Kirjoitin äsken pitkät pätkät päivyriini Suomessa ilmestynestä vanhasta jiujitsu-kirjallisuudesta. Olen käsittääkseni saanut kerättyä kaikki alan kirjat vuosilta 1905-1960 ja nyt tutkiskelen vertailen ja jäljitän tekijöiden elämää ja heidän opettajiaan. Vuonna 1958 peustettin Suomen judo-liitto joten mielestäni siihen on hyvä vetää raja "vanhan ja uuden" välille.
Ajattelin jakaa ajatukseni täällä saunassa koska koen että vanha jiujitsu-kirjallisuus on voisi kiinnostaa kuseampien lajien historianhavistelijoita. Vastaan mielelläni kysymyksiin kirjoja koskien (paitsi "mistä sait ja mihin hintaan?"
)Hancockin "Dshiu-Dshitsu taistelutemppuja" sekä "Japanilanen ruumiinkasvatus" olivat ensimmäiset jiujitsusta kertovat kirjat suomessa. Ilmeisesti nämä, sekä Hancockin "Kano jiujitsu" ovat olleet myös ensimmäisiä ja laajimmalle levinneitä JJ-teoksia koko maailmassa. DD-kirjoissa on havaittavissa suurta liioittelua niin historiassa kuin tekniikoiden vaarallisuudessa ja "Kano" kirja taas ei edusta mitenkään Jigoro Kanon järjestelmää (judoa). Kirjan jiujitsuka Higashi oli Hozan-ryun miehiä. Oli miten oli arvelisin että nämä teokset ovat olleet monen länsimaisen "jiu-jitsu-opettajan" tietojen ja taitojen lähteenä vuosisadan alkuvuosina. Mielenkiintoista on se että "DD-temppuja" käännettiin jopa suomeksi. Eräs tutkija arveli että Japanin voitokas sota Venäjää vastaan olisi yksi syy kiinnostukseen, varsinkin kun tuohon aikaan suomalaisia pidettiin geneettisesti jonkin sortin mongooleina Samana vuonna Suomen liikuntakasvatuksen/voimistelun isä Viktor Heikel julkaisi oman pienen vihkosensa japanilaisesta voimistelusta joka perustuu "DD-japanilainen ruumiinkasvatus" teokseen.
Vuoden 1908 "Suomen urheilulehdessä" julkaistiin monisivuinen artikkeli jiujitsusta. Alkuperäisen tekstin oli ilmeiseti tuottanut "tohtori K. Miura" sakasalaiseen lehteen. Artikkelin tiedot ovat erinomaiset! On lueteltu ja selitetty jiujitsun eri osa-alueet (kata, randori, atemi, kuatsu) sekä periaatteet ja vieläpä lueteltu tärkeimpiä koulukuntia. Yhtä oikeellista tietoa en ole vielä nähnyt ennen 2-maailmansotaa julkaistussa länsimaisessa JJ-kirjallisuudessa.
Vuonna 1910 julkaistiin suomeksi ruotsalaisen atleetti/nyrkkeilija/jiujitsukan Viking Cronholmin teos "Jiu-jitsu tricks (1908)", kuten myös herran nyrkkeilykirja. Cronholmin (ruotsinkielisestä) kirjasta on tehty monia uusintapainoksia. Itselläni on vuoden 1908, 1929 ja 1959 versiot. Kaikissa lähestulkoon samat parikymmentä tekniikkaa, tekstikin sama vanha mutta herran puvustus vaan vaihtelee ajan mukaan Väitetään että Cronholm olisi myös käynyt Suomessa opettamassa jiujitsua.
Hyllystäni löytyy myös Cronholmin oppilaan Arthur Lidbergin "Polismannens jiu-jitsu-Lära" (ei koskaan suomennetu) jonka tekniikat ovat lähes samat kuin opettajansa kirjassa. Uskon että suomalaiset ovat lukeneet myös ulkomaalaista JJ-kirjallisuutta. Varsinkin englannissa ja saksassa oli vahva JJ-skene jo 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Voisi hyvin kuvitella että Suomalaiset sotilaat ovat oppineet saksan reissuillaan hieman jiujitsua.
