Karhu-mami

[Griy]

Hip hei, stemppiä vaan!

[Karhu-mami]

Hip hei, stemppiä vaan!

Kiitos samoin!

Tuo historiallinen miekkailu kuulostaa aika makeelta, täytyy hankkiutua joskus tutustumaan! Luulen että pienet poikani voisivat olla kiinnostuneita myös näkemään, ainakin miekkailu ihan millä tahansa välineellä on jatkuvaa.

[Karhu-mami]

Ti 9.2. Illalla vauuuuuuuuuuuuuhdikas reilun tunnin maastolenkki vuokrahepalla. Huisin kivaa! Sain tallilta yllättäen toisen ratsukon kaveriksi, ei tarvinnut (taas) lähteä yksin maastoon. Talvisaikaan kun on pimeää, niin ratsastetaan pimeässä otsalamppujen kera. Nämä hepat ovat lamppuihin tottuneet, eivätkä säiky. Siinä on ihan oma seikkailutunnelma kun ratsastaa yksin pimeässä metsässä, ollaan nähty jonkun verran muitakin eläimiä kuten kettuja, kissoja, supikoiria.

Lunta oli paljon ja polut melkein ummessa, hepat laukkasivat virkkuina hangen läpi, lumi pöllyten! Yhdellä laukkapätkällä mun ratsuni jostain syystä liukastui/ kompastui (liukasta ei kyllä ollut!) ja hetken ajattelin että nyt mennään nurin... Sitten polle sai tasapainon takaisin jonkinlaisen kyykyn kautta. Huh! Jostain syystä tuli mieleen vaparitreenit, se hetkittäinen koettu tunne kun joku tyyppi vie mukanaan isolla massalla eikä auta kuin mukautua kyytiin minimoidakseen omat vahingot... No, on ne hevoset sentään vähän isompia.

Se mun vuokraheppa on jännä tapaus. Tamma, entinen ravuri. Voihan jummi jammi sen fiilikset vaihtelee! Kiima-aikaan se on oikea b****ch! Ollaan lukuisat arvovaltaneuvottelut käyty, nykyään yhteistyö sujuu kun olen oppinut vaatimaan oikealla tavalla. Tähän ovat auttaneet erilaiset maastakäsittelyharjoitukset, joissa hevonen mm. oppii kunnioittamaan ihmisen reviiriä. Tässä hepassa on parasta sen vauhdikkuus, eka tapaamisella jo ihastuin sen laukkaan. Ponille kyytiä, wooow!

Tallilta ajelin apteekin kautta kotiin, Mobilatia iso tuubi. Heh.

[nora]

Ooh! Täällä on muitakin hevosihmisiä Kiva lueskella ratsastusjuttuja.
Ja tuollaiset luonteikkaat tapaukset on ehdottomasti ne tutustumisen arvoisimmat, jos minulta kysytään. Siinä voittaa niin paljon kun vihdoin päästään sen kynnyksen yli että molemmille (tai no, hevoselle ) on selvänä että kumpi vie ja kumpi ei.

[Karhu-mami]

Jep, onpa kivaa!

Lueskelin myös sun heppajuttuja, kiinnostavia! En tiedä millailla olet "suuntautunut" mutta voisin kuvitella että Yhdysvalloissa voisi saada hyvää valmennusta western-jutuissa, ne kiinnostaa itseäni kovasti. Millaisella tallilla käyt siellä, mitä puuhailet?

Olen käynyt ihan joillain irtotunneilla suomalaisilla western-talleilla ja pidän siitä tyylistä työskennellä hevosen kanssa. Tahtoo lisää! *kuola valuu* Itse olen oikea amatööripuskaratsastaja, enimmäkseen maastoilen ja fiilistelen. Eilen suunniteltiin maastoesteradan rakentamista vuokrahepan tallin lähelle. *ja taas kuola valuu*

Käyn parin viikon välein myös istuntapainotteisessa kouluvalmennuksessa, ihan vaan kehittyäkseni "edes jotenkin". Meillä on hyvä ope ja olen saanut niistä tunneista paljon, ehkä pahimpia istuntamokia on jo vähän tuunattu paremmaksi.

Kun tykkään vauhdista, niin pääsen liikuttamaan kaverien vauhtipolleja, se on hauskaa kun heppa pääsee juoksemaan aivan onnessaan ja minä tsemppaan kyydissä yhtä onnessani. Jiihaa!

