Juokseminen

[TommyV]

Lenkkeily ja juokseminen ovat osaksi asennekysymyksiä ja osaksi persoonallisuuskysymyksiä. Itse kun pidän vauhdista ja vaarallisista tilanteista enemmän kuin pitkän matkan juoksemisesta, niin silloin lenkkeily ja juokseminen jäävät aina taka-alalle, jos nyt jotain erikoista ei tapahdu. Minunlaiseni ihmiset eivät ihan mielellään myöskään harrasta hitaasti tehtävää Taichia tai kuuntele seesteistä musiikkia.
Tokihan yleistän ihan huolella tuossa yllä.

Ala-asteikäisenä harrastin jalkapallon ohella maastojuoksua Porin Tarmon riveissä, ja vielä ennen inttiä kävin kahden kaverin kanssa säännöllisesti juoksemassa pururataa (n. 6 km) Porin metsässä. Olen mä siis joskus ihan tykännytkin juoksemisesta.

Itsesuggestiolla saa silti ihmeitä aikaan. Juoksemisen hyväksi on laskettava muutamakin seikka: se ei vaadi kavereita, välineitä, tiloja tai tietynlaista säätä. Yksinkertaisuudessaan juokseminen on kyllä kaunista.

Vähän niinku vihjailisit että olen tylsä ihminen koska pidän juoksemisesta :evil:

[flammee]

Sitten paremmin aiheeseen. Millan ehkä kannattaisi käydä sellainen juoksutekniikka kurssi. Semmosia on, ja ainakin vaimo pääsi eroon jalkakivuista (jostain syystä se tykkää lenkkeillä) lenkkien yhteydessä ja sen juoksutyyli muuttui aivan totaalisesti. Se näyttää nykyään ihan oikealta juosijalta tien päällä!

Kiitos vinkistä, tosin luulen päässeeni polvikivuista eroon kun ryhdyin loppukesästä juoksemaan noiden fivefingersien kanssa silleen päkiöillä, ilman että kantapäät koskettavat maata laisinkaan. Tuntuu muuten pohkeissa aika messevästi ja juoksu sujuu huomattavasti lennokkaammin kuin ennen.

Tossa päkiäjuoksussa on sellanen ajatus että ei muuteta jalkaterän asentoa, jotta päkiä osuisi maahan, vaan lyhennetään askelta ja mahdollisesti hieman koukistetaan polvia, jolloin päkiä osuu maahan. Tälleen voi pitää sitten nilkan suht rentona eikä se ota pohkeisiin niin paljon niin voi juosta vähän enemmänkin. Tällaisessa "päkiäjuoksussa" on muuten myös ideana että kantapää tulee mahdollisimman pian päkiän jälkeen maahan..

[juha_m]

Tossa päkiäjuoksussa on sellanen ajatus että ei muuteta jalkaterän asentoa, jotta päkiä osuisi maahan, vaan lyhennetään askelta ja mahdollisesti hieman koukistetaan polvia, jolloin päkiä osuu maahan. Tälleen voi pitää sitten nilkan suht rentona eikä se ota pohkeisiin niin paljon niin voi juosta vähän enemmänkin. Tällaisessa "päkiäjuoksussa" on muuten myös ideana että kantapää tulee mahdollisimman pian päkiän jälkeen maahan..

Tällä laudalla varmaan suurin osa ihmisistä ainakin silloin tällöin hölköttelee paljain jaloin jotain salia ympäri treenien alkulämmittelyssä. Kun seuraavan kerran tuollainen osuu eteen, niin kiinnittäkääpä vähän huomiota jalkojenne toimintaan ja askellukseenne. Paljasjalkajuoksuahan siinäkin juuri tehdään (ja valtaosa ihmisistä osaa sen ihan luonnostaan).

Pelkän päkiän varassa askeltaminen saattaa pidemmän päälle aiheuttaa ongelmia akillesjänteiden kanssa.

[F. M. Luder]

Tuossa F. M. Luderin jutussa oli muuten kiintoisaa se, että hän kokee käsittämättömän tylsäksi juoksun, mutta tykkää kävellä - pitkiäkin lenkkejä. Tämä on minulle uusi "ala-laji".

Ja sitäpaitsi, F. M. Luder kävelee väärin.

