MikaR

[TommyV]

Mietin jo että on se kova jätkä ku ei ilmekkään värähtäny ku juteltiin eilen pukukopissa vaikka oli murtuma kädessä :p

[MikaR]

XVI Saulin leiri, Lesson One: BJJ

Butterfly-guradissa sweeppiä sekä vaihtoehtoja mitä tehdä jos sweeppi meneekin mönkään. Hyvää settiä, vaikka sparrissa en päässyt testaamaan kun kaveri oli kokoajan joko liian kaukana tai liian lähellä.

Painonpudotusoperaation aloitin, kaksi päivää jo! Seitsemän kiloa olisi lähdettävä toukokuun kisoihin mennessä + puvun paino. Jätin hiilihydraatit pois ja nyt on jotain tullut tehtyä väärin kun on niin nälkä että näköä haittaa Energia oli tänään hieman vähissä.

[MikaR]

Saulin leirin lesson dos, tres, quatro ja cinco jäivät kirjaamatta (XVII, XVIII, XiX & XX), mutta pitkälti tuota butterfly-settiä jatkettiin.

Leirin jälkeen kävin sparraamassa perjantaina (XXI) ja hiilariton dieetti ei toiminut ainakaan näin p€rs€ edellä puuhun -metodilla, joten lopetin sen kun alkoi tulla epätodellinen olo, nälkä ja hyvä ettei aistiharhoja. -88 sarjaan jos menisin, niin pärjäis pienemmällä pudotuksella ja painonpudotuskin näkyy olevan taitolaji.

Tosiaan, kisoihin on viisi viikkoa aikaa, joten nyt treenataan hullunlailla, tein itselleni jopa kovan treenisuunnitelman, mutta pitää sitä vielä viritellä kun tässähän on vappukin välissä ja suunnittelin olevani tipattomana suurimman osan kisaan valmistavalla kaudella, vappuvelvollisuuksia vaan ei sovi laiminlyödä

Tänään olin juoksulenkillä (näitä on tullut tehtyä aika paljonkin viime aikoina, mutta eipä niitä tule tänne kirjattua) ja illemmalla pystypainissa (XXII). Hyvää pystystä braboon/giljotiiniin menoa tehtiin, ehkä mä opin pystyssäkin painimaan joskus. Tällä hetkellä BJJ saa kuitenkin olla etusijalla, joten pystypainiin mennään vain jos on energiaa, pukutreeneihin vaikka ilman energiaa. Ilman mitallia en jyväskylästä palaa

[MikaR]

Keskiviikkona jujutsua (XXIII)

Tänään sparria (XXIV) ja puvun housut repesivät. Köyhällä ei ole varaa uusiin joten en sitten vissiin SM-kisoihin lähdekkään. Lähden suosiolla ryyppäämään, sillä itsetehty kotiviini on halpaa. Siinä harrastus joka köyhälle sopii.

[Mika]

[MikaR]

Jaahas, nyt menee laskut kyllä täysin sekaisin kun olen ollut kirjaamatta pitkän ajan. Sovitaan vaikka viidet treenit on kirjaamatta, niin ei tule laskettua ainakaan yläkanttiin.

En lopulta mennytkään naukkailemaan itsevalmistettua rosé-viiniäni (joka sivumennen sanoen on erinomaista), vaan seurasin sateenkaarta. Monet ovat kuulleet varmasti tarinan, että sateenkaaren päässä on aarre, mutta moni ei tiedäkkään mitä toisessa päässä on. Lähdin ottamaan asiasta selvää. Olin laiska, joten tilasin taksin.

