Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Sotiminen ennen tuliaseita

Historialliset eurooppalaiset lajit eli HEMA, Buhurt, historiallinen ratsastus, elävöitystaistelu jne.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Sotiminen ennen tuliaseita

#166

Viesti DeusVult »

Andy kirjoitti: Keskiajan ritarithan olivat tosiaan kovia yksittäistaistelijoita. Tosin varmasti heistäkin osa keskittyi enemmän syöpöttelyyn, juopotteluun ja kamarineitojen viettelyyn kuin aseharjoituksiin.
Olisi tietenkin naivia olettaa että näin ei olisi ollut. Mutta ryhmäpaine oli kuitenkin kova, eikä liian paljon dokaamiseen ja muuhun ei-ritarilliseen toimintaan taipuvaisia varmaan liiemmin yhteisössä arvostettu. Ritariushan oli tavallaan kansainvälinen hyvävelikerho johon kuuluminen tiukassa paikassa saattoi jopa pelastaa hengen, ja sen arvoisia haluttiin olla. Yleensä.
Käsittääkseni ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut mitään säännöllisiä "ritarijoukkoja", jotka olisivat harjoitelleet joukkotaistelua yhdessä niin että ritarit olisi jaettu alayksiköihin, joilla olisi ollut oma komentajansa jne. Taistelussa ritareita saatettiin tietenkin jakaa osastoiksi joita joku aatelinen komensi, mutta nämä eivät olleet ennestään harjoitettuja yhteistoimintaan.
No mitään nykymerkityksessä vakituisia joukko-osastojahan ei sinällään ollut olemassa, mutta joukot kyllä ryhmitettiin johtajien alle jo kampanjaan lähdettäessä, eikä vasta taistelukentällä. Keskiaikaiset armeijat eivät myöskään toimineet sellaisessa johtamattomassa sekasorrossa mitä jotkut kirjoittajat täällä tuntuvat kuvittelevan, ja yhteistoimintaa harjoiteltiin kyllä jos siihen vain oli aikaa. Lainaus Osprey-kustantamon kirjasta Knight of the Outremer AD 1187-1344:
Horsemanship was not merely a matter of individual skill. All knightly training empasised manoeuvring and charging in a tightly-packed conrois formation despite the horses' natural tendency to spread out when moving at speed. Such tactics involved riding stirrup to stirrup. A conrois formation normally consisted of from 20 to 40 riders in two or three ranks, a larger conrois perhaps being divided into echelles squadrons. These densly packed formations would only accelerate into a canter of 20 to 25 kilometres per hour during the final part of the charge. Nor would horses normally crash directly into other animals or field fortifications. In fact the impact of a knightly charge remained primarily psychological. The differences between these close-order western tactics and the more flexible tactics of their Muslim foes was reflected in Matthew Paris' description of an attempt by a group of Mamluks to enter Crusader-held Damietta while wearing captured equipment: 'But the nearer they approached the more unlike Frenchmen they seemed, for they marched hurriedly and in disordered crowds, and sloped their shields irregularly, more after the manner of Saracens than of French.'
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Poista käyttäjä 1747
Viestit tässä aiheessa: 2

Sotiminen ennen tuliaseita

#167

Viesti Poista käyttäjä 1747 »

Mongoleiden ja roomalaisten vertaileminen on monellakin tapaa ongelmallista. Ensinäkin Roma oli joka tasolla kehittynyt yhteiskunta. Tämä tosiasia edesauttoi niin voitollisen sotakoneiston luomisessa kuin omien ja valloitettujen alueiden hallinnoimisessa ja kehittämissä. Mongolit olivat taas vaeltavia paimentolaisia ja esim. kiinan valloituksessa huomattavasti kehittymättömämpiä kuin vastustajansa.

Yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin sen sotakoneiston puolelta. Ammattimaisuus tulee ensimmäisenä mieleen.Toisin kuin yleinen mielikuva ryöstelevästä ”hordesta”, niin mongolit olivat hyvin koulutettu ja kurinalainen orkesteri. Vaikka Tsingis kaani olikin joskus todennut, että vihollisen ryöstäminen on mitä suurin ilonaihe, niin mongoliorkesterissa ei pahemmin sooloiltu. Esim. vartiossa nukkumisesta, perääntymisvaiheessa toverilta tippuneiden varusteiden poimimatta jättämisestä, luvattomasta ryöstelystä ja tottelemattomuudesta pääsi hengestään.

