Sisu

[Sisu]

Voi vtu mikä viikko. No, yritetään raapustaa jotain kasaan.

Tiistai 05/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Vuoden ekalla tunnilla oli paljon porukkaa ja pääpaino perustekniikoissa. Ulkona oli vaihteeksi ollut tappokuuma keli koko päivän ja itsellä oli veto pois, piti välillä ottaa seinästä tukea kun olin takarivissä. Tekniikkasarjojen perään harjoiteltiin pareittain yakusoku kumitea (pitäis kirjottaa näitä saman tien ylös että muistais jotain). Tunnin lopuksi sensei kiitti hyvästä energiatasosta ja ilmoitti, että kagami biraki on kuun loppupuolella.

Intermediate-tunnilla tehtiin lisää yakusoku kumitea, porukan ainoa ylempi ruskeavöinen otti minut ja kaksi ylempää vihreää sivuun ja opetti numero nelosen. Jota meidän ei vielä pidä osata. Ooops. Sensei murahti, että unohdetaan sitten nämä tekniikat tältä erää.

Sparritunnille jäi vakiosenioreiden lisäksi yksi keltainen vyö ja kaksi sinivöistä (yksi aikuinen ja yksi lapsi), mukava saada uusia naamoja mukaan. Alkulämmittelyn (koska hiki ei ollut vielä kellään) jälkeen vedettiin 3 x 3 x 15 dipin sarja tuolien avulla. Tämän jälkeen tehtiin 3 x 60 s. lankku joiden välissä 10 x vatsalihasliike. Sen jälkeen rennoin hartioin (= latinki kortilla) tehtiin tekniikoita mitseihin, lähinnä jab + punch-sarjoja lantion kiertoon keskittyen. Tämän jälkeen sensei käski laittaa suojat päälle ja sparri alkoi.

Olen meinannut aiemmin kirjoittaa yhdestä ylemmän ruskean oppilaasta "Väkivaltaiset treenaajat"-ketjuun, mutta en syystä tai toisesta ole ehtinyt. Kyseessä on reilu parikymppinen ikänsä treenannut nuori mies joka on fyysisesti ja teknisesti dojon muita oppilaita valovuoden edellä - harmi vaan että herran ego on samoissa sfääreissä. Vajaan kolmen vuoden mittaan olen ottanut tältä turpaan sparrissa useamman kerran, jos ei nyt ihan naamaan kuitenkaan niin kroppa on kyllä tutissut. Tämä siis ihan sieltä alkuajoilta lähtien kun itsellä oli kokemusta pyöreät nolla ja fysiikka nykyistä "hirmukuntoa" huonommalla tasolla. Homma on mennyt pariin otteeseen sille tasolle, että on ollut pakko vetää sensei peliin mukaan rauhoittamaan tilanne. Tämä ei valitettavasti ole mennyt suosiolla perille ja olen jokaisesta episodista saanut karate-takkiin tavalla tai toisella: olen esim. pelkkää ilmaa dojolla ja sparrin aikana mies seisoo edessä tekemättä mitään tai vaihtoehtoisesti tekee hyökkäystekniikat super slow motion-nopeudella. Kaikin puolin mukava nuori mies ja miellyttävä esimerkki.

Sparrin aikana menin jostain syystä ihan lukkoon tämän tyypin kanssa, tätä ei ole käynyt todella pitkään aikaan. En ollut oma sisukas itseni jostain syystä ja yritin torjua mitä vastaan tuli ja sieltähän tuli taas. Kaiken päälle tyyppi treenaa ikivanhoilla säkkihanskojen tapaisilla lätysköillä niin että varmasti tuntuu. Sillä ei ollut taas mitään väliä että mitä vastapuoli tekee, sparrityyli ei muuttunut miehellä tippaakaan ja osumaa satoi. Vtutti koko tilanne, oma jäätyminen ja sen ylemmän ruskeavöisen tyypillinen "MINÄ VOITAN"-asenne.

Sparrin jälkeen treenien loppupuoli meni kohtalaisesti, ekalla tunnilla tullut heikotus voimistui ja oltiin kieltämättä kaikki aika piipussa. Kotona kerroin miehelle mitä treeneissä kävi taas kerran ja hän ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseen. Hän ehdotti, että puhun sensein kanssa johon totesin, että siitä tulee vaan enemmän ongelmia. Toinen ehdotus oli jutella yhden shodanin kanssa jonka kanssa olemme viime vuoden aikana ystävystyneet ja joka tietää taustaa. Hyvä ehdotus, mutta ei välttämättä muuta tilannetta mitenkään. Hmmm.

