Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Valvoja: Valvoja
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Kuudes artikkeli valmis. Otsikkona "Klassinen Jujutsu" ja runkona Miuran Suomen Urheilulehdessä ilmestynyt JJ-artikkeli vuodelta 1908.
"Lopun artikkelia Miura kertoo tarkemmin neljästä yllämainitusta osa-alueesta. Ainakin nykypäivänä vähemmin tunnettu osa-alue Kuatsu tarkoittaa käytännössä ensiapua ja Atemi iskuja kehon arkoihin ja haavoittuviin kohtiin. Parin kanssa suoritettava Kata on klassisten koulukuntien tyypillisin harjoitusmuoto, kun taas ottelun omainen randori on käytännössä tipunut pois opetussuunnitelmasta, sen muodostuessa kilpailuihin panostavan judon – ja siitä myöhemmin syntyneiden lajien kuten brasilialaisen jujutsun ja sambon – keskeisimmäksi harjoittelutavaksi.
Suurin osa Japanista maailmalle 1900-luvun alussa seikkailemaan lähteneistä ”Jiu-Jitsu-miehistä” eivät olleet klassisten – samuraiaikakaudella kehittyneiden- koulukuntien edustajia. Varsinkin tunnetuimmat heistä olivat judokoita kuten ? ja Maeida, tai muuten otteluun erikoistuneita jujutsukoita kuten Tani, Taro ja Raku. He kyllä osasivat ja opettivat myös itsepuolustukseen soveltuvia ”temppuja”, mutta eivät opetuksessaan noudattaneet minkään tietyn jujutsu-koulukunnan laajaa opetussuunnitelmaa kokonaisuudessaan.
Suomessa ja muissa länsimaissa kiinnostus ja mahdollisuus harjoitella klassisia jujutsutyylejä syntyi vasta vuosituhannen vaihteessa. Esimerkiksi Takenouchiryun Bichuden haaraa on opetettu maassamme vuodesta 2011 lähtien. Mutta jo sata vuotta aikaisemmin rantautui Suomeen ensimmäinen jujutsu-opetaja. Ruotsista tietenkin."
"Lopun artikkelia Miura kertoo tarkemmin neljästä yllämainitusta osa-alueesta. Ainakin nykypäivänä vähemmin tunnettu osa-alue Kuatsu tarkoittaa käytännössä ensiapua ja Atemi iskuja kehon arkoihin ja haavoittuviin kohtiin. Parin kanssa suoritettava Kata on klassisten koulukuntien tyypillisin harjoitusmuoto, kun taas ottelun omainen randori on käytännössä tipunut pois opetussuunnitelmasta, sen muodostuessa kilpailuihin panostavan judon – ja siitä myöhemmin syntyneiden lajien kuten brasilialaisen jujutsun ja sambon – keskeisimmäksi harjoittelutavaksi.
Suurin osa Japanista maailmalle 1900-luvun alussa seikkailemaan lähteneistä ”Jiu-Jitsu-miehistä” eivät olleet klassisten – samuraiaikakaudella kehittyneiden- koulukuntien edustajia. Varsinkin tunnetuimmat heistä olivat judokoita kuten ? ja Maeida, tai muuten otteluun erikoistuneita jujutsukoita kuten Tani, Taro ja Raku. He kyllä osasivat ja opettivat myös itsepuolustukseen soveltuvia ”temppuja”, mutta eivät opetuksessaan noudattaneet minkään tietyn jujutsu-koulukunnan laajaa opetussuunnitelmaa kokonaisuudessaan.
Suomessa ja muissa länsimaissa kiinnostus ja mahdollisuus harjoitella klassisia jujutsutyylejä syntyi vasta vuosituhannen vaihteessa. Esimerkiksi Takenouchiryun Bichuden haaraa on opetettu maassamme vuodesta 2011 lähtien. Mutta jo sata vuotta aikaisemmin rantautui Suomeen ensimmäinen jujutsu-opetaja. Ruotsista tietenkin."
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16270
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Loistava tiivistys, selittää sen miksi eurooppalainen jiujitsu on niin tilannekohtaista ja elävää, oleviin olosuhteisiin muovattua.Jasse kirjoitti: ↑joulu 9, 2021, 15.04 Suurin osa Japanista maailmalle 1900-luvun alussa seikkailemaan lähteneistä ”Jiu-Jitsu-miehistä” eivät olleet klassisten – samuraiaikakaudella kehittyneiden- koulukuntien edustajia. Varsinkin tunnetuimmat heistä olivat judokoita kuten ? ja Maeida, tai muuten otteluun erikoistuneita jujutsukoita kuten Tani, Taro ja Raku. He kyllä osasivat ja opettivat myös itsepuolustukseen soveltuvia ”temppuja”, mutta eivät opetuksessaan noudattaneet minkään tietyn jujutsu-koulukunnan laajaa opetussuunnitelmaa kokonaisuudessaan.