Hmm. Se on varmaan se suorittamisen tunne, joka siinä juoksemisessa tylsistyttää. Pitää niin kovasti keskittyä tahtiin ja hengitykseen ja siihen, ettei horjahda ojaan, etten ehdi ajatella mitään tai katsella ympärilleni. Mulla pää pyörii kun liikun kävellen, ja juostessa sitä ei voi tehdä tai tosiaan päädyn sinne ojaan. Kun kävelen reippaasti, ehdin silti vielä katsella ympärilleni ja mietiskellä syntyjä syviä ja pysyn vielä polullakin. Tällä tavalla jaksan melko kauaskin. Juoksemista treenaamalla tämäkin varmaan helpottuisi, mutta kun se treenaaminen on niin käsittämättömän tylsää.

Ilman kenkiä astun aina päkiä ensin. Kävelylenkit teen kylläkin kengät jalassa, koska lasinsiruja.

[Miklu]

Juokseminen ei oikein ikinä ole ollut "mun juttu" mutta sitä ei käy kieltäminen etteikö sen aikaan saama fiilis ole yksi parhaista mitä liikunnalla voi saavuttaa. Enivei, olin pitkän pätkän juoksemati mutta sittemmin olen lisäillyt liikuntarepertoaariin tuotakin. En vain pysty puolta tuntia tai viittä kilsaa pitempiä pätkiä päästelemään kun vanha sotavamma nilkassa alkaa valittaa. Tai sitten tylsistyn... Jouduin muuttamaan juoksutekniikkaa kompensoimaan tuota nilkkaa ja täytyy flammeeta kiitellä tekemästään valistustyöstä. (Eli kiitos ) Oon saannu palijon tekniikkavinkkejä ja vahvistusta omille havainnoille omasta juoksemisesta. Paljasjalkailukin kiinnostais kokeiluna.

Ja jouksuhan tuntuu olevan välineurheilua. Meikäläisestä nyt justiinsa on ehkä parhaat juoksukelit ulkona kun ei ole liian kuumaa eikä kylmää mutt akuitenki sen verta ikävää ettei polut ole täynnä ulkoilijoita Mutta kun on märkää niin jaloillakin on märkää. Rullaavat Adidakset on jäänny kaappiin kun sain uudet maastojuoksuun soveltuvammat ja vähemmän agressiivisesti muotoilut Salomonin lenkkarit. Gore-texiä kun ovat niin erittäin mukavat märällä pururadalla ja pyöräilessä vesisateessa. Oon ihan rakastunut noihin kenkiin

[Milla]

Tossa päkiäjuoksussa on sellanen ajatus että ei muuteta jalkaterän asentoa, jotta päkiä osuisi maahan, vaan lyhennetään askelta ja mahdollisesti hieman koukistetaan polvia, jolloin päkiä osuu maahan. Tälleen voi pitää sitten nilkan suht rentona eikä se ota pohkeisiin niin paljon niin voi juosta vähän enemmänkin. Tällaisessa "päkiäjuoksussa" on muuten myös ideana että kantapää tulee mahdollisimman pian päkiän jälkeen maahan..

No hö, just kun luulin keksineeni kivan ja toimivan juoksutyylin. Ei sitten. Paljain jaloin juoksinkin aika lailla tuohon tapaan, lyhyin askelin koko jalkapohjaa käyttäen.

Pelkän päkiän varassa askeltaminen saattaa pidemmän päälle aiheuttaa ongelmia akillesjänteiden kanssa.

Pitänee muistaa tämäkin. En ole tuota päkiöilläkään juoksemista ehtinyt harrastaa kuin muutaman kerran ja aika lyhyin lenkein (~20 min juoksemista) jatkuvan sairastelun takia, joten vielä ei ole ongelmia tullut.

[Mika]

Vähän niinku vihjailisit että olen tylsä ihminen koska pidän juoksemisesta :evil:

[Aleksi T]

