Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958

[Antti]

Varhaisena esimerkkinä kirjoista oppimisesta voisi mainita Aarne Sihvon, joka veljensä Jussin (Johanneksen, 1892–1949) kanssa harrasti kouluaikanaan kirjoista opittua painia ja jiu-jitsua. Jussi pääsi ennen jääkärikautta merimiehenä Jokohamassa ihan japanilaiseen oppiin. Hänen tehtävänsä olivat sotien aikana kuitenkin sellaisia, että hän tuskin enää vaikutti sotilaalliseen jiu-jitsuiluun.

[sikajudoka]

Tuskinpa puhtaasti kirjoista. Onkai täälläkin tullut mainittua että ruotsalainen Viking Cronholm kävi vuonna 1910 Helsingissä opettamassa jiu-jitsua poliiseille ja siviileille. Ja että Emil Kokko opiskeli saksassa poliisien urheilukoulussa jossa treenasi mm. Jiu-jitsua. Kokko sitten suomeen palattuaan veti koko 30-luvun vuosittaisia urhelukursseja poliiseille ( mukana oli myös mm. Vankiloiden vartioita) jossa treenattiin mm. Jiu-jitsua. Eli ainakin näitä reittejä JJ-temput levisivät ns. kädestä käteen.

Kokko oli varmasti yksi vaikuttaja, koska toimi Viipurissa poliisipäällikkönä. Kaukopartiomiesten koulutus on ollut varmasti jonkinlainen epämuodollinen painin ja jiujitsun -yhdistelmä, jossa yhdistetty poliisikoulutuksen ja kirjojen tietoja.

[Antti]

Jääkärikenraali ja pistinkirjailija Aarne Sihvo kertoo muistelmissaan vuoden 1910 tienoilla harrastaneensa veljensä kanssa ”silloisten oppikirjojen mukaan” painia sekä jiu-jitsua:

Jiu-jitsussa saavutimme melkoisen valmiuden, eritoten veljeni, joka sitkeällä uurastuksellaan pyrki valmistumaan haaveilemaansa merimiehen ammattiin. Myöhemmin merimiehenä hän Jokohamassa pääsi japanilaiseen jiu-jitsukouluun tutustumaan sikäläisiin alkuperäisiin harjoittelunenetelmiin.

Jiu-jitsu- ja painitaidot eivät kuitenkaan pelastaneet häntä vuonna 1916 suomalaisen poliisimiehen otteesta.

Näissä touhuissa taisi olla mukana myös veljessarjan kolmas jäsen Sam(uli) Sihvo, joka kirjoitti Käkisalmen sanomissa 18.11.1910 (s. 2–3) ja 21.11.1910 (s. 2–3) ilmestyneen jutun "Jiu-jitsu, japanilainen voimistelu". Muutama ote jälkimmäisestä osasta:

Kerran tahtoi eräs nenäkäs nyrkkeilijä näyttää taitoaan eräälle jiu-jitsu-ottelijalle ja koetti iskeä tätä vasemmalla nyrkillään. Mutta puolustautuva mies hypähti salaman nopeudella syrjään vasemmalle päin ja iski samassa oikean kätensä kämmensyrjällä poikittain hyökkääjän kaulan oikeaan puoleen, leukaluun ja solisluun keskiväliin. Hyökkääjän kurkusta kuului omituinen koriseva ääni ja hän kaatui vasemmalle kyljelleen kätensä varaan. Mieleltään melkein puolisekavana aikoi hän nousta takaisin jaloilleen, mutta hänen vastustajansa kielsi häntä sanoen: „Älä nouse, ennenkuin annan luvan; jollet tottele, saat uuden iskun!“ Voitettu totteli, laskeutuen jälleen maahan; ja mies, joka oli puolustanut itseään, virkkoi nyt: „Tästä lähtein olisi sinun paras olla kävelemättä etsimässä itsellesi loukkausta, ennenkuin opit taistelutaitoa. Jollet tästä varoituksesta huoli, niin jonakuna päivänä tulet saamaan vielä pahemman kolauksen. Jos nyt luulet kykeneväsi menemään matkoihisi, niin nouse ylös ja lähde. Hyökkääjä otti heti kehoituksen varteen. ——