Sitten hypätään vuoteen 1932 jolloin julkaistaan ensimmäinen suomalaisen tekemä "jiu-jitsu opas". Tekijänä on Elis Siven. Kun äsken vertailen Cronholmin vuoden 1908 Jiujitsu tricks-teosta ja Sivenin vihkosta niin huomasin että kummassakin kirjassa on 15 tekniikkaa ja kaikki ovat identtisä. Eli Sivenin kirja on vain kopio Cronholmin teoksesta. Mutta väliäkö tuolla. Alkusanoissa mainitaan näin: " Suomessa on jiu-jitsu innostus silloin tällöin leimahtanut ilmiliekkeihin -kun on joku ulkolainen jiu-jitsu opettaja tänne saapunut vierailulle, mutta innostus on sammunut hänen lähdettyään." Olisipa kiva tietää ketä ulkolaisia täällä on käynyt.
Vuonna 1943 julkaistiin suomeksi norjalaisen Haakon Schönningin erinomainen kirja "Itsepuolustus -jiujitsu ja poliisiotteet (1931). Haakon toimi norjan poliisikoulussa kouluttajana ja oli palvellut Sangahain poliisissa tätä enne. Mitä luultavimmin hän oli saanut koulutusta legendaariselta W.E. Fairbairnilta ja manitseekin sekä hänet että järjestelmän/kirjan "Defendu". Kirjassa on oivia hallintaotteita sekä huomattavasti enemmän aseita vastaan toimimista kuin aikaisemmissa suomenkielisissä JJ-oppaissa. Mainittakoon tässä että mielestäni Fairbairnin Defendu kirjan ja tuon ajan JJ-kirjojen tekniikoilla ei ole suurtakaan eroa. Kertooko se sitten siitä että Defendu on jiujitsua vai että "länsi-jiu-jitsu" ei ollut jiu-jitsua.. vai kummastakin.
Vuosi 1955. Todella mielenkiintoinen tekele on "judo-kurssi -vihko 1 ja judo -itsepuolustuksen oppikurssi vihko 2-5".
(Vaikka ensimmäisellä on hieman eri nimi niin on selviö että kyseessä on saman sarjan ensimmäinen osa.) Mielenkiitoista on se että alussa mainitaan legengaarinen jiujitsuka/judoka/kirjailija E.J. Harrison. Onko hän kirjoittanut vain alkusanta vai tehnyt koko kirjan (tekniikat piirroksina) jää jotenkin epäselväksi. Judon historia ja teoriaosuus on kuutakuinkin kohdillaan, muutama hassua yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Tekniikat ovat hyvää "perus jiujitsua" , mutta sitten on muutama aivan päätönkin ratkaisu. Julkaisia on Saaristo & K:nit Oy ja vihkoset ovat ilmestyneet aikakausilehti "Rikospoliisin" mukana.
Amerikanmatkaaja/sirkusarkobaatti Niilo Salo julkaisi sekä suomeksi että ruotsiksi (minulla ruotsinkileinen) kolme "jiu-jitsu kurssi" vihkosta vuonna 1957. Ikävä kyllä en osaa toista kotimaista jotta voisn alkutektejä ymmärtää mutta siellä vilahtelee sellaisten euro-jutsulegengojen nimiä kuten S.K. Uenishi ja W.H. Garrud. (Sanottakoon tässä että "painin historia 1920" kirjassa on maininta legendaarisesta jiujitsukasta Yukio Tanista) Tekniikat ovat peuskamaa, eli otteista irtautumisia, hallintaotteita, puukkoa ja pyssyä vastaan puolustautumista.
