Retkeily, eräily, vaeltaminen ja muu puiden halailu

[magamies]

Hyvä kirjoitus Mika Väyryseltä ja kova suoritus. Nostan hattua korkealle.

[Mjölnir]

Testailin tuossa risukeitintä, joka tulta poltettaessa lataa samalla varavirtalähdettä. Kiva feature

[Mika]

Kovin liikkuvaan eräilyyn tällainen ei ehkä sovellu, mutta jos on jokin vakiolevähdyspaikka, kaverin kanssa voisi askarrella sinne tällaisen. On jotenkin yksinkertaisen nerokas. Onko joku muuten kokeillut?

[nipsuli]

Tuosta korkeuden vaikutuksesta omaan elimistöön ei tosiaan tiedä ennen kuin kokeilee. Hyvä fyysinen kunto on oma asiansa ja siitä tosiaankin tarvitaan vaeltamisessa ja kiipeämisessä. Mutta korkeuteen ei voi treenata: sinne pitää vaan mennä ja sittenpä tietää. Asiat pitää tehdä oikein ja fiksulla aklimatisoitumisella. Jos se menee pieleen ei oikeastaan kukaan voi päästä korkealle. Esim Gorak Shep joka oli reissuni loppupäässä, oli paikka josta Edmund Hillary (joka huiputti yhdessä Tenzing Norgayn kanssa Everestin ensimmäisinä vuonna 1953) joutui kääntymään kerran takaisin kun aklimatisoituminen meni reisille. Niin kovan luokan kiipeäjäkin joutui antautumaan korkeudelle. Lueskelin että jos ihminen otetaan merenpinnan tasolta suoraan sinne Kala Patthariin tai Everestin perusleiriin, tajuttomuus iskee 20-30 minuutissa. Everestin huipulla parissa minuutissa. Päätelmä on että ihmistä ei ole tarkoitettu korkeuksiin mutta pitäähän näiden hullujen sinne mennä...

Sen muuten huomasin että suomalaisilla voisi olla vuoristossa etua siitä että ollaan totuttu olemaan kylmässä. Siitä sisusta myös. Ja siitä että on käynyt armeijassa. Ja viettänyt aikaa metsissä ja luonnossa ylipäätään. Mulla silloin kun usko meinas mennä ja väsytti - tämä kamppailutaustakin kyllä vaikutti. Oli kun aikoinaan vyökoeotteluissa: prkl ei periksi anneta vaikka just taisi mennä pari kylkiluuta (näin tosiaan kävi). Tosin jos happisaturaatiot olisi ollut huonot niin alas vaan.

Taannoin siellä muuten kuoli eräs useamman maratonin juossut mies. Happisaturaatio oli näyttänyt liki 60% ja sherpa oli yrittänyt saada kundin lähtemään heti alas. Maratoonari oli sitä mieltä että "kun olen juossut maratoneja niin eipä tässä mitään". Meni torkuille eikä koskaan herännyt. Korkeutta pitää kunnioittaa, muuten lähtee henki nopeasti. Tuolla Himalajalla noita tarpeettomia kuolemia tapahtuu jatkuvasti.

Vaimo antoi luvan seuraavaan reissuun. Taitaa olla Aconcagua joka on maailman korkein vuori Himalajan ulkopuolella. Kallis harrastus, pitänee alkaa pistämään kaikki kaljarahat säästöpossuun

Voinko udella tarkemmin, mitä matkanjärjestäjää käytit? Mua kans kiinnostaa vuoret, ja oon vähän kiipeillytkin. Lobuche East voisi olla kans vaihtoehtona. Toi Aconcagua olis kyllä kans varmasti hieno kokemus.

[Aihki]

Lueskelin että jos ihminen otetaan merenpinnan tasolta suoraan sinne Kala Patthariin tai Everestin perusleiriin, tajuttomuus iskee 20-30 minuutissa.

En nyt ihan niele tuota sellaisenaan, olen itse todistetusti siirtynyt tunnissa 450m ->6850m (painekorkeus) käytännössä ilman lisähappea ja ollut siellä hieman toista tuntia lentäen purjekonetta. Happi oli mukana, mutta kun kerran pääsi korkealle niin ajattelin kokeilla miltä tuntuu ilman. Ei oikein miltään. Tosin siihen aikaan meikäläisen veriarvot olivat sellaiset, että nykyään hiihtokisoihin ei olisi asiaa.

Lisäksi on olemassa muutama lääkeaine, jotka parantavat hapenottoa sen verran, että mukavan olon raja voi nousta jopa 1500m, en niistä silloin tiennyt, joten ei käytössä.

5000 m olen käynyt aikanaan useasti kera hapen ja ilman, muistelen, että ainoastaan yhden kerran on ollut lieviä hapen puutteen oireita ja kun sen tajusin niin tulin muutama tuhat metriä alemmaksi.

[Kari Aittomäki]

Hyvä ketju.

Minä aikanaan hiukan kokeilin vuorivaellusta, trekkaukseksi sitä tuolloin taidettiin kutsua.
Kiipeilyn kautta se kipinä tuli. Siis ihan kalliokiipeilyn.
Oli senverta mielekästä hengittää se ilma että aioin vakavasti alkaa harrastaan. Aika varoen otin korkeutta, kaskun opas oli tarkkana.
Mahtavaa kompurointia..
Mutta oli se porukka sitte kuitenkin niin kovaa leuhkimaan että ennenää menny.

Samoin kävi muuten laskuvarjoputoilun kanssa. Sattans kekkaloijat. Teki mieli lyödä karatella niskaan.
Trekkailussa sai sentään liikuntaa.

[Mjölnir]

En tiedä, putoaako tähän kategoriaan, mutta oon pari vuotta tehnyt melontahommia pumpattavalla kajakilla, mulla on niitä 1 ja 2 hlö versiot. Periaatteessa on hienoa, että vois esim ottaa kajakin repussa mukaan ja julkisilla joen varteen. Ei tarttis miettiä sitä, että miten saa kajakin mukaan takaisin autolle tms

[Kari Aittomäki]

Aika lauttamainen rakenne, vaikutti jotenkin yläpainoiselta joka luultavasti on näköharha.
Ideahan on sinänsä aivan ässä.
Miten tolla menee aallokossa ja puuskatuulessa?
Kajakillahan pystyy kanttaamaankin ja leikkaamaan läpi, toki mallista riippuen.

Mites ruuhka-suomessa, saako niitä saatuja ahvenia laitella keittimellä jossain rantakivikossa vai tuleeko sanomisia?
Kun ei ole oikeen tuosta jokimelonnasta kokemusta, Syväjoki on traumatisoinu kovempiakin sällejä kumä.

[Mjölnir]

Juu, on lauttamainen koska tasapohja, mutta hyvin matala ja tasapainoinen. Ei oo kovassa aallokossa menty, täyteen kuormattuna voisi tulla vettä sisään. Meillä tuossa tuplassa oli lastia varmaan 250kg.

Yleiset oikeudet mahdollistavat keittimen käytön, avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on kielletty