Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"

[L.K.]

Tässä nyt ainakin kohdassa 2.16-2.18 suurin piirtein näkyy A:n ideaa.Vähän nopea kohtaus,mut tähän hätään kelvannee demoksi:)

[youtube][/youtube]

[Jonttufantti]

Tää tarkoittanee sitä että iskua ''kohti'' meneminen syö sitä iskun tehoa huomattavasti.

Aivan. Ja myös päinvastainen liike eli myötääminen tai "kuolettaminen" toimii. Mutta molemmissa ajoitus on tietysti keskeinen asia.

olen itse ottanut suorat painamalla leuan alas, pukkaamalla yläotsaa lyöjän rystysiin. Toimii kadullakin.

Juu, tuossahan on onnistuessaan sellaista psyykkistäkin aspektia, ja saattaa mennä käsikin huonoksi hyökijältä. Tietysti aika riskialtista äijäilyä. Tämä yksi täälläkin mainittu Orre poimiskeli kerran iskuja otsaansa mutta sitten yhden huitojan rannekello teki aika ilkeän vekin päähän. Seurasi lonkkaheitto ja opetusta, jota muu joukkio ei kuitenkaan malttanut jäädä seuraamaan.

Hyvää asiaa.Juu onhan se riskialtista. Vaikkakin hyvä tapa kertoa juuri vastustajalle että ''lyöt kuin akka'', sekä syödä sitä itseluottamusta. Ja mielummin välttää noi pukkimiset ja jorailee mieluummin kauempaa, vastapuolen voimalinjojen ulkopuolelta. On viimenen vaihtoehto toi vastaanotto. Niinkuin Kari Aittomäki antoi ymmärtää siinä tunkkijutussa, että kerkesi vaistotappelijana reagoimaan mutta väistöön ei ollut tilaisuutta. Johon on syitä monta monessa.Kuten känni. Siksi koppi. Itse reagoin jokatälliin vähän sellaisella tavalla, että vältän viimeiseen asti. Asiasta kukkaruukkuun, miksi ei tunnuta oikeen missään harjoiteltavan tuota kaukaa iskemistä ja potkimista? Itselle on tullut vähän se käsitys että suurinosa harjoittelee lähes täysin sitä lähi-ja puolietäisyyttä iskiessä. Mutta ei paljoakaan kaukoetäisyyttä. Tämä oma havaintoni! Eli on se kaukaa lyöminen tosi laiminlyöty ja aliarvostettu mielestäni. Niinkuin kaukaa potkiminen. Olen sitä mieltä että siinä kaukaa iskiessä avautuu monta mahdollisuutta, jota ei muissa etäisyyksissä ole kuin kaukoetäisyydessä. Ja voisin kuvitella useampaa hyökkääjää vastaan sen olevan se paras mahdollinen etäisyys. Välttäisi niin paljon sitä kopittelua. Ja sitäkautta pää/ aivovaurioita. On muuten yllättävän haastavaa opeteltavaa se käden pitkälle lyöminen. Ei uskoisikaan sitä etäisyyttä. Antaa tosi hyvää 'pelitilaa'.

[Jonttufantti]

Kiitos L.K. Video havainnollisti paljon!

[Mjölnir]

[youtube][/youtube]

[L.K.]

Mjöllikseltä yllättäen hyvä ja selkeämpi video asiasta:)

Kävelevä videokirjasto=Mjölnir:)

[Mjölnir]

Mjöllikseltä yllättäen hyvä ja selkeämpi video asiasta:)

Kävelevä videokirjasto=Mjölnir:)

Sattuipa sopivasti tällainen löytymään...