Eli perinnejäärät ovat oikeassa ehdottomuuksineen ja suunnattoman väärässä myös.
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Kiitos. Yritän jäsennellä kaikki tietoni myös japanilaisen jujutsun kehityksestä näihin artikkeleihin. Enkä ole kyllä yhtään varma miten ehdottomia jujutsukat olivat Kanon aikoihin. Yhteistyötä ja edustusta oli paljo yli koulukuntarajojen ja esim Takenouchiryun edustajat ottelivat ja tuomaroivat paljon. Aikakone olisi kiva..
Tarkoitus oli tässä artikkelissa avata tuon ajan sparri vs kata ilmiötä tarkemminkin tämän artikkein avulla. Mutta jätin pois ettei rönsyä liikaa:
https://www.koryu.com/library/tthreadgi ... _LGz9gt2po
Yksinkertaistetusti voisi sanoa että Kodokan judo joko nielaisi tai ohitti ne yksilöt, haarat tai koulukunnat jotka innostuivat kisaamisesta. Kun taas ne koulukunnat ja haarat jotka eivät lähteneet kisa-hommiin tai hylkäsivät kisaamisen ajoissa ja keskittyivät kataan, säilyivät itsenäisinä ja elävinä. Vaikkakin ehkä kataan kangistuneina.
Tarkoitus oli tässä artikkelissa avata tuon ajan sparri vs kata ilmiötä tarkemminkin tämän artikkein avulla. Mutta jätin pois ettei rönsyä liikaa:
https://www.koryu.com/library/tthreadgi ... _LGz9gt2po
Yksinkertaistetusti voisi sanoa että Kodokan judo joko nielaisi tai ohitti ne yksilöt, haarat tai koulukunnat jotka innostuivat kisaamisesta. Kun taas ne koulukunnat ja haarat jotka eivät lähteneet kisa-hommiin tai hylkäsivät kisaamisen ajoissa ja keskittyivät kataan, säilyivät itsenäisinä ja elävinä. Vaikkakin ehkä kataan kangistuneina.
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Aloin jo kirjoittamaan seitsemättä lukua. Pakko jakaa heti tämä uutinen vuodelta 1910:
”Oikein japanilaisia tappelutunteja opetetaan poliiseille. Koska nyt on mahdollista saada Helsingin kaupungin poliisiväestölle opetusta japanilaisessa puolustusmetodissa Jiu-jitsussa kun kaupungissa nykyisin oleskelee etevä spesialisti tällä alalla, hra. W. Cronholm, joka on ilmoittautunut suostuvansa antamaan tällaista opetusta, on poliisimestari anonut kuvernööriltä lupaa saada niistä varoista, jotka ovat määrätyt poliisimiehistön opetusta varten, käyttää 500 markkaa tämän painin opetuksen kustantamista varten.
Opetetaankohan sitä taitoa poliisikoirillekin, ettei niiden tarvitse hampaineen raadella.”
”Oikein japanilaisia tappelutunteja opetetaan poliiseille. Koska nyt on mahdollista saada Helsingin kaupungin poliisiväestölle opetusta japanilaisessa puolustusmetodissa Jiu-jitsussa kun kaupungissa nykyisin oleskelee etevä spesialisti tällä alalla, hra. W. Cronholm, joka on ilmoittautunut suostuvansa antamaan tällaista opetusta, on poliisimestari anonut kuvernööriltä lupaa saada niistä varoista, jotka ovat määrätyt poliisimiehistön opetusta varten, käyttää 500 markkaa tämän painin opetuksen kustantamista varten.
Opetetaankohan sitä taitoa poliisikoirillekin, ettei niiden tarvitse hampaineen raadella.”
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16270
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Tuosta traditionaalisuudesta.. Olen aikas monta vuotta funtsaillut ja kirjotellut että perusjääräily on aikalailla huvittavasti moderni ilmiö, tapa erottua.
Jota kenties ei ollut olemassakaan tuolla hiukan toistasataa vuotta sitten.
Judo tulee ja judo tappaa ja sinne meni koulujen vahvimmat mynttääjät.
Mitä luultavimmin ne tänne Eurooppaan asti matkanneet jiujitsuvääntelijät olivat tilannetietoisia ja realistisia nuoria miehiä, jo kotomaassaan kiinnostuneempia käytännön mylläköinnistä kuin tapakumarteluista. Kuten luonnollista onkin myllyttämistä treenaavan ja harjoittajan asennoitua.
