Koulumaailmasta

[Dojon Jäykin]

Iltalehti tiesi kertoa eri ammattien rankkuudesta muutama vuosi sitten:



Ilta Sanomat taas kertoi 5.5.2013 seuraavaa:


Pientä heittoa on havaittavissa enkä osaa kertoa arvioinneista tässä enempää.

[Lasse Candé]

Tuossa ensimmäisessä näytetään listaavan siinä järjestyksessä josta helpoimmin päädytään työkyvyttömyyseläkkeelle. Kutsuen sitä sitten nimellä "Rankimmat duunit".
Toki voi olla että siinä on ihan se rankkuus listattuna, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Tuossa toisessa sitten en tiedä mistä noita pisteitä tulee, mutta siinä tosiaankin on opettajat korkealla.

Yksi luksushomma pitää kuitenkin mainita (ja se ei suinkaan ole kesäloma, missä en oikeastaan näe paljoa ihmeellistä suhteessa siihen miten rankkaa on myös lukuvuosien vaihtumiset).
Se luksusjuttu on niinkin yksinkertainen kuin ma-pe töitä ja pelkässä aamuvuorossa. Siihen kun pääsi käsiksi, en ole koskaan kaivannut yövuoroja tai edes iltavuoroja, vaihtelevista työpäivistä ja viikonlopputöistä puhumattakaan. Itse kun olen ratkaissut oppituntien ulkopuoliset duunit siten että jään pidemmäksi aikaa, olen selvinnyt tätä kautta ilman "pitää mennä"-fiiliksiä ja voinut korvata ne huomattavasti vähemmän kuormittavilla "pitää vielä tehdä"-fiiliksillä. Tässä jeesaa se että kotona on aina niin sotkuista että ei siellä mitään pystyisi tekemäänkään.

[Mika]

Kiireen vuoksi en tuossa aiemmassa viestissäni maininnut, että puhuin aivan normaalista työpäivästä koulussa: kaikki on hyvin. SILTI se jatkuva aistiärsytys näköjään väsyttää todella, todella paljon. Olen miettinyt tuota oikeasti jo yli 10 vuotta. Nyt kun sattumoisin tarjoutui tällainen nopea vaihto, osaan nähdä asian eri tavalla. Kyllä se duuni vain kuluttaa, vaikka se ei siltä itsestä tuntuisi. Ja sitten on niitä pahoja päiviä...mutta ei niistä sen enempää.

Lasse puhui hyppäreistä. Yksi ongelmakohtani on aina ollut nukkuminen, vaikka nukunkin aika vähän noin niin kuin geneettisesti. Äitini kertoi minulle taannoin, ettei minua ikinä tarvinnut herätellä kouluun, vaan olin jokaisena aamuna jo aina ajoissa hereillä. Kuitenkin sitten hyppäreillä olen pystynyt lukemattomat kerrat päikyttämään autossani 20-30 minuuttia täydessä unessa - kesät ja talvet. Jossakin vaiheessa ihmettelin sitä itsekin, mutta nyt tiedän satavarmasti syyn.

Työ on työtä, vaikka siitä pitäisi kuinka kovasti.

[Poista käyttäjä 1747]

Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta

Pirkkalan kokeilua on pidetty suomettumisen ajan äärimmäisenä esimerkkinä, mutta pieneen oppilasryhmään kohdistuneena, lyhytaikaisena kuriositeettina.

ETYK-keväänä 1975 Suomessa kohuttiin Pirkkalan peruskoulun viitosluokalla käytetystä historianopetuksen monisteesta, joka oli suoraan kopioitu neuvostoliittolaisesta historiankirjasta.

Pirkkalan monisteesta kirjoitettiin yli 1 500 juttua, useita radio- ja TV-juttuja. Pahinta oli, että ETYK-kokouksen vuoksi suomettumisen malliesimerkistä kiiri tietoa täällä olevien ulkomaisten toimittajien kautta ympäri maailmaa.

Ilman vanhempien suostumusta tehty koe lopetettiin asiasta tehdyn eduskuntakyselyn ja oikeuskanslerin huomautuksen myötä.

Kollegan jäämistö johti viiden vuoden urakkaan

Keskusrikospoliisin strategisen rikosanalyysin tutkijana toimiva Jari Leskinen kiinnostui jo unohduksiin painuneesta Pirkkalan koulukokeilusta saatuaan oppimateriaalina käytetyn monisteen eläkkeelle jäävältä kollegaltaan. Poliisi oli aikoinaan ollut mukana Pirkkalan tapahtumien selvittelyssä.