Sateenkaaren tuolla puolen oli kylä rasittavia vihreäpukuisia kääpiöitä, jotka lauloivat laulun kunniakseni. Shoottasin pienimmän nurin ja pakotin tämän Boq-nimisen narrin kertomaan mistä saan uudet housut. Boq kertoi, että ainut henkilö, jolla tässä merkillisessä maassa on valta lahjoittaa minulle uudet housut olisi salaperäinen Mestre. Valitettavasti Mestre ei asu tässä kylässä vihreäpukuisten alamittaisten juoppojen kylässä, vaan suuremmassa alamittaisten vihreään verhoutuneiden idioottien kylässä, Emmentaalikaupungissa. Epäilin jo hetken olevani Irlannissa. Eipä siinä, tentattuani Boqia tovin sain selville miten Emmentaalikaupunkiin pääsee: Seuraamalla vaarallista Keltatiilistä Tietä löytäisin perille. Lähdin siis hiippailemaan herra Tien perässä.

Kuljettuani jonkin aikaa niityillä lauloin iloisia lauluja kuinka Mestre, tuo huomionkipeä vanha irstailija toteuttaisi toiveeni ja voisin lähteä kilpailuihin mukaan. Yllättäen pusikosta hyppäsi pelottava olento. Se huusi ja melusi ja selvästi yritti säikyttää minut. Minun säikyttämiseen vaaditaan kyllä enemmän, sillä jo minun lähituttavapiiristä saisi aikaan keskivertoa paremman kauhuelokuvan. Julma olento hämmentyi urheudestani ja alkoi itkemään. Menin siis lohduttamaan tätä sympaattista kaveria. Tarjosin tupakankin.

Olento kertoi olevansa Arka Leijona. Itseluottamuksen puutetta siis, joten vertailimme lääkityksiämme nykyajan muorison malliin. Koska tunnen toveruuttaa kaikkia maailman polkemia kohtaan, ehdotin Leijonalle, että hän liittyisi seuraan. Ehkäpä Mestre antaisi Leijonalle rohkeutta. Leijona uskoi tarinani, vaikka ensisijaisena tarkoituksena on käyttää Leijonaa ihmiskilpenä, mikäli herra Tie menettää malttinsa aina vaan merkillisemmäksi muuttuvan seurueen perässäroikkumiseen. Olihan herra Keltatiilist Tie vaarallinen.

Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut matkalla, mitä nyt pelastin neitoja palavista taloista vain raiskatakseni heidät. Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, minulla makaaberit. Saavuimme onnellisesti Emmentaalikaupunkiin, joka oli jostain syystä tehty kokonaan juustosta. Portinvartijat eivät tahtoneet päästää minua sisään, sillä Mestre ei muka ota ketään vastaan tänään. Söin tieni muurin läpi ja nujersin gogoplatalla vahdit. Sama toistui Mestren palatsilla.

Mestren kammiossa oli pelkkä hologrammi Wanderlei Silvasta, vaikka ilmiselvästi Mestre oli viereisen verhon takana piileskelemässä. Hölmö kansa tässä hölmössä maassa siis luulee Silvaa Mestreksi. Jos valtapeli on näin helppoa, niin enpä ihmettele populististen puolueiden verratonta menestystä lupauksilla joita ei ole edes tarkoitus täyttää.

Ja sitten hologrammi puhui, mutta minä keskeytin. Minä en puheita kuuntele, vaan tahdon housut, ja antakaa Leijonalle vaikka junalippu Seinäjoelle. Tai ostakaa sille mopo, jolla on kiva ajella lätkätreeneihin. Mestre oli hetken vaiti, kokonaisen minuutin (äänistä päätellen hologrammia ohjaava waretettu Windows Vista kaatui hetkeksi). Sitten hän puhkesi puhumaan:

"Sinulla ei ole mitään oikeutta olettaa, että antaisin sinulle uudet housut, ellet tee ensin jotain minun hyväkseni!"
"No mitä mun pitäis tehdä?"
"Tapa Idän Ilkeä bin Laden"

Kuten olette kenties jo lehdistä lukeneet, minä sekä ystäväni Arka Leijona onnistuimme tehtävässä, vaikka yllättäen eräs kapitalistinen roistovaltio kunnian siitä itselleen otti. Harmi listiä sellainen suuri toisin ajattelija kuin Osama, mutta kisoihin pääseminen on tärkeämpää, pyöriihän maailma minun napani ympärillä kuitenkin!