Ja olet niin oikeassa: Vaikka olen monet kerrat ollut aivan raivoissani tuon vuokrakonin kanssa, niin sitten kuitenkin tykkään siitä kun se ei ole *liian helppo*. Eilen kävi ihan tosi makee juttu: Olin hakemassa konia tarhasta ja se tapansa mukaan suhtautui muhun hieman varautuneesti, korvat puoliluimussa. Normaalien reippaiden otteideni sijasta pysähdyin ja kumarsin päätäni sen pään viereen ja vaan seisoin paikallani. Niin kuin suostuin kuuntelemaan sitä. Se rupesi nuuhkimaan mua, höplötteli huulillaan päätäni ja harteitani. Sitten se henkäili hyvin hellästi mun poskea vasten hyvän aikaa, tämä siis EI ole tälle tapaukselle tyypillistä...

Siinä hetkessä tapahtui *jotain*. Niin kahjolta kuin se kuulostaakin niin minusta heppa puhui mulle. Eka kertaa. (En kyllä kerro mitä se sanoi...) Tarhasta lähtiessä polle kulki perässäni aivan äärimmäisen nöyränä ja onnellisen oloisena. Speaking of heppahullut!

[Karhu-mami]

Huomioita: Opettaja ei enää tuijota rintojani. Minua tervehditään ja katsotaan silmiin. Kivaa olla normaali! Hurraa!

Olisko opettaja potkulainen...

Ehkäpä? On kyllä olemukseltaan aika vanhan liiton miehiä, en tiedä roikkuuko täällä.

Tähän piti vielä kommentoimani (väärinymmärrysten eliminoimiseksi) että ope on joka tapauksessa makee ja ja ja ja taitava ja kiva ja reilu. Kaikki henkilöön kohdistuvat epäasialliset viittaukset saa liittää suoraan minuun itseeni.
(Vältänköhän tällä ? )

[Räikkönen]

Olipas siinä monta hymiötä.

[Karhu-mami]

Näkisitpä kun mä selitän livenä!

[Griy]

Hip hei, stemppiä vaan!

Kiitos samoin!

Tuo historiallinen miekkailu kuulostaa aika makeelta, täytyy hankkiutua joskus tutustumaan! Luulen että pienet poikani voisivat olla kiinnostuneita myös näkemään, ainakin miekkailu ihan millä tahansa välineellä on jatkuvaa.

Miekat on makeita ja harrastaminen mielenkiintoista, joten tervetuloa tutustumaan. Mutta niin on painikin!!

[Räikkönen]

Näkisitpä kun mä selitän livenä!

Voin vain kuvitella

[Karhu-mami]

10.2 Vaparitreenit (jonne piti könytä paikalle vaikka jalkapöytä on edelleen turvoksissa). Olo jotenkin jumissa muutenkin - ja PMS päällä. Prkl!

Alkulämmittelyissä irtosi ihan käsittämätön hiki. Pungersin muiden mukana. Kuperkeikat, kärrynpyörät, karhukävelyt ja muut sujuu ihan ok, mutta vakiona tehtävä mikä-lien-jalan-heilautus-mahan alta-toiselle puolelle ei. Mä jään melkein jumiin siinä ja ottaa kyllä päähän. En vain tajua sen liikkeen rytmiä ja/tai olen sen tekemiseen vain liian paksu. Umpfh anyway.

Harjoiteltiin sekä guardista että mountista vapautumista. Sitten joitain tekniikoita mountista päältä (juu, termit puuttuu kun en osaa). Eka kertaa tuli mieleen, että pitäisikö minunkin hankkia alasuojat, niin tiukasti nivusiin tuli otetta. Tai siis oikeammin sanottuna olisi pitänyt tulla, mutta pari ei tainnut oikein uskaltaa tehdä tiiviisti. En ole moisia naisellisia suojakapistuksia kokeillut koskaan.

Loppupainit tehtiin mountista lähtien, idea oli että pitäisi pysyä päällä 2 minuuttia. No, en pysynyt, en todellakaan. (Tässä kohtaa tuli se heppakokemus mieleen, kun meinasin heittää pollen kanssa kuperkeikan täydessä laukassa. Minkäs teet kun massa vie?) Treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, on se nujuaminen ja hikoilu vaan kivaa! Muiden lähdettyä pukemaan jäin hetkeksi venyttelemään matolle, mulla venyttely vaan kuuluu jumpparutiineihin. Ja vähentää lihasten kipeytymistä seuraavina päivinä. Lopuksi juttelin yhden open kanssa, fiksu tyyppi.

