Miten musta tuntuu että Elina, Sampo ja kumppanit myyvät itsensä nyt halvalla. Kun minun käsitykseni on, että fysiikkaharjoitteluun tarvitaan taitoa siinä missä lajiharjoitteluunkin, ja sen harrastaminen netistä poimittujen ohjelmien pohjalta ja ilman henkilökohtaista ohjausta olisi vähän sama kuin opettelisi kamppailulajia videoiden pohjalta. Itse en näistä asioista kovin paljoa tiedä, mutta tämä on ollut erään nettituttavani kanta, joka on liikuntatieteiden tohtori ja alan tutkija. Hän kieltäytyy antamasta mitään täsmällisyyttä lähestyviä neuvoja netin välityksellä, vaan ohje on aina etsiä asiansa osaava valmentaja. Tämä siksi, että kunnollisen ja turvallisen harjoittelun suunnittelu vaatii paneutumista ja henkilökohtaisten ominaisuuksien ja tavoitteiden tuntemista. Suomessa tuntuu olevan standardina tekemällä oppiminen enemmän tai vähemmän satunnaisten netistä poimittujen juttujen avustuksella, ja se on aika matala standardi.
Miten homma sitten toimisi, se tehtäisiin kunnolla? Vaikka en alaa tunne, koitan tässä jotakin hahmotella havainnollistaakseni sitä, mitä laadukas harjoittelu voisi olla ja miksi netistä poimittu ohjelma ei ole sitä. Voisi ensin selvittää, onko harjoittelulle lääketieteellisiä rajoitteita, kuten sydänvikaa tai diabetesta. Sitten mietittäisiin, mitkä ovat tarkkaan ottaen harjoittelun tavoitteet. Ei ole mahdollista harjoitella tarkoituksenmukaisesti, jos harjoittelun tarkoitusta ei ole hyvin tarkkaan määritelty. Jos on esimerkiksi tarkoitus harjoitella kisoja varten, sellainen aika ratkaiseva asia kuin harjoittelun jakaminen harjoittelukausiin tulisi mukaan kuvioihin, ja peruskuntokaudella voitaisiin tehdä aivan eri asioita kuin kilpailuihin valmistavalla kaudella. Kun harjoittelun päämäärät olisivat olemassa, voitaisiin miettiä, tehdäänkö se jako harjoittelukausiin, kuinka paljon harjoitteluun käytetään aikaa ja miten harjoitukset sijoittuvat pitkin viikkoa. Sitten pitäisi päättää, millaiset suoritteet olisivat tavoitteet, taitotason ja kunnon huomioon ottaen sopivat, ja päätettäisiin, miten eri ominaisuuksia kehittävät harjoitteet jaetaan eri päiville.
Sen jälkeen katsottaisiin suoritustekniikkaa. Kun kirjoitan "katsottaisiin", en tarkoita että katsotaan punttisalin seinältä yksi liikettä koskeva kuva ja viisi ranskalaista viivaa, vaan tarkoitan että se katsotaan läpi yk-si-tyis-koh-tai-ses-ti. Yksityiskohtaisuudesta esimerkkinä Rippetoen Starting Strength -kirjassa (joka on muuten tarkoitettu valmentajille, ei harjoittelijoille - siis siitä lähdetään, että valmentaja pitää olla) pelkkää kyykkäystekniikkaa käydään läpi noin 50 sivua. Tässä on siis pelkkä perusmuoto, ei mitään variaatioita, vastuksia tai yksittäisen harjoittelukerran rakennetta vielä. Sitten pitäisi katsoa yksittäisen harjoittelukerran rakennetta - kuinka kauan ja millaista lämmittelyä, millaiset lämmittely- ja työsarjat, millaiset tauot, mikä suoritusjärjestys, millainen jäähdyttely.
Erikseen olisi vielä mietittävänä ravintopuoli: ovatko pääravintoaineet kohdallaan, tarvitaanko palautusjuomia, kreatiinia tai lisäravinteita, onko nesteytys kohdallaan. Ylirasituksen oireet pitäisi tunnistaa, harjoittelupäiväkirjan käyttöä pitäisi opetella, mikrosyklien suunnittelusta pitäisi puhua ja kaiken maailman offloadingeista ja ratauttamisista ja palautumisista. Kaikki tämä tietysti vaikuttaa myös siihen, millaisia laitteita tarvitsee ja missä harjoittelee.
Kyllähän jonkin sortin ohjelman saa vaikka mistä ja se voi olla hyväkin, mutta ei netin välityksellä katsota, liikkuuko levytanko jossakin liikkeessä tarpeeksi lähellä vartaloa tai aktivoituuko takareiden venytysrefleksi jossakin toisessa tai toteutuvatko mikrosyklit harjoittelupäiväkirjan perusteella niin kuin on tarkoitus. Suomessa on jotenkin totuttu siihen että toisin kuin lajiharjoitteluun, fysiikkaharjoitteluun asiantuntemusta ei tarvita eikä asioita opetella perusteellisesti. Siitä sitten seuraa että yhdet eivät saa tuloksia irti kun sarjat ja vastukset on suunniteltu väärin, toiset loukkaantuvat kun suoritustekniikka on pielessä, kolmannet polttavat itsensä loppuun kun palautumisia ei ole rytmitetty järkevästi. Tässä ei ole kysymys edes siitä, harjoitellaanko "tosissaan" ja kisoja varten, vaan ihan vain harjoittelun hyvästä laadusta, turvallisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Näillä on harjoittelun laadun kannalta väliä riippumatta siitä, harjoitellaanko kisoihin, kunnon takia vai siksi, että näytettäisiin paremmalta alastomana. Niin kuin Suomessa monasti muutenkin, laatua ei osata odottaa tai vaatia eikä siitä haluta maksaa.
Hyvät liikuntatieteilijät, eikö se olisi ihan hyvä juttu että rimaa vähän nostettaisiin ja ajaisitte aggressiivisemmin parempia standardeja voimaharjoitteluun ja fysiikkaharjoitteluun muutenkin? Liikuntatieteilijöiden asiantuntemus käyttöön, enemmän harjoittelua ammattitaitoisten valmentajien ohjauksella, harjoittelijoilta nöyrempää asioiden opettelua, vähemmän mutkien oikomista ja netistä haettuja one size fits all -ohjelmia. Saisitte rahaa ja vaikutusvaltaa. Suomalaisen liikuntakulttuurin taso kohenisi. Muutenkin olisi hyvä meininki.
/
Explanations exist; they have existed for all time; there is always a well-known solution to every human problem — neat, plausible, and wrong.
H. L. Mencken, "The Divine Afflatus"
