Karhu-mami

[Karhu-mami]

Ke-pe 17.-19.2. Flunssailua kotona. Myös pari lasta sairastui peräjälkeen.

La 20.2. Keilaamassa porukalla, minä ja kuusi lasta (omia ja omien kavereita). Hauskaa ja touhukasta puuhaa! Vältyttiin suuremmilta vammoilta, vaikka keilapallo porukan nuorimmalta pari kertaa putosikin...

Su 21.2. Kotipainia ja -voimailua lapsosten kera. Toimin yleisön pyynnöstä rodeoheppana ja täytyy sanoa, että kyllä parin 40-kiloisen ratsastajan yhtäaikaiset "hyökkäykset" ihan voimailusta käyvät. Hiki tuli!

[Karhu-mami]

Ma 23.2. Vaparitreenit illalla. Flunssan jälkeen jo alkulämmittely otti koville: hiki, huimaus, happi loppu... Mutta olo koheni treenien edetessä, kun lämpeni kunnolla. Kuperkeikkani käsinseisonnasta oli fiasko.

Tekniikoissa palomiehenpyörää ja kilpparista kääntämistä ja kaulalukkoa (vai mikä lie...). Ihan ok meni, mutta tarvitsisin tosi paljon enemmän toistoa jotta varsinaista *oppimista* tapahtuisi. Ajan kanssa... Kivointa olisi oma väänneltävä nukke kotiin, voisi illalla telkkua katsellessa käännellä solmuun. Heh

Loppupaineissa alasvientejä, ensin aloitus pystystä ja maahan päätyessä uudestaan pystyyn. Sitten aloitus pystystä mutta paini jatkui myös matossa. Onneton olo: Mikä v**un maahanvienti, ei hajuakaan tekniikasta! Improvisoiden, kiinni ja kumoon. Tosin kumossa olin enimmäkseen minä itse, ja alimmaisena.

Huomioita: Kurkusta kuristaminen on ihan oikeasti epämiellyttävää.

Lisäksi siirtymäajoja polkupyörällä 40 min.

[shrapnel]

Kivointa olisi oma väänneltävä nukke kotiin, voisi illalla telkkua katsellessa käännellä solmuun. Heh

Pumpattava Antti Tuisku nukke... Ou jee

[Karhu-mami]

Kivointa olisi oma väänneltävä nukke kotiin, voisi illalla telkkua katsellessa käännellä solmuun. Heh

Pumpattava Antti Tuisku nukke... Ou jee

Pliis, ei nyt Antti Tuiskua... Paitsi sen voisi laittaa solmuun ja jättää siihen.

Ti 24.2. Reilun tunnin hepocross maastossa lämminverisellä, toisen ratsukon kanssa.

Pakkasta -13 C, tikkuista lunta pyrytti vaakasuorassa ja pimeääkin oli kuten Suomessa on talvi-iltoina tapana olla. Polutkin olivat pyryttäneet umpeen. No, mielikuvitusta peliin, leikittiin peltoaukealla, että ollaan Islannissa ylittämässä jotain jäätikköä... Heti kävi huvittamaan ja mieli parani. Islannissa olisi kyllä hieno käydä tölttäämässä islanninhevosilla, ne on sitten mainoita heppasia! Suomessa käyn issikkavaelluksilla toisinaan hoidattamassa alaselkää ja mielenterveyttä. Pienikokoisen islanninhevosen töltti on vaan niin hupaisaa että siinä ei voi muuta kuin nauraa ääneen!

Ratsastaessa keskityin kevyen istunnan harjoitteluun. Hevosten lämmittyä mentiinkin jo auratulla metsätiellä vauhdikkaammin, huh hah hei! On tässä treenaamista jos meinaan kesällä 30 km matkaratsastuksen kevyessä istunnassa jaksaa... Mutta mahtavaa treeniä jalkalihaksille, selälle, vatsalle ja koko lantionseudulle.

Maastossa reippaasti ratsastaminen on vaan niin *tervettä* puuhaa!

[Karhu-mami]

Ke 24.2. (Edellinen päivämäärä oli näköjään pielessä.) Vaparitreenit 1,5 t. Flunssa suunnilleen parantunut, joten energiat olivat paremmin kohdillaan.