Palasimme Mestren puheille bin Ladenin häväistyä ruhoa raahaten. Mestre hämmentyi, sillä hänellä ei ollut mitään tahtoa lahjoittaa housuja. Riuhtaisin verhon auki ja näin Mestren rujot kasvot. Ne olivat paljon kauheammat kuin olisin voinut kuvitellakkaan, tuijotin oman valmentajani silmiä. Teimme siis sopimuksen: Hän lahjoittaa housut sillä ehdolla, etten lavertelisi hänen harrastuksestaan, johon kuuluu olennaisena osana pienen ihmisten alistaminen ynnä muu häikäilemättömyys. Minulle jäi epäselväksi miksi näistä ei sovi laverrella, sillä onhan valmentajani perversiot hyvin tiedossa jo ennestään, yksityiskohtia kukaan ei halua tietää.

Leijona rohkaistui, ja pyysi urheutta. Voiko tuollaiseen pyyntöön vastata mitenkään muuten kuin vahingoniloisella naurulla? Siispä Arka Leijona hermostui ja hakkasi meidät molemmat. Yllättäen Leijona ymmärsi olevansa rohkea: Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan kykyä hallita pelkoa. Pohjimmiltaan Leijona olikin erittäin urhea. Leijona kiitti Mestrea lahjasta ja lähti mopolla (jota kukaan ei hänelle koskaan antanut) kohti lätkätreenejä. Myöhemmin Leijona on niittänyt mainetta "Ilmaveivi"-nimisellä tekniikalla.

Sitten heräsin. Kaikki olikin vain unta. bin Laden oli kuollut, ilmaveivi oli tapahtunut ja minulla oli uudet housut. Oliko se sittenkään unta?

Kisat meni kehnosti

[MikaR]

Jyväskylä eli sinne ja takaisin: (Bjj SM 2011)

Ensimmäinen luku: Lähtö

Aikaisin herättyäni nautin niukan annoksen jogurttia käytyäni kotipuntarilla. Painoluokkaan puolisen kiloa gin kera. Siispä en juonut vettä, vaan lausuin muinaissuomalaisen rukouksen: Perkele! (Mielenkiinnolla odotan millaiseksi suodatin tuon sanan kääntää) Tämän jälkeen pukeuduin ensimmäisiin riepuihin jotka käsiini osuivat ja harhailin sovitulle kohtauspaikalle.

Aamu ei ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun ilmeni, että seuramme poppamies oli edelleen transsissa edellisen illan seremoniasta ja ei ollut kykenevä fyysisesti siirtymään minnekkään. Varastimme siis noitatohtorin nykivästi etenevän kulkuneuvon, keräsimme muun koplan kasaan ja aloitimme matkan kohti kultaa ja kunniaa!

Nukuin enimmän osan menomatkasta, jonka aikana ei tapahtunut mitään merkittävää, sillä Kirkan levyä kukaan ei antanut laittaa soittimeen. Luulen myös, että meinasimme ajaa suden yli, mutta tämä saattaa olla minun henkilökohtainen tapani käsitellä kisajännitystä. Kenties.

Löysimme itsemme lopulta kauniista Kornbyn kaupungista, ja sitten löysimme kisapaikalle erittäin helposti puhtaasti fiilispohjalta. Tämä lisäsi itsevarmuuttani tuleviin koitoksiin. Voimakkain vastustajani oli kuitenkin jo hyökännyt.

Keskimmäinen luku: Hönkijä hämärässä

Nälkä. Syödä ei voinut liikaa, sillä 300g-600g marginaaleissa liikuin ja ketterästi oma sarjani oli puhtaasti piruuttaan laitettu alkamaan viiden tunnin odottelun päähän. Kannustin muita tämän ajan ja kävin välillä tarkistelemassa puntarilla, josko vielä banaanin uskaltaa syödä. Oikein hurjaksi kun heittäydyin join vettäkin.

