Hitti vai huti?

[TimoS]

No joo, jokin tuossa kappaleessa vaan häiritsee, mutta ei niin paljon, etteikö sitä voisi vaikka hitiksi sanoa. Päihdeteema jatkukoon

[AlexMachine]

Kova. Edelleen yksi parhaista livevedoista mitä olen nähnyt, taisi olla 1986/87 Vaasassa Starmpenilla. Lee Brilleauxin lavakarisma ja energisyys oli jotain ihan omaa luokkaansa.

[Jorge]

He said "The company was gay" ehe-ehe



Hienoa kuuskutluvun tunnelmaa ja hitti. Maidonpuutteella tms. jatketaan.

[Doug]

Cure on jotenkin mulle tosi omituinen orkesteri, tavallaan biiseissä on paljonkin ideaa, mutta toteutus on jotenkin <miten-sen-nätisti-sanois> aparimainen. Joku jotenkin tökkii niinko vähän joka kohdassa. Tai sit mä en vaan tajuu ;-) Biisi vois olla hitti ja edellä mainituilla kriteereillä tiputtaa riman, vaikka hyppääjä on jo patjalla.

Maidot ja viinat on juotu, siirrytään uuteen kotimaiseen Mount Maryn merkeissä:

[Jorge]

Hitti!
Kuuntelin joskus pitkän setin Maria Hännisen liveä esittelemältäsi RollFM:lta ja oli kovaa settiä. Mainittakoon, että tuossa Mount Maryssa bassottelee myös Kingston Wallista tuttu Jukka Jylli ja pumppu on muutenkin varsin rouhea.

Jos jotain pitää kritisoida, niin tässä nimenomaisessa kappaleessa Hännisen laulussa tuntuu ajoittain olevan hieman väkinäinen englannin aksentti, siis niin, että joutuu pusertamaan sen sijaan, että tulisi luontevasti.

Jatketaan kyynelehtimisellä ja tällaisella Spede- partaisella artistilla uuden Spede- elokuvan kunniaksi:

[Kari Aittomäki]

Hittihän tuo koska Hankwillliams, joka on kaiketi jonkinlainen kantrijyri-ikoni.

Paljon pitäis tapahtua että laittaisin päähäni stetsonin/pitäisin reibaneita (?) sisällä.
Eli ei mun juttu muttamutta saan kyllä ideasta kiinni kai.
Kiitos.

Ja sitte se loputon diggailun ihmemaa, tästä mä taas tykkään kovasti koska Neil Young.
Vaikka palikat on samat.
Hahmotuksen ihmetyksiä.



Kiva kapakka, ja vaikka Neil ei osaa yhtään tanssia.. minä osaan.
Ja olen vieny mukavaa tyttöä tämän illanviimeisen slovarin tahdissa.

mukava muisto

[Jorge]

Massiivinen ikihitti! Neil Youngin sähköinen tuotanto on ihan ok, mutta hän todella loistaa akustisessa tulkinnassaan.

Mielikuvilla leikkuupuimureista, sänkipelloista yms. jatketaan:

[Mika]

Jukka Syrenius poistui keskuudestamme kesäkuussa

Progemusiikki on parhaimmillaan loistavaa, mutta tosi usein siinä on minun makuuni liikaa sellaisia velton hitaita fiilistelyosuuksia.

Tälläkin progebändillä ja tässäkin biisissä on niitä fiilistelyosuuksia, mutta menen silti parin kaverin kanssa katsomaan kolmen viikon päästä. Jos alkaa kyllästyttää, juon paikan kaikki oluet kostoksi

[Kari Aittomäki]

Ou jees. Huti.
En vaan saa vaihdettua asetuksia tykkäilypuolelle kaikista myönteisyyksistä huolimatta.
Kasvissyöjät ei osaa pelätä rökkiä.
Ton kuunteluun vaatiikin ämpärikaupoin kaljaa, joka taitaa olla se kekkaus-ehto.

Kun progesta puhutaan niin Mike Oldfield on Jeesus tai ainakin Mooses.
Tässäpä tilulilulei-teemaa.



Omistettu Mikalle.

[Doug]

Hienosti soi sekä nailon-, että teräskielinen. Muutama ihan snadi taimiskäbä, mutta ei haittaa kokonaisuutta, joka menee hitiksi.

Jatketaan akkarimerkeissä, mennään kuitenkin Espanjaan ja Trilitraten esitykseen



PS. Vähän jääväsin itseni Elonkorjuun kohdalla, Jusu oli mun ensimmäinen kitaraopettaja ja suuri influenseri. Levätköön rauhassa, musiikki elää!

[Jorge]

Levy-yhtiön sivuilla tuota bändiä luokitellaan näin:

Trilitrate are a post-folk quartet composed by guitar, accordion, violin and visuals. Extremely technical and emotional, Rubén, Elena, Marcos and Montse travel from the traditions from their hometown -Galicia- to unexpected acoustic interpretations of black metal, minimalism or math. And they are deeply commited to the underground self-organised scene in Spain.

https://gandula.net/Trilitrate



Hösses, mitä kaikenlaisia nimiä ja minkälaista luonnehdintaa noille genreille annetaan, kun sellaisiin pitää kai jokainen bändi laittaa

Mutta tosiaan, biisi oli varsin hitti ja tuollainen minimalismi vaatii todella paljon niin laulajalta kuin soittajiltakin kuulostaakseen hyvältä; tässä on onnistuttu ja ihailen varsinkin solistin kontrollia ja soitinten valintaa tähän biisiin.

Piti oikein miettiä, mitä laittaisi seuraavaksi ja etsinkin rockia, jossa olisi käytetty jotain luuttua, mutta aika vähän löytyi mitään alkuperäismateriaalia, joka olisi oikein tehty sille. Toki löytyi "keskiaikaistettuja" covereita hittibiiseistä ja jotkut olivat jopa ihan hyviäkin, mutta ei nyt tällä kertaa niitä.

[Kari Aittomäki]

Hemmetinmoinen hitti, hieno ja vainoava,
kiitos.
Mitähän tuo poutega meinaa?
En tajunnut mitään.

Jostain syystä tuli tämä mieleen:



kat hattumpaa ei hattumpaa

[Mika]

Jo vain on hitti ja ikuinen sellainen onkin. Bändi on myös keikalla kova. Tuli muuten sillä keikalla juotua Jack Daniel'sia ja kolaa ämpäristä. Unkarissa ei sipistellä.

Käännetääs nuo toisinpäin eli infektoitunut punkkaa.

[Jorge]

Ei oikein punkannut, eikä tuossa hitittänytkään muu kuin Trujillo bassoineen; muuten aika stankkua ja yllätyksetöntä eli hivenen hutiin.

[Doug]

Levy-yhtiön sivuilla tuota bändiä luokitellaan näin:

Trilitrate are a post-folk quartet composed by guitar, accordion, violin and visuals. Extremely technical and emotional, Rubén, Elena, Marcos and Montse travel from the traditions from their hometown -Galicia- to unexpected acoustic interpretations of black metal, minimalism or math. And they are deeply commited to the underground self-organised scene in Spain.

https://gandula.net/Trilitrate

Hösses, mitä kaikenlaisia nimiä ja minkälaista luonnehdintaa noille genreille annetaan, kun sellaisiin pitää kai jokainen bändi laittaa

Hauskinta tässä on se, että luonnehdinta pitää paikkansa. Nää oli toissa kesänä Norpas festivaaleilla Taalintehtaalla, jossa tuli miksattua kyseinen pläjäys. Siinä vaiheessa, kun vedetään akustisesti bläkkis-blastia on kysymykset aika vähissä ;-)