Myöhemmin tajusin, että nyt taitaa olla nestehukka pahempaa laatua kun tuli lämpöslaakin oireet päälle, se olikin sitten kesän eka ylikuumeneminen siinä. Hullu suomalainen kun pitää täällä kuumassa asua.

[Sisu]

Torstai 07/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Edellisten treenien jälkeen ei ollut mikään megafiilis ja sitä mietin pari päivää. Tulin siihen lopputulokseen, että en anna yhden 2.5 minuutin sparrierän pilata hyviä 2.5 tunnin treenejä ja läksin miehen kanssa dojolle.

Ensimmäinen tunti meni samalla kaavalla kuin tiistaina, tosin yakusoku kumiten sijaan tehtiin lisää sarjoja kokutsu dachissa liikkuen. Sitä oli mukava tehdä vaihteeksi kun yleensä liikutaan zenkutsu dachissa, etenkin kun olen viime aikoina oivaltanut nekoashi dachin merkityksen "siirtymäaskeleena" kokutsu dachista etujalan potkulle.

Meditaatioon jäi ennätysmäärä oppilaita, meitä taisi olla kymmenen tai jopa kaksitoista. Vaude. Yritin meditaation aikana rauhoittaa mieltä seuraavaa tuntia varten ja taisin siinä jopa jossain määrin onnistua.

Ja sitten sparritunnille, johon meitä jäi sama sarja kuin tiistaina. Alkulämmittelyn jälkeen laitettiin tuolirivi seinää vasten ja sitten porukalla 3 x 3 x 10 dippisarja. Tästä mentiin hartiat sopivan velttoina lattialle jossa tehtiin 3 x 60 s. lankku ja joka väliin 10 x vatsalihasliike. Sitten tehtiin tekniikoita mitseihin, jatkoa tiistain jab + punch-sarjoille johon tällä kertaa yhdistettiin mawashigeri. Sarjojen jälkeen kevyet sparrivarusteet päälle ja ottelemaan. Ekan erän otin miehen kanssa ja molemmista paistoi tekemisen ilo vaikka kovaa tuli vedettyä. Harva sitä saa aviopuolisoa vetää keskivartaloon pari kertaa viikossa. Seuraava erä oli aloittelevaa, teini-ikäistä keltavöistä vastaan, sensei meitä alussa käski että 80% torjuntoja aloittelijoiden kanssa, vedot säästöliekillä ja kannusta toista kokeilemaan lyhyitä sarjoja. Mukavaa oli, ko. oppilas on innostunut karatesta ja haluaa aidosti oppia ja uskaltaa kokeilla mitä tulee ehdotettua + otti pointit vastaan suorilta ja osasi niitä laittaa saman tien käytäntöön.

Viimeiseen erään sain vastaan sen ylemmän ruskean vyön kaverin ja päätin, että periksi ei anneta. Turpaan on tullut ennenkin, mutta niistä on aina selvitty ja tänä iltana en takuulla jäädy paikoilleni. Liekö tämä sitten näkynyt naamasta, mutta jostain syystä kaveri päätti vetää erän tällä kertaa vielä tavallistakin kovempaa. Prkl ja ei kun vastaan sillä mitä enää kropasta lähti, joka ei realistisesti katsottuna ole lähellä sitä mihin se ylempi ruskea pystyy kahden tunnin treenin ja kahden erän jälkeen. Erän loppupuolella alkoi oma suojaus loppua ja sitten alkoi etupotkut keskialueelle - niitä tuli perä jälkeen yli puolen tusinaa ja joka osuma samaan kohtaan vaikka aloin jo mennä kasaan eikä suojauksesta ollut hajuakaan. Jotain yritin viimeisillä huuruilla vetää väliin takajalalla tai käsitekniikoilla ja vastauksena tuli samalla intensiteetillä ensin kiertopotku oikeaan reiteen, sitten vasempaan jonka jälkeen sain lopuksi ihan saatananmoisen kiertopotkun melkein samaan kohtaan vasempaan reiteen. Tähtiä näkyi ja jalka meni oudon turraksi. Kuulin sieltä tähtisateen keskeltä vastustajan huudon: "Toi reisipotku ei ollut mitään, suojaus ylös!" ja siinä samassa kiertopotku suhahti päätä kohti. Se ei onneksi osunut. Eräkello soi, takaisin riviin jossa kumarruksen jälkeen kaveri oikein taputti olkapäälle, että hyvin vedit.