Pinna alkoi kiristyä loppulta. Pitkä odotus, nälkä ja yleinen tekemisen puute veivät minut siihen lopputulokseen, että häviäminen ei ole pahinta mitä kilpailuissa voi tapahtua vaan odotus. Ja odotustahan riitti. Olisi pitänyt vain mennä Tivoliin ensimmäisten neljän tunnin ajaksi. Siellä oli maailmanpyörä. Ja karkkia jota nälkäinen ei saanut syödä. Ja pinna kiristyi.

Jotain muutakin positiivista kuin hoo ii vee oli tilanteessani. Odotukseen tympääntyneenä ei huvittanut edes jännittää ottelemista, olo oli pikemminkin helpottunut, vihdoinkin tekemistä! Jebajee!

Round 1:
Fiksuna poikana päätin aloittaa ottelun judoilemalla, vaikka pystyotteluni on selvä heikkouteni, ja guardi taas vahvuuteni. Vastustajani veti minut guardiin, ja sitten yritin ohitella. Eipä siitä mitään tullut, vaan ellen aivan väärin muista jouduin kipatuksi nurin, vai vietiinkö minut alas heti kättelyssä? Pisteitä vihulaiselle, mutta minä olin guardissa. Oma pelini on kuten tunnettua, hyvin omalaatuista. Hämmentelin vastustajaani useita minuutteja luovalla guardityöskentelyllä, kunnes lopulta pääsin halfista näppärästi kaverin selkään hetkeksi. Ja hetkihän riittää ja pisteitä ropisi. Kohta kaveri karkasi ja pääsi melkein pystyyn. Minä en sitä sallinut vaan rynnin horoskooppimerkkini mukaisesti härkänä kimppuun ja kippasin vastustajan takaisin selälleen. Tästä kaadosta en saanut pisteitä tuntemattomasta syystä. Kaveri yritti jälleen pystyyn, mutta minä nappasin ketterän pystygiljotiiniyrityksen kiinni. Tuomari keskeytti lopetuksenkaivamisen palauttaakseen ottelun maton keskelle, ja aloitimme irti toisistamme vaikka giljotiininkaivaminen oli kesken. Aikaa oli seitsemän sekunttia, ja olisin turvallisesti voinut viettää sen kuristellessa. Pelasin sitten pystyssä vain aikaa ja käteni kohosi ilmaan voiton merkiksi, mikä yllätti minut, sillä en ollut tietoinen selkäpisteistä. Luulin että kaveri karkasi sieltä ennen pisteitä. 4-2, minä jatkoon.

Sitten hengähdin, ja vähän piipussa tunsin jo olevani, sitä se väsymys teettää toisille. Hieman kävelin palauttaakseni hengityksen, jos ei normaaliksi, niin ainakin itselleni tyypilliseksi. Seuraava vastustajani oli vahvannäköinen kaveri.

Round 2:
Aiemmasta viisastuneena vedin suosiolla guardiin, sillä vastustajani todella oli vahva jässikkä. Guardini sisällä yritti heti alkuun voima-americanaa, mutta jostain syystä se ei onnistunut. Aivan alkuun yritin vain rauhoittaa tilanteen, sen verran voimapainottaista painia tuli vastaan. Yritin kaataa vastustajani deep-halffin kautta, mutta pienestä jäi kiinni. Päädyin takaisin guardiin. Vastustajani hyökkäsi edelleen agressiivisesti, mutta huolimattomasti, joten triangle-setup ja rinkeli kiinni.

Tiedättekö millaista on pitää härkää triangelissa 4 minuuttia? En minäkään, mutta tuskin se tästä paljoa poikkeaa. Vastustaja painoi, väänsi, kiskoi ja ties mitä, mutta minä vain kiristin triangelia, silti ei happi loppunut vastustajaltani. Jalkani väsyi todella kovaa, ja vasta nyt kun kisoista on melkein viikko, se on palautunut tuosta roikkumisesta. Käsilukkoakin yritin triangelin sisällä, ja ensimmäistä kertaa oikeasti olin valmis katkaisemaan käden. Suoristin, ei taputtanut, väänsin, ei taputtanut, riuhdoin kättä niin pitkälle, että olisin olettanut raajan jo katkeavan siinä, ei taputtanut, vaikka käsi jo nousi taputukseen. En saanut luovuttamaan, en saanut kättä murtumaan.