Joukkoja myös äkseerättiin runsain mitoin.

Kun Tsingis oli alistanut muut heimot ja noussut suurkaanin virkaan niin hän aloitti ensitöikseen mittavat uudistukset. Yksi keskeisiä uudistuksia oli jakaa joukot 10, 100, 1000 ja 10000 sotilaan yksiköihin josta suurin oli taktisesti itsenäinen yksikkö.

Toinen, suorastaan esinapoleonmainen uudistus oli että mongoliorkesterissa pysty etenemään ansioilla syntyperästä riippumatta. Ei ollut ollenkaan tavatonta että taisteluita johti tosiasiallisesti ansioitunut komentaja eikä joku jalosukuinen. Esimerkiksi Batun voitokkaat taistelut Euroopassa olivat lähes kaikki Subotain käsialaa.

Nämä uudistukset mahdollistivat paitsi pätevien komentajien etenemisen mutta myös aikaansa nähden monipuolisten taktisten manöövereiden hyödyntämisen. Laajamittaiset selustahyökkäykset, valevetäytymiset ja systemaattinen teurastaminen olivat arkipäivää. Edellä mainitut keinot yhdistettynä poikkeuksellisen taitavien jousiratsumiesten saatavuuteen oli sangen tuhoisa yhdistelmä. Ratsain liikkuvat joukot pystyivät myös siirtymään pitkiä etäisyyksiä lyhyessä ajassa.

Toiminta oli muutenkin suunnitelmallista. Sota- ja ryöstöretkiä valmisteltiin systemaattisesti ja ne alueet joita kautta kuljettiin tai valloitettiin, oli tiedusteltu läpikotaisin jo hyvissä ajoin.

Esimerkiksi Mohin taistelussa mongolit käyttivät katapultteja pakkaantunutta jalkaväkeä vastaan kun mittelivät tärkeän sillan hallussapidosta. Samanaikaisesti iso joukko mongolien ratsumiehiä teki pitkän kiertoliikkeen yläjuoksun kautta vastustajan selustaan. Kaiken tämän mätön keskellä he malttoivat kuitenkin jättää pienen aukon saarrostusrenkaaseen, jota kautta vastustajat pääsivät vetäytymään.

Manööveri oli ansa. Subotai oli päätellyt aivan oikein, että tappiot olisivat paljon pienemmät teurastaessa ratsain pakenevia joukkoja avomaastossa kuin selkä seinää vasten jonkinlaisessa järjestyksessä taistelevia joukkoja vastaan.

Käytännössä koko Unkarin armeija tuhottiin temppeli- ja teutonivahvistuksineen.

Mongolit olivat yhtä pragmaattisia kuin Roomalisetkin. Kun he valloittivat Kiinan, niin he kaappasivat ensitöikseen liudan oppineita ja insinöörejä joiden avulla kehittivät mm. piirityskalustoaan. Heillä oli myös tapana tarjota kaupungeille vaihtoehtoa, jonka mukaan kaupungin tuli avata porttinsa, maksaa x määrän lunnaita ja antaa tietty osa väestöstä orjiksi. Tottelemattomuus palkittiin yleensä täydellisellä hävityksellä. Timur Lenk oli hilpeä poikkeus koska uskoi teurastamisen voimaan alistumisesta huolimatta.

Kuitenkin jos verrataan Romaan niin Mongolien valtakausi tai -kunta oli lähinnä dynaaminen leimahdus joka alkoi sammumaan sillä hetkellä kuin Tsingis kaani kuoli ja valtakunta jakautui poikien ja pojanpoikien kesken. Ögödein suurkaani kaudella homma pelitti vielä mutta hänen kuolemansa myötä syntyi kitkaa eri sukuhaarojen ja kaanikuntien välillä. Esimerkiksi Batu keskeytti Euroopan invaasion kun piti palata pelipaikoille setvimään perimysasioita ja sukuriitoja eikä palannut enää.

