
Mutta tänään oli Lukkopainia 90min ja olin nukkunut oikein huonosti viime yönä, ja kaupungille oli asiaa, joten otin taisteluvarusteet mukaan. Lopulta tulin treeneihin väsyneenä, nälkäisenä, sekä paikat eilisesta kipeänä, mutta ajattelin, että ei kai Benu nyt mitään kovia lämpöjä vedä. Taisi nähdä väsymykseni naamasta ja hänen sisäinen sadistinsa heräsi vetämään oikein häijyt lämmöt. Eipä ollut ainakaan kylmä, mutta hikiset jalat liukasteli matolla jatkuvasti, ja se lisäsi omia ongelmia painimiseen.
Vaikka puolivaloilla mentiin, niin sainpa jälleen pari yllätyslopetusta pitkälti outoihin suuntiin vääntyvien jalkojeni ansiosta. Erityisesti nautin jujista, jota en saanut kiskottua auki --> muutos triangeliksi. Triangeli on alkanut vasta viime aikoina kunnolla avautumaan (tai siis sulkeutumaan, ajatuksena avautumaan), sitä kun kannattaa hakea melkeinpä enemmän vastustajan sivusta, siten että jalkojen lukkiutumiskohta on vastustajan takaraivolla. Menee paljon helpommin kiinni, ja siitä hissukseen valutaan 90 astetta, päädytään perustriangeli-positioon, olettaen siis, että vastustaja ei taputa jo aiemmin. Näin tehtynä vastustajan käsikin raahautuu sinne minne pitää. Kuristukset ovat teknisiä, käsilukot ovat pelkkiä voimaliikkeitä.