Punk!

[MarkkuT]

Punkissa puhutaan aina siitä rehellisestä meiningistä ja tottahan se, mutta kyllähän oikeesti kyseessä on myös musiikki ja punk on pörskäyttänyt monia ihan kuningasbiisejä.

Jo vain. Pyöräytin taas vaihteeksi Spotifyssa vähän Sex Pistolsia ja kyllä tämä minusta klassikkostatuksen ansaitsee ihan musiikillisillakin perusteilla:

[youtube][/youtube]

[mronkain]

Nostetaanpas topikkia kun saatiin lavoille taas yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista punkbändeistä, eli tietenkin Lama! Olikos monikin potkulainen keikoilla? Itse pompin Tavastialla 27.5. ja oli kyllä helvetin kova keikka! Mukavia bonusbiisejä olivat vain vuoden 1980 demonauhalle päätynyt Widowsien Kelloggsin biisi "Pakkoloma" ja Unicefin "Käkimassaa" Rane Raitsikan (joka joskus soitteli Unicefissakin) laulamana. Youtubessa löytyy runsaasti klippejä keikalta jos haluaa katsoa millaista oli meno, tässä maistiaisiksi yksi:

[youtube][/youtube]

- Marko

[Kari Aittomäki]

Nonni.
Tuola pari vuotta sitte kerroin Jonathan Richman & Modern Loversin siitä esipunk-biisistä, josta on olemassa mm Sexpistolsien surkea liveversio (ainaki Filth/fury-s'trackilla) sekä monenmonta demoa. Mutta myös källi alkuperäisversio.
Kehuin jotta se on eräänläinen esipunk-juttu lähinnä sen suruttoman soittotapansa kautta..
Mutta myös asenteellisesti.
Minä ja me, tässä maailmassa:

Now what do you think about that you guys?
(Radio On!)
Yea, we got the yea-yea
(Radio On!)
I think we got the power got the magic now
(Radio On!)
We got the feeling of the modern world
(Radio On!)
We got the feeling of the modern sound
(Radio On!)
A sound of the modern radio feelin´ when its late at night (Radio On!)
Got the sound of the modern loneliness when its cold outside (Radio On!)
Got the sound of Massachusetts when its late at night (?)(Radio On!)
Cause were on road 128 in hot and dark and love it (Radio On!)
I feel a I feel alone and cold and lonely (Radio On!)
I feel a I feel alone and cold in neon (Radio On!)
I feel alive I feel in love I feel alive I feel all rockin
modern love I feel all rockin modern love I feel all rockin modern me I modern sound modern bop in town
A modern sound modern in on modern miles around
I said a Roadrunner onca Roadrunner twica’ Roadrunnin on merry now
Roadrunner goin now goes home now oh yes Roadrunner go home
Oh yes Roadrunner go home here we go’a

We gonna drive on home you guys

Here we go!
That’s right!
Again!
Bye-bye!

Musiikillisesti tuo on yks kaikkien aikojen kekkauksista, kun se näennäisen helppo autotallirämpyttely kiristyy todella meneväksi.
Vaikkei soittajat virtuooseja olekaan. Vähä niinku osaavampi isoveli näyttäis esimerkillä miten se perusrämpyttely muutetaan musiikiksi, tarinaksi.
Joonatan ikäänkuin jatkaa jenkkiläistä tajunnanvirta-lauluperinnettä, kun sanoilla ei ole niin väliä mutta teemalla ja rytmityksellä ja sillä...
Paikassa olemisen varmuudella on.
Tää on outside-looking-in, mutta laajemmalti katsoen ei kuiteskaan.
Sopeutumatonta.
Juuripunkin esiaste, eikä tuosta räppäämiseenkään ole valtava matka.

Siis tässä se oikia ja alkuperäinen versio jota määääääkin olen paukutellu meneen.
Pankaa tosiaan merkille se kiristyminen siinä lopussa.
Fantastista, noin vähin keinoin.