Tein tuon videopätkän piirtäjää varten, joka kuvittaa piirroshahmoilla artikkelini Kontrolli-lehteen, joka käsittelee nimenomaan A-torjuntaa

[bantza]

Asiasta kukkaruukkuun, miksi ei tunnuta oikeen missään harjoiteltavan tuota kaukaa iskemistä ja potkimista? Itselle on tullut vähän se käsitys että suurinosa harjoittelee lähes täysin sitä lähi-ja puolietäisyyttä iskiessä. Mutta ei paljoakaan kaukoetäisyyttä. Tämä oma havaintoni! Eli on se kaukaa lyöminen tosi laiminlyöty ja aliarvostettu mielestäni. Niinkuin kaukaa potkiminen. Olen sitä mieltä että siinä kaukaa iskiessä avautuu monta mahdollisuutta, jota ei muissa etäisyyksissä ole kuin kaukoetäisyydessä. Ja voisin kuvitella useampaa hyökkääjää vastaan sen olevan se paras mahdollinen etäisyys. Välttäisi niin paljon sitä kopittelua. Ja sitäkautta pää/ aivovaurioita. On muuten yllättävän haastavaa opeteltavaa se käden pitkälle lyöminen. Ei uskoisikaan sitä etäisyyttä. Antaa tosi hyvää 'pelitilaa'.

Eikös tuota esim karatessa harjoitella. Kilpakaratekat ainakin tuntuvat olevan melko hyviä tuossa?

[Jonttufantti]

Varmasti ovat! Etenkin kilpakaratekat, taekwondot ja jotkut vanhemmankoulukunnan nyrkkeilijät hallitsee ton herkistelyn ja kaukaa hifistelyn tosi hyvin..
Mutta noissa harvemmin lyödään kuitenkaan 'läpi'. Niin varmasti vähän eri se hahmottaminen. Mutta toi herkistely on tärkeetä myös..

[Mars]

Asiasta kukkaruukkuun, miksi ei tunnuta oikeen missään harjoiteltavan tuota kaukaa iskemistä ja potkimista? Itselle on tullut vähän se käsitys että suurinosa harjoittelee lähes täysin sitä lähi-ja puolietäisyyttä iskiessä. Mutta ei paljoakaan kaukoetäisyyttä.

IP-jutuissa vai? Ajatus taitaa olla se, että jos et pääse lyöntipotkuetäisyydeltä karkuun niin parempi mennä mahdollisimman rumasti sisään, ja tietysti lyödä ensin. Kaikki iskujen vaihtoon johtava kamppailu-urheilullisuus joutaa romukoppaan.

[mvar]

Kravmagassa/ Defendossa noita juttuja?

Defendossa A-torjunnaksi kutsuttava (ja Tony Blauerilla Speariksi) tekn...työkaluhan on juuri tätä varten. Ja Defendossa tehdään muutenkin hyvin paljon tuota lähellemenoa, koska tehokkaaseen lyömiseen tarvitaan yleensä sopiva etäisyys ja jonkinlainen kiertoliike - A:lla voidaan ottaa molemmat "pois".

hiukan eroavaisuuksia:
Defendon A:ssa on samankaltaisuutta Tony Blauerin Spear:n (sieltä se on myös defendoon otettukin). Ero löytyy, ainakin noista viedopostauksista, siitä että defendon A-torjunta on enemmän ns. hyökkääjän käden puolelle menevä. Blauerin Spear, menee enemmän keskilinjaa, jonka tarkoitus on tuoda selkeä shokkireaktio hyökkääjän rintakehän/pään alueelle.

Itse tuohon otsikkoon, niin tietynlainen "terve" siedätys on hyvästä. Näin ei tule yllätyksenä, oli se sitten kamppailu-urheilu tai itsepuolustus, jolloin on mahdollista reagoida muutenkin kuin itku-potku raivareina. esim. nopea vastahyökkäys tai poistuminen takavasemmalle.
Siedätys tapahtuu kuitenkin suojaukseen, vahvoina iskuina, jolloin huomataan myös hyvän suojauksen merkitys.
En siis itsekään lähtisi ottamaan vapaaehtoisia osumia avoimeen nuppiin, kuten tuo ensimmäinen postaus kokeili.

