Yliopistomaailmasta

[Aihki]

Hmmm ... olen lähes samaa mieltä lähes jokaisessa kappaleessa esitettävän ajatuksen kanssa, en silti kuitenkaan päässyt perille mikä oli varsinainen pointti Pointille. Olkoon päiväsi tylsä ...

[Point]

Hmmm ... olen lähes samaa mieltä lähes jokaisessa kappaleessa esitettävän ajatuksen kanssa, en silti kuitenkaan päässyt perille mikä oli varsinainen pointti Pointille. Olkoon päiväsi tylsä ...

Luupää kertoi tykkäävänsä kissanpennuista. Hyvä, että hän korjasi sen. Luulin hänen syövän niitä lounaaksi, koska kyseessä on periaatteessa melko kustannustehokas raaka-aine

[Point]

Mulla on tylsä päivä.Onko joku muuten kiistänyt perustutkimuksen tarpeellisuutta tai yliopistojen yleishyödyllisyyttä? Tai esittänyt että tutkimustulosten pitäisi olla jotenkin ennalta määrättyjä? Tiedettä, kissanpentuja ja maailmanrauhaa pitää vaalia. Ajatelkaa lapsia!

Eri tieteenalat eivät ole tasa-arvoisia mitä tulee niistä saatavaan yhteiskunnalliseen hyötyyn. Ja hyödyllä tarkoitan tässä yhteydessä a) koulutuksen ja tutkimuksen kykyä palvella elinkeinoelämän tarpeita, b) ei-niin-tuottavaa mutta yhteiskunnan kannalta tarpeellista koulutusta ja tutkimusta ja c) tiedeperunan yleistä kasvattamista. Käytännössä kaikki tieteellinen tutkimus, sovelletut tieteenalat ja yksityisen rahoituksen turvin tehdyt ml., kasvattavat teh tiedeperunaa. A ja B suhteen tilanne on toinen. Vrt. biokemian ja muinaisarabian tutkimus (mulla on btw useampi Hämeen-Anttilan kirja).

Juu. Kukaan ei ole väittänyt mitään. Kunhan olemme käyttäneet työnantajamme aikaa voidaksemme päteä netissä.

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Tutkimuksia voidaan tehdä hyvinkin prosessoidusti ja niille voidaan asettaa hinta ja tavoitteet. Esim. asuinkumppanini tekee sellaisia työkseen ja sellaisen voi tilata, jos hinnasta päästää sopimukseen ja tarpeet kohtaavaat.

Ehkä se huoli, jossa kukaan ei väitä mitään, mutta ovat huolestuneita, on sellaisen tieteellisentutkimuksen suhteen, jotka ovat "eri arvoisia" ja joille hintalapun asettaminen on huomattavasti haastavampaa.

[Poista käyttäjä 1747]

Niin pitäähän myös vähemmän "hyödyllisiä" tieteenaloja tukea kun kerran järjestelmäkin on julkinen. IMO yleissivistys ja monimuotoisuus ovat ihan kelpo syitä käyttää verovaroja. Tosin sekään ei ole mikään peruste toimia tehottomasti joka on suoraan pois koulutuksesta ja tutkimustyöstä. Alakohtaisten määrärahojen allokointi pitäisi olla suhteessa koulutuksesta ja tutkimuksesta saatavaan yhteiskunnalliseen hyötyyn.

Se miten se järjestetään onkin jo toinen asia. Yliopistoilla on huomattava autonomia ja ainoa asia mitä valtio voi käytännössä tehdä on ruuvata yleisellä tasolla rahahanoja kireämmälle. Mutta tämä tuntuisi olevan yleisempikin trendi nykykekkoslovakiassa. Virastot, pursiseurat tm. turhakkeet kertovat korkeimmalle lainsäädäntö- ja toimeenpanovallalle mistä kana pissii ja paljonko hallintoalamaisten kuuluu maksaa siitä hyvästä.

Hmmm ... olen lähes samaa mieltä lähes jokaisessa kappaleessa esitettävän ajatuksen kanssa, en silti kuitenkaan päässyt perille mikä oli varsinainen pointti Pointille. Olkoon päiväsi tylsä ...

Viittaus suunnitelmatalouteen sai luupään näkemään tuomiojaa.

[Aihki]

Viittaus suunnitelmatalouteen sai luupään näkemään tuomiojaa

Jollain muulla tuo olisi lähes huolestuttavaa. Kyllähän tutkimuksessakin on jonkinlainen tulevaisuuden suunnitelma tehtävä, lopputulosta ei vain voi kirjata ennakolta niin kuin naapuriin entisissä viisvuotistoiveissa.