Hyvä soundi tossa artikkelissa, aika näsäilevä. Eli kriittinen. Että kaikkeen sitä rahaa paasataan.
- Oikein japanilaisia tappelutunteja opetetaan poliiseille.
- Opetetaankohan sitä taitoa poliisikoirillekin, ettei niiden tarvitse hampaineen raadella.
Aikakone ois kyllä nasta vekotin parkkeerata liiteriin.
Jota kenties ei ollut olemassakaan tuolla hiukan toistasataa vuotta sitten.
Judo tulee ja judo tappaa ja sinne meni koulujen vahvimmat mynttääjät.
Mitä luultavimmin ne tänne Eurooppaan asti matkanneet jiujitsuvääntelijät olivat tilannetietoisia ja realistisia nuoria miehiä, jo kotomaassaan kiinnostuneempia käytännön mylläköinnistä kuin tapakumarteluista. Kuten luonnollista onkin myllyttämistä treenaavan ja harjoittajan asennoitua.
Hyvä soundi tossa artikkelissa, aika näsäilevä. Eli kriittinen. Että kaikkeen sitä rahaa paasataan.
- Oikein japanilaisia tappelutunteja opetetaan poliiseille.
- Opetetaankohan sitä taitoa poliisikoirillekin, ettei niiden tarvitse hampaineen raadella.
Aikakone ois kyllä nasta vekotin parkkeerata liiteriin.
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Menee ohi aiheen mutta..
Eilen yöllä olin niin täpinöissä alkaneesta kirjailijanurastani että listasin kirjoja/tutkimuskohteita joihin haluan tulevaisuudessa uppoutua:
"Taistelutemppuja - Jujutsun historia Suomessa" (1896-1996)
"Brassi-Jutsu - Brasilialaisen jujutsun historia historia suomessa (1996-)
"Hirmuiset Suomalaiset - Unohdetut ammattipainijamme Amerikassa"
"Väinö Ketosen seikkailut" (romaani)
"Fulari - Potkunyrkkeilyn historia Suomessa"
"Lengailu - Suomen romanien puukkotanssi"
PS: Katsotaan nyt mitkä toteutuu. Ideoita ainakin on
Eilen yöllä olin niin täpinöissä alkaneesta kirjailijanurastani että listasin kirjoja/tutkimuskohteita joihin haluan tulevaisuudessa uppoutua:
"Taistelutemppuja - Jujutsun historia Suomessa" (1896-1996)
"Brassi-Jutsu - Brasilialaisen jujutsun historia historia suomessa (1996-)
"Hirmuiset Suomalaiset - Unohdetut ammattipainijamme Amerikassa"
"Väinö Ketosen seikkailut" (romaani)
"Fulari - Potkunyrkkeilyn historia Suomessa"
"Lengailu - Suomen romanien puukkotanssi"
PS: Katsotaan nyt mitkä toteutuu. Ideoita ainakin on
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Tämä oli kyllä vuosi sitten aiheellinen kysymys Andyltä. Nyt voin ilokseni todeta että kirjasta tulee jujutsukirja, jossa tietysti lähteinä käytetään paljolti niitä kirjoja ja artikkeleja jota jujutsusta on Suomessa kirjoitettu, mutta myös paljon muuta materiaalia, henkilöiden elämänkertoja ja haastatteluja. Vaikka kirjan nimeksi tulee "Taistelutemppuja - Jujutsun historia Suomessa.", niin pyrin samalla avaamaan jujutsun kehitystä ja historiaa laajemminkin sekä sitomaan tapahtumat Suomen - ja maailman - tapahtumiin. Toivon että kaikki suomalaiset japanilaisperäisten lajien harrastajat voivat kokea kirjan omakseen. Miksei jopa kaikki kamppailulajien harrastajat.
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Luku 7/20 valmis:
Viking Cronholm – nyrkkeilevä jujutsuka
"Kun ruotsalainen voimistelija Viking Cronholm vuoden 1910 saapui Helsinkiin, oli termistä jiu-jitsu tullut Suomessa jo niin tunnettu, että esimerkiksi Karl Fazer – tunnettu leipuri ja Helsingin Atleettiklubin voimamies – kaupitteli lehdessä Geisha-karamellien lisäksi ”Jiu-jitsu-vohveleita. Oltiin siis saatu lukea artikkeleita ja kirjoja jujutsusta, ja jopa syödä Jiu-Jitsu-vohveleita, mutta harva, jos kukaan muu kuin Verner Weckman, oli päässyt harjoittelemaan jujutsua opettajan ohjauksessa. Tämän tuli muuttamaan Viking Cronholm – Ruotsin jujutsun-isä.
