Hyvän mielen ketju vol. 2

[MikaM]

Onnittelut.
Koordinaattorin kanssa palaveria, niin kyllä se siitä.

[Kari Aittomäki]

Marjapensas-aika ois käsillä!

Ja voi jestamandeera kuin isoja punaherukat ovatkaan! Enpä muista ennen.
Oli pakko ottaa tuo mun kaunis emalikippo ja täyttää hänet kokonaisilla tertuilla koska ne on niin upian näkösiä.
Siihen vielä järeitä karviaisia ja muutama kipakka omena puusta ja Taideteos on valmis.

Laitoin hänet tohon pienelle kaunisrakenteiselle sohvapöydälleni hymyilemään Jumalan omaa erityistä hymyä.

Pienet ilot on suurimpia.

[katar]

Hiihaa, vielä kaksi työaamua ja sitten on miniloma; lähdemme mökkeilemään mieheni kanssa Keski-Suomeen. Järven äärelle, grillipaikka, sauna, vene; ostettiin tikkataulukin, niin voi heittää tikkaa. Onget messiin ja vesille venosen mieli. Ja puusauna . Iihanaa!

[katar]

Oli muuten hyvä miniloma. Grillattiin, kalasteltiin (saatiin pari kohtuu ahventa ja mies nappas myös yhden alamittaisen lahnan, joka päästettiin pois), saunottiin (yhtenä päivänä kahteen kertaa); syötiin hyvin ja nukuttiin hyvin. Mä voisin muuttaa jonnekin keskelle skuttaa, että sais olla rauhassa ilman mökää. Siellä nyt oli vähän mökää, kun oli se venetsialaiset, niin toisella rannalla joku porukka poltti kokkoa ja toisella puolella paukuteltiin raketteja ja jengi mölisi jossain suunnalla. No, mutta tykättiin kuitenkin.
Ja varattiin saman järven ääreltä mökki uudestaan ensi kuulle, mennään torstaina ja sunnuntaina kotiin. Saa nähdä, miten viileätä silloin on; tänään meillä oli aamulla 6.45 jälkeen 6 astetta.

[Kari Aittomäki]

Syksy saa.
Aamu saa, ilta saa..
milloinkahan minä saan?

Sori, oli pakko. Hekkohee.

No, tänään sain köökin vallan täyteen herkkuja.
Kotomaan omppuja, osa omasta pihasta jossa siis nuoret puut puskee jo satoa (tää on silkkaa ruokamultaa koko tontti) ja jösses kun ovat maistuvaisia.

Osto-omppusia sain eräältä kasvattajalta joka pyysi niin vähä että tingin hintaa ylöspäin melko huolellakin.
Samasta lähteestä tuli siskolikan kautta puolukkaa, karpaloita ja jopa tyrnejä.
Ja sattans kanttarelleja joita en hjalunnu, en osaa tehä. Siskolikka osaa, pitäkööt.

Se pelkkä eläväinen tuoksu tossa keittiössä oli kyllä niin iloa pelkkää.

Jumalauta kun sais jostain vuohenmaidosta vuoltua jogurttia vielä.
Ja metsämansikoita perkele. Vodkanmausteeksi.

Syksy on vuodenajoista ihanin.

[Lasse Candé]

Pub Ikkuna Kampissa. Tässä mistä ikkunasta näkee Narinkkatorin ja mistä nopsaa vaikka hyppää bussiin.

Maksoin käteisellä ja tuli ”tonnin seteli” -fiilis, että sain väärin takaisin. Baarimikko oli erittäin asiallinen, kuten myös minäkin. Käytiin keskustelut faktoista ja muistikuvista kelaten takaisinpäin, että mitenköhän se meni. Keskustelu oli todella rakentava ja hän kertoi, että kohta tulee herra isoherra paikalle, mistä seuraa, että kameroista näkee miten meni. Molemmat luottivat vahvasti toisiinsa ja baarimikko veti tilanteen todella hyvin.

En ehtinyt häippästä ennen isoherran saapumista, niin sitten vähän ajan päästä baarimikko toi kympin ja lisäksi shotin, kertoen että olin oikeassa. Sanoin, että ei olisi tarvinnut, kun kerran asiasta juteltiin niin rakentavasti, mutta tähän päädyttiin.



Takanani mies itki itsekseen ja katsoi jotain videota kännykältään. Kävin kysymässä, että onko kaikki OK, mihin hänen oli siinä tilanteessa vähän vaikea vastata ja piilotti tunteensa. Taputin hartiaansa ja toivotin tsemppiä.

Myöhemmin kun jätkä lähti, hän kuitenkin otti hetken ja kiitti huolenpidosta. Lähti vissiin jonnekin bussilla. Oli ollut jotakin elämässään, mitä ei alettu avaamaan kummankaan puolesta tuota enempää.



Jotenkin hyvä mieli siitä, että asiat lutviutuu ja että ihmisten välisissä kohtaamisissa on tällaista asiallisuutta. Kikkelis-kokkelis -miestä lainatakseni, tää on tää maailma. Eikä ehkä ihan huonokaan.

[AlexMachine]

5 kuukautta takana ilman tupakkaa. Menihän sitä 35 vuotta ennen sitä. Hyvä fiilis ja olo on monin tavoin parempi.