Hyväksyin tosiasian, että tätä kaveria ei voi kuristaa tajuttomaksi eikä luita voi murtaa, joten kippasin kaverin nurin. Triangeli tosin aukesi, mutta varmistin mountin ja odottelin ajan loppumista. Voitto swiippipisteillä ja vissiin edulla.

Tässä vaiheessa havahduin todellisuuteen: Yksi voitto vielä ja mitallitilin avaus! Ja kunnianhimon noustessa onnistukset epäonnistuvat.

Round 3
Vedin guardiin, mutta vastustajani osasi selvästi brasilialaista jujutsua. Sen huomasi siitä, että hän paini paljon rennommalla otteella kuin edelliset ottelijat, ja hetken telmittyämme hän olikin jo selässäni tekemässä kauluskuristusta. Yritin sinnitellä, mutta tulin ajatelleeksi äitiä, mitä hän sanoisi jos menisin menettämään tajuntani kisoissa? Siispä piti taputtaa. Paremmalleen ei ole häpeä hävetä, mutta olisi ollut kiva vääntää vielä vähän aikaa, kun vastustajalla oli sellainen mukava kunnioittava painitatsi.

Kisa loppui, en voittanut kultaa, en kunniaa, joten kävin pesemässä hiukset ja laskemassa munat ja lähdimme etsimään ruokaa.

Seuraava luku: Myöhäiset hetket
Löysimme ruokaa mäkronalssista. Vedin euron juustohampurilaisia niin monta kuin meni pirtelön kera. Sitten olutkauppaan, sitten hotelliin ja rentoutumaan.

Kävimme myöhemmin porukalla syömässä ravintolassa, mutta ei ollut juurikaan nälkä parin tunnin takaisen hamburgare-maratoonin jälkeen, joten nautin vain muutaman laittoman tulisen chcken wingin laadukkaan punaviinin kera. Aterian jälkeen suurin osa taistelijoista lähti uinumaan, mutta ilta oli vielä nuori.

Molemmat jäljelle jääneet (vai kenties jälkeenjääneet?) seurasivat naisia legendaariseen Lutakkoon, jossa soitti itselle tuntemattomia esiintyjiä kyseisenä iltana, mutta livemusiikki on livemusiikkia, eli vähintään hyvää ja helposti loistavaa. Tyttö-Thrashia ja olutta. Parempi yhdistelmä kuin chickenwingsit punaviinillä.

Päätimme kuitenkin vaihtaa paikkaa, sillä ei tuntemattomia esiintyjiä viitsi koko iltaa katsella kun on kokonainen tuntematon kaupunki tutkittavana. Keskustassa kysyimme kohteliaasti viehättäviltä neitokaisilta, kysymyksen: "whats the most swankified place in town?" ja vastauksena heimoneuvosto antoi lyhyen neuvottelun jälkeen "Bra". Hyvä vai Rintaliivit? Hyvä vai Rintaliivit? Katsokaa, ajan ilman päätä!

Sisällä tuli juotua sivistynyt olut maailman huonointa räppäriä katsellessa, mikä jo sinänsä on näkemisen arvoista. Näihin aikoihin hukkasin taisteluparini. Liekö lihan himo iskenyt, mutta itse tutkin yökerhoa, mutta se tuntui olevan niin valtava että toista päätä en löytänyt. Eksyin tanssilattiallekin ja tanssahtelin hetken aikaa, mutta jyväskyläläiset eivät selvästikkään tunnistaneet tanssilattioiden tunnustettua neroa, vaikka se jorasi heidän silmiensä edessä kaatokännissä. Taiteelle ei tässä ravintolassa ole silmää.

