Käytäntö vs harjoittelu?

[nomad]

Eli nyt on kyseessä nimenomaan turvallisuusalan työntekijän näkökulmasta.

Täällä kun on kuitenkin alan työntekijöitä, niin kertokaas minulle kuinka paljon treenaus on mielestänne auttanut tilanteisiin? Kuinka iso osuus on käytännön kokemuksella ja kuinka paljon sille pitäisi antaa arvoa? Onko käytännön mukanaantuoma kokemus aina hyvä?


Omasta puolestani voin sanoa, että reenaus on antanut mulle työkaluja, millä tehdä duunia mutta se ei todellakaan autuaaksi tee. En voi sanoa, että se olisi itteäni pelastanut tai toisin päinkään, mutta helpottanut kuitenkin. Minkälainen treenaus on parasta ja miksi?

Tai chi- tyyppinen harjoittelu vahvistaa mielenrauhaa ja jossain määrin kroppaakin, RBSD auttaa reaktiokykyä tositilanteita varten ja lihaskuntoa sen päälle. Tähän välille mahtuu jotakuinkin kaikki kamppailulajit mitä maa päällään kantaa, kertokaas viisaammat mietteitänne. Ihan mielenkiinnosta kun olen ihmisen ajatusmaailmasta kiinnostunut.

[Esa Tyynismaa]

Kaikki mattonujulajit on portsarin hommissa mahdollisesti joskus avuksi,mikäli et ole ovella yksin töissä.
Mutta nykyäänhän ei kuulemma enää ovilla tarvitse painia ollenkaan,joten kysymykseesi on vaikea löytää vastausta...

[Tuomo]

...Kuinka paljon treenaus on mielestänne auttanut tilanteisiin? Kuinka iso osuus on käytännön kokemuksella ja kuinka paljon sille pitäisi antaa arvoa? Onko käytännön mukanaantuoma kokemus aina hyvä?

...Kertokaas viisaammat mietteitänne.

Lähdetään sillä liikenteeseen, et jos olisin viisas, en olisi turva-alalla.

Mielestäni treenaus on tuonut varmuutta tekemiseen. Lisäksi se on tappanut egoilun kokonaan. Ei ole enää häviö, kun puhuttaa asiakkaat haluttuun paikkaan eikä tarvi painia.

Itse annan ainakin arvoa kaikelle kamppailulajitreenaukselle. Varsinkin työkavereissa. On helpompaa olla kaverin kanssa duunissa, kun tietää sen olevan tukena, jos kakka alkaa roiskumaan.

Käytännön kokemus on myös hyväksi, muttei tee autuaaksi kuten ei treenaaminenkaan. Olen nähnyt helve*in huonoja jamppoja, jotka on veivannu alalla kauan. Sillä sit palataan ja hyvä et tarvii töitäkään enää tehdä kun on niiiiin kokenut... Kato "Hoitakaa te pojat toi keikka".

Ja Esalle... Ehkä olen ollut itse paskoissa paikoissa töissä tai jotain, mutta kyllä sitä välillä laitetaan jalalla koreasti... Ja joskus kädelläkin!!

[bodyguard]

Itse annan ainakin arvoa kaikelle kamppailulajitreenaukselle. Varsinkin työkavereissa. On helpompaa olla kaverin kanssa duunissa, kun tietää sen olevan tukena, jos kakka alkaa roiskumaan.

Nojoo, eihän harrastus nyt toisaalta mitään takaa mihinkään suuntaan.

Tuo käytännön kokemus ei ole aina niin yksiselitteinen juttu, pitäisi aina muistaa se tarina sokeista miehistä ja elefantista. Jos nyt joku on vaikka ollut sen karaokeräkälän ovella 10 vuotta ja niillä meriiteillä laitetaan jonnekkin festareitten nyrkkiryhmään tai vielä pahempi jonnekkin jossa pitäisi näyttää ja käyttäytyä kuin ihminen niin ei se välttämättä kovin hyvä lopputulos ole.

Itse olen havainnut enemmän hyötyä ihan tuollaisten perushommien kuten puhuttamisen ja poistamisen taktiikan treenaamista. Näillä pystyy vaikuttamaan aika paljon siihen että a)syntyykö se tilanne lainkaan ja b)missä asemassa on jos se tilanne syntyy.

[Clancy B.]

Kaikki mattonujulajit on portsarin hommissa mahdollisesti joskus avuksi,mikäli et ole ovella yksin töissä.
Mutta nykyäänhän ei kuulemma enää ovilla tarvitse painia ollenkaan,joten kysymykseesi on vaikea löytää vastausta...