Lämmittelyissä "ruutuhyppelyä", kerrankin oli jotain mitä mä osaan. Eli erilaisia ketteryyssarjoja ja tepsutteluja jaloilla ja karhukävelynä. Tekniikoissa mm. kimuraa ja muita vääntelyjä ja kääntelyjä ja mä en todellakaan osaa vieläkään mitään termejä ja en nyt rupea tähän selittämään että sitten mä otin vasemmalla kädellä kiinni sen ranteesta ja oikealla kiersin sieltä yläpuolelta ja samalla laskin vasenta polvea ja oikealla jalalla kippasin sitä persuksista....

Sain hyvää ohjausta kehon painopisteen käytöstä, jostain syystä nojaan liikaa taaksepäin. Jännä juttu, kun ratsastusvalmentaja huomautti viimeksi ihan samasta asiasta. Perustapa käyttää kehoa ei taida olla lajiriippuvaista. No, nytpä harjoittelen jäntevää eteenpäinsuuntautumista, täältä tulen minä!

Painiessa käytettiin eka kertaa hanskoja, hauska kokemus! Niillä taputtaminenkin sujui hilpeämmin. Kyllä vapari vaan on kivaa (kun ei paineta henkitorvesta)!

Oleellisia huomioita: Estée Lauderin Projectionist -ripsiväri on vapaaottelunkestävää. Lumenen Blueberry Curl ei. Heh.

[Karhu-mami]

To 25.2. Pakkaspolkupyöräilyä 40 min. Oheistoimintoja: Mustelmien ihmettelyä.

Tänään luvassa ankaraa tanssahtelua illan hämärissä.

[Karhu-mami]

La 27.2. Lepopäivä, vähän fillarointia ja kävelyä. Kaveri pyysi jäälle kaahottamaan liikaa seisseeltä hepaltaan virtaa pois, mutta aikataulut meni harmillisesti ristiin. Ylivirkeä heppa, lumi ja avara tie ovat minulle lähes vastustamaton yhdistelmä, jei!

Su 28.2. Matkaratsastustreeniä hevosilla maastossa 1,5 t. Toisen ratsukon kanssa, vaihteeksi valoisalla. Ilma oli lämmennyt plussan puolelle, joten hevoset ja ratsastajat hikosivat sangen tehokkaasti. Mentiin pitkiä pätkiä reipasta matkavauhtia, välillä pätkiä täysillä. "Mun" heppa tekee reipasta matkaa mieluiten laukassa ja sehän minulle sopii, on kevyempi istua ja laukan rytmissä on se oma hurma. Treenasin kevyttä istuntaa minkä jaksoin, pitkillä ravipätkillä oli vaan pakko keventää välillä... Huooooh.

Lenkin loppuvaiheessa pysähdyttiin lepuuttamaan hevosia hetkeksi, hupaisa höyrypilvi leijaili ympärillämme metsätiellä. Hikinen poppoo! Kotimatkalle vaihdettiin hevosia ja pääsin sen innokkaamman ravaajapollen selkään. Donk-donk-donk-donk-donk-donk---

Katselin viikonloppuna pitkästä aikaa tellusta The Ultimate Fighteria. Innokkaita kamppailijoita siellä. Jotain tekniikkoja olin tunnistavinani. Ehkä.

Illan vaparitreenit jäävät väliin muun ohjelman takia, harmi. Huomenna taas matkaratsastusta.

[Karhu-mami]

Ti 2.3. Ratsastussuunnitelmat vaihtuivat kesken päivän, yksi polle on levossa jalan takia. Päädyttiin illalla tyttären ja kaverin kanssa tunniksi rauhalliselle maastolenkille. Kaveri meni ilman satulaa. Lopputuloksena oli, että toimin saattajana eli kävelin koko lenkin muiden ratsastaessa. Heh! :walk:
Tallilla lainasin kaverin heppaa superlumiselle kentälle, menin ilman satulaa ihan hupailumielessä. Lunta oli näet n. 30 cm kaviouran ympärillä, joten putoaminen ei kovin pelottanut. Menin ravipätkiä ilman satulaa, ex-ravurilla se on aika möykkyistä hommaa. Mutta hauskaa! Enkä edes pudonnut. Tytär sitten tumpsahti alas lumeen vuorollaan... Mutta selvittiin ihan säikähdyksellä ja nauruilla.

Tänään illalla vaparitreenit. Kivaa!

