Opettajien voimankäyttö

[Antti]

No joo, tuo henkilöstön osaamisen kehittäminen on ehkä vähän eri kehittämistä...

OPH:n tehtäviin muuten ei kuulu yliopistojen (joissa opettajankoulutus tapahtuu) opetussuunnitelmien tai tutkintojen perusteista päättäminen tai niiden koulutuksen kehittäminen.

[tapsaattori]

Ok kiitos, eli en ollut tosiaan ymmärtänyt Oph:n todellista roolia. ehkä on myös niin, että kukaan taho ei varsinaisesti halua ottaa vastuuta linjaamalla tarkasti opettajan voimankäyttöä.. vaikkakin raha epäilemättä.kelpaa koulutuksen järjestäjille

[sikajudoka]

No joo, tuo henkilöstön osaamisen kehittäminen on ehkä vähän eri kehittämistä...

OPH:n tehtäviin muuten ei kuulu yliopistojen (joissa opettajankoulutus tapahtuu) opetussuunnitelmien tai tutkintojen perusteista päättäminen tai niiden koulutuksen kehittäminen.

Eikös se mene niin, että yliopistoilla on autonomian perusteella itsenäinen mahdollisuus määritellä eri koulutusohjelmien tarkka sisältö. Esim. Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta voisi halutessaan sisällyttää opintosuunnitelmaan kurssin "Voimankäyttö- ja hätävarjelu haastavissa kasvatustilanteissa" - 2 opintopistettä. Kurssi sisältää käytännönharjoituksia.

[Antti]

Varmasti voisi, senhän voisi vaikka laittaa opettajan pedagogisiin opintoihin didaktiikan (2 op.) tilalle.

Mutta joo, opettajan kelpoisuusvaatimuksissa (joiden kehittämisessä tietysti OPH näyttelee jotain osaa) säädetään vain oppiaineista ja opintopistemääristä, niiden sisältö on sitten opettajankoulutusta antavan yliopiston käsissä.

[JanneM]

No joo, tuo henkilöstön osaamisen kehittäminen on ehkä vähän eri kehittämistä...

OPH:n tehtäviin muuten ei kuulu yliopistojen (joissa opettajankoulutus tapahtuu) opetussuunnitelmien tai tutkintojen perusteista päättäminen tai niiden koulutuksen kehittäminen.

Tää onkin yks itseäni ainaisesti ärsyttävä aihe.
Yliopistoilla ei ole mitään yhteistä opetussuunnitelmaa vaan ne ovat kaikki yliopistokohtaisia. On tietyt opintokokonaisuudet missä pitää opettaa asiaa x tai y, mutta sitä ei ole millään tavalla määritelty missään mitä nämä x ja y ovat. Tässä olisi mielestäni petraamisen paikka. Etenkin opetusalalla mistä valmistutaan kuitenkin melko homogeeniseen työmaailmaan jossa on valtakunnallinen OPS mikä ohjaa toimintaa (Toki siinäkin alueellista ja koulukohtaista varianssia)

[Lasse Candé]

Olen yhteen AVI:n koulutukseen osallistunut. Se oli ”vardagsjuridik”, eli arkijuridiikkaa. Kouluttaja kävi läpi perusopetuslakia opettajan arjen kannalta oleellisin osin. Siinä mielessä AVI on tuolle hyvä kouluttaja, että siellä he näkevät, minkälaisia rajatapauksia tulee käsittelyyn ja myös, että minkälaiset vaikkapa sitten koulun järjestyssäännöt ovat. Tästä taas seuraa se, että heillä on aika hyvä näkemys siitä, minkä tyyppisiä asioita järjestyssääntöihin kannattaa kirjata ja ehkä erityisesti, minkä tyyppisiä ei kannata.

Minä en ihan jaa huolta siitä, että jos ei Opetushallitus anna hyväksyvää leimaa, niin koulut ovat vaarassa saada huonoa jatkokoulutusta. Esimerkiksi kun yo-kirjoitukset digitalisoitiin ja meidän piti oppia Abitti ja kaikki matematiikalle ja fysiikalle oleelliset välineet, olin about parhaassa jatkokoulutuksessani. Opetettiin toisiamme ma-fy-ke -porukassa ja sitten yksi ihan normiopettaja piti workshopin Abitista. Silloin oli kiire. Ei olisi oikein ehtinyt hankkia täysin turhaa leimaa tuolle menettelylle Opetushallitukselta ja muutenkan laadulle ei edes ollut taetta. Sen laadun vain sitten huomasi jälkeenpäin.