[katar]

Mennään huomenna miehen kanssa siskon luokse syömään, briskettiä on kuulemma luvassa ja jotain alkuruokaa. Siskon mies lähtee töistä huomenna puolilta päivin tekemään herkkua. Osti kuulemma kamadogrillin, sillä varmaan värkkää sitä. Nyt niillä onkin sitten kaasugrilli, hiiligrilli, semmonen tulipata (tosi kiva, siinä voi polttaa puutakin), kamado ja onkohan vielä jotain muuta...? Niin semmonen kaasupoltin, mihin saa wokkipannun laitettua. Sisko vähän huokaili tuota kamado-ostosta. Odotan innolla briskettiä. Ja punkkua . Ja päästään saunaankin; jee.

[katar]

Juu, oli kivaa, brisketti oli tosi hyvää (kamado-grilli on aika kova), viini oli hyvää ja seura oli hyvää, nyt on tukka kipee vieläkin.

[Mika]

Tämä liki kymmenen minuutin video urheilustarojen ja fanien kohtaamisista urheilutapahtumissa saa suupielet karrelle, vaikka sitä katsoisi sieltä täältä vain lyhyen aikaa

[Kari Aittomäki]

Kalajuttuja on aina kiva kuunnella, etenkin sitä kohtaa jossa kerrotaan jotta "olisittepa nähneet sen joka pääsi karkuun.."

Tähän kuvaseen on onnistuttu vangitsemaan se joka perkule karkas.

[MikkeM]

Sisätautien harkka, ensimmäinen harjoittelu sairaalassa, mielenkiintoista, "jännittävää" ja voisi sanoa jopa hauskaa.

[Kari Aittomäki]

Voi kerrassaan.
Ois tää sopinu nauratusketjuun mutta valitsin nyt näin.

[Lasse Candé]

Mutsi täytti 70v. Oli upeat karkelot. Hän piti ”kalvosulkeiset”, jossa kuvia elämänsä varrelta. Oli siellä kuvia myös minun elämäni varrelta. Kuvia, joiden olemassaolosta en edes ollut tietoinen.

Paikalla sukulaisten lisäksi lapsuuden naapurustoni mimmi, joka opetti aikoinaan päiväkodissa minulle, kuinka rusetti (kengän nauhat) solmitaan. On äitini miehen tytär. Ja hänen siskonsa, jotka ovat yhtä upeita, mutta joiden seurasta minulla ei ole ollut lapsuudessa ja nuoruudessa samaa etuoikeutta nauttia.

Bileet olivat Haminan entisellä upseerikerholla, joka on nykyään joku peruskerho. Siellä näkyy silti seinillä vielä se hieno upseerikerhomainen meininki paikoittain. Ja on jotain tykkiä takapihalla, niinkuin asiaan luonnollisesti kuuluu. Etupihalta taas suora näkymä RUK:n päärakennukseen, mikä on Suomen mittakaavassa erittäin hieno näky vielä tänä päivänäkin.

Kaiken tuon jälkeen fiilistä paransi, kun käytiin mimmini, tätini ja hänen miehensä kanssa pienellä Haminan kierroksella. Jälkimmäiset kun ovat jo vanhahkoja, niin ei voitu hirveästi tallata kovaan tahtiin, mutta valitsin esitellä Pikkuympyränkatua, mikä on suosikkini Haminassa ja vein Bastionille ihan vain näyttääkseni kuinka Haminaa on linnoitettu kivivallein. Siitä väliköstä pystyi myös kertoilemaan, kuinka tuolla on koettu fudiksen saralla yhtä sun toista, tuolla on pesiskenttä ja tuolla järkkäillään välillä konsertteja. Vähän innostuin ja aloin kunnon turistioppaaksi. Huomasin myös, että ihan oikeasti haluan höpötellä näitä asioita melkein seuduistani.

Olen siis itse kotoisin 30 km tuosta, Virolahden keskustasta, Virojoelta. Kävin Haminassa intin juuri noissa maisemissa. En käynyt RUK:ia, mutta silloin IT oli tuolla samalla alueella. Tämä luonnollisesti kohotti nostalgiakertoimia. Ja peräti asuin tuossa kaupungissa pari vuotta, kun aloitin opettamisen Kotkassa.

Vaikka luonnollisesti käyn jatkuvasti Kotkassa duunissa, en ole käynyt noin pitkällä Kaakonkulmalla pitkiin aikoihin ja kuvankaunista Haminaa on ollut jo vähän ikäväkin.



Kun laittaa yhteen mutsin hyvät bileet, upeiden ihmisten näkemisen ja Hamina-kokemuksen, niin täytyy sanoa, että oli erinomainen päivä.

[Kari Aittomäki]

Kuumaa ja kuivaa oli, oli silkkaa kärsimystä katsella kun maa ja maasta kasvavat elämänmuodot kerjäs kosteutta.

Ja eilen.. voi jeetina. Majesteettinen, kaukainen jyrinä kertoi ukkosesta, tänne laskeutui verkkainen, hienorakenteinen vesisade.
Joka jatkui kuin siunaus.

Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin kukinnot ryhdistäytyivät, ruohikko tanakoitui ja puitten tuoreenvihreät lehdet silminnähden kurottuivat tervehtimään pyhää sadetta.

Kesä laskeutui hiljaa Kokkolaan.
Nyt kosteus on rakentunut sumuksi, lintujen kiireetön huutelu on suloisempaa kuin paraskaan musiikki.
Ja tämä tuoksu..

"Ja nuo olennot kuin oma äänesi
Puhuvat sinulle vain kun et kuuntele"