Kultainen orda oli voimissaan vielä jonkin aikaa mutta sekin alkoi natista liitoksissaan eri heimojen välisten nokittelusta. Batu kun ei saanut epäselvästä syntyperästä johtuen alun alkaenkaan montaa tuhatta mongolisotilasta ja joutui värväämään valtaosan sotilaistaan alueen turkkilaisista ja muista paimentolaisheimoista. Nämä olivat kaikkea muuta kun rauhanomainen ja yhtenäinen poppoo. Kultaisen ordan kuoliniskuna oli Tokhmatyshin tappio Timurille, joka oli lähellä lopettaa myös ottomaani valtakunnan heti kättelyssä.

Tämän jälkeen orda hajosi pienempiin, keskenään riitaisiin, kaanikuntiin jotka vahvistunut venäjä valloitti yksi kerrallaan. Esimerkiksi Kazanin kaanikunta oli käytännössä koko olemassaoloaikansa sodassa Kasimovin vasallikaanikunnan hallitsijoiden valtapyrkimysten takia. Lopulta he tyytyivät avustamaan Iivana Julmaa, eräiden lähteiden mukaan osittain Krimin kaanikunnan rahoittamana.

Mongolit, sen enempää kuin heidän nimissään rällästäneet kaanikunnatkaan, eivät olleet erityisen kiinnostuneita hallinnon kehittämisestä tai oman kulttuurin juurruttamisesta (vrt. Roma). Homma perustui useimmiten valloittamiseen, ryöstämiseen ja verottamiseen. Tämän takia ei ollut mitenkään harvinaista että valloitettuja alueita jouduttiin kurittamaan uudestaan tai että muuten vaan ryösteltiin naapureita. Esimerkiksi Krimin kaanikunnan on arvioitu kaapanneen/kaupanneen sadoista tuhansista jopa yli miljoona orjaa olemassaolonsa aikana.

Tätä ja teutoniuhkaa varten Krimiläisten heimoveljiä värvättiin mm. Moskovan, Liettuan ja Puolan palvelukseen. Tuon aikakauden hahmottaminen pelkillä kulttuuri tai etnisuskonnollisilla kiikareilla on pari pykälää haasteellisempaa. Hunnit olisivat ehkä parempi vertailukohde.

 

 Edit:spedeilyä

 

 

 
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 26
Viestit: 6229
Lauteille: Joulukuu 2010

Sotiminen ennen tuliaseita

#168

Viesti Aihki »

Andy kirjoitti: Muistaakseni Unkarin ritaristo kohtasi järjestäytyneen mongoliarmeijan taistelussa joskus vuoden 1300 tienoilla, eikä se päättynyt ritarien kannalta kovinkaan hyvin.
luupää kirjoitti: Esimerkiksi Mohin taistelussa mongolit käyttivät katapultteja pakkaantunutta jalkaväkeä vastaan kun mittelivät tärkeän sillan hallussapidosta. Samanaikaisesti iso joukko mongolien ratsumiehiä teki pitkän kiertoliikkeen yläjuoksun kautta vastustajan selustaan. Kaiken tämän mätön keskellä he malttoivat kuitenkin jättää pienen aukon saarrostusrenkaaseen, jota kautta vastustajat pääsivät vetäytymään.
Joo, oli tuo Mohi (Muhi) 1241, nykyisessä pohjois unkarissa. Joskaan tuokaan taistelu ei tainnut mennä ihan mongolien suunnitelmien mukaan ja lopputulos oli kai aluksi kiikun kaakun ja kuten taisteluissa niin monesti niin se joka möhlii vähemmän kuin vastustaja usein voittaa. Tuossa saivat unkarilaiset köniinsä, mutta sen jälkeen pitivät kyllä mongolit loitolla , jopa varsin tehokkaasti. Tuossa välillä tosin muut pysäyttivät heidät. (Muuten jos käy Unkarissa niin pienikin kiinnostus tai tieto heidän historiastaan aiheutta hyvin positiivisen reaktion, mutta älkää herran tähden mainitko WW1, Wilsonia tai Trianon sopimusta, siis niinku ei ollenkaan, Nuoliristi on myös syytä unohtaa kokonaan.)