Tulipa tuossa eräässä välissä neljä vuotta seurattua aika laajasti ja läheltä soveltavaa tutkimusta suomalaisissa yliopistoissa. Melko hyvä käsitys jäi. Henkilöresurssien pula oli ehkä suurin este tuloksille.

[Totte]

Alakohtaisten määrärahojen allokointi pitäisi olla suhteessa koulutuksesta ja tutkimuksesta saatavaan yhteiskunnalliseen hyötyyn.

Ja tällekö on jostain ilmestynyt joku hyväkin mittari joka ottaa huomioon myös sen, että tietty tutkimus voi tuottaa tulosta vasta vuosikymminen kuluttua? Periaatteesa olen täysin samaa mieltä, mutta tää menee vähän kategoriaan "rahoitetaan vain niitä tutkimukshankkeita jotka ovat menestyksekkäitä". Ekaks sitten rahoitetaan hanke jolla saadaan se toimiva aikakone.

[Lasse Candé]

Tuo vaatimus on tietyssä mielessä ristiriidassa perustutkimuksen idean kanssa.
Samassa luupää on ihan oikeassa siinä että valtiotasolla rahahanojen sulkeminen ja avaaminen on ohjaustoimi ja myös teh ohjaustoimi.

Olisiko jollakulla ehdottaa jotakin hyvää tapaa siihen että yliopistotoiminta fokusoituisi koko maan tasolla parempaan suuntaan? Ja mikä tämä parempi suunta on?

Itse toivoisin henkilötasolla että enemmän jengiä osaisi hakeutua opiskelemaan sellaisia aloja, joissa maa tarvitsee työntekijöitä. Toivoisin myös että laatutiedettä saisi halvemmalla. Mahdollisesti se yksi teksti, jossa ehdotettiin parempaa keskittämistä Helsinkiin olisi oikeassa. Mutta en tokikaan tiedä, onko näin ja mikä on maan tosiasiallinen etu. Uskon myös että vaikutukset panostuksista yliopistoihin näkyvät muussakin kuin tuotetussa tieteellisessä tiedossa ja opetuksessa. Esim siinä miten yliopistot vaikuttavat alueisiin. Pointtini on siis että yliopistot vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa. Sitä en sitten lähde edes arvailemaan, minkälainen vuorovaikutus olisi hyväksi ja miten kaikki tämä liittyy vaikkapa asuntopulaan tai ylitarjontaan ja miten vaikkapa se liittyy maan kokonaisetuun.

[Totte]

Alla oleva on ihan vain vapaana leijuvia ajatuksia:

Julkisen rahoituksen ei tulisi pyrkiäkään olemaan kaiken kattava. Tietyt tieteenalat ovat hyvin tuotteistettavissa jo nyt, joten näihin löytyy paremmin ulkopuolista rahaa. Julkinen rahoitus sitten tasapainottaa kenttää, jolloin mikään tieteenala ei pääse kuihtumaan. Eli toimii vähän sosiaalitukien tavoin. Tuet annetaan ihmisille, jotka eivät juuri tällä hetkellä pysty saamaan ulkopuolista rahoitusta.

Suomi on pieni maa, mutta mielestäni on vaarallista lähteä keskittymään vain muutamaan tieteenalaan, koska "resursseja ei riitä olla hyvä kaikessa". Kuitenkin, yhden tieteenalan tutkimusta ei voi pirstoutua moneen yliopistoon. Yliopistojen pitää profiloitua. Tämä tarkoitta, että saadaksesi tietynlaista opetusta pitää sitten muuttaa sen yliopiston perässä. Mielestäni tämä on hyväksyttävissä. Yliopistot eivät ole mäkkäri missä pitää saada samanlaista menyytä koko maassa.

Lisäksi pitäisi pyrkiä tekemään paljon poikkitieteellistä työtä. Pitää myös panostaa kansainväliseen yhteistyöhön. Koska kukaan ei halua tulle Suomeen, pitää tutkijoita lähettää ulkomaille säännönmukaisesti. Taaskin, Suomi on niin pieni maa ettei kukaan tule hakemaan meitä kotoa. Pitää itse mennä pyytämään leikkiseuraa.

Yhteistyö liike-elämän ja loppukäyttäjien kanssa on tavallaan hyvä asia, mutta konsulttiprojektit vaativat aikaa, joka on suoraan pois tutkimuksesta. Vaikka siinä sivussa voi syntyä tiedettäkin (ja sitä pystyy tekemään saadun rahan avulla), voi olla vaikeaa saada huipputiedettä aikaiseksi tutkimuksesta joka on räätälöity jollekin tietylle taholle, varsinkin Suomessa. Eli tutkimus voi olla tärkeää, mutta ei ole kansainvälisesti kiinnostavaa.