Treenien jälkeen mies kysyi, että menikö tämä ilta paremmin ja sanoin että meni, mutta vain koska päätin että en juokse karkuun ja selviän tilanteesta. Kotona kerroin tarkemmin mitä erän aikana tapahtui ja siinä oli taas molemmilla kulmakarvat koholla, että mitä tästä nyt sitten pitäisi oppia? Senkö, että 22-vuotias vuosia treenannut urheilijapoika pystyy vetämään reilulta kolmekymppiseltä, hitaammalta ja heikommalta naiselta ilmat pihalle? Hienoa.

Tästä huolimatta olin tyytyväinen siihen, että kovasta tilanteesta huolimatta hyökkäsin takaisin koko erän ajan. En ehkä mahtavalla tekniikalla tai millään impaktilla, mutta enpä jäänyt tuleen makaamaan. Ha!

[Sisu]

Perjantai 08/01/10 - kuntosali 1 h

Herätessä raotin peitonkulmaa varovasti ja mietin, että mitenköhän kikertävän kukertavat jalat mahtaa olla. Vasen reisi on musta ja samalla alueella on ihonalaisia, syvempiä verenpurkaumia. Oikeassa reidessä ei näy ruhjetta, mutta osumakohdassa on ihon alla kipeä patti. Ei satu kuin sillon kun kävelee tai istuu, eli ei juuri ollenkaan. :evil:

Kävin töiden jälkeen kuntosalilla heilumassa reilun tunnin, pätkän crosstrainerilla josta siirryin juoksumatolle kokeilemaan pidemmän matkan hölkkäämistä. Hyvältä tuntui ja jalatkin alkoivat vetreytyä tunnin aikana. Venyttelyn jälkeen vietin nautinnollisen hetken porealtaassa ja annoin veisuihkun hieroa kipeitä lihaksia.

Ruhjeet pahenivat päivän mittaan (niin kuin ne nyt yleensä tuppaa aluksi tummua) ja kotona mies ei ollut varsin riemastunut tilanteesta. Olin edelleen sitä mieltä, etten puhu sensein kanssa ettei tilanne pahene, mutta samalla mietin että miten helkkarissa tämä sitten tästä jatkuu.

[JanneM]

Treenin jälkeen sensei kysyi, että mitä se "sisu" oikein on. Kerroin, että se on suomalaisille tyypillinen kansanpiirre, samaan tapaan kuin Välimeren maiden asukkeja pidetään kiihkeinä tai ranskalaisia romanttisina ja yritin selittää mitä kaikkea siihen liittyy, suoraa käännöstä kun sanalle ei ole. "Perseverance" on aika lähellä, mutta ei sekään ihan 100-pros. kohdalle osu. Mies ehdotti, että sisulla mennään läpi tilanteesta jossa ei ole edes viisasta jatkaa ja tuumasin, että näinkin se varmaan on tosin tuota ei suomalainen tietenkään myönnä. Heh.

Mä olen havainnut, että ainakin Jenkeissä käytössä oleva termi gameness vastaa hyvin sisua.

[Sisu]

Lauantai 09/01/10 - karate 1.5h, general syllabus class

Heräsin kireänä kuin viulun kieli. Kun mies kysyi että mitäs mietit, sanoin että sparraamisen lopettamista. Ei käy, tuli vastaus, tähän on löydettävä joku muu ratkaisu. Aamiaisen jälkeen päätin, että puhun sensein kanssa asiasta, kävi miten kävi. Tuntui, että teen tikusta ja asiaa että pitäis vaan olla vahvempi, mutta tosi asia on että sen ylemmän ruskeavöisen käytös on ollut jatkuvasti epäasiallista etenkin verrattuna Seidon kilpaurheilusta poikkeavaan perusfilosofiaan.

Kysyin senseiltä voisimmeko keskustella tunnin jälkeen ja hän kysyi heti olenko kunnossa. Sanoin, että en ole, mutta jutellaan tunnin jälkeen. Menin vaihtamaan vaatteita ja seinän läpi kuulin hänen keskustelevan asiasta lyhyesti miehen kanssa.

