Karhu-mami kirjoitti: ... Muistin myös, että "yritin" aloittaa painia vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa KAKSIKYMMENTÄ vuotta sitten. High schoolissa oli ihan oppiaineena paini, sitä olisi ollut joka päivä. Mut käännytettiin tästä ideasta isäntäperheen toimesta aika samoilla argumenteilla kuin olen tässä viime aikoina kuullut täälläkin.... Että se on miesten juttu ja "ne miehet tahtoo sitten sulle pahaa".
Painia kouluaineena, enpä ois uskonut! Aika ihana ajatus, oiskohan miunkin koululiikuntaan suhtautumiseni --> nykyinen kuntotasoni ollut jotain aivan erilaista, jos ois ollut enemmän vaihtoehtoja ja vähän vähemmän kilpailumentaliteettiä (eihän sitä kaikki opettajat suoraan ilmaisseet, mut kyllä siellä ainakin oppilaiden kesken jokin "parhausjärjestys" jokaisella liikkatunnilla arvottiin.)No, ei auta jossitella (ja sitä paitsi kohta avaudun päivyriisi, että olen/olin vain huono häviäjä. Enkä mie ehkä olis liikkunut silloin muutenkaan, kirjat oli kivempia.) Itse en ole muuten noihin argumentteihin törmännyt, kaikki kaverit vain katsoivat alkuun aika pitkään, kun puhuin treeneistä
Mut hienoa et nyt oot päässyt oman lajisi pariin, muiden mielipiteistä huolimatta. Jalan paranemista!
Tosi symppis hoitaa ja käsitellä. Ratsastaessa toimii kuin auto, ihan kuin kytkisi aina uuden vaihteen päälle, melkein tuntuu sellainen nykäys ja uusi moodi on päällä. Vaihteet menee käynti, normiravi, kaahottava normiravi, ravurin kilparavi ja laukka. Se vitosvaihde onkin aika haipakkaa!!! Ja jarrutusmatka suhteellisen pitkä. Olihan kokemus tämäkin lenkki. 
Mutta oikeesti mä en liioitellut yhtään, mukauduin vain hevosen liikkeisiin kun se tölttäsi. Latinoissikkaa! 
Mutta aionpa käydä lasten kanssa kurkkailemassa erään muun lajin harjoituksia........ Uteliaisuus on iloinen asia! 