[Jiu-Jitsu]

Kuitenkin, yhden tieteenalan tutkimusta ei voi pirstoutua moneen yliopistoon. Yliopistojen pitää profiloitua. Tämä tarkoitta, että saadaksesi tietynlaista opetusta pitää sitten muuttaa sen yliopiston perässä. Mielestäni tämä on hyväksyttävissä.

Tällainen keskittyminen tosin johtaa (on jo johtanut Suomessa) siihen, että tietyillä aloilla ei yliopistojen välillä ole käytännössä lainkaan kilpailua. Toisaalta koko ajatus yliopistojen välisestä kilpailusta vaikuttaisi olevan suomalaiselle yliopistoväelle absurdi, ja tulee ehkä korkeintaan mieleen jossain tutkimusrahoitushakujen yhteydessä.

[Lasse Candé]

Yliopistopolitiikkaa heikosti tuntevana, täytyy kysyä että minkä takia tuollainen juuri maan sisäinen kilpailu on tärkeää? Jos vielä oletetaan että niillä aloilla pirstouttaminen mahdollisesti heikentää sen parhaan yliopiston tasoa...

Ja kumpi oletus on järkevämpi, se että niin kävisi vai että päin vastoin kilpailu (nimenomaan maan sisäinen sellainen) on niin arvokas lisä että siitä seuraisi pirstaloitumisesta huolimatta parempaa suomalaista tutkimusta?

[Jiu-Jitsu]

Niin, tietyllä logiikallahan Supercell, Rovio, Remedy ja kumppanit pitäisi yhdistää, kun ei Suomen kokoisessa maassa ole mitään järkeä olla useampaa pelifirmaa, ja tällainen pirstoutuminen vain heikentää suomalaisen peliteollisuuden tasoa...

Vakavammin puhuen, en tiedä olisiko keskittämisestä kokonaisuutena enemmän hyötyä vai haittaa, mutta sitä tunnutaan nyt tuovan jonkinlaisena ihmelääkkeenä esiin, ja mielestäni olisi hyvä pohtia myös vasta-argumentteja:

1) Yliopistotutkimus (ja -opetus) ovat varsin henkilöstövaltaisia toimialoja, ja skaalaedut ovat usein olemattomia (tai jopa negatiivisia). Monilla tutkimusaloilla huippututkimus ei vaadi mitenkään suurta skaalaa, ja optimaalinen tutkimusryhmän koko voi olla hyvinkin pieni, muutamia henkilöitä (tässä on toki alakohtaisia eroja). Esimerkiksi Aalto-yliopiston luomisen yhteydessä tapahtunut kolmen yliopiston yhdistäminen lähinnä toi yhden ylimääräisen hallintokerroksen, eikä juurikaan vaikuttanut itse tutkimusryhmien toimintaan.

2) Yliopistorajoilla ei ole tutkimusprojekteissa usein suurtakaan merkitystä, ja esimerkiksi omista co-authoreistani lähes kaikki työskentelevät jossain muussa yliopistossa. Otin randomilla yhden täysin erilaista tutkimusalaa edustavan artikkelin uusimmasta Science-lehdestä (http://science.sciencemag.org/content/351/6277/1048" onclick="window.open(this.href);return false;, "Author Affiliations"), ja tilanne näyttäisi olevan sama muillakin tutkimusaloilla.

3) Se kilpailu. Esimerkiksi Englannissa on kymmenittäin huippuyliopistoja, jotka kilpailevat kiivaasti rahoituksesta, näkyvyydestä, yhteistyökumppaneista, opiskelijoista ja huippututkijoista. Tällainen kilpailu ei suomalaisia yliopistoja samassa määrin kiinnosta, eikä nykysysteemin puitteissa tarvitsekaan (raha tulee valtiolta ja sähkö töpselistä jne., eikä toisaalta monilla aloilla varteenotettavia kilpailevia yliopistoja Suomessa olekaan). Mitä tutkijoihin tulee, kuten Totte sanoi "kukaan ei halua tulla Suomeen", ja tämä johtuu osittain siitä, ettei Suomessa ole toimivia akateemisia työmarkkinoita. Keskittäminen tuskin ainakaan parantaisi asiaa. Tietysti yliopistojen välinen kilpailu on suurelta osin kansainvälistä, mutta näkisin maan sisäisen kilpailun olennaisena elementtinä tässä.

