärinoikeutensa, mutta syitähän oli useita, esim. kysehän oli mm. hänen varsin voimakkaasta TK-hoidon kritiikistään.
Loikkasen tuntien tiedän että urheilulajista riippuen hänen suosituksena kyllä vaihtelivat suurestikin nimenom. hiilihydraatti/rasvat/valkuaisaineet määrien suhteen, vaikka tavalliselle toimistotyöntek. hänkin suositteli todella vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Mutta yleisesti ottaen hän suositteli myös jopa urheilijoille normaalista poikkeavan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Poikkeuksena tietysti kestävyyslajit.

Borg on varsin fiksun oloinen kaveri häntä lukiessaan, mutta onhan kautta aikojen käsitykset ja "oikeat opit" muuttuneet asiassa kuin asiassa, joten en luottaisi aivan täysin vain näiden oppien oikeellisuuteen ja autuaaksi tekevään voimaan.
Kaiken lisäksi kun ihmiset vielä ovat yksilöitä, niin tämä tulisi ottaa ehkä enemmänkin huomioon.

[Mika]

OK. Ihmiset ovat yksilöitä, ja kun puhutaan yleisistä suosituksista, ne kattavat yli 90 prosenttia väestöstä. Missään ei kukaan ole väittänyt, että ne koskisivat 100 prosenttia väestöstä. Kukaan ei ole myöskään maininnut mistään "autuaaksi tekemisestä".

Jos halutaan puhua yksilöllistä eroista, se on sitten oma kuplettinsa.

Se on ihan satavarma asia, ettei juurikaan kukaan oikea urheilija pysty harjoittelemaan säännöllisesti ja tulostavoitteellisesti 300 hiilihydraattikalorilla päivässä. Toki voi taas löytyä joku poikkeusyksilö, mutta tässä asiassa epäilen sitä suuresti. Tai voidaan keksiä jokin jännä urheilulaji, kuten shakki, johon tämä ei päde.

Anekdotaaliseen evidenssiin en ole enää aikoihin luottanut ravitsemusasioissa, jos tarkoituksena on tarkastella aihetta tieteellisen kriittisesti, sillä tiedetään ihan hyvin kuinka epäluotettavaa sellainen evidenssi on.

Loikkasen dieetteihin en ole tutustunut, mutta en jotenkaan usko että hänkään ehdottaisi jatkuvaa 300 hiilihydraattikalorin ruokavaliota urheilijoille. Eikä näin ole kai esittänyt Heikkiläkään.

Kuntoilijoiden ja urheilijoiden harjoitusmäärissä ja -laadussa on iso ero. En yritä vetää mitään tarkkaa viivaa hiekkaan, mutta sanotaan vaikka että alle 10 viikkotunnin lajiharjoittelu on useimmissa kamppailulajeissa vielä kuntoilua.


Kukin saa uskoa mihin tahansa, se on vapaan yhteiskunnan kauneus, mutta alueen ylipotkijana en jätä kommentoimatta väitteitä tai ajatuksia, joiden katson voivan mahdollisesti johtaa jotakuta harhaan tai jättää liiaksi kysymyksiä ilmaan aiheesta, jossa on myös paljon vastauksia. Henkilökohtaisesti antaisin asian mieluummin vain olla.

[Nade]

Minäkin olen tutustunut Aki Loikkasen ja Heikkilän systeemeihin pintapuolisesti ja pidän heitä kiinnostavina ja tutustumisen arvoisina. Kävin joskus Loikkasen luennoillakin.
Luotan Mikan arvioon, kun puhutaan urheilijoista ja kovasta kulutuksesta. Kun taas puhutaan diabetesta sairastavasta liikkumattomasta mummosta, jonka tunnen, ilman muuta hiilihydraattien osuus pitäisi pudottaa minimiin. Hän oli kerran tuolla Heikkilän dietillä ja pystyi jättämään insuliinin lähes kokonaan pois. Suuri ongelma on kuitenkin se, että hyvä liha ja kasvikset ja terveellinen ruokavalio on eläkeläiselle lähes mahdottoman hintaista. Kaikki epäterveellinen valkoinen pulla ja leipä on kaikista halvinta ja pakon sanelemana hänen on ostettava niitä, vaikka yritänkin välillä viedä hänelle jotain terveellisempää.
Sipsien, karkkien, pullan ja yleensä kaiken hiilihydraattien ylitarjontaa on joka puolella ja todella pieneen hintaan ja se on mielestäni kaiken ylilihavuuden ja nuorison terveysongelmien takana. On rasittavaa, kun esim. menee kahvilaan, niin pienet välipalat mitä on tarjolla, ovat aina valtavat valikoimat viinereitä ja pullia. Mitään muuta ei yleensä ole ja jos haluat jotain suolaisempaa, (kuten minä, kun en pidä makeasta) on se aina ongelmallista ja kalliimpaa. Hiilihydraatit ovat hyviä, mutta ylikorostettuina nyky-yhteiskunnassa.

[Elina]

Ravitsemusasiantuntijoina pidän itse pääsääntöisesti kliinisiä ravitsemusterapeutteja ja ETM-tutkintoisia henkilöitä. Ravitsemusasiantuntija-nimikettä saa taas käyttää kuka tahansa.

Pari yleistä huomiota:

1. Hiilihydraattien vähäinen määrä ei ole liikuntaa poissulkeva tekijä. Mm. VLCD-menetelmissä päivän kilokalorisaanti jää n. 500 kcaliin, ja tällä määrällä on mahdollista käydä jopa jumpalla (ketoositila on päällä). Ehtona tosin on, että ylipainoa on reilusti, jotta on sitä poltettavaakin.