" onclick="window.open(this.href);return false;

[MikkeM]

-90 luvulla pahennusta herätti jyväskyläläinen shitter limited,aikoinaan suomen vaarallisemmaksi yhtyeeksi tituuleerattu yhtye,kuului omiin suosikkeihin,legendaariset kappaleet Helena Pesola on heitukka,saanko nuolla persettäsi Harri Holkeri yms.

Kyseinen bändi aiheutti oikeusjuttuja ja lehtikirjoittelua,sanat oli lienee osittain kieli poskessa tehty,mutta mistään huumori musiikista ei ollut kyse.

[Lasse Candé]

Screeching Weasel on yleensä lopettanut levyt tyylillä. Mulla alkoi ihan säkällä soida päässä loistava How To Make Enemies And Irritate People -levyn lopetusbiisi ja pistin sitten facebookiin lyhyen kimaran SW:n lopetusbiisejä.

Ekana tämä I wrote Holden Caulfield. (Green Dayltä tuli pari vuotta aiemmin biisi Who Wrote Holden Caulfield, joka on ihan pikkuisen hyvä myös se!)
" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]


Sitten A New Tomorrow. Aivan käsittämättömän päällikkö biisi. Laitan nämä kaikki potkuun oikeastaan sen takia kun sattumalta Ska Nestori oli laittanut tämän saman biisin eilen fb:iin ja minä mitään siitä tietämättä seuraavana päivänä. Kun ei kuitenkaan ole mitään kovin tunnettua musaa niin moista yhteensattumaa pitää hehkuttaa. Hemmetin hyvin noi taustalaulut tulee ääni/rivi mukaan lauluun. Yksi äänistä on muuten tuon edellä laittamani Jawbreakerin laulajan. Ihan pikkusen nätin videon joku myös väsännyt.
" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]


Ja lisää kovaa sanotusta ja perussuoraviivaista SW:a.
" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]

[Lasse Candé]

Junttius-ketjusta:

(Tosin punk on nuorten juttu. Sitä, kun ei kiinnosta mitä sillä vanhalla Dead Kennedys -juopolla joka väitti joskus muka olleensa punkkari on sanottavana.)

Niin varmaan joo! Punk on asenne 8-)

Tokihan Lasse tämän tietää, kunhan kiusaan.

Niin, sähän ravaat siellä Puntala Rockissa, ja onhan siellä toki runsaasti viittäkymppiä lähestyviä ikipunkkareita.

Ja vanhempiakin!

Punk on ennen kaikkea asennetta, se on heimotunnetta mutta myös yksilöllisyyttä, omapäisyyttä, auktoriteettien vastustamista ja elämän ottamista omiin käsiin.

Itse tulkitsen tuon auktoriteettien vastustamisen mieluumminkin skeptisyydeksi ja järjen käyttämiseksi. Se on toki vain henkilökohtainen näkemykseni.

Elämän ottaminen omiin käsiin sitten taas kuulostaa monissa tapauksissa vähintäänkin ristiriitaiselta, jopa koomiselta. Voisi toisaalta sanoa, että joku menestyvä yrittäjä on ottanut elämänsä melko lailla paremmin käsiinsä kuin joku yhteiskunnan varoilla elävä, joka vieläpä vihaa tai vastustaa yhteiskuntaa.

Sanoisin että 90-luvun punk oli jossain määrin individualistisempaa touhua. Ei niin yhteisöllistä. Oikeastaan vähän kusipäistä tuossa mielessä. Sitten ne jotka olivat olevinaan tosipunkkareita ottivat enemmän vanhempia vaikutteita ja leikkivät DIY-touhuja ja vetivät kiljua.
Mutta kyllä tosiaankin oman elämän käsiin ottaminen on ollut tärkeä osa joitain punk-liikkeitä. DIY:n voisi jopa nähdä olevan keskeinen osa punkkia. Toki täytyy muistaa tämä:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Jotenkin tuontyyppinen kyynisyys, tuo mikä oli aika paljon valloillaan 90-luvulla kiteytyy ehkä parhaiten juuri SW:n sanoissa.

