Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Tuo Ministryn biisi on armoton hitti. Bändin nokkamies Al Jourgensen joskus totesi, että suomalainen Laika & The Cosmonauts on maailman paras bändi tai jotain sinne päin) ja järjesti bändin oman Yhdysvaltain-kiertueensa lämppäriksi.
Pink Flydin "kolmio" (hyvä lohkaisu ) on hitti. Tuo vähän menevämpi Pinkki on enemmän minun makuuni.
Jatketaan rahalla ja tahallisen monotonisella versiolla alkuperäisestä.
Vaikka tuo riitasointujen käyttö ei oikein ole mun juttuni, niin tuo oli kokonaisuudessaan kyllä kova hitti. Näin tulee tehdä covereita ja tämä oli itseasiassa nerokas sovitus ja todella tasokas esitys.
Jatketaan liskoihmisten ja muiden matelijoiden parissa:
Tuo King Gizzard on kyllä loistava bändi. Nuoret jätkät soittavat niin laajalta skaalalta, ettei heti tulee mieleen toista vastaavaa bändiä. Ja tuokin biisi on ihan viime viikkoina ollut korvamatonani. Nytkin kun pelkästään näin biisin nimen, alkoi se soida päässäni.
Ja piti jo aiemmin kiittää @Dougia siitä Huutavista Päättömistä Kehoista. Se biisi on ollut soittolistoillani jo varmaan 6-7 vuotta – ja melko varmasti löysin sen tästä ketjusta (väkisinkin näin pitkään ketjuun tulee samoja biisejä). Se on aivan mahtava biisi.
Tuo Snapin Power on tietysti hitti, koska se oli niin iso juttu aikoinaan. Jotakin uutta siinä vähän kuitenkin luotiin.
Nappasipas mukavasti!
Kiva laulusoundi-ratkaisu, epäselvänä takana.
Hitti, mukavasti jopa kiristyi. Kiitos.
Snappi oli mukava muisto myös, se Turbo B on aikas raamikas tapaus.
"So peace, stay off my back
Or I will attack
and you don't want that"
Kaanista. Snif.
En kekkaa teemateemallista jatkoa tohon holyfukkereilumoon, nappaan assosiaatioon:
Nuo vitsit ei varmaan aukea koska kuuluvat kauas aikain taa. Mutta ovat hyviä.
Tuo älppy Metsäradio naureli vähä kaikelle, punkille, uudelle aallolle ja tottakai myös rokkabillylle.
Mato vetää tossa uuden aallon fraaseja ja muutakin tiedostavan vasemmiston latteuksia, varsin hauskasti kyllä.
Pikkupiikki punkkia kohtaan, kukaan (kumpikaan) soittajista ei osaa soittaa soittamaansa instrumenttia.
Mikä oli osa sleepparien omaakin kasvutarinaa.
Tätä oli kiva jorata silloin joskus.
Juu, tosissaan tehtyä on vaikka maneereihin tukeutuminen tuo mieleen heimovaatteet eli naamiot.
Tuo on se tamperelaisbändi kai? Muistaisin että keikkailivat vielä joku kymmenen vuotta sitte?
Aika jännä ajatella että joku jaksaisi tukeutua nuoruusangsteihin vielä ikääntyneenä.
Mutta kai siinä on muitaki kertoimia ja kerroksia ja varmaan onkin.
Hitti, niinku.
Pakko kai se on jatkaa samaan puuhun kiipeämistä ja laittaa se mallibiisi sliipparirähinään:
Tuo ei ole pöllömpää kirjottamista ensinkään, uusi aalto vilisi rohkeita juttunsa tarjoajia kyllä.
Mä hiukan luulen että tuon tarinan innoitus on se joku vanha valitelma sällistä jokä lähtee talsimaan stadista kohti mommolaa mutta kengät kuluu loppuun jo ennen Hollolaa ja onni päättyy armahtamattomalle asfaltille.
Nimiä en muista.
Tietyllä tavalla sympaattista nuorisohöminää, soittotaito ja tiukkuus vielä nousukiidossa, mutta yritystä on. Basisti koittaa soittaa kaikki maailman nuotit samassa biisissä, tässä taidossa yks Jussi Kinnunen on ehkä kovin, joten siirrytään tällä aasin sillalla. Aijoo, mennään riman likellä, mutta olkoon hitti, teksti on varsin hyvä.
PS. Ministrysta vielä sen verran, että niillä on suomalainen kitarateknikko / tech manager ja aiemmin myös monitorimiksaaja.
Questions are a burden to others;
answers a prison for oneself.
Hitti! Todella tiukasti vedetty; toisaalta hiukan sovinnaista Hassisen Koneeksi ja jossain määrin melodialtaankin lavatanssimusaa, mutta Ismo ja kumppanit ovat aina olleet mestareita tyylittelemään eri vaikutteilla.
Pelkureiden parissa jatketaan, eikä vieläkään päästä eroon ketjun punkahtavasta juonteesta:
Kyllä punkkiakin voi vetää tiukasti. Mulle ei edes skloddina tippunu jotkut soittotaidottomat aparibändit, joiden kitaristin piti pitää barreote biisien tauoillakin, ettei pääde unohtumaan.
Pysytään genressä ja Sweduissakin:
Questions are a burden to others;
answers a prison for oneself.
Hyvällä otteella musisoivat, niin soiton kuin laulunkin puolesta. Että hitti sen puolesta; muuten tuo on hiukan sellaista kesäteatteria, että ei siitä ihan kestohittiä tule, mikä pätee muutenkin tuohon bändiin.
Jatketaan modernimmaksi tuotetulla kaljoittelulla 'Murican etelässä