On paljon opittavaa myöskin pikku kepposesta, jota japanilainen jiu-jitsu-mestari luultavasti tulisi käyttämään, jos häntä väkijoukossa vaivattaisiin liiallisella pukkimisella takaapäin. Japanilaisessa tungoksessa ei kukaan tahallansa töykkäile, olkoon väkijoukko ahdettu kuinka ahtaalle tahansa. Mutta, jos japanilaista meillä kiusattaisiin, kääntyisi hän hiukkasen katsoakseen, kuka häntä on tuupannut ja iskisi sitten tuota tomppelia tuimasti kyynärpäällään rintakuoppaan. Kovasti aukoisi siinä suutansa ja ähkyisi hengen ahdistustaan tuo tyhmeliini, mutta jiu-jitsu-mestari kääntyisi ympäri hymyillen kohteliaasti, japanilaisten tavalliseen tapaan: „Pyydän anteeksi, mutta en arvannut, että äkillinen käännökseni taaksepäin tuottaisi teille niin paljon hankaluutta.“ Eikä tuo tyhmeliini voisi muuta tehdä kuin omaksua anteeksipyynnön — ja tehdä parastaan pysytelläkseen niin kaukana kuin mahdollista jiu-jitsu-mestarista. Japanissa käytetään tätä kepposta takaapäin tulevan hyökkäyksen torjumiseen, kun hyökkäyksen tiedetään olevan vaarallista laatua. Töykkäys voidaan tehdä jommalla kummalla kyynärpäällä, kyynärvarsi vaakasuorassa asennossa ja se suoritetaan nopealla vartalonliikkeellä. Jonkun verran sitä harjoitettua, tehdään se niin nopeasti, ettei lyöty voi väittää pahoinpitelyn olleen tahallisen. Suurta harjoitusta ei se vaadikkaan, ennenkuin sen osaa jo erehtymättä suorittaa . . .

Jiu-jitsussa löytyy lukematon määrä hyökkäys- ja puolustustemppuja. Kaikille poliisimiehille on Japanissa tunnettu temppu „lähde mukaan“, jonka avulla voi hillitä rajupäisen vangittavan. Samoin on hyvin hauska temppu n. s. „Pirun kättely", joka voi olla hyvänä apuna silloin kun haluaa poistaa asunnostaan ikävän henkilön, jonka suhteen ei ole syytä noudattaa kohteliaisuuden vaatimuksia. — Kun on taistelu elämästä ja kuolemasta, käyttää jiu-jitsuottelija temppuja, jotka ovat vastustajan hengelle vaarallisia.

Vasta silloin, kun tekee jiujitsu temput aivan vaistomaisesti, on saavuttanut täydellisen harjaantumisen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 151?page=2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 153?page=2

[Jasse]

Kiitos Antille kaivamisesta ja jakamisesta. Irving Hancockin kirjasta "Dshiu-Dshitsu taistelutemppuja" (kirjoitettu 1904 suomennettu 1905) ovat nuo Samuli Sihvon kertomat tarinat ja temput.

[magamies]

Mahtavaa tarinaa Antti vanhaa jiujitsun historiaa.

[Antti]

Vielä kootusti Sihvon veljeksistä:

• Jääkärikenraali Aarne Sihvo (1889–1963), harrasti jiu-jitsua oppikirjoista

• Jääkärikenraalimajuri Johannes "Jussi" Sihvo (1891–1949), harrasti jiu-jitsua Aarnen kanssa ja Japanissa

• Jääkärivänrikki Samuli "Sam" Sihvo (1892–1926), kirjoitti artikkelin jiu-jitsusta

• Jääkärikapteeni Ilmari Sihvo (1895–1964), ei tietoa, harrastiko jiu-jitsua

• Majuri Kaarle Kustaa Sihvo (1900–1940), ei tietoa, harrastiko jiu-jitsua

• Sotamies (?) Antti SIhvo (1901–1918), ei tietoa, harrastiko jiu-jitsua

Aarne Sihvo ei omassa Pistintaistelu-kirjasessaan (1918) suosittele minkäänlaisia jiu-jitsu-temppuja. Pistintaisteluohjesääntöehdotuksessa (1925), jonka kanssa Sihvolla ei ollut mitään tekemistä, on muutama temppu, mikä selittynee sillä, että ainakin kaksi sen kirjoittajista olivat harrastaneet jiu-jitsua, nimittäin Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä sekä Väinö Tiiri, joka oli "suorittanut nyrkkeilykurssit ja jiu-jitsu kurssit v. 1911", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

[Jasse]

Ruotsalainen Viking Cronholm kävi vuonna 1910 Helsingissä jujutsua (ja ehkä nyrkkeilyäkin..). Samana vuonna julkaistiin suomenkielellä Cronholmin manuaalit jujutsusta ja nyrkkeilystä. Käsittäökseni parin seuraavan vuoden ajan tulevien liikunnanopettajien opetukseen kuului myös jujutsua. Ehkä Tiirin jujutsu ja nyrkkeilykursseilla on liityy jotenkin näihin tapahtumiin.