Leskinen vakuuttaa olevansa itse puoluepoliittisesti sitoutumaton. Hän on aiemmin tutkinut mm. Suomen ja Viron sotilaallista yhteistyötä itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ja Porkkalaa Neuvostoliiton tukikohtana.

Leskinen innostui tutkimaan Pirkkala-ilmiötä laajemmin. Hän selvitteli Pirkkalan kokeiden taustoja ja vaiheita viitisen vuotta vapaa-aikanaan.

Tuloksena syntyi tutkimus Kohti sosialismia! – Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75.

Leskinen: Demarien sosialistisiiven ja stalinistien yhteishanke

Video: Koululaisia marssimassa julisteiden kanssa 70-luvulla.
01:06
Ote ohjelmasta Köyhyysleikki. Ohjelman aiheena oli Suomen YK-liiton järjestämä kansainvälisyyskasvatuskokeilu Pirkkalan peruskouluissa. Esitetty 2.5.1973. Video: Yle
Pirkkalan kokeilu oli tuntuvasti laajempi, kuin mitä on tiedetty. Se alkoi jo 1973. Kyse ei ollut vain viidesluokkalaisten opetusmonisteesta, vaan marxilaista opetusta annettiin myös ykkösluokkalaisille ympäristöopissa ja yhdeksäsluokkalaisille yhteiskuntaopissa.
Leskisen mukaan tavoitteena oli saada marxilainen sisältö kaikkeen peruskoulun oppimateriaaliin 1980-luvulla.

Taustalla ollut ideologinen kamppailu oli täysin toinen kuin jälkipolville on kerrottu.

Leskinen väittää, että kyse oli SDP:n sosialistisiiven systemaattisesta yrityksestä muokata peruskouluopetus kauttaaltaan marxilaisen ideologian mukaiseksi, saada oppimateriaalituotanto valtion haltuun ja aivopestä koululaiset suopeaksi sosialismille.

Pirkkala-kohun ollessa kuumimmillaan hankkeen voimahahmo, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho syytti tapahtuneesta kokeilun tekijöitä, jotka puolestaan siirsivät vastuun takaisin Aholle.

Tutkija Leskisen mukaan vastuu hankkeesta oli yksiselitteisesti opetusalan korkeilla demarivirkamiehillä. Päähenkilöitä olivat kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho ja silloinen opetusministeri, myöhempi SDP:n puheenjohtajalla Ulf Sundqvist.

Ihmiskokeet löytyivät Tampereen yliopiston kellarista

Kokeilun teki työryhmä, jossa oli edustajia Jyväskylän yliopistosta, Joensuun korkeakoulusta ja Tampereen yliopiston psykologian laitokselta. Leskinen luonnehtii kokeilun toteuttajia SKP:n vähemmistösiiven äkkivääriksi stalinisteiksi.

Opetusmateriaalina käytettiin paitsi neuvostoliittolaisia kirjoja myös Suomi-Neuvostoliitto-seuran materiaalia. Niissä kerrottiin sosialismin saavutuksista ja kapitalistimaiden, erityisesti Yhdysvaltain riistopolitiikasta.

Esimerkiksi saasteongelmia ei Neuvostoliitossa sanottu olevan lainkaan, sen sijaan Yhdysvalloissa rikkaiden kapitalistien tehtaat saastuttivat työtätekevien ihmisten elinympäristön.

Ote ohjelmasta Köyhyysleikki. Ohjelman aiheena oli Suomen YK-liiton järjestämä kansainvälisyyskasvatuskokeilu Pirkkalan peruskouluissa. Esitetty 2.5.1973. Video: Yle
Suomen historiasta opetettiin mm., ”että 1930-luvulla Suomessa saivat fasistit kannatusta ja aiheuttivat Suomen kansalle suurta kärsimystä. Suomalaiset suurteollisuusmiehet antoivat fasisteille ainakin kolme ja puoli miljoonaa markkaa”.

Opetukseen kuului myös mielenosoituksia ja seinälehtiä.

Koe aloitettiin lasten asenteiden mittaamisella. Siihen, kuten koko opetuskokeeseen ei ollut pyydetty vanhemmilta lupaa. Opetuksen jälkeen mitattiin asenteet uudelleen.

Leskinen löysi Tampereen yliopiston kellarista alkuperäiset koetulokset, joita ei ole aiemmin julkaistu.