Väsymys alkoi painaa silmiäni, joten varastin tuopin ja lähdin pihalle. Siellä oli kaksi poliisiautoa ja refleksin omaisesti nostin käteni ilmaan, mutta tällä kertaa poliisit olivat paikalla aivan muista syistä. Mistä, en tiedä. Ei ainakaan Suuresta Tuoppiryöstöstä. Hiivin hotelliin, muistin omistavani viskipullon, otin naukun ja nukahdin Stephen Schwarzin musiikin tahtiin.

Viimeinen luku: Kohmelon ivaa
Joku hakkaa päätäni. Kumisee kuin ovea koputettaisiin. Ovea? Heräsin siihen, kun naapurihuoneen kisakoneet tekivät ilkivaltaa, halusivat herättää viattoman aineiden väärinkäyttäjän, jotta pääsisimme ajoissa kisapaikalle. Noh, onnistuivat siinä. Totesin kaljoittelukaverini tosiaan jääneen sille tielleen yöllä, joten sen puolen tunnin aikana, mitä valmistautumiseen minulle oli annettu, tein huoneessa ja huoneelle sanoinkuvaamattomia irstauksia. Jos huoneen siivooja lukee tämän, anteeksi siitä tuopista.

Noh, kisapaikalle saavuimme ja minä tunkeuduin tupaan huoltajan nimikkeellä. Aikomukseni oli mennä katsomon alle nukkumaan, mutta poijilla oli matseja niin tasaisin väliajoin, että hyvä kun savukkeella ehti käymään. Vastoin alkuperäistä suunnitelmaani, toimin jopa periaatteessa huoltajana. Pidin kisaajien juomapulloa välillä käsissäni.

Yllättävän nopeasti pudotuspelin katkera tulos iski ja olimme lähtövalmiita jo puolenpäivän nurkilla, samoihin aikoihin kuin rattopoikamme saapui luoksemme. Jakauduimme ajoneuvoihin, ruokaa etsittyämme ja syötyämme palasimme kohti kotia. Puhuttiin rumia juttuja kotimatkalla.

[bodyguard]

Jumalauta mita sanailua

[Mika]

Todellakin

[MikaR]

Hmm... Mä olen joko saanut uusia faneja, tai sitten mulle kettuillaan :/

XXX Lukkopainia maanantaina. Suljettu guardi.

XXXI Lukkopaini tänään feat. Jyväskylän ehanin mies. Olihan se aika ehana, varsinkin kun opetti meitä ottamaan selän väkisin.

[Kristian Hyvärinen]

MikaR, sä olet kyllä aikamoinen.

[Benu]

Hmm... Mä olen joko saanut uusia faneja, tai sitten mulle kettuillaan :/

XXX Lukkopainia maanantaina. Suljettu guardi.

XXXI Lukkopaini tänään feat. Jyväskylän ehanin mies. Olihan se aika ehana, varsinkin kun opetti meitä ottamaan selän väkisin.

Se on ikiEHANA! Katso myös: http://www.facebook.com/home.php?sk=gro ... 1372330359" onclick="window.open(this.href);return false;

Korjauksena sen verran että Sami on Kuopiosta ja asuu Helsingissä

[MikaR]

Se on ikiEHANA! Katso myös: http://www.facebook.com/home.php?sk=gro ... 1372330359" onclick="window.open(this.href);return false;

Korjauksena sen verran että Sami on Kuopiosta ja asuu Helsingissä

Höh, suljettu ryhmä

Noh, sanotaanko vaikka sitten Suomen ehanin mies?

[Benu]

Ei sanota, vaan sanotaan että MAAILMAN EHANIN MIES! No mutta laita requestiä liittyäksesi. 1000 jäsentä ja Samista tulee IKIEHANA!

Onneks olkoon synttärin johdosta Micke!

[MikaR]

Kiitän onnitteluista. Harmi kun en tatamille tänään ehtinyt, mutta sovitaanko, että pidetään mulle synttärinöyryyttäjäiset sitten myöhemmin? Ja sillä pidemmällä kaavalla, kiitos!