Olen myös lukenut kertomuksia keskiajan ritareiden taisteluosaamisesta, jotenkin kuitenkin nuo satavuotisen sodan totaaliset möhläykset kertovat myös isoista puutteista osaamisessa, tai sitten on kyse kaksintaistelu-tyyppisestä osaamisesta, joka on kuitenkin eri asia kuin sotatanner. Parikymentä vuotta hengissä selvinnyt Rooman centurio oli luultavasti myös niin sanottu kova luu taistelijana. Kyllä jokaiselta aikakaudelta löytyy ryhmiä, joiden sisältä nuo osaajat löytyvät.
navajas
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 1173
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vihti

Sotiminen ennen tuliaseita

#169

Viesti navajas »

Sydänkeskiajan ritarit olivat sen ajan raskas ratsuväki, joiden hyökkäykselle ei ollut vuosisatoihin oikein mitään vastusta Euroopan taistelukentillä. Sitten tuli mm. Agincourt pitkäjousineen ja sveitsiläiset ja saksalaiset palkkasoturit keihäineen ja ritarien valtakausi olikin ohi.

Testasimme muuten kerran ratsain olevan keihäsmiehen "iskuvoiman" kilvellä varustettuun jalkamieheen. Keihäässä oli kumikärki ja hevonen meni todella laiskaa laukkaa. Silti kilpimies lähti aika lennokkaasti taaksepäin. Täysi laukka,terävä kärki ja muutama tuhat ritaria, niin saadaan aikamoinen panssarikiila.

Se Nassesedän haarniska oli joku näistä fantasiahaarniskoista, joita myydään turisteille. Kypärä jotakuinkin 1200-lukua ja loppuosa mitälie 1500-lukua. Kyynärpäät ainakin siltä main.
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 24
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Sotiminen ennen tuliaseita

#170

Viesti DeusVult »

Kyllä se ritarien "valtakausi" loppui jo paljon ennen Agincourttia, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin niin homma ei mennyt ihan niin että valtakaudellaan ritarit - tai siis raskas ratsuväki - olivat pysäyttämättömiä ja sen jälkeen niillä ei enää tehnyt mitään.

Historioitsijat muuten tuntuvat olevan sitä mieltä että ratsurynnäkössä ei menty täyttä laukkaa, vaan hitaampaa kolmitahtilaukkaa. Nopeampi kiitolaukka olisi rikkonut ratsastajien rivit ja heikentänyt rynnäkön tehoa. Kts. esim lainaamani kappale pari viestiä ylempää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosen_askellaji#Laukka" onclick="window.open(this.href);return false;
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
navajas
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 1173
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vihti

Sotiminen ennen tuliaseita

#171

Viesti navajas »

Siksin laitoin että mm.

Agincourtia ennen vastaavia taisteluja olivat samaisen sodan Crecy ja Poitiers. Molemmissa pitkäjouset ratkaisevassa roolissa. Ja Stirling Bridgen taistelussakin ratsuväki otti pataansa jalkaväeltä, mutta kuitenkin eri tavalla kuin Braveheartissa näytettiin.

Ja toki ratsuväkeä oli käytössä pitkään mainitsemieni juttujen jälkeenkin, mutta ei läheskään niin tehokkaana osana armeijaa kuin ennen.

Ritarilaitoksen "kulta-aika" oli jotakuinkin 1100-1200-luvuilla. Joskin haarniska kehittyneimmillään 1500-luvulla. Toki omasta mielestäni kauneimmillaan 1300-luvun puolivälin tienoilla, mutta se on jo sivuseikka.
Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 4951
Lauteille: Maaliskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

Sotiminen ennen tuliaseita

#172

Viesti Mänzy »

Noista Rooman triarii-joukoista muistan lukeneeni, että ne saattoivat eliittitaistelijoiden sijaan olla myös kasattu vanhimmista ja väsyneimmistä sotilaista. Legioonan komentaja, joka joutui komentamaan tämänkaltaiset triariit taisteluun, oli ns. kusessa.