Treeneissä tehtiin lisää perustekniikkaa, sarjojen jälkeen kokeiltiin vaihteeksi puolustautumista istuma-asennosta. Meni koko tunti vähän ohi kun ajatukset oli jostain syystä muualla. Sensei puhui kaikille tunnin aikana siitä miten treenien aikana opetellaan itsepuolustusta jos sattuu, että kadulla sattuu, ja että itsetarkoitus ei ole oman näyttämisen halun kasvattamisessa. Treenien jälkeen senseillä oli pari mukaan haluavaa lyhyellä intro-tunnilla ja odotimme keittiössä. Siinä tuli taas mietittyä, että olenko tekemässä kärpäsestä härkäsen vai mikä on, mutta mies vakuutti että oikealla asialla ollaan.

Sensei aloitti keskustelun sanomalla saman tien, että jaahas, sitä ollaan taas saman asian äärellä ja että hän on erittäin pettynyt tämän ylemmän ruskeavyön asenteeseen. Ei tunnu menevän ohjeet perille vaikka asiasta on muistutettu ja useammin kuin kerran puhuttu. Kerroin mitä tiistaina tapahtui ja hän toivoi että olisin tullut puhumaan jo tiistai-iltana (ei ainakaan tarvinnut enää miettiä, että kannattiko aihe ottaa puheeksi). Hän ei missään tapauksessa halua että lopetan sparraamisen sillä hän pitää minusta oppilaana, ihmisenä ja arvostaa sitä esimerkkiä mitä omalla käytöksellä tuon esille.

Sensei sanoi ymmärtävänsä hyvin myös sen miksi harrastan karatea ja että sillä ei ole paljon tekemistä kilpailun tai paremmuuden kanssa. Fyysinen koetus toimii haasteena ja itsensä kehittämisen välineenä, mutta siinä pitää olla tolkku mukana. Olisi järjetöntä lähteä siitä olettamuksesta, että pystyn sparraamaan tasan yhtä kovaa kuin ylempivöiset, nuoret miehet; sen sijaan keskityn siihen, että oma suoritus paranee ajan mittaan ja että asetan realistisia tavoitteita tämän saavuttamiseen.

Näytin torstain ruhjeita ja kerroin mitä erän aikana kävi. Sanoin myös, että vaikka ei tässä mitään satubalettia vedetä, ei tarkoituksena käsittääkseni ole maksimaalisen voiman käyttö etenkään kokemattomamman vastustajan kanssa. Esim. miehen ja muiden ylempivöisten kanssa tulee vedettyä kovalla intensiteetillä, mutta toisista pidetään aina huolta eikä ylilyöntejä juuri tapahdu koska voimankäyttöä osataan hallita molemmin puolin. Sensei sanoi, että tällä kaverilla ei ole vyöarvosta riippumatta vielä ihan kaikki palikat kasassa ja kilpavietti menee välittömästi päälle, ja voi olla että seuraava vyöarvo on tiukassa. Mustaan vyöhön kuitenkin edellytetään paljon enemmän kuin silkkaa voimaa ja tekniikkaa, siinä pitää olla opettajan esimerkki eikä mikään kone. Mielenkiintoista joskaan ei kovin yllättävää oli kuulla että sensein kanssa sparratessa sama tyyppi käyttää suurimman osan ajasta karkuun juoksemiseen, tai jos sensei pääsee iskuetäisyydelle hän kääntää tälle selän. Reilu meininki!

Sensei sanoi, että hän aikoo painottaa voimankäyttöön liittyviä perusasioita seuraavalla tunnilla ja keskustella tämän tyypin kanssa henkilökohtaisesti. Sanoin suoraan, että siitä seuraa meikäläiselle jatkossa vaikeuksia mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Mieheni ehdotti, että tilannetta pitäisi yrittää hoitaa niin, että kaverin ego ei saa hirveää kolausta mutta sen kun keksis että miten. Kerroin senseille miten edellisillä kerroilla saman tyypin käyttäytyminen on muuttunut näiden tapahtumien seurauksena ja että odotan samanlaisia seuraamuksia. Sensei sanoi pitävänsä tilannetta silmällä ja meinaa tsekata minulta onko kaverin käytös muuttunut. Samoin hän aikoo pitää meidät jonkun aikaa sparratessa erillään, että tilanne rauhoittuu.

Kumma juttu että tuntui heti paremmalta kun sai puhuttua asiasta. Saa nähdä mitä ensi viikolla käy, jos käy kipiää niin eipä se tyyppi kaiva muuta kuin omaa kuoppaansa.