[Karhu-mami]

Ke 3.3. Vaparitreenit 1,5 t. Alkulämpöjen aikana jo totesin, että treenit kerran viikossa ei riitä mitenkään kehittymiseen, kunnon puoleen saatika teknisesti. Olo on sellainen, kuin palaisi tauolta, ei hyvä. Mutta en pysty kahta kertaa viikossa aina järjestämään.

Tekniikoissa ranteista tarttumista ja vapautumista eri tavoilla. Lisäksi harjoiteltiin erilaisia painillisia otteita ja kaverin lähestymistä "asenteella".. Parin tanssittaminen yhdestä jalasta oli hauskaa! Painiessa loppui sitten kunto ja taidot. Juu, molemmat heti. Lähdettiin liikkeelle guardista, tavoitteena parantaa aina positiota, ilman lukkoja tai lyöntejä. Ja minä vaan ähisin. Olis pakko saada enemmän tekniikkatreeniä, toistoa, toistoa, toistoa.

Huomioita: Yleisön pyynnöistä huolimatta aion jatkaa treenaamista. Olen ollut oikeasti hämmästynyt/ällistynyt/ärsyyntynyt miten intohimoja herättävä laji vapaaottelu on. Siis salin ulkopuolella, tarkoitan! Kommentit vaihtelevat (muiden lajien) "tosifaitterien" halveksunnasta (siis liittyen sukupuoleeni... ) täti-ihmisten järkyttyneeseen huoleen kohtalostani väkivaltaisten luonnevikaisten miesten keskellä. Ehkä tilanteeni on oikeasti hyvä, koska kiinnostukseni on syntynyt lajin tuttujen harrastajien kautta eikä vain mediasta. Siis että painiminen ja treenaaminen on kivaa, porukka on rentoa ja homma on URHEILUA. Tarttee ihmisen tällaisiakin miettiä!!!

Jälleen kiitokset nuorelle adonikselle, joka sai osansa tilityksestä...

[Mariska]

Hyvä, hyvä! Jatka ihmeessä treenaamista, jotta minäkin saan lukea täällä kateudesta vihreänä Kirjoituksiasi on niin mukava lukea.

Katselin Jimiltä Salin viimeisintä jaksoa aviomiehen kanssa ja siinä vienosti huomautin, että pitäisikö lähteä vaparitreeneihin itsekin. Tähän asti ukkokulta on vain sanonut "ihan sama" suunnitelmistani, mutta nyt vastaus olikin, että ei missään nimessä! Mitä sinulla on puoliso mieltä harrastuksesta?

[Karhu-mami]

Mariska: Kiitos tsemppauksesta, aion kyllä jatkaa!

Olen siviilisäädyltäni eronnut, joten eipä tarvitse puolisolta kysellä...... 8-)

Tsemppiä sulle myös!!! Sulla on mielenkiintoiset lajit, ehkäpä pääsen joskus tutustumaan, hope so!

Päiväkirjaa:
To 4.3. Työmatkapyöräilyä mukavan lauhassa talvisäässä, 40 min. Illalla uudenlaisia voimailutemppuja lasten kanssa: keksittiin sellainen avustettu voltti/skippi, hauskaa oli. Minä selällään matolla jalat koukussa , lapsi tulee jalkojen päälle niin että mun jalkapohjat ovat lapsen lantion kohdalla, lapsi pysyy ihan rennosti kun on kippuralla, pää alaspäin. Siitä nostin lapsen oman pään yli ja autoin käsillä samalla. Lapsi tuli jaloilleen, tehden "voltin" samalla. Kivaa! Toistoja riitti.

[Karhu-mami]

Pe 5.3. Pyöräilyä 30 min + rodeoheppana oloa.
La 6.3. Laiskottelupäivä. Siirtymä hiihtolomamaisemiin.
Su 7.3 Tunnin kävelylenkki.

Ajatuksia: Miltähän tuntuisi olla laihempi? Ajatus on pyörinyt mielessä viime aikoina lähinnä funktionaaliselta kannalta. Kuperkeikka takaperin olisi varmasti ketterämpi kun ei tukahtuisi omiin vatsamakkaroihin ja tisseihin... Laihdutin kolmannen lapsen jälkeen Painonvartijoissa yhdessä vuodessa 30 kg, joista 18 kg tuli parissa vuodessa takaisin. Se silloinen laihdutustouhu oli tavallaan ihan huijausta, kovapäisesti pudotin painoa siihen tiettyyn tavoitteeseen keinoja kaihtamatta. En ikinä olisi pystynyt pitämään painoa tavoitteessa, siis Painonvartijoiden hiilariperustaisella ruokavaliolla ja nälkäkurkeilulla.