Cronholm syntyi elokuussa 1874 Jönköpningin kaupungissa, mutta muutti teini-ikäisenä perheensä kanssa Tukholmaan, jossa alkoi opiskella fysioterapiaa – tai sairasvoimistelua, kuten sitä tuolloin kutsuttiin. Kaksikymppisenä nuorukainen lähti seikkailemaan maailmalle. Ensiksi Yhdysvaltoihin, jossa hän oppi tuolloin pohjoismaissa vielä tuntematonta nyrkkeilyä, sitten - vuonna 1904 - Etelä-Afrikkaan, jossa kertomansa mukaan oppi jujutsua brittiläiseltä upseerilta. Palattuaan kotimaahansa vuonna 1907 alotti Cronholm jujutsun ja nyrkkeilyn opettamisen. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi kummankin kamppailulajin tekniikkaa kuvaavat kaksi kirjasta, jotka molemmat käännettiin ja julkaistiin Suomessa samana vuonna kun herra vieraili maassa."
Viking Cronholm – nyrkkeilevä jujutsuka
"Kun ruotsalainen voimistelija Viking Cronholm vuoden 1910 saapui Helsinkiin, oli termistä jiu-jitsu tullut Suomessa jo niin tunnettu, että esimerkiksi Karl Fazer – tunnettu leipuri ja Helsingin Atleettiklubin voimamies – kaupitteli lehdessä Geisha-karamellien lisäksi ”Jiu-jitsu-vohveleita. Oltiin siis saatu lukea artikkeleita ja kirjoja jujutsusta, ja jopa syödä Jiu-Jitsu-vohveleita, mutta harva, jos kukaan muu kuin Verner Weckman, oli päässyt harjoittelemaan jujutsua opettajan ohjauksessa. Tämän tuli muuttamaan Viking Cronholm – Ruotsin jujutsun-isä.
Cronholm syntyi elokuussa 1874 Jönköpningin kaupungissa, mutta muutti teini-ikäisenä perheensä kanssa Tukholmaan, jossa alkoi opiskella fysioterapiaa – tai sairasvoimistelua, kuten sitä tuolloin kutsuttiin. Kaksikymppisenä nuorukainen lähti seikkailemaan maailmalle. Ensiksi Yhdysvaltoihin, jossa hän oppi tuolloin pohjoismaissa vielä tuntematonta nyrkkeilyä, sitten - vuonna 1904 - Etelä-Afrikkaan, jossa kertomansa mukaan oppi jujutsua brittiläiseltä upseerilta. Palattuaan kotimaahansa vuonna 1907 alotti Cronholm jujutsun ja nyrkkeilyn opettamisen. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi kummankin kamppailulajin tekniikkaa kuvaavat kaksi kirjasta, jotka molemmat käännettiin ja julkaistiin Suomessa samana vuonna kun herra vieraili maassa."
-
- munillepotkija
- Viestit: 963
- Lauteille: Elokuu 2007
- Paikkakunta: Jyväskylä
- Etulaji: Shorinji Kempo
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Tossa videon ekassa videossa on Viking, mutta tokassa ei kyllä ole.
Meinaan ennen kirjan julkaisia aloittaa uuden youtube-vlogin ja tehdä sinne sellaisen soittolistan että voi tutustua kirjan henkilöiden jj-filmeihin. Ja sen ajan vastaaviin. Tämä Cronholmin video tulee luonnollisesti soittolistaan. Lisäksi hahmottelen kirjaa tukevaa 4h seminaari-pakettia jossa luennoin ja harjoittein käydään läpi eri opetajien keskeisimmät opit.
Meinaan ennen kirjan julkaisia aloittaa uuden youtube-vlogin ja tehdä sinne sellaisen soittolistan että voi tutustua kirjan henkilöiden jj-filmeihin. Ja sen ajan vastaaviin. Tämä Cronholmin video tulee luonnollisesti soittolistaan. Lisäksi hahmottelen kirjaa tukevaa 4h seminaari-pakettia jossa luennoin ja harjoittein käydään läpi eri opetajien keskeisimmät opit.
-
- etupotkija
- Viestit: 3099
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Liikuntafilologia
Pistimet ja pistintaistelu
Valvomo: Siirretty Pistimet ja pistintaistelu -ketjusta.
Näistä oli eilen Jassen kanssa puhetta, niin laitanpa nämä nyt tänne.