[Sisu]

Kirjoitin aiemmin, että olemme ystävystyneet yhden shodanin kanssa viime vuoden mittaan. Kyseessä on saman ikäinen nainen ja meillä menee arvomaailma kohdalleen sekä treenaamisen suhteen että myös dojon ulkopuolisten arvojen kanssa. Mainitsin tilanteesta lyhyesti tekstiviestillä ja hän kutsui tänään aamukahville juttelemaan.

Siinä sitten kahvin kanssa tarjoilin eksoottisen näkymän shortsien lahjetta nostamalla. "That bastard", tuli sihahtava vastaus hampaiden välistä kun niitä ruhjeita tutkailtiin. En ensin huomannut, mutta hänen 4-vuotias tytär järkyttyi hieman näkemästään ja meni äitiä halaamaan ja kuiskutti jotain tämän korvaan. Äidin rohkaisusta hän varovasti kysyi, että miksi minua on sattunut. Sanoin, että se oli vähän niin kuin vahinko ja että ei siihen satu enää. Sain sitten lohdutukseksi yhden tytön piirustuksista ja ison halin (ei todellakaan voi sattua enää, piirroksessa on Teräsmies). Aviomieheltään tuli myös kommenttia, sanoi että hän voisi tästä lähteä kylille saman tien ja takoa siihen tyyppiin järkeä.

Keskusteltiin aiheesta reilu tunti ja tämä treenikaveri sanoi, että oli tosi lähellä ettei hän vaihtanut dojoa kun sen tyypin kanssa treenaaminen ei saman ongelman takia napannut. Hän ei kuulemma ikinä tästä ole kertonut senseille, mutta nyt hän meinasi aiheesta keskustella sensein kanssa (noin yleensäkin). Tuumattiin myös, että asiaa voisi ehkä helpottaa jos tämä kaveri kävisi joskus sparraamassa jollain toisella dojolla, uusia ja omalla tasolla olevia vastustajia vastaan. Meidän pienessä porukassa kaikki tietävät jokaisen yksittäisen sparraustyylin, eikä sieltä löydy ketään joka haluaa vetää samalla voimalla.

Hän yllättyi kun kerroin tyypin tavasta juosta senseitä karkuun sparrissa. Tuumasi vaan, että jos tuolla asenteella noin ylipäätään yrittää mustan vyön kokeeseen sieltä tulee kohtuu tukevasti kuonon päälle. Hän jatkoi, että hän on nähnyt miten joitakin oppilaita on pidetty odottamassa shodanin vyökoetta vuosien ajan kun asenne ei ole kohdallaan (minimiaika on 12 kk). Huvittavaa oli sekin, että lauantaina sama kaveri kysyi tältä shodanilta, että miten ja milloin hän sai tietää omasta vyökokeestaan ja mainitsi syyskuun leiristä jonne mustavöisten lisäksi on kutsuttu ylemmät ruskeat vyöt. Meidän kesken tämä mustavöinen totesi, että jos vyökokeesta ja sen ajoituksesta pitää kysyä, siihen ei ole valmis.

Hyvä tietää että en ole ongelman kanssa yksin ja että omat fiilikset eivät ole ihan aiheettomia.

[Sisu]

Maanantai 11/01/10 - kuntosali 1h

Ensimmäinen tapaaminen ohjaajan kanssa. Käytiin läpi tavoitteita + suoritettiin muutama mittaus lähtötilanteeksi ja sen jälkeen ohjaaja teki saliohjelman. Pääpaino on kestävyyden ja jalkavoiman lisäämisessä, muutama keskivartalo- ja yläkroppaliike laitettiin myös mukaan tasapainottamaan sarjaa.

Hyvä ohjelma ja hienoa sali, tosin edelleen naurattaa kardio-vehkeiden telkkariliitännät ja venyttelytilan "mukavuus". He he.

[Sisu]

Tiistai 12/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Kuun toinen viikko, ohjelmassa IP-tekniikoita ja kihon + yakusoku kumitea. Ekalle tunnille ilmaantui vakiporukka, eli liuta valko- ja sinivöisiä, muutama keltavyö, sekä miehen lisäksi tämä ylempi ruskea sekä isänsä jolla on ylempi vihreä vyö. Päivällä oli taas tappokeli, taisi mennä +40C rikki ja dojo oli kuin sauna - sen tietää että on erityisen hikinen treeni tulossa kun salin puulattia on kuuma.

