Huomasinpa että ajanlaskuni heittää, mutta eipä tuo niin päivän päälle ole.
To 20.1. Juoksulenkki keskimmäisen lapsen kanssa, 30 min.
Omien lasten kanssa urheilut on vaan niin parhaita! Juostiin rauhallinen iltalenkki kirpeässä pakkasessa. Loppumatkasta vähän intervalleja. Kotona punnerrukset, vatsat, venyttelyt. Uni maistui.
La-su 22.-23.1. Naisten BJJ-seminaari Hipkolla Helsingissä. Vetäjänä ihanainen maailmanmestari Michelle Nicolini!
Ekan päivän ajattelin että kuolen.

Tokan päivän ajattelin että nythän mä vasta elän!
Lauantaina käytiin runsaasti uusia tekniikoita pariharjoituksina. Oppimiskapasiteettini ylittyi ensimmäisen 45 minuutin jälkeen, pää vaan turtui ja alkoi surisemaan... Totesin että en kykene enää omaksumaan yhtään mitään ja vaan heiluin mukana jotenkuten tahdissa. Kiusallinen kokemus olla niiiiiiiin pihalla.
Sunnuntai sujui jotenkin letkeämmin. Kävimme tekniikoita hiukan perusteellisemmin läpi, tuntui että jotain jo opinkin. Viimeiset treenit oli no-gi-meiningillä ja se olikin jo tutumpaa. Sparraaminen oli jopa kivaa! Taitavia naisia sali täynnä ja niin ihanan monta ihanaa nöyryytystä!
Seminaarin anti minulle oli kaksi oleellista oivallusta: 1. Puvusta VOI tarttua kiinni. Pari kertaa niin teinkin! 2. Paininaiset ovat hienoja! Oli upeaa nähdä niin monta harrastajaa sekä treenata ja jutustella yhdessä.
Reissu kannatti vaikka aikamoisen matkan saikin tehdä. Sunnuntai-illan kotimatkaa varten tankkasin kolme kuppia kahvia ja energiajuomat päälle, jotta pysyisin ratissa varmasti hereillä. Jossain vaiheessa nuorin lapsista totesi: "Äiti, miksi sä tuijotat eteenpäin noin..? Sä näytät ihan oudolta!" Wonder why....?
Ma 24.1. Ratsastusta 1 tunti
Illalla ratsastustunti kentällä tyttären ja yhden hänen kaverinsa kanssa. Kunnon talvinen keli, onneksi ei kauhea pakkanen. Menin isokokoisella taitavalla puoliverisellä. Mentiin perusjuttuja, käyntiä, ravia, voltteja lumisella ulkokentällä. Lopputunnista pohkeenväistöä. Mukavaa palautumista viikonlopun väännöistä.