Huomioita: Pukeutumisongelmat jatkuvat, hankalimmin alusvaatteiden suhteen. Olen kokeillut nyt kolmia erilaisia urheiluliivejä ja jokaisessa on jotain ongelmaa, ellei suorastaan vaarallisia ominaisuuksia. Kerronpa vain, että hiertymäjälkiä on sekä etu- että takapuolella olkapäitä, aina riippuen siitä missä liivien (litteät, normaalikäytössä täysin huomaamattomat!) säätösoljet ovat olleet. Auts. :evil: Pelkkä toppi ei riitä, käytän siis jo nyt liivejä alla ja siinä napakkaa toppia+paitaa päällä. Kuppikoko kun on yli peruslindexin kokovalikoiman. Kaipa ne vammat vain kuuluu lajiin, eheheh. Jatkan etsintöjä. Tosin suunnittelin olkaimien ompelemista kiinteästi kiinni, niin soljet voisi poistaa. Samalla menettää olkaimen säätömahdollisuuden. Pakko todeta: Aina ei voi voittaa.

[SotaRonsu]

Alkulämmittelyissä irtosi ihan käsittämätön hiki. Pungersin muiden mukana. Kuperkeikat, kärrynpyörät, karhukävelyt ja muut sujuu ihan ok, mutta vakiona tehtävä mikä-lien-jalan-heilautus-mahan alta-toiselle puolelle ei. Mä jään melkein jumiin siinä ja ottaa kyllä päähän. En vain tajua sen liikkeen rytmiä ja/tai olen sen tekemiseen vain liian paksu. Umpfh anyway.

Heh... mä taidan tietää tuon liikkeen mitä tarkoitat. Hmph... ja joo, en kans osaa kovin hyvin vaan oon väliin ihan solmulla. Ohjaaja meitä kyllä joskus lohdutteli, että hänen kokemuksensa mukaan se on usein aika vaikea aloitteleville.

Huomioita: Pukeutumisongelmat jatkuvat, hankalimmin alusvaatteiden suhteen. Olen kokeillut nyt kolmia erilaisia urheiluliivejä ja jokaisessa on jotain ongelmaa, ellei suorastaan vaarallisia ominaisuuksia. Kerronpa vain, että hiertymäjälkiä on sekä etu- että takapuolella olkapäitä, aina riippuen siitä missä liivien (litteät, normaalikäytössä täysin huomaamattomat!) säätösoljet ovat olleet. Auts. :evil: Pelkkä toppi ei riitä, käytän siis jo nyt liivejä alla ja siinä napakkaa toppia+paitaa päällä. Kuppikoko kun on yli peruslindexin kokovalikoiman. Kaipa ne vammat vain kuuluu lajiin, eheheh. Jatkan etsintöjä. Tosin suunnittelin olkaimien ompelemista kiinteästi kiinni, niin soljet voisi poistaa. Samalla menettää olkaimen säätömahdollisuuden. Pakko todeta: Aina ei voi voittaa.

Tääkin kuulostaa melko tutulta. Kyllä on mattopainien jäljiltä joskus kipeitä kohtia liivinsolkien lähistöllä. Ei oo heleppoo. Oon kans miettinyt pystyiskö sinne alle laittamaan jotain pehmentämään vähän. Hitto kun tulee jo muutenkin ihan tarpeeks kuuma ja sit pitää ängetä vielä puvun alle jotain lisää!!

[porky]

Huomioita: Pukeutumisongelmat jatkuvat, hankalimmin alusvaatteiden suhteen. Olen kokeillut nyt kolmia erilaisia urheiluliivejä ja jokaisessa on jotain ongelmaa, ellei suorastaan vaarallisia ominaisuuksia. Kerronpa vain, että hiertymäjälkiä on sekä etu- että takapuolella olkapäitä, aina riippuen siitä missä liivien (litteät, normaalikäytössä täysin huomaamattomat!) säätösoljet ovat olleet. Auts. :evil: Pelkkä toppi ei riitä, käytän siis jo nyt liivejä alla ja siinä napakkaa toppia+paitaa päällä. Kuppikoko kun on yli peruslindexin kokovalikoiman. Kaipa ne vammat vain kuuluu lajiin, eheheh. Jatkan etsintöjä. Tosin suunnittelin olkaimien ompelemista kiinteästi kiinni, niin soljet voisi poistaa. Samalla menettää olkaimen säätömahdollisuuden. Pakko todeta: Aina ei voi voittaa.

Tääkin kuulostaa melko tutulta. Kyllä on mattopainien jäljiltä joskus kipeitä kohtia liivinsolkien lähistöllä. Ei oo heleppoo. Oon kans miettinyt pystyiskö sinne alle laittamaan jotain pehmentämään vähän. Hitto kun tulee jo muutenkin ihan tarpeeks kuuma ja sit pitää ängetä vielä puvun alle jotain lisää!!