Kelistä huolimatta sensei veti tiukan treenin: alun perustekniikkaharjoitteet tehtiin kiba dachissa ja drillien väliin mentiin lattiaan tekemään lihaskuntoliikkeitä. Taidettiin olla kaikki jossain hämärän rajamailla ja teemaan sopien tapahtui jotain jota en ole vajaan kolmen vuoden treenaamisen aikana todistanut: sensei antoi meille 30 sekkaa aikaa juosta keittiöön vesihörpylle. Unheard of! Tämän jäljestä vaihdettiin IP-tekniikoihin, ensin alemmat vyöarvot keskenään ja sitten me vihreistä ylöspäin ensin yksin ja sitten pareittain.

Alemman vyöarvon oppilaat olivat salin laidalla kun teimme tekniikoita ja sensei alkoi puhua siitä miten IP-tekniikat suoritetaan ja mikä merkitys treenaamisella on tositilanteita silmällä pitäen. Tässä kohtaa alkoi miehellä ja minulla veto loppua kuumuuden takia ja oli molempien pakko istua alas kuuntelemaan. Sensei jatkoi: IP-tekniikoiden tarkoituksena on suojata meitä tilanteessa jossa vaihtoehtoja ei ole ja että niitä treenataan kovaa - sparri on eri juttu, sinne tullaan ikään kuin vaihtamaan ideoita ja kokeilemaan mikä toimii, eikä kyseessä ole mikään turnaus jossa ainoa tarkoitus on voitto. Jos olisimme aina kilpailutilanteessa hän laittaisi vain samaa sukupuolta olevat ja saman kokoiset vastustajat ottelemaan keskenään. Samoin jos vastustaja ei enää saa suojausta ylös, se ei ole mikään pisteottelukutsu vetää samaan kohtaan perä perän jälkeen täysiä. Tästä sensei kääntyi vieressä seisovan ylemmän ruskeavyön eteen ja sanoi lempeästi mutta tarkoituksella: "And you have got to stop doing that." Hän jatkoi myös, että jos sparraat juniorin tai heikomman vastustajan kanssa pitää kontrolli olla hallussa, saman tasoisia vastaan saat vetää kovempaa. Tähän sensei vielä tälle oppilaalle henkilökohtaisesti painotti että tämän tulee oppia pitämään puolensa kokeneita ottelijoita vastaan.

Siinä tuli kaksi suoraa pointtia muiden oppilaiden edessä, ei millään tavoin alistaen tai saarnaten, vaan lempeästi opettaen. Kritiikkiä kyllä, mutta ei mitään nöyryytystä. Sensei jatkoi vielä aiheesta kaikille yleisesti ja painotti dojon perussääntöä: toisista pidetään huolta. Katselin varovasti sen ylemmän ruskeavöisen suuntaan puheen aikana, tämä seisoi salin keskellä ja kehonkielestä näki, että viesti meni perille. Tunnin jälkeen kaveri ei tullut keittiöön juomatauolle vaan käveli hetkeksi ulos, eikä paljon hakenut katsekontaktia saliin palatessaan.

Saman kaverin isän kanssa ollaan treenattu melkein sama aika ja näitä kokemuksia käyty läpi. Ikinä ei olla aiheesta keskusteltu, mutta siellä on takana semmoinen sanaton ymmärrys, eli isänsä ei meihin kohdista mitään antipatiaa vaan antaa pojan käsitellä tapahtumia ja oppia tekemisistään. Voisin tästä heittää yhden esimerkin, mutta jätetään toiseen ajankohtaan, tulee muuten kilsan pituinen viesti.

Lyhyellä välitunnilla käytiin läpi yakusoku kumitea pareittain, sensei treenasi sen ylemmän ruskean kanssa kahdestaan ja piti normaalia treenivauhtia yllä. "Välitunnin" jälkeen tyyppi lähti isänsä kanssa eikä jäänyt sparraamaan ja kuten aiemmin ei tullut keittiöön juomatauolle tai moikkaamaan lähtiessään.

Sparritunnille meitä jäi muutama vihreävöinen ja yksi sinivyö, käytiin läpi perusjuttuja mitseihin ja tyynyihin. Sarjojen aikana meitä jäi yksi yli paritekniikoista ja senseillä oli oikein spesiaaliherkkua tiedossa: kolme tuolia yhteen niin, että neliön yksi sivu on auki seinää kohden, siitä noustaan tuolin päälle seisomaan josta varjonyrkkeilyä tuolien päällä liikkuen, iskut ja potkut seinää kohti. Kuka pelätyn kungfun taitaa... Jee.