Jos 18 tunnin jatkokoulutuskiintiöstä jää jäljelle suunnittelujen jälkeen 6-12 tuntia, joka käytetään ihan varsinaiseen jatkokouluttautumiseen, niin ei ehkä ole rehtorilta järkevintä käyttää tätä aikaa enkelihoitoon. Jos 3 tai 6 tuntia käytetään velvoittaen opettajat mukaan, eli valitaan sisältö heille, jokainen rehtori vähintään pyrkii valitsemaan tuohon kriittiseen paikkaan sellaista tavaraa mitä henkilöstö todellakin tarvitsee. Meidän verkostossa on tänä vuonna käytetty tätä aikaa AI-aiheisiin. Kun lukion opetussuunnitelma tuli, käytettiin siihen parina vuotena.

Sivusinkin sitä aiemmin, että siksi uskoni pelkkään voimankäyttöön kurssisisältönä on heikko, että niukasta aikaresusrssista valitaan keskeisiä tai ajankohtaisia sisältöjä ja voimankäyttö ei helposti pääse sille jalustalle. Pitää siinä vaiheessa olla jo ideat aika vähissä, jos noita tärkeitä tunteja käytetään pelkkään voimankäyttöön.

[Antti]

Voimankäyttöhän on perusoikeuksiin puuttumisena selvästi eri asia kuin moni muu opettajan työhön jokapäiväisemmin liittyvä toiminto: eihän avi sitä (tietääkseni) kyttää että, millä tavalla opettaja opettaa tai on opettamatta vaikkapa latinan kolmannen deklinaation sukusääntöjä tai millä tavalla hän käyttää Wilmaa. Uskoisin minkä tahansa voimankäyttökoulutuksen järjestettyyden herättävän hyvin toisenlaista mielenkiintoa kuin joku Abitti-työpaja tai älytaulun käyttökurssi viimeistään siinä vaiheessa, kun jotain on tapahtunut ja jollekulle opettajalle pitäisi varmuuden vuoksi antaa potkut. Ja asiaa ei auta se käsittämätön käsitteellisen sekoilun määrä, joka ilmenee suunnilleen kaikissa ketjuun linkitetyissä lähteissä (säädöstekstejä lukuun ottamatta), kuten aiemmin on ollut puhetta.

Tästä taas seuraa se, että heillä on aika hyvä näkemys siitä, minkä tyyppisiä asioita järjestyssääntöihin kannattaa kirjata ja ehkä erityisesti, minkä tyyppisiä ei kannata.

Tämä on ihan oleellinen näkökulma, josta olisi kiinnostava kuulla konkreettisia esimerkkejä.

[Lasse Candé]

Tuon Abitti-asian pointtina oli se, että ei olisi mielekäs tilanne, että Opetushallitus olisi laajassa skaalassa jokin jatkokoulutusten hyväksyjä. En tarkoita, etteikö olisi hyvä jos kouluttaisivat enemmän, mutta tarkoitan, ettei olisi hyvä, jos jatkokoulutuksen pitämisen edellytys olisi tällainen leima.

Menee vähän aiheen ulkopuolelle, mutta uskon sopivan ketjuun…

AVI:n kouluttajan näkemys oli, että järjestyssääntöihin voi laittaa vain asioita, joiden rikkomisesta voi tulla kurinpidollisia toimenpiteitä (kuten jälki-istuntoa). Tätä on toisteltu ruotsinkielisellä puolella jo joitain vuosia. Mahdollisesti kaikki ovat kuulleet saman puhujan settiä. Kuulin tuosta ensimmäistä kertaa opeopinnoissani joko 2018 tai 2019. Tuo ei pidä paikkansa, jos katsoo perusopetuslakia, mutta on tuossa pointtiakin: Jos antaa jälkkää vaikka siitä, että jollakulla on hattu päässä sisällä, niin voin kuvitella, että valitustilanteessa voisi kääntyä homma mielenkiintoiseksi. Ja tällöin vetoaminen järjestyssääntöjen hattukieltoon painaisi vain sen verran mitä painaisi.

Kun itse kuulin tuosta koulutuksessa, aloin penätä lähteitä chatin kautta. (Ainoa väylä kysyä.) Vastaus oli, ettei lähdettä ole.