Kovapäiset lapset ja marxismi

Opetuksen tarkoituksena oli todistaa sosialismin paremmuus kapitalismiin nähden. Siksi oppimismittari oli suhtautuminen sosialismiin.

Ekaluokkalaisilta ja neljäsluokkalaisilta kysyttiin mm.:

”Miksi siellä Neuvostoliitossa ei ole työttömyyttä?

1. ( ) siellä asuu niin vähän ihmisiä

2. ( ) valtio järjestää työttömyystöitä

3. (x) talouselämän pitkän tähtäimen suunnittelusta

4. ( ) lyhyistä työpäivistä.

Oppilailta kysyttiin myös, miten sosialismiin siirrytään

1.( ) aseellisen sisällissodan avulla

2. (x) työväenluokan suorittaman vallankumouksen avulla

3.( ) parlamentaaristen vaalien avulla

4.( ) ulkovaltojen puuttuessa asiaan.

Innokkaasta opetuksesta ja runsaasta toistamisesta huolimatta pirkkalalaislapset olivat huono-oppisia. Asennemittaus opetuksen jälkeen näytti, että asenteet sosialismia kohtaan olivat jopa muuttuneet aiempaa kielteisemmäksi.

Pirkkalan kokeilu oli vain yksi viidestäkymmenestä kokeilusta peruskoulun alkutaipaleella. Siitä tuli kuuluisin paitsi sisällön vuoksi, myös siksi, että se sai eniten opetusministeriön rahoitusta. Loppuvaiheessa rahoitusta järjesteltiin Leskisen selvityksen mukaan kyseenalaisin keinoin muilta määrärahoilta.

Tutkija pitää lopputulosta poliittisena päätöksenä. Oikeuskansleri rajoitti tutkimisen vain osaan kokeilusta ja kouluhallituksen virkamiehet saivat vain suullisen varoituksen toiminnastaan.

http://yle.fi/uutiset/peruskouluopetuks ... ta/8852894" onclick="window.open(this.href);return false;

Edit:näiden hengenheimolaisia oli 80luvulla ainakin i Esbo.

[Pyjamasankari]

Leskinen sanoin Arajärvi oli nuorena virkamiehenä höynäämässä kokeilulle rahaa muilta tutkimushankkeilta.

– Arajärvi oli siihen aikaan hyvin lähellä kommunisteja. Luki kaiken opetusmateriaalin ja hyväksyi sen täysin, Leskinen kommentoi torstaina Aamulehdessä.

Aamulehden tavoittama Arajärvi on väitteistä ihmeissään.

– En tunnista toimintaani tuosta kuvauksesta, hän sanoo.

Kohukirjaan liitetty Arajärvi kieltää osallistuneensa marxilaiseen aivopesuun Pirkkalassa | aamulehti.fi
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kohuk ... rkkalassa/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Aihki]

Jos tätä aletaan puimaan laajemmin niin näitä kovin huonomuistisia löytyy lisää.

[Poista käyttäjä 1747]

Itsellä oli jokunen 60-70luvulle jämähtänyt rauhanmarsseilla viihtyvä hyödyllinen idiootti opettajana. Kaksi tapausta on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ensimmäinen oli eskarissa kun allekirjoittanut toi lelupäivänä leikki-uzin (precious) kouluun jonka seurauksena pieni luupää sai kuulla mielivikaista räksytystä sotahullusta ämeriikasta ja vietnamista.

Kantelin tietysti tapauksesta miehekkäästi isille joka suhtautui asiaan rauhallisesti ja tuli seuraavana aamuna oma-aloitteisesti keskustelemaan asiasta. Hetken aikaa opettajahuoneesta kuului kovaäänistä monologia jonka jälkeen tuhma lastentarhaope tuli pyytämään käytöstään anteeksi luokan edessä. Muistan yhä elävästi miten ukko hymyili kuin naantalin aurinko lähtiessä töihin.
Vae victis kommari!

Toinen hauska insidentti oli pari vuotta myöhemmin kun meille selitettiin tunnilla miten Kekkonen oli paras presidentti ever. Näin siis aikana kun rakas tasavallan presidenttimme hortoili ei-niin-oikeustoimikelpoisessa kunnossa ympäri mäntyniemeä. Yläasteella näille naureskeli avoimesti jopa osa opettajista.

Vastaavasti "sen" von Bondorffin vaimon ja Claes Anderssonin boheemi poika olivat opettajina ja ihmisinä siitä parhaimmasta päästä.