Todennäköisesti tämäkin on vaihdellut ajan ja paikan myötä.
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Sotiminen ennen tuliaseita

#173

Viesti Andy »

[youtube][/youtube]
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
nassesetä
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 4597
Lauteille: Heinäkuu 2007

Sotiminen ennen tuliaseita

#174

Viesti nassesetä »

Brittien Skorzeny todisti ettei se oo aina niin justiinsa mitä aseita käyttää ja milloin. :D

http://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Churchill

Kuva
He is known for the motto "any officer who goes into action without his sword is improperly armed.
"
In May 1940 Churchill and his unit, the Manchester Regiment, ambushed a German patrol near L'Epinette, France. Churchill gave the signal to attack by cutting down the enemy Feldwebel (sergeant) with a barbed arrow, becoming the only British soldier known to have felled an enemy with a longbow in WWII
Churchill was second in command of No. 3 Commando in Operation Archery, a raid on the German garrison at Vågsøy, Norway on 27 December 1941.[4] As the ramps fell on the first landing craft, Churchill leapt forward from his position and played a tune on his bagpipes, before throwing a grenade and running into battle in the bay.
Churchill was second in command of No. 3 Commando in Operation Archery, a raid on the German garrison at Vågsøy, Norway on 27 December 1941.[4] As the ramps fell on the first landing craft, Churchill leapt forward from his position and played a tune on his bagpipes, before throwing a grenade and running into battle in the bay.
A mortar shell killed or wounded everyone but Churchill, who was playing "Will Ye No Come Back Again?" on his pipes as the Germans advanced. He was knocked unconscious by grenades and captured.
By the time Churchill reached India, Hiroshima and Nagasaki had been bombed and the war ended. Churchill was said to be unhappy with the sudden end of the war, saying: "If it wasn't for those damn Yanks, we could have kept the war going another 10 years."
My life is all that I've known
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Pronssimiekka ja roomalaiset

#175

Viesti Andy »

DeusVult kirjoitti: joulu 23, 2012, 12.29
Andy kirjoitti: Deus Vult: Lukumääräisesti vahvempaa vastustajaa vastaan taisteleminenhan tietysti aina perustuu siihen, että kohdataan vain tietty osa vihollisarmeijasta kerrallaan. Myös Gaius Paulinus oli Watling Streetin taistelussa huomioinut tämän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Watling_Streetin_taistelu" onclick="window.open(this.href);return false;

---

Keskiajan sodankäyntiä en tunne läheskään yhtä hyvin kuin roomalaisten, mutta minulla on sellainen kutina, että armeijoiden laadulliset tasoerot olivat siihen aikaan usein pienempiä.
Luonnollisesti, mutta sen isomman joukonhan ei tietenkään pitäisi antaa taistelun tapahtua ainoastaan sen pienemmän vihollisen ehdoilla. Mulla tuli mieleen lähinnä sellaiset tapaukset joissa siitä taistelun lopputuloksesta on kiittäminen vähintään yhtä paljon sen isomman armeijan tyrimistä kuin sen pienemmän joukon taktista neroutta. Tuo Watling Street näyttäisi äkkiseltään menevän juuri siihen kategoriaan.
Tässä animaatio Boudiccan sotatoimista.



Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa...
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Sotiminen ennen tuliaseita

#176

Viesti Andy »

Tässä vielä Watling Streetin taistelusta toinen todella näyttävä animaatio, joka on tehty jonkun strategiapelin avulla. Sotaliikkeet siitä ei selviä kovin hyvin, mutta tunnelma on hieno. Koulutettujen ja panssaroitujen legioonalaisten paremmuus lähitaistelussa tulee myös hyvin esille.

Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Paanareiden pursiseuran loki

#177

Viesti Andy »

Paanari kirjoitti: joulu 14, 2012, 11.13 Rautaa rajalle...
Kun täällä tunnutaan olevan asioista perillä, niin Aihki voisikin kertoa minulle montako toimivaa rautamalmikaivosta oli 400-500 luvulla Brittein saaren eteläosissa ja paljonko tuottivat varsinaista rautaa? Vai oliko rauta tuontituote? Jolloin se ei tainnut olla aivan halpaa...
Kupari ja tina toivat Roomalaiset Brittein saarelle ja eivät varmaakaan kovin hevillä halunneet aseistaa ihkuja barbaareja.
Jaska
https://yle.fi/uutiset/3-10837950
Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella Rooma sai 550 tonnia rautaa vuodessa vastikään valloittamastaan Britanniasta, ja rautaa tuotiin muualtakin Euroopan roomalaisalueilta.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Taistelukenttien kypärät

#178

Viesti Andy »

Kypäriin liittymättä huomiona, että Aleksanterilla siis oli tapana osallistua taisteluun aivan henkilökohtaisesti ja hän haavoittuikin useita kertoja. Tässä toisaalle kirjoittamani juttu Aleksanterin viimeisestä taistelusta, joka kuvaa hyvin kuninkaan tapoja.