2. Hiilihydraattien vähäinen määrä rajoittaa liikunnan intensiteettiä. Jokainen voi kokeilla helposti, miltä tuntuu, kun glykogeenivarastot ovat tyhjät. Kova treeni alle, ei hiilareita muutamaan päivään ja treenit normaalisti. Jos intensiteetti säilyy vähintään keskirankkana, tuntuu varmasti aika pahalta.

Jos henkilö, joka ei urheile, laihduttaa, on aivan sama, miten laihtuu. Liikuntaa voi harrastaa, jos intensiteetti on alle keskirankan. Vähähiilihydraattisuus ei vaikuta tähän mitenkään. Urheilijalle taas vähähiilihydraattiset sopivat aika huonosti, ellei ole jo ennen vähähiilihydraattisen ruokavalion käyttöönottoa syönyt vähähiilihydraattisesti, jolloin elimistö on mahdollisesti paremmin sopeutunut käyttämään myös rasvoja energianlähteenä.

[Anssi Ainali]

Tämän ketjun lukijoille haluan selventää etten ole ainakaan aivan niin "hiilihydraattivastainen" kuin viesteistäni voisi äkkiä ymmärtää.
Tottakai esim. 500kcl hiilihydraatteja päivässä on urheilijalle todella pieni määrä, jollaisen käyttö ei minusta ole suotavaa kuin tapauksissa jolloin sitä löysää on vähän "leikattava" tai painoluokkaurheilussa pitäisi kyetä sinne alempaan sarjaan pääsemään tms.
Se että urheilija antaa sitä löysää itseensä tulla edes liikaa on jo virhe kylläkin itsessään jo.

Tuossa Elinan viimeisessä lauseessa piileekin mielestäni jo aika paljon, eli onko urheilijan elimistö sopeutunut vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja "osaisi" jo valmiiksi käyttää rasvoja energianlähteenä.

[jannek]

OK ketju on väärä jos puhutaan kilpaurheilijoista (ei kuntourheilijoista) harjoituskaudella (lajit joissa kuluu energiaa enemmän kuin shakinpeluussa) vs hiilihydraatit. Mutta sangen matalahiilihydraattisella dieetillä on mahdollista harrastaa liikuntaa melko intensiivisesti tai paremminkin pitkäkestoisesti vähemmällä intensiteetillä. Ehkä aihe ei niin kuulu potku.nettiin ainakaan tähän ketjuun tosiaan. Olette oikeassa.

En missään nimessä halveeraa asiantuntijoita (kuten ravitsemusasiantuntija). "Asiantuntija"-termi vain on määrittelykysymys. Liikkeellä on monenmoista (lisä)ravinnekonsulttia.

Homeopatiasta en osaa muuta sanoa, kuin että sen teoria tuntuu näin tieteellisesti ajateltuna mahdottomalta toimia. Toisaalta sitä käytetään hoitomuotona monessa Euroopankin maassa (kuten Espanja ja Saksa) lääkärienkin toimesta. Paikoin aika laajastikin. Onko tämä sitten laskettavissa puoskaroinniksi? Oma kantani on, että kannattaa suhtautua avarakatseisesti erilaisiin hoitomuotoihin (=kiinnostuksella, vaikkei itse soveltaisikaan). Länsimaisessa lääketieteessäkin on käytössä hoitomuotoja, joiden vaikutusmekanismit on (toistaiseksi) aikalailla hämärän peitossa, mutta joiden on kuitenkin todettu toimivan ainakin jollain tasolla joidenkin mielestä ja näin ollen otettu käyttöön, vrt akupunktio. Itse asiassa erään vaikutusvaltaisen paneelin mukaan vain n 30% länsimaisessa lääketieteessä rutiininomaisesti käytetyistä hoidoista/hoitomuodoista todella on evidence based medicineä. Vrt vaikka antibioottien käyttö ylähengitystieinfektioissa. Taas offtopic mutta kun tuli puheeksi...

[Mika]

Homeopatiasta en osaa muuta sanoa, kuin että sen teoria tuntuu näin tieteellisesti ajateltuna mahdottomalta toimia. Toisaalta sitä käytetään hoitomuotona monessa Euroopankin maassa (kuten Espanja ja Saksa) lääkärienkin toimesta. Paikoin aika laajastikin. Onko tämä sitten laskettavissa puoskaroinniksi? Oma kantani on, että kannattaa suhtautua avarakatseisesti erilaisiin hoitomuotoihin (=kiinnostuksella, vaikkei itse soveltaisikaan). Länsimaisessa lääketieteessäkin on käytössä hoitomuotoja, joiden vaikutusmekanismit on (toistaiseksi) aikalailla hämärän peitossa, mutta joiden on kuitenkin todettu toimivan ainakin jollain tasolla joidenkin mielestä ja näin ollen otettu käyttöön, vrt akupunktio. Itse asiassa erään vaikutusvaltaisen paneelin mukaan vain n 30% länsimaisessa lääketieteessä rutiininomaisesti käytetyistä hoidoista/hoitomuodoista todella on evidence based medicineä. Vrt vaikka antibioottien käyttö ylähengitystieinfektioissa. Taas offtopic mutta kun tuli puheeksi...

Jep, tämä viimeksi mainittu seikka oli esillä täällä, ja samassa ketjussa on käsitelty ihan urakalla tuota yllä olevan lainauksen alkuosaakin.

Puoskarilaista on oma uusi ketjunsa täällä.