, ja jos painit altistut välittöämästi lattialla oleville injektioruiskuille ja lasinsiruille, 3 potkii päähän ja kaikilla on veitset..tarviit scredderii ja senshidoo, muuten oot out
myös puhejudo on suosiossa, sitä saapi harjoitella päivittäin samassa käytännön kanssa...
pidän edelleen lähes parhaimpana pakettina monipuolista ja laadukasta kamppailuosaajaa jolla kertynyt vuosia niin festari- kuin ovi järkkärinäkin, ensin kokeneen opissa, sitten rivimiehenä, lopuksi itse sinä auktoriteettina ja kouluttajana. Luonteeltaan leppoisa mutta tiukka.

[Esa Tyynismaa]

Vastaukseeni oli tarkoitettu sellainen ei ihan lievä ironian sävy...
Käräjätuomarit ja syyttäjät kun tuntuvat ajattelevan juurikin kirjoittamallani tavalla.
Nykyään kun kaikki peruskansalaisoikeutensa tietävät räkänokat haastavat niin kovasti kaltoinkohdeltuina ja pahoinpideltyinä portsareita käräjille liiallisesta voimankäytöstä syyteltynä,että oikein jo itkettää.
Ja vielä surkeampia ovat "portsarit",jotka eivät ymmärrä,että pikku kolhut kuuluu ammatin varjopuoliin,eikä käräjäsalilla itkettäviin tuomarin avulla saatuihin "lisäansioihin".

[L.K.]

Totta kai molemmilla on merkitystä. Käytännön tilanteitalla kuitenkin ei ehkä loppupeleissä niin paljon ellei niitä ole todella paljon.
JA JOS niistä ei ole osattu aina oppia. Eli toimiko se viimeksi hyvin-->ei toiminut-->teen ensi kerralla eri tavalla.
Valitttavan moni vaan jatkaa "hyväksi havaitsemallaan" tavalla jatkuvasti.

Treenattu kaveri apuna on kyllä hyvä,nimenomaan kamppismielessä. Edelleen alalla paljon vain "penkkihauis"-taustalla olevia.
Onglema on vain siinä että pitää olla saakelin iso ja vahva että sillä loppujen lopuksi tilanteita ratkaisee. Jatkuvasti kun
asiakaspuolella tulee vastaan näitä aina isompia ja vahvempiakin, jos ainakin pelkällä voimalla väännetään.

Totta kai sosiaaliset taidot on tärkeät, osaa puhuttaa oikein,ratkaista tilanteet myös puhumalla sekä osaa ajoittaa sen
voim.käytön oikein.Eli puututaan ajoissa,mieluummin kun aina myöhässä.Tunnistetaan mlloin ei enää puhe auta vaan otetaan
heti tilanne hallintaan ja "luulot pois".
Tämän treenaus tulee enempi sitten kyllä sieltä käytännön puolelta, mutta toki treenit auttaa tässäkin.
Että löytyy niitä työkaluja millä toteuttaa itseään.

[SamiT]

Molempia tarvitaan jatkuvasti ja kumpaakaan ei voi jättää pois - siis jos haluat olla hyvä.

[n0k]

Nykyään kun kaikki peruskansalaisoikeutensa tietävät räkänokat haastavat niin kovasti kaltoinkohdeltuina ja pahoinpideltyinä portsareita käräjille liiallisesta voimankäytöstä syyteltynä,että oikein jo itkettää.

Pitää olla narikassa valmiiksi printattu pino lappusia, missä lukee järjestyksenvalvojan oikeudet ja sitten puristelujen jälkeen niitä voi sujautella kavereitten taskuun

[nomad]

"Vanhat suomalaiset tappelutaidot"- ketjusta.

Lopulta uskon, että he joilla se tekeminen on veressä ja kutka sen tekemisen "ilon" ovat itse saaneet kokea, pystyvät tulemaan helposti paljon paremmaksi opettamaan mistä on kysymys, kuin he jotka vain istuvat salilla koskaan kokematta itse sitä mistä on kysymys.
Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä henkilökohtaista kokemusta.

Tästä tosissaan voisi perustaa uuden aiheen, mutta tästä löytynee niin räväköitä mielipiteitä suuntaan, kuin toiseenkin ja varmasti kamppailu-urheilijat suhtautuvat aivan eri tavalla näihin asioihin, kuin esim ip lajien opiskelijat jne niin parempi vain olal hissukseen...