Kotimatkalla tuumattiin, että sensei hoiti tilanteen tyylillä jättämättä paljon arvailun varaan. Koska viesti annettiin muiden oppilaiden edessä siitä jäi itselle semmoinen fiilis, että jos kaverin käyttäytyminen jotenkin muuttuu niin sen kyllä sitten tietää kaikki että mistä kana pissii. Ei mikään herkullinen tai toivottu tilanne kokonaisuudessaan tietenkään, mutta nyt siihen tuli muutos.

[Sisu]

Tiistain treenien jälkeen laitoin senseille viestiä ja kiitin diplomaattisesti käsittelytavasta, ilman sarvia tahi hampaita. Sanoin myös, että lauantain keskustelun jälkeen tuntui heti paremmalta ja että en tuntenut suurempaa pelkoa tai tarvetta puolustautumiseen tiistain treeneissä vaikka tiesin mitä on tulossa (tilanne olisi varmasti ollut eri pari vuotta sitten). Hän vastasi, että on erittäin tyytyväinen siihen miten olen haasteellisesta tilanteesta selvinnyt ja että kasvua on näköjään tapahtunut.


Torstai 14/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Paikalla sama satsi kuin tiistaina, varustettuna yhdellä nidanilla. Samaa settiä vedettiin, perustekniikkaa kiba dachissa ja jatkettiin kumite-harjoituksilla. Ylemmän ruskeavyön oppilas oli myös paikalla ja tavallisella hyvällä tuulellaan, pariharjoitusten aikana kysyin pointteja muutamasta tekniikasta ja meillä oli ihan normaali jutusteluvaihde päällä. Hmmm. Oisko palikka löytänyt kohdalleen, jää nähtäväksi.

Sparritunnilla oli taas enempi perustekniikkaa, tällä kertaa yläkoukkujen väistöä ja mawashigerin torjuntaa ilman mitsejä tai suojia. Sain tehdä muutaman sarjan nidanin kanssa, kyseessä on semmoinen nelikymppinen, parimetrinen lihaskimppu, rento ja kärsivällinen kaveri joka opettaa hyvin ja antaa palautetta mutta pitää samaa intensiteettiä yllä mitä itse tarjoilet. Sieltä tuli hyviä pointteja taas.

(Ei nyt tule kovin kummoista tekstiä siitä mitä treeneissä tehtiin kun en ole ehtinyt päivittää, mutta ne tärkeimmät tapahtumat on tullut laitettua.)

[Sisu]

Lauantai 16/01/10 - karate 1.5h, general syllabus class

Lauantain treenit meni suht samalla kaavalla kuin alkuviikkokin: perustekniikkaa, sitten IP-tekniikoita yksin ja pareittain. Perus-IP:t "väärälle puolelle" on itsellä hieman hakusessa, pitää panostaa näihin ennen seuraavaa vyökoetta. Tai noin ylipäätään, selkärangastahan ne pitäis jossain vaiheessa tulla, oli kumpi puoli tahansa tehtävänä.

Mies heitti viikonlopun aikana sivukommentin "mushin no shin - mind of no mind"-periaatteeseen liittyen ja olen nähnyt hänen kanniskelevan "Unfettered mind"-kirjaa. Hmmm. Hra. Tiedemies ja filosofian ystävä alkaa pikkuhiljaa kiinnostua karaten ja meditoinnin henkisemmästä puolesta - tämä tapahtui sen jälkeen kun molemmat luettiin Shoshin Nagaminen "Tales of Okinawa's Great Masters", työkaverilta saatu lahjakirja. Itse koin pari whoa-hetkeä kun niitä juttuja luin, etenkin kun yhdessä kappaleessa selitettiin "karate ni sente nashi - there's no first strike in karate" käsitteen syvempi merkitys ja yhtymäkohta oman suosikin "katsujin no ken - lifegiving sword" kanssa. Nää on niitä juttuja minkä takia meikäläinen treenaa, voi pojat.

[Sisu]

Maanantai 18/01/10 - kuntosali 1.5h

Kävin vetämässä ohjelman läpi, välistä jäi mainitsematta että tein tämän jo aiemmin edellisellä viikolla mutta mitäs näistä. Ihan hyvältä tuntui, muutamaa kilomäärää tuli laitteissa jo nostettua kun ne oli ekalla kerralla vähän liian helppoja tehdä.