[Jonttufantti]

Asiasta kukkaruukkuun, miksi ei tunnuta oikeen missään harjoiteltavan tuota kaukaa iskemistä ja potkimista? Itselle on tullut vähän se käsitys että suurinosa harjoittelee lähes täysin sitä lähi-ja puolietäisyyttä iskiessä. Mutta ei paljoakaan kaukoetäisyyttä.

IP-jutuissa vai? Ajatus taitaa olla se, että jos et pääse lyöntipotkuetäisyydeltä karkuun niin parempi mennä mahdollisimman rumasti sisään, ja tietysti lyödä ensin. Kaikki iskujen vaihtoon johtava kamppailu-urheilullisuus joutaa romukoppaan.

Totta. Urheilullisella ajatusmaailmalla ei ole sijaa oikeassa maailmassa. Mutta uskoisin että sillä herkkyydellä ja kaukoetäisyydelläkin on oma paikkansa. Jopa kadulla. Omavalintainen iskujenvaihto ei ole tietenkään oikeassa tilanteessa missään nimessä mikään vaihtoehto. Siksi juurikin mietin kaukoetäisyyteen ja siihen liittyviä hyviä puolia..Jotka korostuu varsinkin jos hyökkääjiä on monta. Antaa uutta tarjottavaa noihin kulmiin. Tarkoitan sellaista ympäristöä jossa on tilaa toteuttaa itseään. Ja tarkkailla tilannetta. Ja samaa mieltä tuon sisään eli kohti menemisen kanssa kun alkaa ilma olemaan paksua. Ainahan se on paras jos se oma isku on se ensi-isku. Omasta kokemuksesta sanon että se ensimmäinen joka ottaa sen kunnon tällin, on mennyttä. Näin ainakin yleensä. Toivottavasti saitte hieman selkoa mitä yritin ajaa takaa tuolla etäisyydellä pelaamisella. Silloin kun se on mahdollista, toki vaatii hoksottimia ja tilanteenlukua. Ja oikeenlaista ympäristöä. Ahtaat tilat ei ole luonnollisesti oikea paikka näille. Ja myös Karin esimerkki oli mielestäni todella hyvä tuosta sisäänmenosta. Kun muut kortit oli poissuljettuja. Toivottavasti saitte minun ideasta kiinni! Ja poikii ajatuksia.

[Kari Aittomäki]

Tämä on hyvä aihe. Todella hyvä.

Kaukaa pommittaminen on tosiaan erinomainen taktiikka sille, jolla on fyysiset edellytykset asiaan.
Mä olen ikäni kaiken kiitollinen finnkaratelle ja sille sporttitreenille, jota rehvastelematta varsin lahjakkaaseen koneeseeni hakkasin.
Koska ilman hankittua kimmoisuutta ja jalkatyötajua olisin jääny vaikkapa siinä irkkuja vastaan soditussa ottelussa aivokuolleena makaamaan.
Vain ja ainoastaan mun kyky liikkua kimmoisasti ja terävästi pelasti mut joutumasta piirin keskelle.
Saatoin tuuppia niitä toistensa eteen ja vedellä.. ne perkeelet osas kyllä suojata ja väistellä mutteivät pystypainia, eli oterikonnat oli kateissa.

Eli siis siinätilanteessa kun sain kolme mickkia aamuyöstä kimppuuni.
Sanosin että yks oli hyvä bokraaja ja kaks muutaki treenanneita. Mua nuorempia.
Ilman kykyäni jorata kaukana ja vaihtaa suuntaa lennosta.. mut ois hakattu kenties hengiltä.
Selvisin, hampaita meni ja luita.
Mutta sai neki osansa. Hyviä tappelijoita, aivan luuta.

Monesti muutenki olen vaan jorannu ulottumattomissa kun tapaus koittaa huitoo johonki jossa olin viikositte. Sekä mukavissa että epämukavissa olosuhteissa.
Voi ku ois paljo kerrottavaa.