Ja siis vaikka en itse tulkitse järjestyssääntöjen muotoa noin äärimmäisesti, on tuon setin pointti kohdillaan: Koulun tulee tiedostaa roolinsa julkisen vallan käyttäjänä ja siinä on iso vastuu.



Ruotsinkielisellä puolella puhutaan usein kahdenlaisista säännöistä: ”ordningsregler” ja ”trivselregler”. Eli järjestyssäännöt ja viihtyisyyssäännöt. Aloin tuolloin opiskeluaikanani googlata, että mitäs ihmettä, kun en tuollaista kahden säännöstön mallia tunnista sen kummemmin opetussuunnitelmista kuin laeistakaan. Silloin oli oleellisesti kaikki ”trivselregler”-osumat Ruotsista eikä yhtään Suomesta. Voi siis olla, että toteuttavat Ruotsissa vastaavan henkistä lakia (?) juuri näin. Syy miksi minä olen eri linjoilla ja jauhan tätä joka kerta kun tulee mahdollisuus on, että Suomessa perusopetuslain 29 pykälä laittaa viihtyisyyden järjestyssääntöjen/järjestysmääräyksen piiriin, eikä missään virallisessa lähteessä näy mitään kahden sääntöjärjestelmän mallia. Ruotsinkielisellä puolella tuota kahden säännöstön settiä silti kertoillaan kuin se olisi jokin fakta.

[Antti]

AVI:n kouluttajan näkemys oli, että järjestyssääntöihin voi laittaa vain asioita, joiden rikkomisesta voi tulla kurinpidollisia toimenpiteitä (kuten jälki-istuntoa). Tätä on toisteltu ruotsinkielisellä puolella jo joitain vuosia. Mahdollisesti kaikki ovat kuulleet saman puhujan settiä. Kuulin tuosta ensimmäistä kertaa opeopinnoissani joko 2018 tai 2019. Tuo ei pidä paikkansa, jos katsoo perusopetuslakia, mutta on tuossa pointtiakin: Jos antaa jälkkää vaikka siitä, että jollakulla on hattu päässä sisällä, niin voin kuvitella, että valitustilanteessa voisi kääntyä homma mielenkiintoiseksi. Ja tällöin vetoaminen järjestyssääntöjen hattukieltoon painaisi vain sen verran mitä painaisi.

Kun itse kuulin tuosta koulutuksessa, aloin penätä lähteitä chatin kautta. (Ainoa väylä kysyä.) Vastaus oli, ettei lähdettä ole.

Eikös tuo korostamani kohta ole ihan vain vähän hassusti ilmaistu seuraus siitä, mitä perusopetuslaissa lukee? Kurinpidollisia toimia (jälki-istunto, kirjallinen varoitus, erottaminen) voidaan määrätä opetuksen häiritsemisestä, vilpillisestä menettelystä tai muuten koulun järjestystä vastaan rikkomisesta. Koulun järjestys taas on oletettavasti kodifioitu opetuksen järjestäjän hyväksymiin järjestyssääntöihin, joiden rikkominen on siis koulun järjestystä vastaan rikkomista. Ymmärtäisin tuon ohjeen niin, että jos sääntö ei ole sellainen, että sen rikkomisesta olisi järkevää tai käytännössä mahdollista ryhtyä kurinpidollisiin toimiin, ei sitä kannata myöskään kirjata järjestyssääntöihin (esim. "olen kiva kaveri").

Näyttäisi siltä, että jos järjestyssäännöissä säädetään, että "riisun päällysvaatteeni ja päähineeni luokkaan tullessa ilman eri kehotusta", niin oppilaalle, joka ei riisu päällysvaatteitaan tai päähinettään ilman eri kehotusta voidaan määrätä ihan perusopetuslain puitteissa jälki-istuntoa juuri siksi, että asiasta on maininta järjestyssäännöissä (huomioiden teon laatu, ikä, kehitystaso jne. jne.).

Opettajien voimankäytön osalta kiinnostavaa on ehkä se, että koulun järjestystä vastaan rikkominen ei sinänsä ole laissa säädetty peruste poistaa luokasta, mutta opetuksen häiritseminen on. Mutta voisiko koulun järjestystä vastaan rikkominen opetuksen aikana kuitenkin muodostua opetuksen häiritsemiseksi, joka olisi peruste poistumismääräykselle, kieltäytymisen tapauksessa poistamiselle ja vastarinnan tapauksessa tarpeellisten voimakeinojen käytölle (huomioiden ikä, uhkaavuus jne.)?