Yllä siis pari hajanaista ajatusta aiheesta - toisaalta Suomi on aivan erilainen maa kuin vaikkapa Englanti (pieni ja sosialistinen), joten yliopistosektorin menestysreseptitkin voivat olla toisenlaiset. Esimerkiksi Sveitsin varsin menestyneestä yliopistosektorista voisi löytää Suomellekin sopivia toimintatapoja. Joka tapauksessa en ole lainkaan vakuuttunut, että kokoomuksen ajama monopolimalli olisi paras ratkaisu.

[Lasse Candé]

No oli ainakin pohdittu viesti!

Se mikä itseäni tässä kuitenkin pohdituttaa on että jos tilanne on se että nyt tehdyt leikkaukset syövät aikaa siltä tutkimukselta, niin olisiko ihan puhdas tutkimuksen lakkauttaminen siellä "kahden proffan kiskalla" ( ) järkevämpi ratkaisu?

[Ile]

Lasse Laatunen:

Sipilän hallitus leikkaa rajusti yliopistojen valtionrahoitusta. Kepu rakentaa maakuntien Suomea ei vain sote- ja aluehallinnoissa, vaan myös yliopistorakenteessa. Helsingin yliopistoa, maailmalla ainoana noteerattua yliopistoamme kohdellaan kaltoin. Siihen kohdistetaan rajuimmat leikkaukset. Apteekkimaksun palautus lopetetaan. Lähes tuhat yliopistotyöntekijää saa lähteä kilometritehtaalle. Maakuntayliopistot porskuttelevat tyytyväisinä maakuntasarjassaan. Säästöt olisi voitu hakea järkevästi niitä yhdistelemällä. Yliopistoja on nykyisin 14. Niitä on liikaa pieneen maahan.

http://blogit.iltalehti.fi/lasse-laatun ... urvattava/

[Ile]

Sari Sarkomaa:

Tutkimus, koulutus ja kulttuuri ovat keskeisiä kasvun alustoja. Keskeinen kaupunkipolitiikan tehostamisalue on korkeakoulupolitiikka. On vakava virhe, että suurimmat leikkaukset kohdistuvat maamme kansainvälisesti kilpailukykyisimpiin ja laadukkaimpia yliopistoihin. Tällainen tie on kestämätön. Kehysriihessä on koulutuspolitiikka ja leikkausten kohdentaminen otettava pöydälle. Aluepolitiikka on laitettava sivuun ja koulutuksen laatu asetettava etusijalle. Esimerkiksi Helsingin yliopiston muita yliopistoja rankemmat leikkaukset on torpattava. On koko Suomen etu edistää pääkaupunkiseudulla Helsingin, Aalto- ja Taideyliopiston sekä Hankenin laadukasta työtä. Yhtälailla merkittäviä ovat Metropolia, Arcada, Diakonia ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulut.

http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuo ... ikkaloikka

[Totte]

Jiu-Jitsulta todella hyvä viesti. Antaa ajattelemisen aihetta.

En ole vielä ehtinyt miettimään kaikkea läpi, joten kommentoin näin äkkiseltään vain yhtä asiaa mikä osui silmään/tuli mieleen.

On totta, että huippututkimus ei välttämättä vaadi kovin isoja yksiköitä. Jotain on kuitenkin sanottavissa tutkimuksen jatkuvuudesta. Jos tutkimusta yliopistossa pyörittää muutama henkilö, se on todella hataralla pohjalla jos joku jää auton alle, pttää vaihtaa alaa tai menee vaikka muutamaksi vuodeksi sinne ulkomaille. Jos meillä on neljä tutkijaa ja kaksi yliopistoa, on 2+2 malli paljon haavoittuvaisempi kuin 4+0 malli. Jos jälkimmäisessä mallissa lopettaa kaksi tutkijaa, on kuitenkin aikaa ja resursseja kouluttaa uusia tulokkaita. Jos 2+2 mallissa lopettaa kaksi ja nämä sattuvat olemaan samasta yliopistosta, on sitä tutkimusta hyvin vaikea polkaista enää käyntiin. Tämän mukana kuolee sen yliopiston tietotaito, sillä vaikka yhteistyötä kahden yliopistojen välillä olisikin, on erityisosaamisessa todennäköisesti kuitenkin eroja. Ja jos nämä kaksi henkilöä lopettavatkin eri yliopistoissa, on meillä sen jälkeen kaksi yhden hengen tutkimusryhmää sen sijaan, että olisi yksi kahden hengen tutkimusryhmä.

Ja tämä alan kuoleminen ei ole mikään kaukaa haettu juttu. Itse olen ollut siinä tilanteessa, että jos lentokone putoaa jää ala Suomessa yhden henkilön harteille. Ruotsissa sama ala annettiin kuolla pois, ja milläs sen nyt tyhjästä enää synnyttää henkiin?