Jonttu, sulla on kyllä kiikarit kohdistettu samankaltasesti.
Itte huomasin vanhenemisen hiipivän sisään juurikin tuon otteluetäisyyden lyhenemisen myötä.
Mikä ei juuri haitannu koska shootfighting ja muut valetudot. Eli olin muutenki painiin keskittynyt.

Mutta Jusan kanssa tästä juteltiin..
Että kuinka tää silloinnouseva sukupolvi on toki hienoja miehiä kaikki, mutta harva osaa ottaa kaukaa.

[Jonttufantti]

Kiitosta Kari, tuon parempaa vastausta saa hakemalla hakea. Täydensi juuri sitä mitä hain ja antoi lisää mietintää. Niinkun pitikin.
Todella rakentava. Oma valmentajani hyvin paljon aikanaan eli silloin kun aloitin painotti ja painottaa tuohon kaukaalyömiseen. Se lienee vaikuttanut paljon omiin ottimiin tuossa asiassa. Ja muutenkin meillä on hyvin venälästyyppinen valmennus..Jossa esimerkiksi kyokushin vaikutteita paljon( jossain kill Armanissakin siittä mainittiin).Sekä muutenkin itämaista.( Kyllä on ihmeellinen maa.. pitäisi joskus ihan tutustua paremmin!) Etenkin venäläisessä vapaaottelussa.. Josta todellakin näkyy se päälletulemisen aivotatska sekä ''KYLLÄ MÄ KESTÄN''-mentaliteetti. Päävalmentaja Kazastanista yms. Eli treenit on todella moninaiset. Vaikuttimet on aikas hyvät. En itse kisaile, mutta olen ollut harjoitusvastustajina jopa ihan suomenhuipputason boksareille. Ja vapaaottelijoille. Olin tosi lahjakas kylläkin... Mutta monessa muussakin olin hyvä-Kuten hölmöilyssä. Kerran kun about viimekeväänä sparrailin erään suht. tunnetun nimeltä mainitsemattoman ammattilaisnyrkkeilijän(josta myös likaisia legendoja jonkunverran), joka ei kahdessa alkuerässä osunut muhun millään tuhahti; ''Kai ny ei siihen osu ku toi lyö tommosia karatelyöntejä!!'' :p Mutta pakko tunnustaa että lopussa tuli turpiin huolella, koska kuntoni ja treenikertani ei nyt ole ihan samaa tasoa. Vaikkakin luonne nyt korvaakin tiettyjä puutteita. Yksi asia minkä olen huomannut tälläisenä päälle parikymppisenä että noilla päälle kolmenkympin ukoilla on se sitkeys ja tietynlainen voima aikas mieletöntä. Vaikka sellanen räväkkyys hiljalleen lähteekin. Mutta tossa haluan havannollistaa sitä että kuitenkin ei ihan turhaa ole se kaukaa hutkiminen. Nimenomaan toi kaukaa jorailu teki musta vaarallisen jopa kehässä. Ja en ole oikeastaan kiinnostunut ollut koskaan tuonenempää kilpa-kamppailusta. Omat tarkoitusperäni ja pääpaino harjoittelulle on ihan eri asioissa. Ja Kari olen todella otettu siittä, mitä sanoit miun kiikareista. Se on paljon, ja kunnioitan sitä. Ne on hyvät kiikarit-Toivottavasti vie vielä pitkälle eteenpäin.

[Jonttufantti]

Tuossa meni jotain rivejä vähän epäjärjestykseen, sen venäläishomman kanssa, mutta kyllä fiksut pärjää ja saa tolkun mitä meinaan.

[Jonttufantti]

Ja tuli vielä mieleeni kun muistin, millätavalla kun olet iänmyöten huomannut tuon etäisyyden lyhentyvän. Niin kuin jos olet opetellut monia metodeita, niin eikö se myöskin monipuolistu jollain tasolla se kehon käyttö vaikka lähempänä ollaankin? Eli tavallaan on oltava tietoisempi ja varastossa enemmän paukkuja? Niinkuin tekotapoja tarkoitan. Nyt alkoi kyselykausi....