ALEKSANTERI SUUREN VIIMEINEN TAISTO

Aleksanteri Suuren viimeinen taistelu tapahtui hänen ollessaan matkalla takaisin Intiasta kohti Babylonia, missä kuoli sairaskohtaukseen tai kenties myrkytettynä - totuutta ei koskaan saada tietää.

Paluumatkallaan Aleksanteri katsoi asiakseen - luonnollisesti täysin aiheetta - hyökätä malavalaisiksi kutsutun nykyisen Pakistanin alueella asuneen kansan kimppuun ja liittää näiden alueet valtakuntaansa. Malavalaiset kukistettiin kenttätaistelussa ja nämä vetäytyivät nykyisen Multanin kaupungin linnoitukseen.
Linnoituksen ulommat osat makedonialaiset valtasivat helposti, mutta sitten rynnäkkö pysähtyi. Tästä suivaantuneena Aleksanteri tarttui miekkaansa ja kiipesi itse ensimmäisenä miehenä rynnäkkötikkaita vihollisen muureille!

Nähdessään kuninkaan hyökkäävän ensimmäisenä makedonialaiset rohkaistuivat ja kävivät joukolla rynnäkköön, joka tuottikin pian menestystä. Kärkimiehenä toimiminen on tunnetusti vaarallista ja vaikka Aleksanteri oli pystyvä soturi, hän haavoittui taistelussa vakavasti saatuaan nuolen rintaansa.

Aleksanterin henkivartioston urheuden ja kreikkalaisten lääkärien taidon ansiosta kuninkaan henki pelastui, vaikka hän oli pitkään kuoleman rajamailla. Tämä oli kuitenkin viimeinen kerta, kun Aleksanteri itse osallistui taisteluun, vaikka hänen armeijansa kukistivatkin vielä muutamia kapinoita ennen hänen kuolemaansa.

Yksi Aleksanteri Suuren menestyksen salaisuuksia oli juuri tällainen toiminta. Hän osallistui itse taisteluun, mikä motivoi joukkoja. Se oli vaarallista eikä tämä ollut hänen ensimmäinen haavoittumisensa, mutta hän oli nuori ja kyvykäs taistelija, joten se oli mahdollista.

Aleksanteri ei kuitenkaan koskaan _aloittanut_ taistelua miekka kädessä, koska silloin hän ei olisi voinut enää kontrolloida armeijaansa. Vasta kun oli ratkaisevan rynnäkön aika, kuningas liittyi itse taisteluun - ja voitti aina.



Aleksanteri oli suhteellisen hurja mies.
Viimeksi muokannut Andy, marras 30, 2021, 11.53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Taistelukenttien kypärät

#179

Viesti Kari Aittomäki »

Tämä oli uutta.
Pähkähullu sälli.
Ars Dimicatio
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 400
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö, Gekiken
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily

Taistelukenttien kypärät

#180

Viesti Ars Dimicatio »

"Ensimmäisenä muurille kiipeäminen" on tarina, jota on toistettu kautta aikojen eri henkilöistä, eri yhteyksissä erityisesti eurooppalaisessa sotakertomusperinteessä.

Samalla tavoin Monacon ruhtinassuvun kerrotaan saaneen Monacon linnoituksen haltuunsa Francis Grimaldin kiivettyä sinne vuonna 1297, tarina tosin on nykyhistorian valossa pelkkä tarina.

Vastaavasti Joan d'Arcin kerrotaan vuonna 1429 yllyttäneen perintöprinssin joukot ylimaallisiin suorituksiin kiipeämällä ensimmäisenä englantilaisten maavallitukselle pelkkä lippu käsissään. Hänen myös sanotaan haavoittuneen varsijousen nuolesta kyseisessä yhteydessä. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta tarina itsessään on todennäköisesti ainakin siltä osin totta, että Joanilla oli tapana lähteä omapäisiin rynnäköihin vastoin oman esikuntansa suositusta.

Ketjun alkuperäisen otsikon kunniaksi kuva 1400-luvun kypärästä, johon on ammuttu varsijousella. Legendan mukaan Joan d'Arcin kypärä, joskin tämäkin lienee vain tarinaa:
Kuva
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 0 kurkkijaa