[Lasse Candé]

Niin, juuri tuosta syystä en ihmettele, että AVI:n edustaja näkee potentiaalisena ongelmana sen, jos viihtyisyyteen liittyviä ei-jälki-istuntoon seuraavia asioita kirjataan järjestyssääntöihin. Varsinkin jos sitten käykin niin päin, että näistä seuraakin jälki-istuntoa jonkun opettajan antamana, vastoin sitä, kuinka järjestyssäännön kohta alunperin ajateltiin. On myös mahdollista, että eri opettajat näkevät näitä eri tavoin, jolloin tuo AVI:n edustajan näkemys on tavallaan varteenotettava. Missään ei silti käsittääkseni lue noin, vaan vaikuttaa olevan hänen henkilökohtainen suosituksensa.

Itse näen henkilökohtaisesti käytöksen numeron olevan yksi mahdollinen väline niihin asioihin vaikuttamisessa, mistä ei oikein pysty antamaan jälki-istuntoa.

Muistelen muuten AVI:n edustajan myös suositelleen, ettei järjestyssäännössä toisteta lain kieltämiä asioita, vastatakseni tuohon ketjun aiheeseen liittyvään kohtaan. Ainakin tekstin järkevän pituuden kannalta tämä on järkevää, mutta olikohan varsinainen perustelu siinä, ettei anneta vääränlaista viestiä siitä, mikä taho kieltää ja että pidetään tietty selkeys näiden eritasoisten tekstien hierarkiassa… (En muista tarkalleen. Jotenkin noin tulkitsin pointin.)

[Antti]

Järjestyssääntöjä laadittaessa on tietysti hyvä ymmärtää, mikä niiden laissa säädetty asema on. Eli sinne ei pidä kirjata sellaisia sääntöjä, jotka eivät liity koulun järjestykseen (sisältäen turvallisuuden ja viihtyisyyden!) ja joita ei ole tarkoitus määrätyillä sanktioilla valvoa. Oikeastaan tämä ei ainakaan minun mielestäni ole sellainen asia, jota tarvitsee missään säädöksessä erikseen sanoa.

Perusopetuslain kurinpitotoimissa on tietysti sekin ero rikoslakiin, että perusopetuslaissa mainituista teoista voidaan määrätä kurinpitotoimia, mutta ei ole pakko. Jossain kohden vastaan tulee sitten varmasti se muiden(kin) opetukseen osallistuvien oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, minkä kyllä voisi ajatella velvoittavan opettajia mahdollisesti myös voimankäyttöön, kuten vähän ylempänä ajatusleikkinä kirjoitin.

Se on ihan totta, ettei alemmassa järjestyssäännöissä ole välttämättä järkevää kieltää sellaista, jonka laki muutenkin kieltää, ts. vilpillistä toiminta ja opetuksen häiritsemistä, puhumattakaan vaikka pahoinpitelemisestä tai luokkatovereiden ampumisesta. Toisaalta järjestyssäännöt ovat paljon näkyvämpiä kuin perusopetuslaki, ja jos niissä ei kielletä esim. lunttaamasta kokeessa, olisi sekin vähän hassua. Mutta voihan järjestyssäännöissä varmaan tarkentaa, mitä vilpillinen toiminta tai opetuksen häiritseminen käytännössä on. Yleiskielen tasolla ainakin opetuksen häritsemistä voisi sitä paitsi pitää koulun järjestyksen rikkomisena, ja lakiteksti tukee tätä tulkintaa ("häiritsee opetusta tai muutoin rikkoo koulun järjestystä").

Yliopistolakikin muuten sanktioi plagioinnin, mutta se silti kiellettäneen erikseen kaikkien yliopistojen omissa "pelisäännöissä" tai miksi yliopistojen järjestyssääntöjä sitten kutsutaankin. Yliopistolaki mahdollistaa myös opetusta häiritsevän opiskelijan määräämisen poistumaan tilasta muttei hänen poistamistaan saati voimakeinojen käyttöä.

[Mjölnir]

Perusopetuslaki ja laki toisen asteen opetuksesta antavat opettajalle oikeuden esim poistoon ja voimankäyttöoikeuden. Yliopistolaki ja laki ammattikorkeakoulusta ei mahdollista tätä oikeutta opettajalle, mutta mahdollistaa järjestyksenvalvojan asettamisen yliopiston tai AMK -toimipaikkaan, jolla taas on poisto- ja tarvittaessa voimankäyttöoikeus