Mies kävi salilla tutustumassa samana iltana ja päätti liittyä, tämä henkilöltä joka on ikänsä vastustanut koko kuntosali-ideaa ja juoksumatolla/kuntopyörällä rehkimistä. Hän on tullut siihen tulokseen, että omaa liikkuvuutta on pakko parantaa kun ei mawa nouse ja kroppa on tiukka kuin kellonkieli. Mukavaa että lähti mukaan ja on mielenkiintoista nähdä millaisen ohjelman ne sille tekee. Salilla on myös paljon jooga-, pilates- ja venyttelytunteja, niillekin saattaa kutsu käydä eikä hän niitä ideana vierasta ollenkaan, etenkään nyt kun jalka on oven välissä. Heh.

[Mika]

Kyllä miehetkin voivat muuttua...

[Sisu]

Tiistai 19/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Luulin että olis kata-viikko, mutta taas tehtiin IP-tekniikoita ja kumite-sarjoja. No, ei haittaa, ne vaatii silottelua kataa enemmän kuitenkin. Lämpöä oli alkuviikosta vähän vähemmän ja treeni kulki paremmin, sain vaihteeksi vetää alkuverryttelyn koko porukalle. Perustekniikkaan keskityttiin taas lujaa tunnin alkuosassa, varmaan johtuu osittain siitä että pari viikkoa sitten mukaan tuli pari uutta valkovyötä (ja toki meitä muita perusasioiden hinkkaaminen hyödyttää myös). Sitä ylempää ruskeavyötä ei tänään näkynyt, isänsä tuli treeneihin kyllä.

Välitunnilla tehtiin intermediate-IP:tä ja ne alkaa taas sujua, mies on saanut uuden vyöarvon kanssa opittaviksi tekniikat 6-10 ja niitä oli mukava sivusta vilkuilla.

Sparritunnilla tehtiin taas sarjoja mitseihin ja sitten laitettiin vehkeet päälle. Sparritunnilla tänä vuonna aloittanut sinivöinen nainen sai ekaa kertaa hanskat käteen ja sensei sanoi, että tänä iltana tehdään hänen kanssa vain käsitekniikoita jossa pääpainona iskun osuminen keskivartaloon (80% puolustusta meiltä vanhemmilta ja voima pois). Hauskaa oli, tosin edellisviikon saarnan jälkeen kaikilla oli varovainen vaihde päällä. Aika kevyet treenit loppujen lopuksi, mutta vaihteeksi näinkin.

[Sisu]

Kyllä miehetkin voivat muuttua...

No kyl! Ja toisinaan naisetkin saattavat olla muuttamatta mieltään!

[Sisu]

Torstai 21/01/10 - karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Sama porukka ja samaa settiä kuin tiistaina, vaihteeksi taas päivälämpötila neljänkympin kieppeillä. Perustekniikkaa sanchin dachissa, sitten liikkuen zenkutsu dachissa, väliin lihaskuntoliikkeitä ja hikilammikon pyyhkimistä lattialta. IP-tekniikoita hiottiin taas tunnin loppupuolella, ehkä kataa sitten ensi viikolla.

Sparrissa samat kuviot kuin torstaina, nyt sain sen sinivöisen naisen sparripariksi ekaa kertaa. Ollaan pikkuhiljaa ystävystytty ja yritettiin molemmat olla naamat peruslukemilla erän aikana. Sanoin aluksi, että nyt otat ja lyöt tolla etukädellä tähän keskilinjaan ja sit sama takakädellä. Toisella meni kulmat vähän kurttuun, että mitä siis nytkö kun seisoin siinä edessä keskilinja auki. Hyvin se meni, otettiin mukaan maegerit myös ja kun vauhtiin päästiin niin sieltä alkoi tulla ihan hyvää satsia. Sensein kanssa pääsin tekemään viimeisen erän ja hän kysyi että mitäs haluat treenata ja saman tien sanoin, että keskilinjan suojausta (edellisestä viikosta viisastuneena). Työsarkaa on, etenkin kun kuppimallisen rintapanssarin alla on omat D:t, ei meinaa saada kyynärpäitä alas yhtään ja aina on jossain joku kulma auki. Kysyin lopuksi, että mitä näitten kanssa tekee ja pitäiskö ne leikata pois, mutta siitä varmaan seuraisi liuta muita ongelmia, kotirintamalla lähinnä. Sensei ohjasi tekemään pienempiä, tiukempia blokkausliikkeitä kyynärpäillä ja vetämään takakäden kyynärvarrella keskilinjan kiinni, ei haittaa jos osuma tulee kuppiin (tai haittaa vähemmän jos osuu sen ulkopuolelle, sanotaan vaikka näin). Oolrait, tätä kokeillaan ensi viikolla.