Argumentaatioanalyysi

[Lasse Candé]

Kysymystulvan massiivisuus tosin ehkä tulee suhteuttaa viestin herättämien kysymysten määrään. Tässä tulee pohdittavaksi, kenen vastuulla siis tarkalleen on, että kysymysten määrä pysyy kohtuullisena? Itse laittaisin sitä vastuuta alkuperäiselle kirjoittajalle, kysyjän lisäksi.

Täällä ei onneksi näe juurikaan tekstejä joiden pointit vuotavat joka kohdasta, kuten tuolla asiakeskustelussa moittimani Tere Sammallahden teksti. Jos hän olisi tullut tänne keskustelijana esittämään samoja asioita, niin kun ei idiootiksikaan voi haukkua tai moittia viestiä, olisi joutunut ottamaan kohtia käsittelyyn. Noin heikolla lähtökohdalla käsittelystä olisi tullut auki repivän rumaa. Liikaa liian monenlaista roskaa.

Kysymysten määrä riippuu siispä tietenkin myös alkuperäisestä tekstistä. Milläs konstilla vastaavaa vastuuta voi laittaa tälle kirjoittajalle kuin hänen kanssakirjoittajalleen, jolla on kysymysmerkkikiintiö? Ehkäpä väitekiintiö?

[Mika]

Tuollaisessa tapauksessa olisi ehkä järkevää purkaa sellainen tajunnanvirtainen avautuminen pienissä osissa, jolloin ne saisi lakaistua kunnolla. Siinä pitäisi sitten vain muidenkin keskustelijoiden olla mukana. Tietyssä mielessä tuollainen taktiikka on ilmeisen harkittua, sillä missään pikaruokasomessa tuollaista tykitystä ei todellakaan pureta auki kohta kohdalta. Mutta vaikutus on varsinkin niihin, joilla ei keskittymiskyyky tai viitseliäisyys riitä selvittämään luultavasti yhtäkään väitettä, tehty. Hampaattomat ihmiset nielevät valmiiksi pureskeltua ruokaa vaikka se olisi suklaakuorrutteista kakkaa.

[Antti]

Kolmas keino, jolla kysymyksiä käytetään väärin, on olkiukkoilu. Sen sijaan että suoraan väitettäisiin jotakin tekaistua jonkun viestistä, sama tehdään kysymyksen muodossa. Luultavasti tunnetuin suomenkielinen esimerkki tästä on "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?", vaikka mitään hakkaamista ei ole osoitettu toteen.

Eikö parempi esimerkki olkiukkoilusta olisi se vähän aiemmin kirjoittamani muotoilu, että "Fubarbarianin mielestä naisten lyöminen on ok"? Tuo "Oletko jo lakannut hakkaamsta vaimoasi" ei ole mistään sanotusta muodostettu karikatyyri eli olkiukko vaan (asiayhteydestä riippuen) virheellinen väite, joka on sisällytetty osaksi kysymystä. Siitä tulee kyllä mieleen päättely "jos et ole lopettanut jonkin tekemistä, teet sitä, eli jos et ole lopettanut hakkaamasta vaimoasi, hakkaat vaimoasi" (vrt. jos et ole menettänyt sarvia, sinulla on sarvet), joka ei sekään ole mielestäni mikään olkiukko. Tämmöinen kielellisiin silmänkääntötemppuihin perustuva virheellinen argumentointi on sitä, mitä Platonin ja Aristoteleen mukaan sofistit harrastivat. Toisaalta yhteys olkiukkoon löytyy sitä kautta, että päätellään esim. "Sokrates ei pidä vuoden 2016 Ghostbusters-elokuvasta; vuoden 2016 Ghostbusters-elokuvassa on pääosassa naisia; Sokrates ei siis tykkää naisista elokuvien pääosissa".

[Mika]

Noissa kaikissa tietysti se asiayhteys vaikuttaa. Tuskin kukaan ihan puskista hyppää kesken keskustelun kysymään: "Oletko jo lopettanut vaimosi hakkaamisen?"

Mutta jos tekisi, eihän se sitten tietenkään olkiukko olisi vaan mahdollisesti puhjenneen skitsofrenian merkki. Tai alkavan alkoholipsykoosin, jos kyse olisi aamuyöstä.

Kaikki riippuu kaikesta. Huomioni oli nyt siinä, miten kysymyksiä voi aika helpostikin käyttää väärin, ja usein nettikeskusteluissa käytetäänkin, vaikka lähtökohtaisesti kysymykset vievät keskustelua eteenpäin.

[Antti]

Juu, nillitin vain siis tuosta nimityksestä. Tuo nimenomainen muotoilu on tietysti ilman asiayhteyttä outo, mutta muodollisesti vastaavia kysymyksiä saattaa kyllä nähdä esim. tiedotustilaisuuksissa ja haastatteluissa (ja ehkä joskus keskustelufoorumeillakin).

Seneca muuten vertaa tuota kysymystyyppiä taikureihin kuppeineen ja palloineen: harmitonta ja hyödytöntä temppuilua, joka menettää mielenkiintonsa, kun tietää, miten temppu tehdään (tästä voidaan olla toki eri mieltä).