Ennen oli KAIKKI paremmin. Nykyään tavisisukit joutuvat puuttumaan lähinnä naamiaispäivän ohjeistukseen, jossa kehoitetaan käyttämään eläinasuja ja välttämään poikien "rajuja" leikkejä edistäviä pukuja. Niistä rakentavassa hengessä käydyistä "kehityskeskusteluista" ei saa samalla tavalla riitaa aikaiseksi eikä "hah selätin systeemin" kiksejä vaikka juniori menikin tarhaan täydessä ninja turtle varustuksessa.

[Aihki]

Olin noina vuosina vuoden poissa, 8. luokka ja 105 päivää armeijassa, joten muistikuvat ovat hieman puutteelliset.

Luupään muisteloihin viitaten olin tuolloin itse näkemässä sekä Ahdin alennuksen että Urkin kunnon, Töölö-Otaniemi väliä pyöräillessä näki kaikenlaista.

[Jorge]

Suomen Kuvalehti kirjoittaa

Demarien koulutuspoliittiseen sisärenkaaseen kuuluivat 1970-luvun alussa Oittisen ja Ahon lisäksi muun muassa Louekoski ja hänen jälkeensä opetusministeriksi tullut Ulf Sundqvist. Mukana oli myös joukko Kouluhallituksen ja opetusministeriön poliittisesti nimitettyjä virkamiehiä, kuten Pentti Arajärvi, joilta puolue edellytti vastapalvelukseksi ehdotonta kuuliaisuutta.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... 19ccc0-500" onclick="window.open(this.href);return false;

Osasikohan Pena tuohon aikaan odottaa, mihinkä tehtävään uskollinen, kiitollisuudenvelkainen palvelija lopulta nakitetaan vuosikymmenten päästä

[Mjölnir]

http://www.valmennustaito.info/taito/ka ... urtamista/" onclick="window.open(this.href);return false;

Opettajat uskovat neuromyytteihin

aivokapasiteettiSanne Dekker, Nikki Lee, Paul Howard-Jones ja Jelle Jolles julkaisivat Frontiers in Psychology -lehdessä (lokakuu 2012) kiinnostavan artikkelin neuromyyteistä opetuksessa. Neuromyyteillä tutkijat tarkoittivat aivojen toimintaan liittyviä yleisiä käsityksiä ja väittämiä, joiden vaikutus käytännön toimintaan on suuri, mutta joiden tieteellinen näyttö on löyhä. Koehenkilöinä toimi 242 neurotieteistä ja oppimisesta kiinnostunutta ala- ja yläkoulun opettajaa Iso-Britanniasta ja Hollannista. Koehenkilöille esitettiin 32 väittämää liittyen aivoihin ja oppimiseen. Näistä väittämistä 15 oli neuromyyttejä. Tulokset osoittivat, että opettajat uskoivat 49 % neuromyyteistä. Yleistä tietämystä mittaavista väittämistä koehenkilöt osasivat oikein noin 70 %. Tiedejulkaisuja seuraavien opettajien yleistietämys oli parempi kuin niillä opettajilla, jotka eivät lukeneet tiedelehtiä. Mielenkiintoinen havainto oli se, että parempi yleistietämys ennusti neuromyytteihin uskomista. Tämä antaa olettaa, että opettajilla, jotka halusivat kehittää luokkahuonetyöskentelyään, oli vaikeuksia erottaa tieteellisiä faktoja pseudotieteellisistä faktoista. Opettajien tietämyksen lisääminen aivojen toiminnasta ei siis näytä suojaavan uskomiselta neuromyytteihin.

Myyttien taustalla usein aidot tieteelliset havainnot, jos tosin väärin tulkittuina