Tällaisia keinoja siis suositeltiin Pistintaisteluohjesäännössä (1925) vihollisen riisumiseksi aseista:
Ensimmäinen keino löytyy myös vuoden 1926 saksalaisesta ohjesäännöstä, ei tosin pistintaistelun vaan "itsepuolustuksen ja aseistariisunnan" alta, sekä veistä että kivääriä vastaan, tosin niin, että vastustajan käden päältä tartutaan ristikkäisellä kädellä. Hermann Tesken kirjassa Nahkampfschule (1930) vastaava liike on Jiu-Jitsua.
Näistä oli eilen Jassen kanssa puhetta, niin laitanpa nämä nyt tänne.
Tällaisia keinoja siis suositeltiin Pistintaisteluohjesäännössä (1925) vihollisen riisumiseksi aseista:
Oikealla käsivarrella väistetään vihollisen pisto, astutaan askel eteenpäin, tartutaan molemmin käsin vihollisen vasempaan käteen, niin että vasen tarttuu ranteeseen altapäin, oikea vihollisen sormien päältä. Voimakas nykäys vasemmalla kädellä ja oikealla pyörittävä työntö, niin vihollisen kivääri heltiää.
Vihollisen pisto väistetään vasemmalla käsivarrella, astutaan askel eteenpäin, tartutaan vihollisen vasempaan ranteeseen oikealla kädellä ja vasemmalla kiväärin piippuun pistimen alta. Voimakas työntö vasemmalla kädellä ylös vasemmalle, samalla kuin oikealla tempaistaan vihollisen rannetta alas oikealle ja polvella samanaikaisesti työntäistään vihollista vatsaan tahi sen alapuolelle.
Pisto väistetään oikealla käsivarrella ylöspäin, astutaan askel eteenpäin ja tartutaan kiväärin piippuun oikealla kädellä altapäin, samalla potkaistaan vihollista vatsan alle tahi sääriluuhun vasemmalla jalalla, viedään kivääri pään yli vasemmalle, ja samalla kuin tehdään täyskäännös vasempaan ja potkaistaan oikealla jalalla, nykäistään kivääri molemmin käsin pois.
Ensimmäinen keino löytyy myös vuoden 1926 saksalaisesta ohjesäännöstä, ei tosin pistintaistelun vaan "itsepuolustuksen ja aseistariisunnan" alta, sekä veistä että kivääriä vastaan, tosin niin, että vastustajan käden päältä tartutaan ristikkäisellä kädellä. Hermann Tesken kirjassa Nahkampfschule (1930) vastaava liike on Jiu-Jitsua.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Luku 8/20 valmis. Ajattelin lisätä kirjani otsikkoon "ja itsepuolustusharjoittelun" jotta potenttiaaliset lukijat ymmärtäisivät että samalla kun käsitellään jujtsun historiaa niin käsitellään itsepuolustusharjoittelun historiaa. Eli: "TAISTELUTEMPPUJA - Jujutsun ja itsepuolustusharjoittelun historia Suomessa (1896-1996)"
"Vakavat sosiaaliset ja poliittiset ongelmat eivät tietenkään kadonneet sodan päätyttyä. Varsinkaan vasemmisto ei ollut tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen ja sen äärilaita haaveili vieläkin kommunistisesta vallankumouksesta. 20-luvun lopulla äärioikeistolaiset alkoivat vainota ja sosialisteja ja painostivat hallitusta laatimaan lakeja kommunisteja vastaan. Myös vasemmistolainen aikakausilehti ”Itä ja Länsi” lakkautettiin kommunistilakien nojalla vuonna 1930. Edellisenä vuonna lehden kantta komisti kuva, jossa saksalainen nais-jujutsuka iskee hyppypotkulla miestä rintaan. Takakannen tekstistä käy ilmi, että jujutsun harjoittelu ei ollut vieläkään juurtunut Suomeen – toisin kuin jako porvareihin ja työläisiin:
”Jiu-Jitsu on urheilulaji, jota Suomessa ei toistaiseksi vielä harrasteta. Tämä urheilulaji on kaksintaistelua aseitta. Kummankin taisteluun osallistujan pyrkimyksenä on vapautua vastustajastaan käyttämällä hyväkseen tämän omia voimia. Voimanpaljous ei sen vuoksi määräkään tässä urheilussa voittoa, vaan taito käyttää näitä voimia. Jiu-jitsua ovat Euroopassa ensin harrastaneet poliisit, joille se onkin paljon mahtavampi ase kuin pahaan huutoon joutunut kapula. Poliisien välityksellä jiu-jitsu on tullut useiden Euroopan maiden porvarillisten urheiluseurojen ohjelmaan. Tällä asteellaan jiu-jitsu pysyi hengenvaarallisena urheiluna. Siihen kuului paljon otteita, jotka suunnattiin vastustajan hellimpiin paikkoihin, ja siten oli jiu-jitsu-kamppailun tuloksena usein kuolema. Muutamien maiden työläisurheilijatkin ovat ottaneet jo jiu-jitsun ohjelmistoonsa, ja tehneet siitä urheilun, jossa hengenvaara ei ole niinkään suuri kuin esimerkiksi painissa. Sellaisesta jiu-jitsusta voidaan sanoa, että se on eräs reippaimpia urheilulajeja. Olisi toivottavaa, että Suomessakin saataisiin pian nähdä sellaisia jiu-jitsu-otteluja. Työläisurheilun harrastajilla on syytä kiinnittää huomiota asiaan.
