Nyt soi vol. 2

[katar]

Dollysta vielä, niin tämä rupes soimaan päässä. Mukana myös iki-ihana jo edesmennyt Kenny Rogers.

[Kari Aittomäki]

Tämä ei ole varsinaisesti trendikästä just nyt kun noita naapureita pitää vihata niin kovin.



Mutta en mä löydä itsestäni vihaa noita ihmisiä kohtaan.
Laulu kertoo käsittääkseni koti.. ei ehkä ikävästä mutta kaipuusta.. johonkin.

[katar]

Mä oon digannut tätä bändiä jo siitä lähtien, kun ne julkaisi varmaan ekan levyn. Eli levy nimeltä Duran Duran, jossa oli ikihitti Girls on film. Ja nyt nään ne livenä tänään! Vähän jännättää, että kestääkö Simon Le Bonin ääni ja miten hyvälle ne kuulostaa livenä... Jännää! Ja on se Simon vaan edelleen.

[katar]

Oli muuten Duran Duran pirun hyvä livenä. Vihdoinkin tuli nekin nähtyä, sivumennen.
Mutta nyt soi ihan jotain muuta, Eli Elvis itse. Meinaan mennä katsomaan leffan tässä varmaan ensi viikolla.

[Kari Aittomäki]

Elvis onki Kingi.
Peruseestiä.

Tosta toukokuisesta huhuilustani tuli muuten mieleen Kaikenkarvaiset ystäväni. Se kirja.
Siinä jossain jatkokirjassa Herriot kertoi sodanjälkeisestä Yorkshiresta.
Olisi siellä säilytetty venäläisiä sällejä maatyöapuna, olivat he joutuneet-päässeet brittien sotavangeiksi, rintamalle sakemannien puolelle pakotettuina tai jotain.
Herriot olisi ajellut kohti kotiaan illansuussa ja olisi kuullut venäläisten laulavan, joka laulu ei ollut illanistujaisten riemukasta metakkaa vaan "suuri, harjoitettu kuoro."

Eläinlääkäri olisi kuullellut kaunista musiikkia Yorkshiren nummimaisemassa, muistellen sittemmin näitten baranovinpoikien kohtaloa venäjälle palautettuina.

Voisi kuvitella että Herriotin kuulema kuoro ois ollu aikalilla tollasta kuin tuo laittamani.

Niinpäniin.

Tämä soi päässäni, hemmetti kuinka ne kuuskytluvulla heittäyty kokeiluihin ja monasti onnistuivat.
Mulla tulvii ton myötä päähän teiniaikain kirpeät ihastukset ja raivokkaat ujoilut.