Itse ajattelen, että juoksemisessa pitää saavuttaa tietty taso ennen kuin siitä voi täysillä nauttia. Joskus ala-asteella, kun innostuin oikeasti kunnon kohottamisesta, aloin juosta kesällä 2 km -lenkin joka aamu pururadalla. Täällä muuten on aivan loistava ja haastava tuo rata, isän mukaan siellä on monet kovan tason hiihtäjät reenannet kesät ja talvet joskus viime vuosituhannella. Siinä mulla varmaan nilkat, polvet sun muut vahvistui mukavasti pehmeällä alustalla, ettei ole pahemmista kivuista tarvinnut kärsiä myöhempinä "aktiiviaikoina". Jossain vaiheessa aloin juosta yhtä tiettyä 8 km-lenkkiä, joka sekin tuntui alussa haastavalta ja vaati paljon keskittymistä jo kovan alustansa vuoksi. Mutta tietyn pisteen ylitettyäni se lenkki tuntui vain hyvältä, eikä oikeastaan reenaamiselta. Välillä mietin, että juoksenko entistä nopeammin, kun lenkit tuntuvat vierähtävän niin nopeasti, mutta kyse oli vain siitä flowsta. Samalle lenkille lähden nykyisin monesti, jos haluan miettiä jotain vaikeaa asiaa. Juostessa on helpompi ajatella kuin esim. vain istuessa kotona.

Vaikka nykyisin juoksen lenkkejä oheisreeninä, enkä kauheasti tavoittele parempia aikoja puolimaratonilla tai kympillä, menee lenkit silti ihan heittämällä ja menosta nauttimalla. Jotenkin mulle on kehittynyt outo kyky antaa jalkojen rullata maassa ja pään lentää pilvissä yhtäaikaa. Kovatkin lenkit menee helpoiten, jos pää on keskittynyt muualle kuin omiin askeliin tai tietyn vauhdin pitämiseen.

[toni-f]

Pidän juoksemisesta.
Tuli tosta päkijöillä juoksemisesta mieleen, että joskus "hyvinä" vuosina kun treenasin oikein kunnolla ja kovaa, niin oikean jalan pohje tulehtu aika pahasti.
Juoksin ensin noin kilometrin erään jyrkän mäen luokse. Sitte rupesin ravaamaan tuota mäkeä ylös niin kovaa kun pääsin ja alas menin sit suht rennosti. En muista kuin kauan tuota tein, mutta sen jälkeen ku tuntu, että jalat ei tottele enää, niin juoksin 10km lenkin. sitte otin pyörän ja poljiin sen saman kympin niin nopeesti ku jaksoin. Sitte koira odotti jo lenkille pääsyä, niin lähdin sen kanssa kävelylle noin 30min.
En tehnyt moista enää uudestaan

[flammee]

Pari juoksuun liittyvää tekstinpätkää.. Runners worldin noteeraus minimalistisista kengistä / paljain jaloin juoksusta. Ihan hyvää tekstiä, tossa kerrotaan taustoista ja historiasta sekä kenkämarkkinoiden tilanteesta, yms..

Lopussa olevat neuvot minimalistisiin juoksukenkiin siirtymisestä kannattaa unohtaa. Ei sillä etteikö siirtyminen olisi hyvä idea, vaan ne neuvot ovat surkeat, lukuunottamatta sitä että aloittaa kevyesti, vähällä treenillä. Aika pitkä juttu. Tässä ei enää demonisoida paljain jaloin juoksua, vaan kerrotaan että paljasjalkajuoksutapa ei altista monille tyypillisille juoksutavoille, kuten paksuilla kantavaimentavilla kengillä juokseminen.

http://www.runnersworld.com/article/0,7 ... -9,00.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Patric Sweeneyn haastattelu, voitti maratoonin fivefingerseillä, naukkailee bourbonia treenatessa, että on hauskempaa. Lyhyehkö.

http://birthdayshoes.com/interview-with ... s-marathon" onclick="window.open(this.href);return false;

[Clancy B.]

mielestäni Gebrselassie on se paras koskaan pitkien matkojen juoksija.Kaikki aikakaudet huomioiden. Kilometrin verran vaille alle 2 h marathon, siinä on jotain. Onko täällä potkussa ketään ketä pysyisi Hailen vauhdissa edes 1,5 km?
se on 3 min/km...läpi koko marathon.

Uran lopettaminen ei kiinnosta Gebrselassieta
STT 1.11 2010
Eläkepäivät eivät kiinnosta Haile Gebrselassieta. 37-vuotias etiopialainen mestarijuoksija ei suostu edes ajattelemaan aktiiviuran lopettamista.

– Miksi minun pitäisi lopettaa? Miksi pitäisi sanoa, että lopetan kolmen tai neljän vuoden päästä? Ura päättyy sillä hetkellä kun päästää nuo sanat suustaan, sunnuntaiselle New Yorkin maratonille valmistautuva Gebrselassie sanoo.