Ilmaistaan itseäni vähän paremmin ja vähän vähemmän väsyneenä. Eli lähinnä tämä on se pointti mitä haen, tuo "tekemisen ilo". Kehtaan väittää, että meikäläisenkin varsin rajottuneella tekniikkavalikoimalla on se vahva puoli, notta kaikki mitä käytän on käytännössä itse testattu toimiviksi ja se on isoin syy, minkä takia niitä pidän yllä. Ja tottakai sekin, että ne jutut on mulle luonnollisia ja helppoja tehdä. Laji on "sitäsuntätä".

Eli mulla niin päin, että treenaaminen tukee käytäntöä eikä toisinpäin. En tappele rottien kanssa päivittäin enkä enää ole hirveästi ollut ovellakaan kun aika menee muuhun työhön, mutta kuitenkin.

[n0k]

Njuu samoilta kantilta katselisin asiaa. Eikös harjoittelun tarkoitus ole luoda/vahvistaa/parannella/muovata niitä itselle jo valmiiksi "luonnollisia" temppuja. Jos ei se potku tunnu olevan harjoittelunkaan jälkeen se oma juttu, niin parempi keskittyä siihen lyömiseen. Karkeasti karrikoituna. Kaikki lisätekniikka on sitten kivaa kikkailua ja antaa vähän lisäevästä

[L.K.]

Parasthan on se, että treenaa sellaista juttua missä olis mahd. vähän mitään poisjätettävää:)

[nomad]

Kyse ei siis ollut siitä, kannattaako reenata vaiko ei, se nyt on selvä että toistoja tarvitaan. Kyse oli siitä, kuinka iso osa osaamisesta on se käytännön kokemus ja "hankalan kautta" testattu osaaminen vs. pitkä treenaushistoria.

Tuli tuossa kaverin kanssa keskustelua alan kouluttajista, joilla monesti on joku tummanpuoleinen vyöarvo jostain lajista mutta samaan aikaan saattaa olla varsin vähän (lue: alle pari vuotta) käytännön kokemusta. Käsitys tuntuu olevan se, että salilta saadut opit olisivat riittävät siihen, että opetat voimankäyttöä tai puhut näistä jutuista junioreille. Samoin kun turvallisuusalan oppilaitoksessa on ollut kouluttaja, jolla on liikunnanopettajan tausta- valittu sen takia, että pedagogiset opinnot oli käyty. Lakihan antaa tähän mahdollisuuden, opettaa saa vaikka siivooja jos on oppilaitos kyseessä.

Jos minulta kysytään niin kyllä saisi olla lähemmäs vuosikymmen takana, mielellään hommista joissa joutuu tekemäänkin jotain ennenkun lähtee laukomaan tietotaitoaan ympäriinsä, tuo ihan toisenlaista näkökulmaa. Lain tulkintakin on monesti vähän erilaista "kenttäsialla", firman x johtoportaalla ja humanistilakimiehellä, joka taas näkyy sitten käräjillä, mutta tämä on jo eri asiaa.

[jepulista]

Mielestäni käytännön kokemusta on todella vaikea korvata millään, mutta oikeanlaisella harjoittelulla voidaan vähentää kaikenlaisia loukkaantumisia sekä muita vahinkoja. Samoin "kantapään kautta" oppimista voidaan vähentää hyvän harjoittelun avulla. Ja tuohan se myös lisää itsevarmuutta, kun tietää harjoitelleensa hyvin ja siten todennäköisesti hoitavansa tilanteet paremmin kuin muuten hoitaisi.

Kuitenkin yksi tärkeimmistä (jos ei jopa tärkein) asioista on se kuuluisa "pelinlukutaito"/"silmä" ja sitä ei oikein saa muuten kuin käytännön kokemuksen kautta. "Pelinlukutaidon" avulla tiukkoja tilanteita tulee todennäköisesti harvemmin kuin muuten tulisi ja niistä selviää luultavasti paremmin kuin muuten selviäisi.

On miellyttävää seurata kokenutta järkkäriä/vartijaa tai vaikkapa jopa poliisia, jolla on tätä "pelinlukutaitoa" ja joka hoitaa tilanteet jo ennen kuin ne edes syntyvät.

[Lowclass]

En omaa vuosien käytännön taitoa mutta muutamalla suomen suurimmalla juhannusfestarilla töissä olleena päkaptiimissä tavan järkkäreille tuli kyllä selväksi ettei dojotreeni ole sama kuin elämässä, Nomad ymmärrän täysin viestisi. Humalaisen teinitytön kädet saa vääntää oikeasti solmuun eikä tunnu missään kun toinen haluaa lasta esim sex pistolsilta... Entä aikuinen aggre mies?