Kaikki tämän sivun kuvat osoittavat, miten Saksan työläisurheilijat, naiset ja miehet, harjoittavat jiu-jitsu-urheilua. Etukannessa nähdään, miten jiu-jitsussa voidaan torjua vastustajan hyökkäys reippaalla potkullakin. Tällaiseen urheiluun eivät nahjukset kykene.”
30-luvun alku oli Suomessa äärimmäisen väkivaltaista aikaa. Poliittisten jännitteiden ja pula-ajan lisäksi ongelmana oli ihmisten pariin levinneet käsiaseet ja vahva viina, jota valmistettiin, myytiin ja juotiin laittomasti, kieltolain poistuessa vasta vuonna 1932. Näissä olosuhteissa tarvitsi Suomen poliisivoimat päivitystä jujutsu-taitoihinsa. Sitä lähdettiin hakemaan Saksasta."
"Vakavat sosiaaliset ja poliittiset ongelmat eivät tietenkään kadonneet sodan päätyttyä. Varsinkaan vasemmisto ei ollut tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen ja sen äärilaita haaveili vieläkin kommunistisesta vallankumouksesta. 20-luvun lopulla äärioikeistolaiset alkoivat vainota ja sosialisteja ja painostivat hallitusta laatimaan lakeja kommunisteja vastaan. Myös vasemmistolainen aikakausilehti ”Itä ja Länsi” lakkautettiin kommunistilakien nojalla vuonna 1930. Edellisenä vuonna lehden kantta komisti kuva, jossa saksalainen nais-jujutsuka iskee hyppypotkulla miestä rintaan. Takakannen tekstistä käy ilmi, että jujutsun harjoittelu ei ollut vieläkään juurtunut Suomeen – toisin kuin jako porvareihin ja työläisiin:
”Jiu-Jitsu on urheilulaji, jota Suomessa ei toistaiseksi vielä harrasteta. Tämä urheilulaji on kaksintaistelua aseitta. Kummankin taisteluun osallistujan pyrkimyksenä on vapautua vastustajastaan käyttämällä hyväkseen tämän omia voimia. Voimanpaljous ei sen vuoksi määräkään tässä urheilussa voittoa, vaan taito käyttää näitä voimia. Jiu-jitsua ovat Euroopassa ensin harrastaneet poliisit, joille se onkin paljon mahtavampi ase kuin pahaan huutoon joutunut kapula. Poliisien välityksellä jiu-jitsu on tullut useiden Euroopan maiden porvarillisten urheiluseurojen ohjelmaan. Tällä asteellaan jiu-jitsu pysyi hengenvaarallisena urheiluna. Siihen kuului paljon otteita, jotka suunnattiin vastustajan hellimpiin paikkoihin, ja siten oli jiu-jitsu-kamppailun tuloksena usein kuolema. Muutamien maiden työläisurheilijatkin ovat ottaneet jo jiu-jitsun ohjelmistoonsa, ja tehneet siitä urheilun, jossa hengenvaara ei ole niinkään suuri kuin esimerkiksi painissa. Sellaisesta jiu-jitsusta voidaan sanoa, että se on eräs reippaimpia urheilulajeja. Olisi toivottavaa, että Suomessakin saataisiin pian nähdä sellaisia jiu-jitsu-otteluja. Työläisurheilun harrastajilla on syytä kiinnittää huomiota asiaan.
Kaikki tämän sivun kuvat osoittavat, miten Saksan työläisurheilijat, naiset ja miehet, harjoittavat jiu-jitsu-urheilua. Etukannessa nähdään, miten jiu-jitsussa voidaan torjua vastustajan hyökkäys reippaalla potkullakin. Tällaiseen urheiluun eivät nahjukset kykene.”