Oi harmonia ja tasapaino, milloin saavut elämääni? Edes painonhallinnan kannalta......

[Karhu-mami]

Ma 8.3. Ankaraa tekstiiliurheilua elikä urheiluaiheista shoppailua naisvoimin. Hauskin löytö oli lajirajat ylittävä "rash guard": ratsastajille tarkoitettu tekninen urheilu-t-paita jossa on rinnassa söpö heppalogo. Hevospainia!

[Karhu-mami]

Ti 9.3. Mäenlaskua, lumessa peuhaamista ja kotipainia isolla aikuis-lapsiporukalla. Mäenlasku oli runsaan lumen takia jopa hankalaa, tosin mäkeä ylös kahlaaminen sitäkin tehokkaampaa liikuntaa. Lisäksi porukka innostui pomppimaan autotallin katolta syvään lumeen, huisin hauskaa! Jossain vaiheessa yksi koirakin oli katolla, en tosin tiedä miten se sinne pääsi...

Lapset (5 kpl) haastoivat talon isännän yhteiseen kyläilyperinteeseen kuuluvaan tyynysotaan, aika hurja meininki oli! Hikistä väkeä. Minä teetätin sitten lapsille erilaisia temppuja omien jalkojeni varassa, aiemmin kuvailemani volttisysteemi oli suosituin ja suorituspaikalle kerääntyi suorastaan jonoa. Jossain välissä yritin treenailla jotain lukkopainiotteita ystävälläni (jess! vapaaehtoinen paininukke!!!), mutta lopputulos oli se, että kaksi lasta hyökkäsi samaan aikaan niskaani. Heitä karistaessani oma juntturapoikani pudota mätkähti suoraan nilkkani päälle... parketilla. Lumipussi jalalle ja lepoon. Pojalle ei vahinkoja.

Hervottomat naurut aiheutti talon isännän ovela painitemppu: Hän sitoi ketterästi yhden lapsen sukat päistään solmuun, aika hyvä viivytys/hämäystaktiikka! Sukat olivat sen verran napakat, että eivät irronneet jalasta vaan poika joutui konttaamaan varpaat yhdessä ja availemaan solmuja sivummalla... Siinä tilanteessa ihan hulvattoman hauskaa, kaikille.

Huomenna olisi tarkoitus ehtiä vaparitreeneihin illaksi, jos tuo nilkka vaan sietää. Ja loppuviikoksi on heppailuja, matkatreeniä ja kouluvalmennusta. Kivaa!

[Karhu-mami]

Ke 10.3. Vaparitreenien seuraamista maton laidalta. Äiti kun kielsi treenaamasta sillä jalalla... No, onhan se terveydenhoitaja, okei okei.

Viiltävää analyysia: Oli opettavaista seurata muiden treeniä, ihan eri näkökulma. En kyllä usko että mitään opin, koska mulle oppiminen tapahtuu vain keholla tekemällä, ja vielä lukuisilla toistoilla.
Jostain kuunkierron vaiheesta tai asteroideista varmaan johtui, mutta treenejä seuratessa tuli lähes liikuttunut olo. (Noloa... ) Että voi vitsi kun on hienoa kun olen löytänyt oman lajini! Muistin myös, että "yritin" aloittaa painia vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa KAKSIKYMMENTÄ vuotta sitten. High schoolissa oli ihan oppiaineena paini, sitä olisi ollut joka päivä. Mut käännytettiin tästä ideasta isäntäperheen toimesta aika samoilla argumenteilla kuin olen tässä viime aikoina kuullut täälläkin.... Että se on miesten juttu ja "ne miehet tahtoo sitten sulle pahaa". Onneksi nyt uskalsin vaikka ihan täti jo olenkin. Siis-kun-nuju-on-vaan-kivaa!!!

Lisää tekstiilejä: Kävin "ohikulkiessa" Egimolla ihan ompelimolla asti ja tilasin omille mitoille pitkähihaisen rash guardin. Vaikutti todella hyvältä! Kompensoi varmasti kaiken puuttuvan kunnon ja taidon.