Neuromyyttien alkuperä nojautuu usein aitoihin tieteellisiin havaintoihin, jotka sitten virheellisen tulkinnan seurauksena ovat alkaneet elämään omaa elämäänsä. Yksi hyvä esimerkki neuromyytistä on väite, jonka mukaan lapset oppivat paremmin, jos heidät on jaettu heidän suosimansa oppimistyylin mukaisiin ryhmiin. Tämä virhekäsitys perustuu sinänsä aivan validiin tutkimushavaintoon siitä, että visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen informaatio prosessoidaan aivojen eri osissa. Aivojen osat ovat kuitenkin vahvasti kytköksissä toisiinsa ja aivoissa tapahtuu runsaasti aistikanavien välistä aktivaatiota ja informaation siirtoa. Näin ollen on virheellistä olettaa, että ainoastaan yksi aistikanava osallistuisi informaation käsittelyyn. Vaikka yksilöillä onkin suosikkitapoja saada informaatiota joko visuaalisesti, auditiivisesti tai kinesteettisesti, tutkimus osoittaa, että lapset eivät prosessoi informaatiota yhtään tehokkaammin, vaikka opetus tapahtuisikin suosikkiaistikanavaa hyödyntäen. Suosikkiaistikanava-myytin jälkeen uskotuimpia myyttejä olivat ”Aivopuoliskojen dominanssieroilla voidaan selittää oppimisen eroja.” ja ”Lyhytkestoiset koordinaatioharjoitteet voivat parantaa vasemman ja oikean aivopuoliskon toiminnan integraatiota.”.

Muita esimerkkejä neuromyyteistä ovat ”Käytämme vain 10 % aivokapasiteetistamme.”, ”Lasten pitää oppia heidän äidinkielensä ennen vieraan kielen opettelua. Muuten kumpaakaan kieltä ei opita kunnolla.”, ”Mikäli oppilaat eivät juo riittävästi vettä (6-8 lasillista päivässä), heidän aivonsa kutistuvat.” ja ”Lapsuudessa on olemassa kriittisiä ajanjaksoja, jonka jälkeen tietyt asiat eivät ole enää opittavissa.”.

Tutkijat pitävät huolestuttavana sitä, että parempi tietämys asiasta ei suojaa neuromyytteihin uskomiselta. Tämän tutkimuksen opettajilla oli siis vaikeuksia erottaa tosiasiat myyteistä. Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että nämä myytit vaikuttavat arkipäivän käytänteisiin ja valintoihin koulutyössä. Parannuskeinona tähän ongelmaan tutkijat esittävät parempaa kommunikointia tieteen tekijöiden ja käytännön toimijoiden välillä.

[Lasse Candé]

Nuo eivät ole käytännössä kovin vaarallisia juttuja, kun huomioi millä tasolla opettaja vie lasta eteenpäin ja missä määrin nuo voivat vaikuttaa siinä. (Eli olla vaikuttamatta mihinkään mitenkään.)

Noin muuten toki huolestuttavaa luettavaa ihan brittien ja hollantilaisten opettajien sivistystasosta. Tietenkin riippuen myös siitä mitä vastausvaihtoehtoja on. Esim itse en mielelläni vastaisi noihin ollenkaan (eli EOS) niiltä osin kuin en tietäisi. Enkä tee käytännössä noilla tiedoilla juuri mitään. Huomattavasti mielenkiintoisempaa perehtyä työn kannalta relevantteihin asioihin.

[Mika]

Tässä on esimerkki siitä, mitä ei saisi koskaan tapahtua. Opettaja on kuitenkin se aikuinen siellä luokassa.

[Lasse Candé]

Tilanne ei ole kovin onnistunut kenellekään. Ja opettajahan sitä luokkahuonetilannetta johtaa. Sen enempää tuntuu pahalta mollata toisen epäonnistumista työssään ja julkkikseksi tästä pääsyä lopulta täysin itsestäänselvyyksien pohjalta.

Vähän on ilahduttanut että osa kansasta myös ymmärtää kyseistä opettajaa. Ja mielestäni rehtori sanoo jotakuinkin oikeat asiat tilanteessa, jossa on käytännössä pakko avata juttua julkisuuteen. Siis sanomatta käytännössä mitään tehdessään näin, aivan kuten pitääkin.

[Mika]

Tämähän on mielenkiintoista... Herättääkö ajatuksia?

Opetushallitus on laatinut sen toteuttamista helpottamaan käytännön oppaan, jossa annetaan ehdotuksia, miten tasa-arvoa voidaan lisätä opetuksessa. Se lähtee jo esiopetuksesta.

Oppaassa todetaan muun muassa, että lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei joukkona ”tytöt” ja ”pojat”:

”Sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa. Sen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä.”

”Aiemmin kouluissa on voinut olla tapana jakaa asioita tarpeettomasti, kuten tehdä tyttöjen ja poikien omia ruokajonoja”, sanoo opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta.

[Mika]

Lasse olikin aiemmin tänään linkittänyt saman tänne. Keskustelua lienee parempi jatkaa siellä, koska kyseessä on ilmiö, joka koskettaa muitakin kuin vain opettajia. Olkoon tuo ylempi viestini kuitenkin tietona täälläkin.