30-luvun alku oli Suomessa äärimmäisen väkivaltaista aikaa. Poliittisten jännitteiden ja pula-ajan lisäksi ongelmana oli ihmisten pariin levinneet käsiaseet ja vahva viina, jota valmistettiin, myytiin ja juotiin laittomasti, kieltolain poistuessa vasta vuonna 1932. Näissä olosuhteissa tarvitsi Suomen poliisivoimat päivitystä jujutsu-taitoihinsa. Sitä lähdettiin hakemaan Saksasta."
-
- etupotkija
- Viestit: 918
- Lauteille: Syyskuu 2009
- Paikkakunta: Dengfeng
- Etulaji: Perinteinen Shaolin 少林拳
- Sivulajit: Itsepuolustus
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Olen kirjoittamassa kuudennetta kirjaani, joten ajattelin kirjoittaa muutamia vinkkejä tätä Jiu-jitsu-kirjan rakennetta varten. Laitoin tämän viestin tähän ketjuun enkä yksityisviestillä, että muutkin kirjailijanalut saisivat vinkkejä.
Jasse, tämän Jiu-jitsu-kirjan rakenne tulee tuottamaan haasteita editointivaiheessa. Tähän mennessä olet kirjoittanut alla luetellut kappaleet seuraavassa järjestyksessä:
1/20: Konni Zilliakus - Suomalainen samurai
2/20 JIgoro Kano - Judon isä
3/20 Verner Weckman - paini-fakiiri
4/20 London has fallen
5/20 Isänmaallinen Dshiu-Dshitsu
6/20 Klassinen Jujutsu
7/20 Viking Cronholm – nyrkkeilevä jujutsuka
8/20 toistaiseksi nimetön historiakappale ilmeisesti?
Kannattaa miettiä rakennetta vielä, että kirjasta tulisi yhtenäinen ja sisäisesti looginen kokonaisuus. Tämä nykyinen rakenne on hieman hankala luettava mielestäni.
Tärkeintä on tehdä sellainen rakenne, että se on helposti luettava. Hyvin harva ihminen jaksaa lukea listaa asioista, jotka eivät liity toisiinsa.
Ehdotukseni olisi seuraava:
1. Kirjan alkuun johdantokappale, jossa käydään läpi kirjan pääviesti (mikä se on?), jonka haluat kertoa lukijalle.
2. Jaa kirjan kappaleet ala-aiheisiin/teemoihin, jotka ovat keskenään yhtenevät (historia, henkilökuvat, kamppailutekniikat ym.)
3. Jokaisen teeman/ala-aiheen eteen uusi johdanto kertomaan lukijalle, mitä on tulossa seuraavaksi. Tärkeää on myös tehdä yhteenveto näistä teemoista ennen siirtymistä seuraavaan. Tämä tekee lukukokemuksesta paljon paremman.
4. Anna jokaisessa kappaleessa riittävää tietoa kyseisestä aiheesta, että lukija varmasti ymmärtää sanoman.
5. Kirjan lopetus on tärkein. Lopeta kirja yhteenvedolla, joka tiivistää nämä toisistaan hieman erillään olevat teemat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Toivon mukaan tästä olisi edes jotain apua. Kirjan editointivaihe on kaikista raskainta, joten toivottavasti innostuksesi jatkuu loppuun asti. Tässä vaiheessa on vielä helppoa muuttaa tuota rakennetta ja pohtia lähestymissuuntaa verrattuna siihen, että olisi jo valmista tekstiä kirjan verran.
(Edellisen Otavan julkaiseman kirjani kanssa teimme kustannustoimittajani kanssa muistaakseni yksitoista (!) editointikierrosta. Pointtini on se, että näitä pitää reilusti muokata.)
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Jasse, tämän Jiu-jitsu-kirjan rakenne tulee tuottamaan haasteita editointivaiheessa. Tähän mennessä olet kirjoittanut alla luetellut kappaleet seuraavassa järjestyksessä:
1/20: Konni Zilliakus - Suomalainen samurai
2/20 JIgoro Kano - Judon isä
3/20 Verner Weckman - paini-fakiiri
4/20 London has fallen
5/20 Isänmaallinen Dshiu-Dshitsu
6/20 Klassinen Jujutsu
7/20 Viking Cronholm – nyrkkeilevä jujutsuka
8/20 toistaiseksi nimetön historiakappale ilmeisesti?
Kannattaa miettiä rakennetta vielä, että kirjasta tulisi yhtenäinen ja sisäisesti looginen kokonaisuus. Tämä nykyinen rakenne on hieman hankala luettava mielestäni.