On vaikeeta tosiaan löytää painimiseen hyvin soveltuvia urheilurintsikoita, kun ei oikeen sopis olla mitään solkia tai muita mutta pitäis olla sellasta jämäkkää tukea. Mä löysin Ison Omena Stadiumista Under Armourin sporttiliivit. On hyvät ja tarpeeksi tukea vähän isommillekkin keuhkoille.

[Tyttö]

Huomioita: Pukeutumisongelmat jatkuvat, hankalimmin alusvaatteiden suhteen. Olen kokeillut nyt kolmia erilaisia urheiluliivejä ja jokaisessa on jotain ongelmaa, ellei suorastaan vaarallisia ominaisuuksia. Kerronpa vain, että hiertymäjälkiä on sekä etu- että takapuolella olkapäitä, aina riippuen siitä missä liivien (litteät, normaalikäytössä täysin huomaamattomat!) säätösoljet ovat olleet. Auts. :evil: Pelkkä toppi ei riitä, käytän siis jo nyt liivejä alla ja siinä napakkaa toppia+paitaa päällä. Kuppikoko kun on yli peruslindexin kokovalikoiman. Kaipa ne vammat vain kuuluu lajiin, eheheh. Jatkan etsintöjä. Tosin suunnittelin olkaimien ompelemista kiinteästi kiinni, niin soljet voisi poistaa. Samalla menettää olkaimen säätömahdollisuuden. Pakko todeta: Aina ei voi voittaa.

Tääkin kuulostaa melko tutulta. Kyllä on mattopainien jäljiltä joskus kipeitä kohtia liivinsolkien lähistöllä. Ei oo heleppoo. Oon kans miettinyt pystyiskö sinne alle laittamaan jotain pehmentämään vähän. Hitto kun tulee jo muutenkin ihan tarpeeks kuuma ja sit pitää ängetä vielä puvun alle jotain lisää!!

On vaikeeta tosiaan löytää painimiseen hyvin soveltuvia urheilurintsikoita, kun ei oikeen sopis olla mitään solkia tai muita mutta pitäis olla sellasta jämäkkää tukea. Mä löysin Ison Omena Stadiumista Under Armourin sporttiliivit. On hyvät ja tarpeeksi tukea vähän isommillekkin keuhkoille.

Shock Absorberit on myös hyväksi havaittu.

[Karhu-mami]

Huomioita: Pukeutumisongelmat jatkuvat, hankalimmin alusvaatteiden suhteen. Olen kokeillut nyt kolmia erilaisia urheiluliivejä ja jokaisessa on jotain ongelmaa, ellei suorastaan vaarallisia ominaisuuksia. Kerronpa vain, että hiertymäjälkiä on sekä etu- että takapuolella olkapäitä, aina riippuen siitä missä liivien (litteät, normaalikäytössä täysin huomaamattomat!) säätösoljet ovat olleet. Auts. :evil: Pelkkä toppi ei riitä, käytän siis jo nyt liivejä alla ja siinä napakkaa toppia+paitaa päällä. Kuppikoko kun on yli peruslindexin kokovalikoiman. Kaipa ne vammat vain kuuluu lajiin, eheheh. Jatkan etsintöjä. Tosin suunnittelin olkaimien ompelemista kiinteästi kiinni, niin soljet voisi poistaa. Samalla menettää olkaimen säätömahdollisuuden. Pakko todeta: Aina ei voi voittaa.

Tääkin kuulostaa melko tutulta. Kyllä on mattopainien jäljiltä joskus kipeitä kohtia liivinsolkien lähistöllä. Ei oo heleppoo. Oon kans miettinyt pystyiskö sinne alle laittamaan jotain pehmentämään vähän. Hitto kun tulee jo muutenkin ihan tarpeeks kuuma ja sit pitää ängetä vielä puvun alle jotain lisää!!

On vaikeeta tosiaan löytää painimiseen hyvin soveltuvia urheilurintsikoita, kun ei oikeen sopis olla mitään solkia tai muita mutta pitäis olla sellasta jämäkkää tukea. Mä löysin Ison Omena Stadiumista Under Armourin sporttiliivit. On hyvät ja tarpeeksi tukea vähän isommillekkin keuhkoille.

Mulla näkyy se soljen kuva ihossa muutaman päivän... Yllättävän tarkkana!

SotaRonsu: Jospa laittaisi liivien alle vielä pehmustetta, esim. neljännen vaatekerroksen, jeeeeee!!!

Kiitos porky linkistä, hyvä ehdokas