Etiopiassa Gebrselassiella riittää liiketoimia autokaupasta hotellin pitoon, mutta moninkertaisen arvokisavoittajan ja ME-juoksijan nälkä kilpailemiseen ei ole ehtynyt. Hänen toiveissaan on juosta vielä Lontoossa vuoden 2012 olympialaisissa maraton.

Juuri nyt ykköstavoite on voittaa sunnuntaina New Yorkissa.

– Siitä lähtien, kun aloin juosta maratoneja, keskityin aikaan. Etsin aina reitiltään parasta kilpailua, mutta New Yorkissa tärkeintä on voittaa. Siellä ei tarvitse yrittää rikkoa ennätyksiä, Gebrselassie sanoo.

Gebrselassien nimissä oleva maratonin ME-aika on 2.03.59.

[Nicodemus]

Flammee, Nicodemus kavelee paljain jaloin aina kun mahdollista. Tottakai nyky-yhteiskunnassa paljain jaloin kavelemista voi joutua hetken eteisessa pohtimaan. Puhumattakaan pohjoisesta pallonpuoliskosta.

[flammee]

Olenkin ihmetellyt joskus..

[youtube][/youtube]

[Clancy B.]

se on muute lähes 100% varma et jos ei aamulla käy isolla hädällä keventämässä, niin vaikka lenkille lähties ei yhtään tuntumaa ni eikös parin kilsan jälkeen ala pukkaamaan pythonia... Paulal tais vaan olla liikaa nestettä nautittuna.

[flammee]

Tuli vastaan juoksublogi jossa on paljon hyvänoloista juttua juoksutekniikasta ja muusta juoksuun liittyvässä.. Tekniikkapuolesta kirjoittelen/linkkaan ehkä sitten kun olen päässyt testaileen niitä juttuja.

Tässä artikkelissa kerrotaan suht selkeästi mistä se kantaiskuinen juoksu tuli.

http://www.scienceofrunning.com/2010/09 ... re-do.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Referoituna:
-ennen 70-lukua huippujuoksijoista kukaan ei juossut kantaiskuisesti.
-kantaisku tuli kuvioihin massojen alettua juosta, 70-luvulla oli joku juoksubuumi..
-aloittelevan juoksijan ongelmana on se että se on herkästi kantaiskuista, koska aloittelija ei ole pahemmin harrastanut juoksua, enemmänkin kävelyä ja siinä se kantaisku on (ei tosin mulla). Ja oikeen hidas juoksu on kävelyn ja juoksun välimuotoa.
-juoksukenkävalmistajat ratkaisivat tämän ongelman kantavaimennuksella.
( juoksukengän evoluutio kuvina: http://runningtimes.com/Print.aspx?articleID=16929" onclick="window.open(this.href);return false; )
-kantavaimennus aiheuttaa kantaiskun.
-tästä eteenpäin suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta on lähestynyt juoksutekniikkaa sillä oletuksella että kantaisku on oikea tapa.

Artikkelin kakkososassa ( http://www.scienceofrunning.com/2010/09 ... ntest.html" onclick="window.open(this.href);return false; ) asia tiivistetään näin:
It’s obvious that (running) form and shoes are connected. One of the problems in the running shoe research is that it’s based on heel striking, which we now know is partially caused by the raised heels of many of today’s modern shoes. So we get results that say cushioning improves economy and re*tards impact forces.

*Näyttäisi siltä että tään blogin kirjoittaja on tyypillinen jenkki joka sotkee englannin kielen sanoja, re*tardsin sijaan siinä varmaan pitäisi lukea reduces, ja tuo * on lisätty siihen keskelle potkun ilkeiden sanojen suodatuksen takia. Eniveis, näyttäisi siis siltä että aloittelevien tavisten ongelma on siirtynyt juoksukenkäbisneksen ja huonon tieteen (tai harhautuneiden lähtökohtaisoletusten) kautta myös vakavammille juoksijoille. Heh. Kaippa vastaavaa voisi tapahtua kamppailulajeissakin ja on kenties tapahtunutkin, esim. kun lajia suunnataan massoille niin siitä putoaa herkästi pois tietynlaista kovuutta ja vaativuutta. Akuma onkin tainnut kirjoitella tästä.. Ei nyt ihan sama asia, mutta hieman sinnepäin.