Tärkeintä on tehdä sellainen rakenne, että se on helposti luettava. Hyvin harva ihminen jaksaa lukea listaa asioista, jotka eivät liity toisiinsa.
Ehdotukseni olisi seuraava:
1. Kirjan alkuun johdantokappale, jossa käydään läpi kirjan pääviesti (mikä se on?), jonka haluat kertoa lukijalle.
2. Jaa kirjan kappaleet ala-aiheisiin/teemoihin, jotka ovat keskenään yhtenevät (historia, henkilökuvat, kamppailutekniikat ym.)
3. Jokaisen teeman/ala-aiheen eteen uusi johdanto kertomaan lukijalle, mitä on tulossa seuraavaksi. Tärkeää on myös tehdä yhteenveto näistä teemoista ennen siirtymistä seuraavaan. Tämä tekee lukukokemuksesta paljon paremman.
4. Anna jokaisessa kappaleessa riittävää tietoa kyseisestä aiheesta, että lukija varmasti ymmärtää sanoman.
5. Kirjan lopetus on tärkein. Lopeta kirja yhteenvedolla, joka tiivistää nämä toisistaan hieman erillään olevat teemat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Toivon mukaan tästä olisi edes jotain apua. Kirjan editointivaihe on kaikista raskainta, joten toivottavasti innostuksesi jatkuu loppuun asti. Tässä vaiheessa on vielä helppoa muuttaa tuota rakennetta ja pohtia lähestymissuuntaa verrattuna siihen, että olisi jo valmista tekstiä kirjan verran.
(Edellisen Otavan julkaiseman kirjani kanssa teimme kustannustoimittajani kanssa muistaakseni yksitoista (!) editointikierrosta. Pointtini on se, että näitä pitää reilusti muokata.)
Hyvää uutta vuotta kaikille!
-
- etupotkija
- Viestit: 3565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: potkunyrkkeily
- Sivulajit: IP, BJJ, SW, MMA, CACC
- Takalajit: Budoturismi
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Kiitos Shaolins vinkeistä Tulen miettimään niitä ajatuksen kanssa.
Kerron mihin olen tähän mennessä pyrkinyt. Kaikki otsikot ovat tässä vaheessa vielä "työotsikoita" ja moni tulee varmasti muuttumaan. Viimeisimmän luvun työotsikko on "Valta taisteluja". Pyrin siihen että kappaleet etenevät suht kronologisessa järjestyksessä, tosin monesti aika "sahaa" eli uusi kappale alkaa vähän kauempaa historiasta kun edellinen loppuu. Pyrin myös aina kappaleen lopussa antaamaan tiiserin eli johdattelemaan lauseella tai kahdella lukijaa seuraavaan kappaleeseen. Johdatokappaleen kirjoitan viimeisenä.
Kiitos vielä hyödykllisestä palautteesta. Jyvää uutta vuotta kaikille
Kerron mihin olen tähän mennessä pyrkinyt. Kaikki otsikot ovat tässä vaheessa vielä "työotsikoita" ja moni tulee varmasti muuttumaan. Viimeisimmän luvun työotsikko on "Valta taisteluja". Pyrin siihen että kappaleet etenevät suht kronologisessa järjestyksessä, tosin monesti aika "sahaa" eli uusi kappale alkaa vähän kauempaa historiasta kun edellinen loppuu. Pyrin myös aina kappaleen lopussa antaamaan tiiserin eli johdattelemaan lauseella tai kahdella lukijaa seuraavaan kappaleeseen. Johdatokappaleen kirjoitan viimeisenä.
Kiitos vielä hyödykllisestä palautteesta. Jyvää uutta vuotta kaikille
-
- etupotkija
- Viestit: 20315
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958
Mä pidän siitä että kirjaa on kirjoitettu ilmiölähtöisesti. Jokainen kappale kertoo jostain ilmiöstä ja sisältää historiaa, politiikkaa, ehkä lajiteknisisäkin juttuja. Jos historia, henkilökuvat jakamppailutekniikat jne olisivat omina kokonaisuuksinaan, mutta ilmiöt/ihmiset/merkkipaalut olisivat sekaisin näiden aiheiden välissä, niin itse ainakin pelkäisin, että siitä tulisi hieman luettelomainen. Johdanto ja päätöskappale tottakai pitää olla ja jokaisen kappaleen erillinen johdanto on mielestäni hyvä idea.
Seuraajat
Alioppilas • Andy • Antti • Asgeir • bjjpro • halmehe • JanneM • Jasse • Jorge • Kari Aittomäki • Kari Mäki-Kuutti • Kyynikko • Lasse Candé • Lybeck • Neo • Paanari • saarikko • sikajudoka • Stick