Kuitenkin, luulisin että myös DIY elää vielä tänäpäivänäkin hyvin tietyissä piireissä. Pascoja bändejä ja sohvamajoituksia jne jne. Ei siinä, se on erittäin tervettä nuorisotoimintaa. Huomata että asioita pystyy järkkäämään itse. Ehkä sen individualistisen jutun agenda on taas jonkinlainen oman älyllisyytensä tutkiskelun ylistys. "Minä pystyn ajattelemaan itse." Jokaiseen lukioluokkaan mahtuu muutama näistä tutkiskelijoista aina. 90-luvulla osa näistä saattoi olla punkiin kallellaan ja pukeutua melko tavallisesti.

[Paappa]

[youtube][/youtube]

[Teo Parjanen]

Viron ylpeys J.M.K.E.

[youtube][/youtube]

[youtube][/youtube]

[Mika]

Tässä on kavereiden bändin tuotantoa (itse en kyllä yhtään tykkää, mutta pitäähän sitä nyt kavereita kehua).

[youtube][/youtube]

[Lasileuka]

Eiköhän Pertti Kurikan nimipäivät oo viimevuosien punk-rämistelijöistä se varteenotettavin

[youtube][/youtube]

Ja vuoden (vuosikymmenen?) ehkä paras suomalainen elokuvakin kertoo sattumoisin ko. bändin seikkailuista. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.

[youtube][/youtube]

[PDC]

V1ttu nuo jätkät saa p1llua 8-)

[Lasileuka]

Dokkarissa yksi lukuisista hyvistä kohdista oli kun laulaja Kari totesi jotain siihen suuntaan treenien päätteeksi että on hyvä päivä kun pääsee tupakalle ja naisen luo

[Kari Aittomäki]

Noista kahdesta kommentista päätellen kyse on todellisista ruudinkeksijöistä.
En viitti odotella kolmea varttia edellisen sivun avautumista, joten viittiskös joku paiskata dokkarin osoitteen suoraan.

Mitä punkkiin tulee..
" onclick="window.open(this.href);return false;

Lydonin varsin allearvostettu projekti jälkeen Sexpistolsien.
Nerokasta.
Erinomaisen tyylikästä, vähä surumielista, taitavaa ja tarttuvaa.
Lydon käyttää ääntään kuin isntrumenttia, ammattilaisen taidolla.
Rytmiryhmä on tiukka se nuori sälli kitarankaulassa on Nero.
Tuo soundi.. mm Edge U2:sta nappas ton ja niin teki myös Smithsien Marr.

Yleensäkin tuo postpunk-ajanjakso tuotti tavattoman tyylikästä, miellyttämään pyrkimätöntä poppimetelöintiä.
Useimmat mun PIL- ja Fall-älpyt on suoria lahjoja.
Kun juttu ei ole ihan ekakuuntelulla sulateltavissa.

" onclick="window.open(this.href);return false;
Toi on oikeaa kyynisyyttä, ei sellasta itsekehua mitä täältä saa lueksia.
Sellasta kyynisyyttä jossa on mehua ja tasoja.
Eipelkkää hapanta *skaa lahkeentäydeltä.

Tyyliä.

[Lasse Candé]

Mitäs tästä sanotte?

" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]

Huhhuh! En osaa oikein päättää että hyvässä vaiko pahassa. Päätetään nyt sitte että aika cool!

[M. Vilenius]

Tanaan saapui levytilaus jossa oli muutamia vanhoja suosikkeja, kuten esim.

Circle Jerks:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Youth Brigade:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja hiljattain kaverin esittelema -- mulle ihan uus tuttavuus -- Subhumans:
" onclick="window.open(this.href);return false;
" onclick="window.open(this.href);return false;