[Eppu]

Mieleni tekisi keskustella henkilöön liittyvästä argumentaatiosta erikseen. Kulttuuripolitiikka-ketjussa on keskusteltu Yleisradion DEI-koulutuksiin, "Taskudramaturgiin" ym. liittyvistä kohuista. Iso osa keskusteluun tuodusta taustamateriaalista on esimerkiksi Sanna Ukkolan ja Ivan Puopolon kirjoituksia/videoita, minkä johdosta ketjussa käydyssä keskustelussa viljellään viittauksia siihen, että kyseisten henkilöiden ulostulot ovat latautuneita, johon luonnollinen vastine on sanoa, ettei henkilöön menemisellä voi argumentoida vastaan.

Kuitenkin on näin, että laajemmassa kontekstissa sekä Ukkola, että Puopolo ovat Yleisradiosta ulos savustuneita (Se on sitten eri kysymys, että kuinka aktiivisia toimia tässä kehityssuunnassa on aikoinaan tapahtunut ja kenen toimesta) toimittajia, joten mielestäni kyseisten ihmisten henkilöhistoria liittyy väkisinkin siihen, missä sävyssä he esittelevät Yleisradioon liittyviä asioita.

Kysymykseni siis kuuluukin: Missä menee se raja, jolloin keskusteluun osallistuvan henkilön huomioiminen on relevanttia, ja missä kohtaa argumentaatiovirhe?

Wikipediatasoisesti argumentum ad hominemissa on kyse siitä, että viitataan henkilön sellaisiin piirteisiin, joilla ei argumentaation alaisena olevan ilmiön kannalta ole merkitystä. Esimerkkinä tästä voitaneen pitää esimerkiksi Puopolon tyyliä, joka on hyökkäävä ja sävyltään vastakkainasettelua ja riitaisuutta hakeva, mikä ei siis kerro sitä, kuinka totuudellisia ja oikeita hänen esittämänsä asiat ovat. Mutta voidaanko tuon sävyn katsoa olevan indikaatio siitä, että kyseisen henkilön näkemykset ovat käsiteltävänä olevan aiheen kannalta vinoutuneita?

Jos ihminen raivoaa jostakin teemasta, onko hänen raivonsa huomioon ottaminen henkilöön menevä argumentaatiovirhe?

[Lasse Candé]

Tästä ollaan muistaakseni keskusteltu aiemmin.

Minun mielestäni lähteiden osalta saa huomattavasti kovemmin kyseenalaistaa lausujan kuin mitä keskustelussa saa hyökätä keskustelijan henkilöä vastaan.

Toisaalta, silloin kun on kyseessä konkreettinen argumentti eikä epämääräinen linkitys tekstiin tai videoon, tulisi ensikädessä käsitellä ilmennyttä seikkaa.

Näkisin ihan osuvana vastineena sille, että ”katsoppas tämä kymmenen minuutin video, niin opit jotain (mitä kirjoittaja ei riittävällä tarkkuudella yksilöi)” että ”enpäs katso tuolta pelleltä mitään, ellei jotakin hyvää syytä ilmene”.

Jos haluaa, että muiden argumentit, joita itse hyödyntää, saa jotenkin argumentteina arvoisensa kohtelun, niin ne tulee yksilöidä ja allekirjoittaa itse. Lähteiden kanssa tai niitä vastaan keskustelu on liian epämääräistä kenellekään.

Yksilöimistä, yksilöimistä ja yksilöimistä.

[Jorge]

Kuitenkin on näin, että laajemmassa kontekstissa sekä Ukkola, että Puopolo ovat Yleisradiosta ulos savustuneita (Se on sitten eri kysymys, että kuinka aktiivisia toimia tässä kehityssuunnassa on aikoinaan tapahtunut ja kenen toimesta) toimittajia, joten mielestäni kyseisten ihmisten henkilöhistoria liittyy väkisinkin siihen, missä sävyssä he esittelevät Yleisradioon liittyviä asioita.

Se on yleensä ihan hyvä kysymys, kun mietitään entisten työntekijöiden kommentteja työnantajasta. Lähtökohta ei välttämättä ole neutraali, mutta (sisäpiiri)tietoa aiheesta voikin sitten olla paljon enemmän kuin muunlaisilla kommentoijilla ja kommentointi voi olla vapautuneempaa kuin nykyisillä työntekijöillä.

[Mika]

Valvomo: Siirretty Poliisin voimankäyttö -ketjusta. Viesti on vastaus tähän viestiin.

Nuo neljä kysymystäsi eivät liity mitenkään minun kirjoittamaani. Sinä oletat nyt omiasi. Se on argumentointivirhe nimeltään olkinukke.

https://owl.excelsior.edu/argument-and- ... straw-man/

[OlliM]

Nuo neljä kysymystäsi eivät liity mitenkään minun kirjoittamaani. Sinä oletat nyt omiasi. Se on argumentointivirhe nimeltään olkinukke.

https://owl.excelsior.edu/argument-and- ... straw-man/

Itseasiassa kyseessä on argumentaatiotapa nimeltään "reductio ad absurdum", mutta se kyllä monesti helposti sekoitetaan olkinukkeen.

Tämä nyt on kuitenkin jo täysin aiheen vierestä, joten lopetan osaltani tähän ja keskitytään tässä ketjussa voimankäytön arviointiin, ei metakeskusteluun argumentaatiosta.