Ja näin saavumme aikaan jolloin sekä judo että jiujitsu-toiminta alkaa maassamme järjestäytyä. Mutta esittelen vielä muutaman teoksen.
Vuonna 1960 sotilaat K.Hagelberg (LJK-perustajia) ja K.Hätonen (ensimmäisiä turvallisuusalan yrittäjiä) julkaisivat kirjan "itsepuolustus". Käsittääkseni kummatkin miehet olivat aikaisemmin käyneet ruotsissa kouluttautumassa. Kirjassa ei mainita minkaan itämaisen lajin nimeä mutta tekeminen on jälleen "perus jiujitsua" . Alussa on myös tällainen maininta: "Järjestemä on aseeton itsepuolustuksen muoto, joka ei ole raakaa eikä vaadi raakaa voimaa... ...jotta tuhansiavuosia vanha ja elinkelpoisena pysynyt järjestelmä pääsisi meilläkin siihen asemaan, joka silla mualla maailmassa jo on.". Kirjassa on aseettomien tekniikoiden lisäksi hyviä ratkaisuja puukkoa, pyssyä ja koiraa vastaan.
Hätösen seuraava kirja aiheesta ilmestyi vuonna 1971 "Puolusta itseäsi". Alkuteksteissä kiitetään avusta "puolustusvoimain lähitaistelukoulutuksen erikoisasiantuntijaa jalkaväenkenraali Yrjö Keinosta." Alussa sanotaan myös: "Kirjaan on sisällytetty eri itsepuolustusjärjestelmistä -judo, jiujitsu, karate, aikido, jne... "Samaa kamaa kun edellinenkin kirja paitsi että enemmän "naisten itsepuolustusta".
Samaan aikaan toisaalla.. Suomen yksi ensimmäisistä ja legendaarisimmista judokoista (ainakin musta-vöistä) kirjoiti kaksi judo-kirjaa vuosina 67 ja 73 "juo -valkoisesta mustaan vyöhön" ja "judon salaisuudet ja musta vyö". Näitä voi varmasti pitää ensimmäisinä suomalaisina (uheilu-)judo-kirjoina (aikaisemmat jiujitsu/judo-opukset ovat itsepuolustus kikkailua). Vuoden 67 kirjassa esitellään myös karate ja aikido, todella lyhyesti jiujitsu, tai-tshi-tshuan, Sahaolin, kempo, bo-jutsu, kendo, iai, naginata, ninjutsu ja kyu-do. Jälkimmäisessä kirjassa on judon lisäksi esitelty wado-ryu karatea kuuden sivun verran.
Max Jensen kuoli melko nuorena, vuonna 1979 (R.I.P)
Vaikkakin Suomessa siis on jiujitsu kirjallisuutta julkaistu säännöllisesti yli sata vuotta, ja ilmeisesti näitä taitoja on joku opetellut ja opettanut, ja vaikka puolustusvoimissa, sissikerhossa jne. on jiujitsu toimintaa ollut, niin varmasti voidaan todeta että Auvo Niiniketo on suomalaisen Jujutsun isä. Auvo julkaisi klassikokirjansa "ju-jutsu -itsepuolustuksen perusta" vuonna 1982. (muistaakseni herra on kertonut kuivien otetun vuonna 79). Verrattaiessa kaikkeen aikaisempaan jiujitsu-kirjallisuuteen on Aven kirjassa lyönneilla ja "karatepotkuilla" suurempi rooli.
Viisitoista vuotta myöhemmin , 1997, jolloin Niiniketo julkaisi toisen kirjansa "Hokutoryu ju-jutsu" oli kamppailulajien kirjo Suomessa laajentunut valtavasti. Vapaaottelu, brasilialainen jiujitsua ja krav-maga tekivät tällöin tuloaan Suomeen.
Ja näin olemme päässeet tähän päivään ja minä odotan ensimmäisen suomalaisen BjJ-kirjan julkaisua
